taidot ruostuu jos niitä ei käytetä

Ollaan kisattu Soolon kanssa viimeksi reilusti yli puolivuotta sitten, joten olikin jo korkea aika ilmoittaa se uudeelleen. En tiedä, miksi en ole kisannut sen kanssa tässä väliassä, mutta ainakin sain nyt huomata, että me ollaan menty kyllä eteenpäin, tai ainakin oli silleen helpompi kisata solpan kanssa. Oltaisiin toki varmaankin menty enemmänkin, jos oltaisiin kisattu välissä.

Kisatuntuma oli ihan hukassa. :–(
Lähdin ekalle radalle ihan ikivanhoilla tossuilla vielä, joilla ei sitten juosta, eikä liikuta muualla, kuin kotimetsälenkeillä, eipä siis oikein liikuttu sillä radalla ajoissa missään kohdassa. Ihan hakemista ja hirveää ohjausta koko rata, kun lähdin sinne niin hukassa. Heti alussa mokattiin, enkä saanut enää omaa ohjausta kuntoon. Hyllyhän se siis tietysti oli. Rata sinänsä olisi ollut aika helppo, että sen puolesta olisi ollut mahdollisuuksia onnistuakin.
Näiden lisäksi Soolo oli taas tosi kiinni mussa, eikä muka osaa hakea esteitä oikein itse? Tätä pitää alkaa treenaamaan ihan oikeasti, koska ihan tyhmiä mokia sen takia, että se on noin mun kädessä kiinni.. Loppurata oli kyl iha mun vika, koska vaihoin näköjään lennossa ohjaussuunnitelmaa, mikä ei oo koskaan kisoissa hyvä idea.

Seuraava rata oli hyppyrata ja sekin oli ihan mukava, vaikka epäilin ohjausvalintojani hieman. Pelkäsin, että en osaa lähteä valssaamaan ajoissa, jolloin olen koiran tiellä ja sellaisia virheitähän sieltä tulikin, joskin niiden vuoksi ei hyllytelty. Kepeille sisäänmeno-ongelma ihan älyttömän helposta kohdasta?
Meillä oli tämän päivän aikana sisäänmenot ongelmana oikeastaan kaikilla radoilla – en ymmärrä, että miksi! Hain selityksiä pidemmistä esteväleistä ja kaikesta mahdollisesta: oikea syy löytyy varmaan katsomalla peiliin, koska ohjaan jotenkin erilailla, kuin kotitreeneissä.
Tästä huolimatta me aletaan nyt treenaamaan kepeillemenoja pitkillä esteväleillä. Niin, että koira ei kysy multa siinä välissä yhtään mitään (esim. haukkumalla) vaan hakee ihan itsestäänselvyytenä sinne kepeille. Se kyllä osaa ja varsinkin oppii.
Hyppyrata siis hyllytettiin toisiksi viimeisellä esteellä: mulla oli TAAS käsi ihan liian korkealla, niin Soolo luki ilmeisesti mun ohjauksen takaakierroksi ja tadaa, mentiin hyppy väärältä puolelta. Opin ainakin nää jutut kantapään kautta, mitä Juuliakin on aluevalmennuksessa mulle monta kertaa sanonut!!:D
Kaikenkaikkiaan kumminkin meno tuntu paljon kivemmalta ja mulla oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen! Kyllä me vielä joskus onnistutaankin!!

Viimeinen rata oli ohjaukselta sujuvin, mutta taas ongelmana ne kepeillemenot ja se, että koira on vähän liikaa kiinni mun kädessä, eikä siten siis hyppää ihan itsestäänselvyytenä olevia hyppyjä, vaan tulee kädessä kiinni juosten :–D
Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen, koska ne kontaktit toimi!! JEEEEEEEE. Ei tarvinnut missään vaiheessa korjailla mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut varmaankin varmistella niitä vielä vähän pitämällä koiraa niillä pidemmän aikaa, enkä edetä vain raivolla eteenpäin: Soolon kanssa ei kuitenkaan jää ajan puolesta kiinni, että siellä ehtisi hetken hengähtääkin. Toisaalta, kyllä se olisi tehnyt ne varmaan ilman mun noita varmistelujakin (eli että pysähdyn lähes kokonaan).

Lähdöt oli tavallaan ok, mutta raivostuttavaa, kun raivoeläin haukkuu siinä kokoajan. Hieman epävarmana jätin sen sinne aina, mutta onneksi se pysyy siellä, eikä varasta. Voisin varmaan joskus räväyttää sille kerpeleitä kunnolla, ei se ainakaan rikki menisi siitä, muttakun mamma ei osaa mukamas olla tiukkatäti, vaikka joskus olisi oikeasti ihan syytäkin.

Lopuksi, mä haluan kisaamaan uudelleen!! SE OLI NIIN KIVAAAAAAAAAAA!!! Pari viikkoa.. ehkä?

Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään

Maanantain treenit oli taas Kaitsun käsialaa. Saatiin ihan hyviä pätkiä ja pääsin tekemään myös aluevalmennuksessa harjoiteltua viskileikkausta sopivaan kohtaan: ja se toimii jee!
Soolon kontaktit toimi ihan jees, jossain välissä pelkäsin, että tulisi läpi, kun oli niin kovilla kierroksilla, mutta ei. Kepeillä teki ekalla kerralla sen, että tuli tokavikasta välistä läpi – pitää muistaa vedättää vähän edellä koiraa ne jatkossa, vaikka yleensä on kyllä kestänyt vaikka mitä häiriöitä kepeillä, esim. mun pujottelua sen takana tms.

Ilmoitin Soolon kisaamaan pitkästä aikaa sunnuntaina Jyväskylään, saa nähdä, millaista Sooloilua siitäkin taas tulee.. Pelleillään ja pidetään hauskaa ainakin vaan!
Tänään käytiin siis Juulian ja Voiton kanssa paniikkitreenaamassa kisoja silmälläpitäen. Nyt ehtii vielä pitää muutaman välipäivän agista. Tehtiin kontakteja ja vähän keppitreeniä. Siinä samassa vähän putki-kontakti erottelua. Kepeillä teki TAAS sen saman mokan, että vika väli pujottelematta, joskin tähän varmaan osasyynä se, että kepit loppui seinään, mutta silti !! Ei oo tehny vähään aikaan. Monta oikeinkin, mutta silti.. kyllä se osaa kuitenkin ne!
Kontaktit toimi tosi hyvin, jippii! Kunhan nyt vaan muistan itse tehdä ne samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Soolo on saanu myös tosi paljon vauhtia niille, suorittaa paljon nopeammin, kuin joku aika sitten. Huomaa, kun en ehdi enää millään juosta sinne loppuun asti.. Vähän se meinaa välillä tulla vinoon lopussa, mutta sitäkin ollaan koitettu nyt treenailla ja opetella pikkuhiljaa pois.


Oon vihdoin saanut aikaiseksi vähän kehittää kestävyyskuntoa, kun Julia siitä meille piti vähän luentoa samaan aikaan, kun tehtiin piip-testi. Jääkaapin oveen juoksuohjelma, jossa joka päivälle pikkusen erilainen treenilenkki ja rasti ruutuun, kun on saanu aikaiseks tehtyä jotain – vähän kannustetta, koska tulee huono omatunto, jos ei saa pistää rukseja.. ;–)
Jännä huomata, että miten iso merkitys tollaisilla pienilläkin askelilla on, koska nyt jo parin viikon aikana oon saanu huomata kehitystä! Puhelimen ohjelman avulla saa nähtyä myös oman nopeuden / matkojen pituuden muuttumisen, mikä on kans mielenkiintosta! Mikä parasta, koiratki on ihan superinnolla mukana, tietty! Nyt pitää vaan jaksaa jatkaa !

aluevalmennus

Tällä kertaa reissattiin Pirkkalaan Takkujen agilityhallille treenailemaan. Juulia oli suunnitellut meille mukavan vauhdikkaan radan, jossa oli myös tekniikkaakin! Päästiin siis juoksemaan ja vähän miettimään sitä ohjaustakin.

Mulla isoimpia ongelma kohtia oli se, että mä ohjaan koiraa kädet hirmu korkeella, eli niitä pitäis saada alaspäin!! Samoin se, että ne kädet ei merkitse Soololle niin paljoa, kuin mun jalat. Esim. yhdessä kohdassa oli ensin takaakierto ja sen jälkeen vienti seuraavalle aidalle taakse (sivusuunnassa), niin Soolo ei lähtenyt sinne pelkällä kädellä, vaan pitää muistaa käyttää niitä jalkoja myös, kun vallan mainiosti kerkeän, kunhan osaisin!!
Sama ongelma tuli esille esim. kepeille viennissä, jossa oli umpikulma. Mä yritän käsi korkeella saada sitä hakemaan sinne, vaikka voisin vähän avittaa ”jalkatyönnöllä” + käsi matalammalla, niin koirakin näkee sen, mihin olis tarkoitus mennä seuraavaksi.
Tällä hetkellä mä vien koiran tollasiin kulmiin vielä tosi lähelle, joka toimii kyllä. Soololle toi olis kuitenkin helppo opettaa ja saisin sen avulla itelleni helpotusta, sekä enemmän aikaa edetä kohti radan seuraavia esteitä yms.

Superhyödyllisiä juttuja oppii myös rataantutustumisessa ja opin samalla katsomaan ratapohjaa erilailla ja ehkä vaihtamaankin jotain ohjauskuvioita paremmin toimiviin, kumma juttu, kun niitä ei vain itsellä tule heti mieleen rataantutustuessa.. 🙂

Harjoiteltiin myös mm. viskiä, tuplasokkaria, sellasia lähetyksiä taakse ja niistokin taidettiin jossain välissä tehdä:)