kolmas kerta ukkoja

Soololle tehtiin melko samantyylinen treeni tällä kertaa, kuin viimeksi. Nyt Soololla oli jo heti ensimmäiselle ukolle mennessä kyllä tiedossa, että täältä niitä namutätiä löytyy kunhan vaan etsin! Solppis näytti selvästi jo tykkäävän hommasta ja oli ihan innoissaan menossa. Seuraavaksi aletaan kuulemma opettamaan sille apujen kanssa sitä, että se lähtee suoraan eteenpäin hakemaan, kun nyt se tuppaa aika paljon kiertelemään ensin lähialueen ja vasta sen jälkeen menee syvemmälle.

Treenin jälkeen tuli taas kehuja, kuinka kiva collie Soolo on! Vertailtiin johonkin toiseen collieen, joka ollut mukana jonkun aikaa: Soololta löytyy kuulemma vauhtia ihan hurjan paljon ja muutenkin kivan oloinen, palkkautuu kaikintavoin tosi hyvin jne. Enää tuo ei enää niin paljoa herätä itsessä kummeksuntaa; se on kyllä tiedossa, että Soolo on ihku!!

 

ukkoja etsimässä, aksailua ja papparaisen ikävöintiä


Kuva: Tea Lemmetyinen

Viime viikon keskiviikkona oli meidän toiset hakutreenit. Soololle tehtiin kolme ukkoa, eka oli aika helppo, toinen ja kolmas vähän sit enemmän piilossa. Ekalla Soolo oli taas ihan kujilla, että mitä täällä tapahtuu, mamma neuvo mua väyväy!!??! Toisen Soolo löysi melko helposti ja kolmannella se sitten kouluttajan mukaan jo selkeästi teki töitä etsimällä ilmavainulla ja käyttäen nenää. Siitä kyllä vielä tulee mun pikkuinen hakukoirani <3 Tää vaikuttaa kyllä ihan mukavalta lajilta - ainut, niin tuolla metsässä tuppaa jo tähän vuoden aikaan olemaan jo aika kylmä, että ens kerralla laitan kyllä paljon enemmän vaatetta mukaan, kun oottelua ja istuskelua on kumminkin aika paljon! Hurjan paljon oppii myös seuraamalla muita koirakoita. Soolosta on kivaa, kun metässä saa paljon ruokaa ja sen saa vielä niin kovin helposti!

Viikonlopun Soolo sai viettää Jämsän puolessa kotona, Kingin kanssa ja isukkiikin oli sen mielestä ihan sairaan ihana nähdä, voi veljet, kun koira voi mennä sekaisin! Soolo kun on tottunut, että Kingi on aina vierellä, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua <3 Kävin poikien kanssa metsälenkillä, jossa saivat riehua vapaana tuttuun tapaan; niillä selkeesti oli toisiaan ikävä ja piti kokoajan härnätä ja puksia toista :'D <3 Kotiintullessa Kingikin kyhnötti varmaan puolituntia mun sylissä, kun ei oo nähnyt hetkeen. Kyllä mullakin sitä oli ikävä.

Tänään kävin kouluttamassa toisen kerran agin jatkoryhmää. Ne on vieläkin liian päteviä mun radoille!!11:D Luulin jo, että olisin tehnyt niille liian vaikean radan. Soolokin pääsi vähän tekemään ja TAAS kontaktit rakoilee, mikähän niille on nyt yhtäkkiä tullut – pitkään olleet nimittäin aika hyvät?! Muuten ihan mukavaa tekemistä, jos unohdetaan se, että radan jälkeen Soolo ois halunnut vielä vähän tehä lisää. Kouluttajana sai olla vähän nolona, ku oma koira rallattelee lelu suussa radalla, et äälläälää haluun tehä lisää en halu autoo!!11 Toinen lelu ois iha ollu pätevä, joskin autto sekin, et ohjasin sitä pari hyppyä:D Mun agihullupiski.

Koulussa sujuu aika mukavasti. Kohta on ensimmäinen yliopiston kurssi suoritettuna ja muutenkin oon ihan kärryillä kaikesta, vihdoin:D Aluks vähän mietitytti omaan kämppään muutto, mutta tää on ollu kyl tosi kivaa! Aika kovaa on iskenyt se, että eläminen on oikeesti aika kallista, ruoka maksaa ja kaikki muukin maksaa aika paljon. Isin siivellä eläessä sitä ei oo oikein aikasemmin ees kunnolla tajunnut, mutta nyt kyllä, kun joutuu ite elättämään ja huolehtimaan itsestään kokonaan. Maailma niiku avartuu. Oon kyllä viihtynyt täällä, tykkään omasta rauhasta, vaikka melko sosiaalinen noin muuten oonkin.



Kuvat: Sunna Kivisalo & viim. Tea Lemmetyinen

viimeiset agitreenit, tokossa ei ihan vielä avoimessa!

Tänään oli meidän kesän viimeiset agitreenit tutulla porukalla. Voi, miten ikävä tuota sakkia tuleekaan, vaikka ei me vielä lopetetakaan mitenkään, vaan pieni tauko nyt, kun asutaan näin kaukana, niin olisi vähän turhan rankkaa kulkea hallitreeneihin joka viikko (treeneihin kuluisi n. 5h aikaa..) Näillä näkymin on suunnitelmissa jatkaa n. kerran kuussa, kun koulutan jatkoryhmää + satunnaisesti paikkaamassa poissaoloja tuossa meidän tutussa ryhmässä.

Tehtiin ihan kivaa ratapohjaa, muutama eri pätkä. Soolo teki superkivoja keppejä, sekä irtos sieltä eteenpäin. Kontaktit tuotti vähän päänvaivaa taas, niitä pitäis muistutella joskus ihan kunnolla! Noi treenikaverit on niiin <3, en oo ees tajunnut, miten oon kiintynyt tuohon porukkaan tässä ajassa, mitä ollaan oltu solppiksen kanssa mukana. Mä haluun niin kisaamaan, mä haluun niin aksaamaan!

Eilen käytiin yrittämässä saada meidän vikaa TK1:stä, mutta ei se sittenkään tullut niin helposti. Pentele, kun koira ei mennytkään liikkeestä maahan ekalla käskyllä ja oma toinen käsky oli niin myöhässä, että meni nollille:D Noin muuten koe meni taas paremmin, kuin edellinen – joskin seuraamiset ei ollu nyt niin hyviä kuin viimeksi (mm. riensi vapaana seuraamisessa moikkaamaan kyykyssä olevaa poikaystävää, mutta tuli heti ekalla käskyllä takaisin kumminkin). Yleisesti hallittiin tilanne paljon paremmin, eikä mua enää jännittänytkään niin paljoa. Ääntelyihin pitää puuttua, ees niihin pienimpiinkin! Niistä lähtee pisteitä heti. Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka oli oikeen kiva!

Luoksepäästävyys – 9
Paikallamakuu – 7 (levoton + pieni ääntely)
seuraaminen taluttimen kanssa – 8 (kivaa seuraamista, kuulemma vähän kiristin hihnaa jossain vaiheessa, vahinko lieni?)
seuraaminen taluttimetta – 8 (kaks käskyä, muuten oli ihan super)
maahanmeno – 0 (toinen käsky liian myöhään)
luoksetulo – 8 (äännähti eteentulon jälkeisessä sivulletulossa)
seisominen – 8 (vähän hidas, taas..)
estehyppy – 9
kokonaisvaikutus – 8 – tuomari tykäs meistä kovasti, alun ääntelyt ja levottomuus vaan tiputti, mitä harmitteli.
Pisteitä 145p & II-tulos, jos se maahanmeno ois menny niin ois ollu selkee ykkönen!:D Eiköhän me tätä vielä yritetä kerran, josko sen jälkeen saataisiin sitten se pakkosiirto avoimeen luokkaan:D

uusi harrastus: HAKU!

Melissa ja hänen pojat kävi pitkästä aikaa Jämsässä niin, että ehdittiin treffaamaankin treenien merkeissä! Oli huippista päästä tekemään jotain pientä kivaa ja kiva nähdä Eetua ja Untoa! Voi, Unskistakin tullu jo iso poika, eikä oo enää sellanen pentuhöppänä :3 Soolo teki kivoja keppejä ja kontakteja ja jotain pientä kivaa vauhtirallittelua. Kummallista, kun noi kepit ei vaan koskaan kisoissa onnistu, vaikka treeneissä voin näköjään tehdä melkein mitä vaan..

Tiistai-iltana kävin kaverin kanssa treenaamassa Soololle luoksarin stoppeja tennispallojen kanssa, niin että pallo lentää etujalkoihin. Muutama hyväkin tuli, mut onhan toi vielä tosi pihalla, mitä siinä pitäis tehä.. Piilopaikkista myös ja normipaikkis, loistava eläin.

Keskiviikkona pidin ensimmäistä kertaa agilitytreenejä toisille, JSPKH:n agilityn jatkoryhmä. Tai jotta ei ihan menis valehteluks, niin oli mulla Mira hyvänä tukena kokoajan ja vähän yhteispelillä vedettiin. Olin ihan ällikällä lyöty, että ryhmä olikin niiiiin hyvä! Mä olin niiiiin aliarvioinut ne (treenanneet kesän alusta), eli ens kerralle pitää keksiä jotain paljon haastavampaa! Mulla oli kuitenkin tosi kivaa ja oon ihan intona, koska tää tuo mun agilityharrastukseen uudenlaista haastetta ja toivon mukaan opin itsekin tosi paljon, jos noita nyt useamminkin pääsen ohjailemaan.
Oon ollut itsekseni niin kovin huono suunnittelemaan treenejä etukäteen, mutta nyt ilmeisesti täytyy oikeasti paneutua siihen, koska tuollaisen ryhmän kanssa ei vaan oikein toimi se, että painelet kentälle ja keksit siellä sitten jotain radanpätkää, tai ainakaan se ei vie yhtään eteenpäin (ihan kuin se veisi omiakaan treenejä..)

Päästiin Soolon kanssa myös muutaman kerran tekemään pientä pätkää. Kontakteissa oli pientä hakuammuntaa. Soolo myös liukasteli vähän vaarallisesti puomilla. Treenien jälkeen kävin vielä tekemässä vähän tokojuttuja kentällä. Tärkeimpänä hyppyä: esteelle lähetys ja pallo lentää, jotta saan koiran pysähtymään paljon kauemmas hypystä. Nyt tulee tosi lähelle, joten AVO-hypyn takia pakko saada kauemmas esteestä, jotta sitä voi alkaa rakentamaan muutenkin. Tehtiin alo hypyn lisäksi myös avo-hyppyä palasissa.

Kuulin, että hakuryhmässä olisi vihdoin vapaita paikkoja, joten oltiin Soolon kanssa ihan intona heti tulossa tutustumaan lajiin! Tänään siis vuorossa hakuilua. Tehtiin Soololle vaan vähän tutustumista, että metsästä löytyy kävellessä jotain ihan ihme ukkoja ja niiltä saa jopa ihan sairaasti herkkuja! Tää on kivaa! Eka Soolo vähän ”säikähti” tai oli ihan ihmeissään, että miks täällä on ihmisiä kyykyssä, mutta tokalla ja kolmannella meni jo kattomaan, että josko näiltäkin kivoilta sais namuskaa.. 😉
Päästettiin Soolo vapaaksi toisella ukolla, jolloin tuttuun tapaan Soolo alkoi komentamaan mua, että ”mamma tehään jotain anna ohjeita!!1111”, niin treenikaverit sanoivat, että ”Tolle koiralle sit todellakin tehdään haukkuilmaisu, niin hyvä ja tasanen väyvätys”
Ei yllättäny, ei. Veikkaan myös, että olisi aika helposti rakennettavissakin! Ens viikolla jatkuu, katsotaan sit, josko me alettais oikeasti tykkäämään tästä.

Ainiin, ilmoitin Soolon vielä ensikuulle BH-kokeeseen. Josko siinä sitten olisi meille joksikin aikaa tarpeeksi tottelevaisuuskisajuttuja.

Kuvat: Kai Karuveha. Hiuksista huomaa, että tukan pikku vaalennusprojekti on hieman keskeneräinen vielä:D

voidaan sinkoo sinne tänne tai viel vaik pidemmälle

Meidän toinen tokokoe oli Jyväskylässä, tuomarina Tuire Marjamäki. Mua ei jännittänyt enää lähellekkään yhtä paljoa, kuin ensimmäisessä kokeessa ja sen vuoksi kaikki tuntuikin paljon kivemmalta. Mä nautin, että sain olla ton kanssa kehässä tekemässä!
Paikallamakuu mua edelleen jännittää, koska just tapahtuu kaikkea mahdollista siellä kesken suorituksen.

Muuten meidän tekeminen oli paljon kivempaa, kuin ekassa kokeessa. Soolo ei haukkunut mulle liikkeiden välissä kertaakaan. Ainut oli luoksepäästävyys ja tuomarin puhuttelu alussa, jolloin komensi – sain hiljaiseksi kuiskimalla ”mennäänkö häkkiin?” Tätä ei onneksi sitten ylemmissä luokissa olekaan ollenkaan.

Luoksepäästävyys 9 – nousi seisomaan.
Paikallamakuu 5 – kaksi koiraa lähti leikkimään paikallamakuun yhteydessä, Soolo pysyi. Piippaili ja vähän ryömi??? Eli ihan surkee, mutta pysyi silti.
Seuraaminen kytkettynä 10 – jejee, vähän paino vaan ehkä mua, mut muuten tosi kivaa ja oli huippua esitellä tätä.
Seuraaminen taluttimetta 10 – kivaa!
Maahanmeno 8 – hidas, sekä multa tosi painokas käsky, mitkä vähensi pisteitä.
Luoksetulo 6 – törmäs/tökkäs mua, josta lähti pisteet. Muuten aika jees.
Seisominen 8½ – otti muutamia askeleita, muuten ok.
Estehyppy 9 – tais äännähtää viimesessä sivulletulossa, muuten ok.
Kokonaisvaikutus 7 – soolo leikki ekan seuruun jälkeen taas hihnalla (vaikka kielsin!!11) ja pienet ääntelyt liikkeiden välissä, mut muuten tosi kivaa yhteistyötä.

Kokonaispisteet 160p, joten nippanappa ykköstulos ! Kai mun täytyy tosissaan alkaa kohta treenaamaan sitä luoksarin stoppia ja avoimen estehyppyä, jos me sinne uskalletaan lähteä suunnistamaan, mutta haetaan kyllä vielä se TK1:nen alokkaasta ennen sitä!
Nyt pitää treenata noita jääviä, että saadaan ne salamannopeiksi!

Tässä vielä kuvia collieiden harrasteleiriltä Hartolasta, lisääkin on tulossa. Kuvat Tea Lemmetyinen.







collieiden harrasteleiri hartolassa!


Kuva: Kai Karuveha

ÄLÄ HUIDO NIILLÄ KÄSILLÄ!!! NE ROLLAA KU HELIKOPTERI eikä auta MIHINKÄÄ. Ohjaa ja kerro koiralle, mihin mennä!

Olin odottanut tätä viikonloppua taas pitkän aikaa. Mitä uutta annettavaa ihan uudella ihmisellä meille on agilityn suhteen? Toki odotukseen liittyi myös sukulaiskoirien tapaaminen ja kiva yhdessäolo muiden collieihmisten parissa. Vietettiin Soolon kanssa viime viikon lauantai ja sunnuntai Hartolassa SCY:n ja Aktiivicollieiden järjestämällä harrasteleirillä ja treenattiin agilityä riittämiin asti. Kouluttajana meillä oli Pete Huotari, joka oli (vaimonsa tapaan) ihan huippu! En odottanut yhtään vähempää, kuin mitä sain.

Viikonlopusta sai todella paljon irti ja monta asiaa jäi mieleen haudutettavaksi. Viime vuonna tokon suhteen meidän ”nousu-ura” alkoi Oilin pitämien treenien jälkeen. Oili sai mut miettimään asioita eri kanteilta, että miksi Soolo käyttäytyi siten, kuinka käyttäytyi. Voisin vaikka vannoa, että en olisi osannut kouluttaa Sooloa eteenpäin, ellei me oltais tavattu Oilia silloin – joku kerrankin osasi sanoa suoraan, sekä mun ymmärrettävällä kielellä, miten Soolon kanssa pitää toimia. Siltä pitää vaatia, eikä se kuole, jos komentaa kunnollakin. Sille pitää kertoa, että sen käytös on ihan perseestä.

Lauantain ensimmäinen rata oli helpohko. Valssien ajoituksen ja rytmitys oli tässä varmaan se ykkösjuttu. Valssit ei saa valua ja mennä tietyn viivan yli, jolloin ei tarvi ottaa ylimääräisiä askeleita.
Iltapäivän rata olikin sitten jo haastavampi. Radalle sain kivasti tokalle esteelle lähetyksen/”heiton”, joka onnistui oikeasti hyvin, kun mä vaan huolella ohjasin. Soolo siis irtosi sinne! Epäilin rataantutustumisessa, että en malta, mut onnistui! Putkiin lähetyksissä on tyhmä ns. ”vedättää” koiraa, kun voi omalla liikkeellä suoraan viedä sen koiran sinne putkeen. Kädet tikkuina vierellä, ei tarvi mitään tollasia, mitä oon opetellut aikaisemmin. Se oma liike on se tärkein asia, mikä vie koiran putkeen.

Pete sai mut myös ymmärtämään sen asian, että maksikoiran kanssa on välillä mietittävä radalla, pidettävä hengähdystaukoja itselle. Tää rauhoittaa ihan hullusti sitä ajatusta ”kiirekiire en mä ehdi”, vaikka tosiassa agissa ei oo koskaan tota kiirettä. Koira pitää opettaa niin estevarmaksi koiraksi kepeillä & kontakteilla, että ohjaajalla on silloin aikaa itselle. Ihminen ei pysty millään täysenergiseen suoritukseen agilityradalla, jos tälläisiä hetkiä ei ole. Lopputulos: Soololle lisää keppitreeniä, varmuutta umpi ja avokulmaan, lähetyksiä paljon kauempaa. Pidä se katse koirassa, kun lähetät esim eteenpäin hypylle ja rauhoitu tilanteeseen, tee se huolella ja sit sulla on aikaa ihan mihin vaan. Esim. hyppyhyppyputkikepit tsydeemi. Tuntu oikeasti hullun hienolta, kun mä luotin ja oikeasti ohjasin sitä koiraa, agilityä parhaillaan! Putken jälkeen koira haluaa aina ensimmäisenä nähdä ohjaajansa, mieti sijoittuminen.

Tämän päivän rata oli myös kiva. Mun pitäisi uskaltaa tehdä niitä ratkaisuja, mitä rataantutustumisessa mietin – välillä niitä hurjimmiltakin tuntuvia, sillä tälläkin radalla se toimi lopulta parhaiten. Muista rauhoittaa ne tietyt tilanteet, koska mä ehdin kyllä liikkua hyvin joka paikkaan. Unohda käsien olemassaolo nyt vähäks aikaa, laita taskuun tai kropppaan kiinni. Ohjaus ja rata sujuu paljon paremmin, kun en ohjaa lähes ollenkaan käsillä.


Kuva: Kai Karuveha

Viikonloppu meni ihan hujauksessa taas. Mieleen jäi paljon asioita, puoliakaan niistä en varmasti ole nyt muistanut kirjoittaa edes ylös. Myös tokoon sain jotain uutta mietittävää, varsinkin kaukojen suhteen, esim. palkat kauempana itsestä ja etäisyyttä pitää alkaa nyt kasvattamaan melko nopeastikin, mutta tekniikka ei saa kärsiä. Luoksetulon pysäytyksiin Pia neuvoi heittämään pallolla suoraan koiran etutassuja kohti, mä nii uskon, että toi toimii Soolollakin, jos kerran sedälläkin on toiminu !!

Kuvia on tulossa leiriltä, kunhan vain saan ne käsiini jostakin lähiaikoina!

Maanantaina käytiin leirin jälkeen vielä aksailemassa vähän Jämsän porukassa, koska oli Iipun vikat treenit, ennenkuin lähtee Joensuuhun:( Oli ihan huippua taas olla mukana, treenailutkin meni ihan jees, vaikka mehut olikin viikonlopun jäljiltä aikalailla finito agilityn suhteen. Kotiinkin oli niin kiire, että sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Tämä tyttö parka oli ihan hajalla siinä vaiheessa.
Soolo on alkanut pikkuhiljaa tottumaan elämään täällä Korpilahdella, eikä naapureiden mukaan ole enää metelöinyt täällä päivisin. Hienoa! Vielä on mukavaa lenkkeillä täällä, kun joka päivä saa uusia lenkkipolkuja. Tokon suhteen ollaan vähän treenailtu yksipuolisesti luoksarin stoppia, mutta josko sen saisi sitten myös kuntoon jossain vaiheessa!


Kuvat: Mira Äikiä

Viikko hurahti nopeasti ja maanantain treeneissä Kaitsu oli pitkästä aikaa pitämässä meille kunnon treenejä. Saatiin taas hyviä vinkkejä, esim. kepeille menoon. Mun ei oikeasti tarvi ohjata koiraa sinne juurikaan, liikkua vaan itse ja antaa koiran suorittaa itsekseen ne – se kyllä osaa! Mä huidon ihan liikaa taas.. Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä uuden treenituttavuuden kanssa tokotreenejä, jotka meni ihan kivasti, joskin pientä ääntelyä taas Soololta havaittavissa, mur. Tekee kumminkin ihan kivasti! Ihan peruskamaa, vanhojen muistelua pienessä häiriössä ym.