välillä tuntuu tää välineurheilulta

Jos urheiluksi voi kutsua:D Maanantaina oli pitkästä aikaa agility- treenit, viime viikolla jäi välistä, mikä tuntui ihan liian pitkältä ajalta! Tehtiin jotain pientä radanpätkää, sekä vahvistelin kontakteja sitten lopputreenistä. Etupalkka, minne Soolo ensimmäisellä kerralla varasti (sekä puomilla, että A:lla), mutta muistuttelun ja ”hupsistakeikkaa” jälkeen taas osasi ihan älyhienostiSuunniteltiin Iipun kanssa myös kisamatkaa lähimaille, saa nähdä, saadaanko me oikeasti aikaiseksi toteuttaa tätä, mutta olisi ainakin ihan hurja palo päästä kisaamaan! Ei niillä tuloksilla niin väliä, kunhan pidettäisiin hauskaa taas samanmielisessä seurassa.

Oon tässä selaillut aina välillä joitakin keskustelufoorumeita ja eksynyt sieltä nettikauppoihin. Mulla on itänyt melko pitkän aikaa haave omasta back on track – liivistä Soololle. Välillä joutuu odottelemaan autossakin (joskin tosi harvoin) omaa vuoroaan jonkin aikaa ja saattaa tulla vilponen. Toisaalta oon miettinyt, että olisikohan se tuon turkin lisäksi ihan kamalan hyödyllinen? Päätin nyt kuitenkin, että ei siitä ainakaan mitään haittaakaan ole ja taitaa laittaa sellaisen tilaukseen tässä lähiaikoina :–) Esim. Horze.fi:n sivustolta löytyy nykyään jo melko paljon koiratarvikkeetia, samoin tuo takkikin. Saa nähdä, tuleeko tuosta olemaan apua, mutta aika monella koiranomistajalla olen nähnyt tuollaisen käytössä agilityssäkin näin talvikeleillä, tuollaisilla ”turkkiroduillakin”. Ainakin sen sanotaan auttavan lihasjumien ehkäisemisessä aika tehokkaasti.
Kesällä toi verkkoloimi olis kanssa kiva olla, mutta aloitetaan nyt kokeilemalla tuota!


Tää kuva kuvaa niin hyvin Soolon pentuaikaa, matot AINA rullalla ja kaikki ylitsevuotava energia on pakko riekkua pois!
Samaan aikaan mietin, et onko tää elämä vähän materialismia. Tulee hirmuisen onnelliseksi aina, kun saa jotain uutta, vaikka se olisikin joku ihan pikkujuttu! Omasta mielestäni oon laittanut rahaa palamaan hirmuvähän koirajuttuihin, en ainakaan usein ole satsannu mihinkään ylimääräiseen.. Ei varmaan liene monellekkaan epäselvää, et sitä kuitenkin kuluukin ihan huomaamattaan tosi paljon. En edes haluaisi tehdä tarkkoja laskelmia siitä, paljonko vuoden aikana on kulunut tähän harrastukseen, vaikka onhan se varmaan aika vähän verrattuna esim. hevosteluun. Lähinnä nuo kaikki koulutukset ym. verottaa palkkasummaa urakalla. Vois alkaa hirvittämään, mutta toisaalta, mihin mä ne rahat voisin mieluummin sijoittaa, kuin johonkin rakkaaseen harrastukseen?

Meidän koirille oon ostanut lähinnä yhdet hihnat ja pannat (+ jotkut vanhat pentupannat tai mitä oon saanut lahjoituksina tms), yksi tosivanha heijastinliivi, 8v vanha kevythäkki, muutama hassu lelu (joista ehkä yksi sellainen treenileluksi kelpaava..) ja siihen ne ehkä sitten taitaa aikalailla jäädäkin.
Hirmuisesti on jäänyt yli kaikkia kisoista voittamia juttuja, sellaisia tikkunekkuja sun muita. Ei johdu siitä, etteikö meidän koirat söisi niitä, vaan siitä, että allekirjoittanut unohtaa ne aina johonkin koiratavaralaatikon pohjalle.. :–)
Välillä oon myös miettinyt, että koirille olisi kiva hommata jonkinlaiset koiranpedit. Meillä koirat on nukkuneet melkein aina vaan lattialla, tai matonpäällä. Ehkä tuon aika tulee sitten, kun toivottavasti muutan tässä joskus vuoden sisään omaan kämppään jonnekin päin maailmaa.
Kingillä oli kylläkin ihan pikkupentuna sellainen söpö tassupeti, jonka päällä se kyllä tykkäs aina nukkua itsekseen ollessaan. Voi, olisipa jotain söpöjä kuvia siltä ajalta vielä tallessa!

Taisin sittenkin ehkä vähän valehdella, sijoitinhan mä tässä joku vuosi takaperin sitten noihin Inoveihinkin. Ne on kyllä olleet ihan loisto-ostos, en oo katunut vielä hetkeäkään! Totuus on se, että mä en ainakaan vielä tiedä paremmista tossuista, mutta eihän mulla toisaalta ole mitään, mihin voisin vertaillakaan. Paitsi ne iänikuiset tavalliset lenkkitossut, mitkä noi kyllä voittaa ihan sata – nolla. Onneksi noi vielä pelittää pitkään, eikä tarvitse suunnitella, sijoitanko seuraavaksi samoihin tossuihin, vai joihinkin muihin kenkiin.

Moni varmaan odottaa innolla jo joululomaa, enää hassu päivä mullakin jäljellä! Saa ”hengäistä” hetken rauhassa, vaikka eihän siitä taida tulla mitään – työt kaupassa ja lomalla pitäisi myös aloittaa lukea ahkerasti kevään ylioppilaskirjoituksiin!
Lukemista riittää viiden aineen kanssa ihan tarpeeksi tällä hetkellä, onneksi niitä kunnon motivaatiopiikkejäkin tulee aina välillä!
Tulispa pian taas kesä, niin kaikki stressi olis varmaan taas hetken haudattuna! Aika tosin tuntuu menevän kokoajan lujempaa, joten vähän pelottaa sekin ajatus, että kohta tässä pitää oikeasti alkaa aikuistumaan ja huolehtimaan entistä enemmän kaikista asioista. Maailma varmaan avartuu aikalailla, kun pääsee lähtemään täältä lapsuuden kodista ja kokeilla omien siipien kestävyyttä. Jos nyt jonnekkin pääsee:D

hierojalla

Soolo vuosi sitten

Soolo kävi tänään ensimmäistä kertaa hierojalla ikinä. Hävettää sanoa niin, mutta syynä siihen on ainoastaan se, että täällä Jämsässä on niin kovin vaikea saada ketään hieromaan, ja jos jotain on yrittänyt, niin nekin on sitten usein kaatuneet. Onneksi nyt vihdoin!

Käytiin Pyyhkäyksen pilttuut – nimisessä paikassa hierottavana. Paikka oli kiva, siellä oli talli ja koirahoitola samassa. Soolo oli aluks tosi innoissaan paikasta, joka paikka oli pakko haistella ym. Hieroja oli vasta opiskelemassa sekä koira- ja hevoshierojaksi, mutta valmistuu kuulemma ensi kuussa, joten uskon osanneen ihan hyvin jo käyttää käsiä!
Koko hieronnan ajan se oli hieman levoton, mutta kuulemma kuitenkin rauhallisimmasta päästä, mitä yleensä nää ”ensikertalaiset” ovat olleet, tota oli ehkä hieman vaikea uskoa?

Kerroin aluksi, että uskon sieltä löytyvän jumeja jonkin verran, koska harrastettu agilityä ja tokoa yms. Koira kyljelleen ja hierottavaksi. Vasemmalla puolella ei ollut juurikaan jumeja, etureisi oli hieman kireä ja tosta vähän selän yläpuolelta (niska ei ollut ollenkaan, mikä on kuulemma monella ollut), nää kuitenkin lähti kuulemma pehmenemään melko nopeasti.
Oikea puoli Soololla oli kuulemma hieman jäykempi, kuin vasen. Tää on kuulemma melko tavallistakin, et koira on ns. ”toispuoleinen”. Samat paikat kiristi hieman, mutta lähtivät rullaamaan melko pian. Vähän oikea lapakin. Ei kumminkaan kuulemma mitään hälyyttävää, onneksi!:D

Hyvä siis, että käytiin, koska niitä kireyksiä sieltä löytyi. Toivottavasti meistä tulis nyt vakiasikkaita tonne ees täksi aikaa, kun asutaan vielä Jämsässä! Luulisin, että tilanteesta tulis Soololle kunnon nautintotilanne, jos pari kertaa kävisi. Helpotuksen huokaus mullekkin taas, että mun koira on oikeasti ihan hyvässä kunnossa (–::

aluevalmennusta

Odotin näitä treenejä kokopäivän ihan innolla, koska jo kuukausi on pian vierähtänyt viime valmennuksesta! Matka ei ollut pitkä, sillä treenit pidettiin Kana-areenalla, eli samassa paikassa, jossa normistikin treenataan. Soololle oli kertynyt energiaa, sillä se oli ollut pelkästään isän hoivissa muutama viime päivää, koska itse olin Joensuussa&Mikkelissä pienellä matkalla!

Sunnuntaina kouluttajamme Juulia oli ottanut meille treeniradaksi erään 3.luokan kisaradan. Ajatus pelostutti, mutta raivolla vaan haasteita kohti, niin niistä selvitään! Me selvittiin ihan loppuun asti koko radasta, jee!
Ennen ratatreeniä tehtiin ohjaajien fysiikkatreeniä, mm. juoksuharjoitteita ja erilaisia juttuja vastuskumin kanssa. Näitä on helppo käyttää jatkossa omassakin harjoittelussa ja lämmittelyssä.

Rataantutustuminen suhteellisen nopeasti, mutta käytiin taas yhdessä läpi ja sain siitäkin taas niin hurjan paljon irti itselleni!
– Ensimmäinen kompastuskivi oli kepeillemeno ja kepeillä valssaaminen. Kepeille menossa pitää muistaa ottaa koira mukaan ja rytmittää se oma liike oikein (oli umpikulma, minkä soolo taas osaa ihan hyvin hakea, mutta ei kamalan kaukaa..), samoin oikea ajoitus valssin aloittamisessa on tärkeä! (jos siis tekee keppien lopussa valssin)
– Pimeisiin putkikulmiin koira pitää ”kalastaa” ja varmistaa, että hakee oikean pään putkesta. Koiran saa kääntymään mutkaputkesta oikein päin ”1 metrin säännön mukaan koira kääntyy ulkokurvin suuntaan”.
– kerro koiralle ajoissa, minne ollaan menossa. Tavallisia hyppyjä ei tarvitse käskyttää; kerro sen sijaan tulossa olevasta putkesta, jolloin koira alkaa jo etsiä katseellaan sitä, minne seuraavaksi menee – vaikuttaa vauhtiin ym.
– hae koira putkesta mukaan oikeaan suuntaan. Koiraa ei tarvitse saatella jokaiselle hypylle kovin lähelle, vaan sen pitäisi itse osata lukita niitä ja hakea, jolloin voin ohjata kauempaa! Uskalla myös liikkua vauhdilla eteenpäin.
– harjoiteltiin myös ihan uutena juttuna itävaltalaista ohjauskuviota/linjamerkkausta. Tähän sain pienen tuntuman, mutta tuntuu, että ihan hakoteillä oon sen kanssa vielä. Oli kuitenkin hauska kokeilla tollasta ihan uutta ohjausjuttua, tuntui, et ite oisin joku lentokone 😀 Käsi polveen ja toinen kattoon. Paikassa, johon ei sopinut valssi, vaan koira piti saada vielä tiukemmin kääntymään kunnolla. Ei onnistuttu täydellisesti, mutta ihan hyviä toistoja saatiin!
– ja muista jälleen: työnnä koiraa jalallakin avustaen, esim takaakiertoihin! LIIKU:D Onko se niin vaikeaa?

Taas jäi ihan superhyväfiilis treeneistä! Soolo oli super, se tekee niin hyvin kuin osaa! <3 Mä teen parhaani ja saan kaikki ajatukset ihan muualle tyhjennettyä. Tää laji on vaan niin parasta. Mä haluun treenaamaan ja kisaamaan! Maanantaina oli vielä meidän normitreenit perään. Kontakteja pitäisi taas päästä tekemään erikseen ja itsenäisesti, koska tuntuu, että alan itse epäilemään niiden toimivuutta. Huoltoa tarvitaan tasaisin väliajoin! Kepit hienot, pääsen jo helposti sivuirtoamaankin niistä hienosti seuraavalle esteelle ja koira pujottelee silti loppuun. Yksi juttu, mistä oikeasti olin ILOINEN, oli se, että keppien jälkeen Soolo livahtikin väärälle hypylle, eli lukitsi seuraavan esteen, ennen kuin olin ehtinyt ohjata sitä / huutaa että tänneppäin - se alkaa etenemään paremmin!! Kaikki ei ois tästä iloisia (hyllytysvaara) mutta musta vaan hyvä, mun sollie pinkoo:D Mä tein myös perjättöjä lähes onnistuneesti - ne vois vieläkin lähteä aikasemmin liikkeelle. Pääasia, että uskallan tehdä niitä.