agilityvalmennuksia

Toissa viikon valmennuksessa meille osoittautui vaikeudeksi putkikulma, jossa kokeiltiin ”metrin sääntöä”, eli kun ohjaaja on ohittanut putken suun metrillä, ennen kuin koira hakee putken, sillä on mahdollisuus tietää, kumpaan suuntaan putkesta pitäisi seuraavaksi kääntyä.
Takaaleikkaukset oli meille aivan yllättäen vaikeita tässä treenissä – ne täytyy treeniä paljon irtoavammiksi!

Tällä viikolla treeneissä Kepu oli ihan super! Vähän piti helpottaa alun putkeen hakemista – luotan koiraan jo välillä vähän turhankin paljon – pitää vielä muistaa, että se on tosi nuori ja kokematon, jolloin sitä pitää vielä vähän jelpata enemmän!

Putkijarru tuli meille treenilistalle, siihen voi ottaa yksinkertaisen ”kyykkäyksen”, jonka Julia selitti meille auki. Moni koira lukee tätä luonnostaan, kunhan putkieste on muuten selkeä ja varma koiralle hakea. Puhuttiin myös suhinoista ym, mutta niille pitää selvemmin opettaa koiralle, mitä tarkoittavat. Seuraavissa omatoimitreeneissä ajattelin kyllä kokeilla, miten toimii. Kepu haki hyvin pimeisiin putkikulmiin.

Välistävedot meni ihan jees, niissä pitää olla valmiina, kun koira on ponnistamassa ja reippaasti eteenpäin. Mulla välillä tapana kiirehtiä vähän liikaa tai liian vähän väärässä paikkaa. Pitää löytää se oma rytmitys. Hyvin nää suju kuitenkin. ”Ulkokautta” putkeen veto on itselle vähän vielä epävarma ohjaus, mutta yllättäen Kepu kuitenkin luki tätä hyvin! Pitäisi uskaltaa vaan kokeilla kaikkea uutta ja erilaista enemmän – silloin huomaa, että tässähän on vaihtoehtoja ohjaukseen vaikka millä mitalla!

Vaikein kohta meille oli takaakierto + niisto. Jälleen. Treeneissä koin mukamas taas ”valaistumisia”, kun Julia selitti mulle auki niiston ideaa, mutta vasta jälkeenpäin tajusinkin, että ohops… tätä taidettiin kyllä jauhaa jo joskus aikaisemminkin!
Eli niistossa ideana ei oo pysähtyä ja oottaa, että se koira tulee siihen ohjaukseen, eikä VARSINKAAN OLLA KOIRAAN PÄIN TIELLÄ, vaan jalat menosuuntaan, pieni merkkaus ”tuu tähä” ja samantien liike jatkuu ja mielellään rintamasuunta auki, että koira uskaltaa myös helpommin hypätä sen hypyn.
Mulla on ollut vaan tapana ootella sitä siinä, kalastella ja olla just väärinpäin ”koiraa kohden/uhkaavasti”. Tää pitää nyt hiffata! Hyvä ohjaus olis, jos sitä osais vaan käyttää just näin!


Postauksen kuvat on ottanut Tiina Paananen, meidän ensimmäisistä agilityepiksistä.

kepulin ensimmäiset epistelyt

Osallistuttiin Keijon kanssa Taitavien tassujen epävirallisiin agilitykilpailuihin viime viikonloppuna. Kisat sujuivat hyvin, vaikka kartturia jännittikin startit enemmän, kuin tarpeeksi! Ensimmäinen startti oli pahin, mutta sen jälkeen sujui Soolon kanssa hankitulla rutiinilla 🙂 Olen ihan tyytyväinen meidän ratoihin, vaikka siellä on paljon petrattavaakin! Ylpeä minun pikkuketustani <3 Putki-hyppyrata voitettiin tällä menolla:

Mölliradalla sähläsin itse lopussa ja jäätiin sekunti kolmossijasta, mut se meni onneksi omalle koulutettavalleni, että ei huonolle hävitty! 😀


Maanantaina Julian treeneissä treenattiin vaikeita putkikulmia ja myös takaaleikkaus saatiin treenilistalle – olipa noloa, kun ei osattukaan tuollaista perusohjausta kunnolla! 😀 Eli kovaan omatoimitreeniin nämä!

mutta ainakin olin hetken ehjempi kuin moni muu

Tässä videopätkiä Keijon viime treeneistä. Vielä paljon tekemistä sen eteen, että lopetan koiran saattelun jokaiselle hypylle ja uskallan lähetellä sitä. Varsinkin ihan lopussa olevassa putkeen irtoamisessa tulee esiin, että vaikka Kepu periaatteessa osaa hakea putkeen, niin irtoamisessa on vielä paljon tekemistä! Näillä vinkeillä saadaan koirasta paljon enemmän irti! Ihan huippua käydä treeneissä, joissa opit kokoajan hirmuisesti!
Julia myös kehui, että Kepulla on ikäisekseen hyvä kropanhallinta ja se tulee luonnostaan hyvin ohjauksiin. Onhan se vielä tommonen ihan pentuhömppä ja hupsu, mutta niin ihku!

Erityisen iloinen oon tuosta sokkarista, koska niitä en uskalla koskaan tehdä. Nyt onnistui. Niiston ajoitus mulla on aina ollut ihan väärä – koiran pitäisi olla just tullut alas edelliseltä hypyltä ja silloin mun pitäis olla merkkaamassa niisto ja lähteä alta pois – toi viimeinen videolla oleva on hieman lähempänä sitä, mitä sen pitäisi olla, mutta silti vieläkin ihan liian myöhässä!
Treenattiin samoissa treeneissä myös twistiä, mutta sitä pitää vielä palkkailla ja vahvistella Keijolle, jotta alkaa sujumaan. Se on niitä harvoja ohjauksia, jotka koiralle pitää oikeasti opettaa.

Tänään käytiin myös Lauran & coccereiden kanssa treenailemassa. Keijo mm. meni yhtäkkiä itsenäisesti keinulle. Mä olin ihan paniikissa siinä hetkessä -apua mitä nyt tapahtuu se ei osaa sitä?!? Nooo, kepu otti rennosti ja suoritti keinun hienosti XD
Se myös alkaa tarjoilemaan ihanasti asioita, hakee putkia ja hyppyjä paljon paremmin jo, kuin Soolis. Kontaktit puomille alkaa olemaan ihan jees, vielä pitää treenata erilaisia vauhteja ohjaajalle, mutta ihana pentu, kun se tarjoaa asentoa aina, kun mahdollista!
Sooliksen kanssa tehtiin myös kontakteja (mä juoksen täysiä ohi ym) ja irtoamistreenejä. Soolo oli ihan super ja kesti kaikki mitä yritinkään. Irtoamisessa on vielä hiomista. Saispa tommosen taitotason vielä kisavireeseenkin..