surkeet tokoilijat

Suunnattiin Soolon, sekä Auroran koirineen kanssa tänään Muurameen tokokokeeseen. Oli ihanaa, kun koepaikalle ajoi kotoa vain jonkun 10min! Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka on joskus ennenkin ollut tuomaroimassa meidän alokkaan kokeessa.

Paikalla makaaminen 5 – Soolo nousi istumaan ajan puolivälillä ja oli kuulemma muutenkin hieman levoton. Täytyy nyt vaan tehdä noita piiloon menemisiä tosi paljon kaikkialla.
Seuraaminen taluttimetta 8 – Pientä ääntelyä ja edistämistä. Pieni poika niin innoissaan, mutta MURR, noi ääntelyt!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 – koitin antaa tuplakäskynkin, mutta sinne se vain jäi seisomaan hienosti..
Luoksetulo 5 – pysähtyi melko lähelle mua, meidän heikoin liike, mutta pettymys silti, että tuli noin lähelle. Kiire mamman luo. Pitää treenata lisää!!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 – jee hieno oli, vähän hassu vika perusasento.
Noutaminen 8 – ihan kiva, vähän tykkäs hölmöillä kapulan kanssa ennenkö toi mulle.
Kauko-ohjaus 10 – hieno soolo! Ei ennakoinut yhtään ja muutenkin näppärästi toimi.
Estehyppy 0 – Soolis juoksi käskyn saatuaan sille paikalle, mistä oli vähän aika sitten noutanut kapulan, öööö? Ei hajuukaan mitä tapahtu :DD:D Nauratti. Kisapaikalla tajusinkin, että tätä ei taideta olla treenattu tositosi pitkään aikaan!
Kokonaisvaikutus 7

Kokonaistulos 117p ja III-tulos, tästä ei nousta kuin ylöspäin! Nyt tietää ainakin, mitä pitää treenata ja minkä treenaamisen voi jättää vähemmälle (seisominen, kaukot, nouto), mutkun ne on niitä kivoimpia! Muutenkin tuntui ihmisillä olleen aika tulosheikko päivä avoimessa, kun yksi koirakko seitsemästä sai ykköstuloksen ja sekin oli juuri 160p :–D
Soolo meinasi taas saada hepulin paikallamakuuseen menossa – yritti alkaa komentamaan mua. Onneksi sain sen kuitenkin tiukasti sanomalla hanskaan ja päästiin aloittamaan paikkis ihan hyvillä fiiliksillä.


Ajattelin, että pettyisin taas pahasti, jos ykköstulosta ei tulisikaan, mutta eipä tällä treenimäärällä! Mulla oli ihan kivaa ja kyllähän tää onneksi meni paremmin, kuin meidän ensimmäinen avoimenkoe. Mua vaan jännittää niin hirmuisesti, että unohdan kehua koiraa ja Soolokin selvästi jollakin tapaa aistii sen.

Tuli sellainen herätys, että meidänhän pitää ihan oikeesti treenata, että saatais tuloksia! Tää koe oli motivaationnostattaja. Edellinen koekäynti ei ihan sitä saanut aikaan, kun seurauksena oli lähes puolen vuoden treenitauko ja masistelu, että meistä ei tuu koskaan mitään!

2 vastausta artikkeliin “surkeet tokoilijat”

  1. Ihmisen psyyke on kyllä jännä. Niin kuin tossa kerroit, että joskus sait puolen vuoden masiksen, ettei teistä mitään tuu, nyt taas saat motivaatiopiikin. Ja hyvä näin, että tällä kertaa otit sen noin 🙂

    Tästä tuli vain mieleeni, kuinka joskus, kun vielä kisasin hevosellani ja se oli ihan idiootti kauden viimeisissä kisoissa ja nolasi mut moneen kertaan, mm. pääsemällä irti ja lähtemällä valtoimenaan laukkaileen kisapaikalla ja pukitti kohti jotain toimitsijaa jne. Kunnon kasvojenmenetys meikäläiselle. Sitten jätin ponin lomalle ja surin pitkään sitä, että poni on pettänyt mut ja kaikki on perseestä. Kesti useamman kuukauden, ennen kuin tajusin, että en mä näin voi ajatella, vaan nyt pitää ajatella, että ollaan tässä hepan kanssa yhdessä eikä kukaan ole pettänyt ketään, vaan mun pitää vain opetella uusia keinoja hepan hallintaan, saada ammattilaisilta ohjausta sekä hepan henkiseen puoleen, että vaadittuihin kisasuorituksiin ja tehdä paljon töitä ja kehittyä ja sitä kautta saada parempia tuloksia. Ja kyllä se siitä sitten, myöhemmin ponin kanssa pärjäilin kisoissa jo paremmin, ainakin henkisen puolen kanssa, vaikkei muut tulokset niin mahtavia olleetkaan. Nyt en ole pariin vuoteen kisannut, mutta ehkä joskus taas jossain muussa elämäntilanteessa ja toivottavasti vähän enemmän järki päässä ja onnea oikotiehen ei ole, pysyviä tuloksia saa vain treenaamalla ja paljon. Ja pitää muistaa, että eläintä on päästävä kehumaan, jotta silläkin säilyy motivaatio. Lahjattomat treenaa ei siis pidä paikkansa, vaan lahjakkaidenkin pitää treenata 🙂 Joskus säkällä voi ilman isoja treenejäkin tietty joku pärjätä, mutta ei pidemmän päälle.

    Tsemiä teidän treeneihin 🙂 Teitä on kiva seurata, kun Soololla on niin paljon samoja tapoja, kuin Masalla, vaikkei me harrastetakaan mitään tokoa tms. Mutta samaa mokomaa ääntelyä esiintyy tietyissä tilanteissa ja levottomuutta.

    1. Se on kyllä outoa, eikä olisi varmaan tarvinnut, kuin jonkun pienen jutun menevän vielä enemmän mönkään, niin taas oltaisiin oltu tuolla masistelutiellä..! Mutta onneksi ei olla =) Uskon, että monesti siihen pystyy myös itse vaikuttamaan ja päättämään, kumminpäin asian ajattelemaan, vaikka siltä se ei äkkiseltään tuntuisikaan.

      Oli tosi mukava kuulla sun kokemuksiasi heppapuolella, kun noita voi näköjään vallan mainiosti vertailla näihin koiraharrastuksiinkin. Tulee lisää motivaatiota tähän touhuun. Nyt pitää vaan meidänkin jatkaa samalla innolla treenejä ja koittaa opetella koiran hallintaa entistä paremmaksi!
      Soolo on mun ensimmäinen tälläinen ”harrastuskoira”, joten mulla on vielä niin hirvittävän paljon opittavaa monella osa-alueella.

Vastaa käyttäjälle Marra Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *