liitelyä opissa & kavereilua!

Eilinen ilta meni Jari Suomalaisen luennolla aiheesta: Tie tähtiin – huippuagilityn vaatimukset ja todellisuus. Ja tää päivä sitten samaisen henkilön koulutuksessa.
Luento oli tosi valaiseva, tuli uusia näkökantojan asioihin ja selvyyksiä periaatteessa joihinki perusjuttujuihin. Jari oli puhuja, jota kuunteli tosi mielellään ja luennon antikin oli hyvä !
Samaisena iltana sain kuulla ilouutisen: joku oli peruuttanut tulonsa ja päästiin Jarin seuraavanpäivän koulutukseen!! Jeejee. Oli ihan huippua, kun ei aiemmin mahduttu.
Juulia oli myös mukana luennolla ja jäi sitten meille yökyläilemään. Päivällä tyttö napsi pari kivaa kuvaa meidän tokoilusta, plää pimeetä vaan ulkona jo niin äkkiä! Mut oli KIVAA!! <::: (vaikkei päästykää kelkkailee:<)

Luennolla kirjoittelin jonki verran muistiinpanoja itselleni ylös. Ajattelin kuitenkin tännekkin jotakin purkaa, mitä jäi päällimmäisenä mieleen. Aika epäselvästi tulee:D:D
— Jari painotti ihan perusasioiden opettamista kunnolla, että esteille opetetaan alusta asti oikea suoritustekniikka. Ja tärkeää on myös, että koira osaa esteet mistätahansa kulmasta ja suunnasta.
— Harrastuksessa pitää myös olla tavoitteita, ja kunnollinen suunnitelma. Kannattaa tehdä esim. vuoden ohjelma etukäteen. Ohjaajan on myös tärkeää tiedostaa sekä omat, että koiran heikkoudet/vahvuudet.
Ohjaajan pitää löytää oma tyylinsä. Juuri se OMA JUTTU.
— Koiran treenaamisessa määrä ei korvaa koskaan laatua, eikä koira ole kone. Usea koira kuitenkin varmasti tekee niin kauan kuin ohjaaja haluaa, miellyttäkseen tätä => Henkinen ylirasitus. Ei siis oo fiksua harrastaa esim. 5 lajia samanaikaisesti aktiivisesti ja vetää koiraa piippuun.
— Treeneille on oltava myös vastapainoa, koiran pitää saada olla ihan vaan koirakin välillä. (esim. metsässä)
— Uutena ideana mieleen pompahti sellainen, että mielikuvaharjoittelua voi tehdä pelkällä ratapiirroksellakin vaikkei sitä treenaisi koiran kanssa, sieltä voi sitten poimia joitakin kohtia, joiden arvelee tuottavan haasteita ja treenata niitä kohtia.
— Jari painotti myös oheistreenien tärkeyttä. Ohjaajan kunnon ja koordinaation kehittäminen (mm. äkilliset pyrähdykset) ja juuri tuo mielikuvaharjoittelu. Koiran fysiikasta on myös pidettävä huolta eritavoin (metsässä juokseminen, kotijumppa, hieronta..) Tätä voisi tosiaan lisätä, vaikka liikuttua tuleekin joku pari kertaa viikossa muutenkin.
— Jonkin verran keskusteltiin myös kilpailemisesta ja voittamisesta. Kisoissa keskitytään vain rataan ja siihen voi treenata tavan keskittyä. Hyvä olla yhdistetty hyvä fiilikseen esim. jostakin supervoitosta. Tärkeänä nuorana radalle oli se, että pitää toimia siellä suorituksessa juuri niin kuin oli suunnitellutkin, eikä muuttaa toimintaa koiran vuoksi.

Tämän päivän koulutuksen rataprofiili oli kiva, aikalailla passeli meille just nyt. Tuli juostua!! Mä oon tähän asti päässy aika vähällä juoksemisella agilityssä, mutta nyt täyty pistää kinttuihin vipinää, että ehti ees suunnilleen ajoissa paikkoihin. Hhuhhuuhu !:>
Mentiin rataa aikalailla pätkissä, tai pätkittiin aina keppien ja kontaktiesteiden kohdalla. Piirroksessa mittasuhteet ihan pielessä taas, mut en parempaankaan jaksanut panostaa:D:D Ja noi pätkät on tollei eriväreillä piirrelty hienosti.

Harjoittelin ihan perusjuttua uutena, eli persjättöä. Ja siis niiin jees!! Valsseissa oon aina vähän myöhässä, eikä mun oma liike valssissa vie tarpeeks eteenpäin vielä, niin tää oli niin kiva ja helppo juttu. Tähänkin kuulemma tulee vaan enemmän vielä varmuutta ja käsien oikea-aikaisuutta, kunhan vaan käytän treeneissä useammin. Esim. kymppiesteeltä viedessä pituudelle oli kätsy, kun ei tullukkaan ihan niin kiire enää sinne muurille (mis olin sata kertaa myöhässä;D)
Twistiä, mitä viimeks harjoteltiin Hönön kanssa pääsin käyttämään ihan suht onnistuneesti muurilla. (24)

Tänään isoimpana ongelmina pintaan nousivat mm. se, että mä todellakin juoksisin eteenpäin niin paljon kuin kintuista lähtee. (mä en vaan TAJUA, että pitäis juostakin, vaan rentoilenlöntystellen:D Sit vasta, kun sanottiin, että VAUHTIAAAA. :—D)
12-16 pätkä meni heti ekalla yrittämällä tosi hyvin, Jari käski kumminkin toistamaan, koska piti sitä vaan hyvänä tuurina:D Ja no, kyl se tokallakin meni ihan samallailla jejee :–)
Ja toinen oli se, että mä myös sitten malttaisin odottaa koiraa, ennenkuin lähtisin viemään esteelle. Esim. puomilta tullessa 18 hypylle kierrätin koiran takaakiertoon ja vedin sisään, niin en meinannut malttaa odottaa koiraa kun se kiertää hypyn, vaan lähdin liian aikaisin ohjaamaan putkeen (vain muutama askel tilaa ennen puomia) niin ei onnistunut. Mutta kun Jari korjas, miten tehdä niin Solppokin meni oikein mallikkaasti.
Eli silloin vauhti pysähtyy väärään kohtaan, ja kun ei liiku, niin ei liiku enää koirakaan. Ehkä mä tän vielä alan sisäistämäänkin, niin monesti nyt ollu sama juttu!

Loppuun vielä keskusteltiin vähän kontakteista miten oon alkanut opettamaan ja rimojen nostamisesta maxikorkeuteen. Siinä samalla oltiin just sopivasti puomin vieressä niin Solppo rupes tarjoilemaan loppuasentoa ihan itekseen ja mä väitin ettei se osaa vielä mitenkään x)
Vielä mun ei kannata kuulemma rimoja ruveta nostelemaan, ensin kuvataan koira ja muutenkin antaa vielä olla, eihän oo mikään kiire:). Joskus kesällä voin alkaa yhdellä esteellä maxikorkeudella aluksi hypellen joka suunnasta ja kulmasta. Sitkun osaa niin, niin otetaan kaks jnejne.

Mut huhhuh, oli kyllä niin kivat treenit taasen!! Tää on niin kivaa!!

Parhaat palat treeneistä, ylinoloja ei kehtaa julkistaa 😀

Untitled from Evie Rekola on Vimeo.

4 vastausta artikkeliin “liitelyä opissa & kavereilua!”

  1. Kivoja nämä sun videot – pääsee nämä lajia koskaan vielä kokeilemattomatkin ihan vauhdin hurmaan 🙂 Pakko kyllä kokeilla tätä Hugon kanssa, kunhan se tuosta kasvaa!

  2. kivaaa että niistä tuollastakin iloa 🙂 juuu, kantsii! 😀 meiät ainaki vieny nyt ihan mennessään tää laji!

Vastaa käyttäjälle Cecilia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *