Kimpsut ja kampsut kasaan ja nokka kohti Paimiota.
Jämsän asemalla odoteltiin junaa kera Jennan&Sirpan, kuunneltiin junien inhottvia kirskuvia ääniä (joskaan soolo ei noteerannut niitä) ja tulihan se lopulta !
Junassa menomatkalla Soololla oli reilusti energiaa ja väyväy välillä Tampereen asemalle asti, jossa vaihdettiin junaa ja söpösti väärään vaunuun.. Vaihtaminen ei vaan oo niin kamalan ihanaa maalaispennun kanssa, jolle ei oo opetettu hihnassa käyttäytymistä, vaan on lähes aina vapaana, eli vetää sinne ja tänne kun ympärillä on miljoonasti ihmisiä.. :–):–):–)
Juna saapuu Turkuun, sieltä lähdetään sitten etsimään oikeaa bussipysäkkiä, mulla oli kartat ja tiedot siitä ja aikaakin vallan 40min löytää se, muttaaa silti kyseltiin turisteina apua ihmisiltä – joskaan oikein kukaan ei osannut neuvoa – paitsi kiva bussikuski lopulta, jolta Jenna kyseli viisaasti.
Oltiin kauppatorilla ja piti päästä melkein toiselle puolelle sitä ja huomattiin samalla, että bussi seisoskelikin jo siellä pysäkillä ja kello tikitti, joten pakko JUOSTA. EHhheheee.
Ja tota.. matkaa asemalta pysäkille oli se 800m. Mut ehdittiin ja oltiin jopa pari minuuttia ennen bussissa !
Kirsi tuli hakemaan meidät Paimion sairaalalta bussista. Perillä meille annettiin avaimet ja tavarat sinne ja ilta menikin aika nopsaan grillaillessa ja oltiinpa päteviäkin kun saatiin pari semmosta pedikree koiranamipakettia mitälie.
Lauantai-aamuna heräiltiin siinä vähän ennen kaheksaa, aamupalalle ja yheksältä alkoi treenailut ja koutsina Pia Miettinen.
Ensimmäisenä treenailtiin paikkamakuuta, mikä ei oikein sujunut meiltä heti kovin intopinkeänä ja kun ollaan hyyyyvin vähän sitä treenailtu. Vilkuili vaan muualle, nousi kerran ja meinaa nousta ottamaan namin nopeammin suuhunsa kun oon menossa palkkaamaan. Mutta kun paikkamakuu on niin tylsä treenattava, mut pakko sitäkin olis alkaa työstämään, kun siinä kumminkin edettävä tosi hitaasti jne. Mä palkkailenkin siinä välillä tosi tyhmästi, pitää kiinnittää huomiota.
Seuravalla kierroksella otettiin seuraamiset syyniin. Solppana on kuulemma tässä hyvällä mallilla. Pitää alkaa häivyttämään tuota kättä pois kunnolla siitä, mä vaan treenailen sitä tolleen helposti imuttamalla, vaikkei siitä oikeesti varmaan oo mitään hyötyä enää edes. Tästäkin kirjottanu sairaan usein, mutten mitään kumminkaan muuttanut treenaillessa ;D
Toinen juttu mitä tehtiin nyt oli häiriökontaktitreeni. Koiran piti istua perusasennossa ja tapittaa, vaikka mitä menis ohi, eikä siihen saa vilastakaan ja jos katso, niin kielletään. Sitten kun on hyvin, niin superpalkka.
Mä en oikein osannut kieltää treenikentällä niin kovasti kun Pia neuvoi ja keskityin vaan siihen, että saan heti palkattua mahdollisimman nopeasti koiran, vaikka olis pitänyt kai siihen, että varmistan, että koira oikeesti tapittaa. Näitä on kuulemma hyvä tehdä paljon nuoren koiran kanssa.
Sit tehtiin ruutua. Oon Soolon kanssa kotona tehnyt jokusen kerran ruutua siten, että vien lelun ruutuun yhdessä koiran kanssa ja lähetän sitten sinne ja tosi lyhyeltä matkalta. Soolo lähtee ihan näppärästi vauhdilla sinne. Voi lähetellä jo reilusti pidemmältäkin välillä.
Ja sit treenailla erilailla, näyttöruutuna, että käyn taputtelemaan ruutua ja sit tuun lähettämään ja kun koira siellä, niin palkka lentää keskelle ruutua. (EI sivuun ulkopuolelle ! Heitin sen sinne varmaan kolme kertaa kun ei vaan voinut tajuta…. ;D;D) Soolo meni pari kertaa suoraa ylikin ruudun.
Ja sit kun lähettää koiran, niin ei kannata pilata koiran suoritusta ja oppimista ite, mä oisin vaan lähettäny sen uudelleen sinne, mutta meni sitten kun odotteli vaan niin ihan ite osas jo. Eli antaa ratkasta itekin välillä näitä, niin oppimistakin tapahtuu koiralla näistä virheistä.
Viimesenä lauantain treenin kohteena oli kaukot. Hissinä menee kivasti maahan ja nousee maasta seisomaan, mutta mulle oli seisomisesta istumisen ja istumisesta seisomisen tekniikat vähän hukassa, en oikein tiennyt, miten niitä opettais ja nyt siihenkin aletaan tehdä vähän tekniikkatreeniä kyykyssä. Istu – maahan – istu vaihtoihin voi pidentää etäisyyttä, kun ne on suht helppoja.
Treeniä päivässä kokonaisuudessaan se kahdeksan tuntia, ihan kivaa odotella ja muuta, mutta oppi taas paaaljon. Syömään ja sen jälkeen vielä mentiin mukaan juoksuttamaan koiria.
Sit oli taas iltanuotiot tai grillailut ja soolon nakit maistu mullekkin, Jennalle lelut ja vähän nomnom suklaata. Ja se ananas-appelsiinimehu oli kans aika mukava silleen housuilla ja erään naamassa ja näin. :—))))))))
Sunnuntaina nukuttiin melkein kahdeksaan ja siitä aamupalalle ja pian jälleen treenailemaan. Aloitettiin Soolon kanssa kierros ja kun en muuta keksinyt, mitä treenattaisiin, niin vähän päästiin ohjatun noudon makuun. Eihän me olla vielä treenattu liiemmin edes kapulan pitämistä, mutta kun se kumminkin tykkää ja ottaa suuhun melkein mitä vaan, niin tätä sitten.
Mentiin Soolon kanssa perusasentoon merkille, sit Pia kävi viemässä kapulat, etäisyys merkiltä n. 10m ja kapuloiden välietäisyys normia korkeempi, 8m. Vasemmalle ensin, johon ekalla laitettiin kapula vielä lähemmäksi. Pia piti Sooloa kiinni, mä kävin näyttämässä kapulaa ja palasin takaisin ja lähetin solpun hakemaan, jonne se sit painelikin vauhdilla ja haki, jee.
Toinen kerta tehtiin sit siten, että laitettiin kapula samaan riviin muiden kanssa ja samalla lailla kävin näyttämässä ja lähetin. Soolo ampas siihen kohtaan, missä äsken oli ollut, mutta kun ei löytynytkään, niin silti etsi sitä kapulaa aktiivisesti ja löysikin !
Tehtiin samoin myös oikealle pari lähetystä.
Toisella kierroksella tehtiin luoksetulon pysäytyksiä lelun kanssa. Vieraallakin lelulla leikkii yhtä innoissaan. Pia piti Sooloa kiinni, mä hillun siellä, en huuda mitään normia luoksetulokäskyä, mutta silleen kumminkin, että lähtee perään. Melko nopsaan heitän lelun koiran taakse ja huudan samaan aikaan seeis.
Tää oli Soolosta huisin kivaa, eikä ruvennut onneks vielä ennakoimaankaan yhtään, vaikka toisteltiin muutamia kertoja. Tämmöstä leikkiä voidaan tehdä useita toistoja, sit myöhemmin kokeilla, että josko se toimiskin jo pelkällä käskyllä/käsimerkillä ja sit palkka lentää heti perään.
Liikkeestä maahanmenossa/seisomisessa/istumisessa voi kanssa tehdä niin, että heittää lelun taakse, me ollaan nyt vaan siten namilla, että mä kiepahdan siihen eteen, tai nyt jo jatkan pari askelta ja sit kiepahdan palkkaamaan jne.
Kolmas kierros vielä ehditiin käydä. Nyt tehtiin jotain semmosta kuuntelujuttua, että hillutaan siinä ja sanon satunnaisesti käskyjä; istu, maahan, seiso jne. Sit koiran pitää kuunnella ja tehdä sen mukaan, et mitä sanon jne.
Soolo oli tässä vaiheessa jo aika väsynyt, ettei oikein ollut parhaalla innolla mukana tekemässä, mutta muutama onnistunut saatiin kumminkin. Namin voi välillä heittää sivuun maahan ja vaihdellen.
Samalla juteltiin sitten, että mitä tuon haukkukomentamisen suhteen tekisin. Huomioimatta juu, tai Pia opettaisi Soololle ”käy siihen” käskyn, että se on semmonen, mistä ei saa palkkaa, vaan koira menee maaten ja jätetään siihen ja ite mennään kauemmas juttelemaan esmes. Jos nousee, niin laitetaan vaan takaisin entiselle paikalle. Semmoi koiralla ei oo väliä, miten se siinä on, kuhan vaan hengaa rennosti. Tätä esim. treenikentällä kun muut treenaa ja bussissa jnejne. No, oli se ainakin alkuun hiljaa kun laitettiin siihen.
Jenna sit myöhemmin kertoili, että mä PALKKAAN tota siitä komentamisesta treenatessa, mulla menee kuulemma aina kädet treeniliivin taskuun kun se alkaa väyväyv ja kun en tiedosta sitä silleen vaan alan tekemään jotain, että se ois hiljaa… ehehe hyvä taas :–)
Treenien jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä koirien kanssa ja sen jälkeen yritettiin ottaa kiva ISÄ-POIKA kuva Rikusta ja Soolosta, mikä oli normisti vähän hankalaa. Ja vähän oli kyllä kiva nähdä isukkia pitkästä aikaa ja miten paljon se muistuttaakaan solppanaa. Vielä on poika pari senttiä isukkia pienempi.
Takaisin päästiin kivasti jonkun kyydillä sairaalalle, siellä odoteltiin se tunti, mikä menikin lopulta aika nopsaan vaikka ensin luuli et iäisyys. Panikoitiin myös, ettei koko bussia tulekaan, kun oli vanhat aikataulut pysäkin seinässäkin vielä. Mitäköhän oltas tehty, eheheh. Nojuu tulihan se ja päästiin hyvin ja aikaakin oli Turussa nyt käydä kaupassa hankkimassa eväitä.
Junaan päästiin helposti ja siellä oli ihku konnari, joka sit neuvo myös trella, kun jotkut oli menossa väärälle raiteelle ja väärään suuntaan. Koilat oli melkosen ryytyneitä ja nukkuvat varmaan koko matkan. Juna oli kivasti aikataulusta myöhässä ja kotiintuloaika oli muutenkin aika myöhänen.
Kaikesta huolimatta oikein mukava reissu, joka uusitaan toivottavasti ensivuonna ! =)))
Soolon treenikuvat & leikkikuvat on kuvannut Jenna.