Keijon tokat & kolmannet mätsärit, Soolis myös kehäkettuilemassa
Pitkänäperjantaina oltiin Längelmäen Agilityteamin järjestämässä mätsärissä. Keijo sijoittui PUN3. Tuomarilta saatiin kehut valtavan hienoista liikkeistä ja hyvin käyttäytyvästä iloisesta pennusta! Olin ylpeä mamin mussukasta, joka oli niin reipas! Onneksi tuomari ei huomannut, että pentu oli hihassa kiinni aina kun sen silmä vältti selän takan juostessa.. miten se osaakaan ajoittaa noi pomppupuruhyppynsä oikein?
Soololle PUN, ei sij.
Kuvat: Nina Virolainen
Lauantaina olinkin sitten talkoilemassa meidän omassa mätsärissä. Keijo ja Soolo taas kehässä. Keijo pääsi taas punaisten kehässä jatkoon, mutta ei sijoittunut tänään – mutta olin taas iloinen hienosta esiintymisestä. 🙂 Soololle myös PUN, mutta ei sijoitusta. Oli aika levoton kehässä.
Pääsin myös esittämään yhtä snautseria extempore kehässä. Pari minuuttia ehdin harjoittelemaan ennen kehää, vähän jänskätti, mutta koira oli kyllä ihan mestariesiintyjä. Oli ihan hassua ison collien jälkeen esittää pikkukoiraa!
Sunnuntaina olin kouluttelemassa Längelmäen agilityteamin alkeis ja lähes-kisaavien ryhmää. Kouluttaminen on ihan huippukivaa puuhaa! Niin siistejä hetkiä, kun keksit jotain annettavaa koulutettavalle koirakolle.
kuvat: Kai Karuveha
Seuraavana viikonloppuna Rallytokokisat & rallymölleilyä
Lauantaina käytiin korkkaamassa Soolon ja mun rallytoko-ura. Mua jännitti ihan hirveesti – uus laji, jonka sääntöjä oon opetellut vaan pari viikkoa. Paljon muistettavaa ja pikkujuttuja. Ilmoittautuessa huomasin itestäni pahimmat jännitykset, mut nää onneks laimeni odotellessa. Lopulta menin todella hyvillä fiiliksillä kehään, Soolokin oli ihan supervireessä – vähän korkeassa, mutta se tekeekin aina täysillä tehoilla, tai ei ollenkaan.
Muistin radan pääpiirteittäin hyvin, serpentiinissä Soolo painoi jonkin verran reiteen & edisti hieman, josta -1p ja samoin yhdestä saman vian takia tuli -1p. Olin ihan liekeissä, JEE TÄÄ MENEE HYVIN.
No, lopulta tokavikalla kyltillä Soololla jotenkin kiehui yli ja se alkoi vaan räksyttämään mulle. En tajua, mikä sille yhtäkkiä kesken suorituksen tuli – se ei oo käskyn alla tehnyt tuota vielä.. Kotipihassa aina silloin tällöin tulee samalla asenteella komentamaan kepin heittäjää. Yleensä loppuu heti pe**keleillä, mutta kehässähän niitä ei voi käyttää, joten lopulta päätin keskeyttää kokeen ja lähteä pois. Harmitti ihan sairaasti, varsinkin, kun saatiin lopulta arvostelulaput ja sieltä ois tosiaan ollut tulossa 98p/100p…
No, ei muuta, kuin kohti uusia pettymyksiä! Ei noi koirat vaan oo koneita, vaikka olin ihan 100% varma kokeeseen lähtiessä, että se yli 70p sieltä haetaan ja tulos, mutta kaskummaa.. Tätä lajia täytyy kyllä käydä kisaamassa toisenkin kerran, koska kisapaikalla oli niin rento fiilis ja mun jännityskin jotenkin katosi! Oon niin hirveä toko-jännittäjä, että tää varmasti auttaa mun kisajännitykseenkin. Tuona kisapäivänä en tuntenut kehässä jännittäväni mitenkään paljoa, koska Soolo oli ollut viritellessä niin hieno poika.
Maanantaina en meinannut millään lähteä rallytokon epiksiin Jyväskylän Kodin Terralle – Henna suostutteli mua kokopäivän ja olin vaan, että ”en minä jaksa sinne lähteä, kun illalla agitreenit ja jos lähen sinne niin haluisin voittaa, eikä Keijo osaa yhtään mitään vielä kumminkaan”. No, jotenkin se sai mut keploteltua, kun päästiin vielä laskemaan fysiikkaa hetkeks kisojen jälkeen ja sieltä suoraan aksavalmennukseen.
Kepuli oli tosi reipas ja hieno poika! Pari kertaa se meinasi alussa jäädä nuuskuttelemaan ilmaa, mutta noin muuten se teki hienosti töitä! Maahanmeno oli nopsa! Ainut miinus pisteistä saatiin, kun ilmeisesti toi maahanmeno oli kumminkin vähän vino, mutta ei se menoa haitannut 🙂 Radan jälkeen mulla ei kyllä olleet mitkään voittajafiilikset, vaan oli kivaa ja mukavaa.
Keke kun ei oo ihan niin sähäkkä luonteeltaan (tai sitten se syttyy vaan myöhemmin), kuin Soolo, niin tuntu ehkä ihan vähän laimeelta. Tästä ajatuksesta viritin itselleni ajatuksen, että mun pitää oikeesti alkaa treenaamaan tottistakin Keijolle lelun kanssa, eikä aina vaan syöttää sitä. Saa sille enemmän sitä asennetta mukaan (mikä sillä on jo kyllä aksassa!)
Yllätys oli ihan superiso, kun lopulta palkintojenjaossa oltiin voittajia! Huhhu, olin ihan innoissaan, kuin pikkutyttö, joka sijoittuu ensimmäisissä mätsäreissään!
Agivalkussa tehtiin parinviikon takaista valssitreeniä, mutta nyt peilikuvana. Olipahan se taas yllättävän vaikeaa, mutta nyt jo paljon helpompaa, kuin pari viikkoa sitten! Opin myös saksalaisen ihan eritavalla, kolmella askeleella. Mä oon _aina_ peruutellut siinä – voi, kuinka helppo ohjaus se oikeasti onkaan, kunhan opettaa koiralle, että päälle saa tulla. Tätä treeniin!
Mä myös kaaduin treeneissä. Liukastuin, kun piti tehdä poispäinkäännöstä. Tän syytä miettiessä päätin alkaa uudistaa vähän kenkävarastoani.