soololla kävi tyttöystävä kylässä


Ihanuuksien hääkuva.

Soolon luona kävi ensimmäistä kertaa tyttö kylässä. Koirat saivat tutustua rauhassa ja kosiskella toisiaan, Mette oli kova tyttö kiusaamaan poikaressua 😉
Astutushommeleissa Soolo tiesi heti määrätietoisesti, mitä ollaan tekemässä ja hyppäsi selkään. Mettekin näytti olevan mielellään mukana. Yritys kova, mutta lopulta koirat eivät jääneet nalkkiin pitkäksi aikaa, yritettiin parina päivänä. LÄÄÄHPUUH, oli koirapojalle rankkaa puuhaa. Saatiin onnistuneesti siemeniä sisään heti ensimmäisestä satsista, joten nyt vaan varpaat ja sormet ristissä, että sieltä lokakuussa syntyisi pikkuisia piraijoita!
Kuulemma ihan hyvät mahdollisuudet, että siemenet alkaisivat itämään.

Astutuksessa oli auttamassa ja hoitamassa hommaa suurelta osin SayWuf -kennelin Kirsi. Suuret kiitokset vielä! Kirsi omistaa myös Metten isän.
Kuten kuvasta näkee, Soolo oli ehkä maailman onnellisin koirapoika ja tää oli rakkautta lähes ensisilmäyksellä! <3___<3

Pentujen emänä

Goldentroll’s Fire Of The Sky ”Mette”

– lonkat: A/A
– kyynärät: 0/0
– silmät: terveet (CEA-vapaa pentuna ja aikuisena)
– näyttelyistä: varaserti, SA, usea ERI, useita luokkasijoituksia.
– Metten isä Hoax ja äiti Kerttu

Mette on nuori, reilu kaksivuotias collietyttö. Todella iloinen, reipas ja sosiaalinen neiti ihmisten ja koirien kanssa. Aloitellut RallyTokon harrastamista. Mette on keppi- ja pallohullu tyttö! Mette osaa rauhoittua, jos ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta on kuitenkin samantien valmis riehumaan tai tekemään yhdessä, jos jotakin tapahtuu. Oikein ihana, täpäkkä neitokainen.

Pennuista odotetaan reippaita ja iloisia collieita! Pentue on molemmille ensimmäinen, näistä odotellaan hyväluontoisia ja iloisen vauhdikkaita pentuja. Yhdistelmä KoiraNetissä.

Pentue tulee syntymään Uudessakaupungissa Maaret Peltovirran luona, Goldentroll’s -kenneliin.



Mette rallytoko-treeneissä.

Samassa voisin mainita, että Soolon lihasrevähdys on menossa tosi hyvin eteenpäin. Fyssarilla käyty taas, saanut juosta vapaanakin jo ja nostaa liikuntamääriä. Parin viikon päästä voisi palata pikkuhiljaa agilityn pariin takaisin, jos paraneminen jatkuu samalla tahdilla. Seurataan nyt kuitenkin tarkasti pojan vointia ja tehdään ahkerasti jumppa- ja venyttelyohjelmia päivittäin. Soolo on juossut myös vapaana jonkin verran – tällä ei ole kuitenkaan ollut mitään seurauksia jalan suhteen. Fyssari epäili, että voi alkaa jossain vaiheessa ontumaan uudelleen, jos menee liian rajusti jo, mutta onneksi ei ole vielä:)
Lisäsin myös Soolon ruokaan MSM-jauheen, jota syön itsekin. Metyylisulfonyylimetaani on tärkeä rakennusaine monille proteiineille. MSM-jauheen on monessa paikassa kehuttu nopeuttavan lihasten palautumista, vähentävän tulehdusta ja lievittää kipeytyneitä lihaksia. Toivotaan, että tästäkin olisi meille hieman apua:)

Mutta, pennuntuoksua odotellessa, nyt toivotaan parasta! <3 Metten kuvat: Maaret Peltovirta

pursuu treeni-intoa !!

Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!