Mulla on ollut pitkästä aikaa superpitkäloma. Tää on ollut ihan tarpeenkin kaiken rutistuksen keskellä. Ihanaa vaan levätä ja olla. Anatomian ja kemian tentit tosiaan tein tammikuun alussa.
Oli myös ihanaa käydä tekemässä meidän ihanassa kyläkaupassa – Hokassa – pari työvuoroa ja nähdä työkavereita!
Tuo 500 kilometrin matka kotiinkaan ei tunnu enää niin pahalta – samalla matkanvarrella saan näes hoidettua kaikkia ”pakolliset” kyläilyt, mm. kaverit, äiti, mummot. Viime kesänä vielä mietin kauhuissani, että miten jaksan ajaa muutama satakilsaa kasvattajan leirille, mutta nyt nuo ei tunnu missään! Kävin Suomessa nyt kaksi kertaa lomalla, ensin joululoman ja palasin uudeksi vuodeksi tänne, jonka jälkeen tajusin, että auto pitää katsastaa.. Oishan sen voinut tietty aiemminkin hoitaa!!
Tarton koiranäyttely 9-10.01.16
Minä ei-näyttelyihminen pyörähdin poikien kanssa myös koiranäyttelyssä, koska se oli niin lähellä, pari kilsaa näyttelypaikalle. Mitään merkittäviä tuloksia ei tullut, Keijolla vielä tuomarin mukaan kesken eturinta ja liikkeet saa harmonisoitua (kas kummaa, pomppujänis!) ja Soolon kohtaloksi koitui korvat.
Lauantaina Keijo kuitenkin ERI1, SA ja PU4 tällaisella arvostelulla: ”Bit short bodied, very nice male head, bit narrow chest, correct topline, enough angulation, not enough round movement, not harmonic movement, bit loose in front on movement, excellent coat.” / Anna Kochan
Agilityssä kilpaileminen Virossa, Viljandissa
Mulla on ollut pitkään kova hinku kilpailemaan, eikä syyttä suotta! Soololle ja mulle tuli melkein vuoden tauko kaikesta olosuhteiden pakosta. Nyt oli kuitenkin ihan huikea fiilis päästä tekemään yhdessä rataa kisoissa!
Ilmoittautuminen oli helppoa, se onnistuu www.agilitykoer.ee -osoitteessa ja samaan tapaan, kuin Suomessakin. Lisenssiä ei tarvita ja osallistumismaksutkin on huokeita Suomeen verrattuna :-). Kisoja täällä ei ainakaan näin talvella liikaa ole, mutta onneksi jotain kuitenkin! Osallistujia on jonkin verran vähemmän, mitä oon tottunut näkemään esim. Tampereen ja Jyväskylän kilpailuissa. Pääpiirteittäin kisat kumminkin oli samantyyliset. Ainut ero esim. tuloksissa oli se, että jos sait nopeen vitosen, niin saatoit voittaa sen nollan saaneen, jos se oli kamalan hidas!
Viljandiin oli noin vajaan tunnin mittainen matka kotoa, joten aika perus kisareissu tuli tehtyä, mihin oon tottunutkin. Soolo sai suomalaisella kisakirjalla kisata 2-luokassa. Keijo pääsi A0-luokkaan, joka on tarkoitettu koirille, jotka eivät vielä ole virallisissa kisanneet.
Soolon kanssa oli ekalla radalla ihan mieletön agilityflow. Mä niin nautin joka hetkestä, minkä sain sen kanssa siellä viettää! Tuntu vaan niin siistiltä, rata sujui katkeamatta, mutta jokunen virhe sieltä otettiin rimoilta. Toinen rata oli kans huikea siihen asti, kunnes olin koiran laskeutumispaikan kohdalla ja törmättiin ja hyllytettiin samalla 🙂 Kolmannella radalla mulla loppui oma kunto (ai mitenniin oon käynyt salilla viimeiset 6kk?? ei näy missään?), enkä jaksanut enää raskaalla savi/maneesipohjalla juosta tarpeeksi. Soolo teki parhaansa, mutta se vaatii aikapaljon saattelua esteille, niin hyllytettiin sit sielläkin, kun mentiin joku hyppy väärinpäin.
Soolon ratojen jälkeen oli jonkin verran taukoa, mutta kisapaikalla oli ihanaa, kun tulivat tarjoamaan mulle keittoa ja leipää pitkän päivän takia <3. Keijo repäisi menemään vauhdilla omassa luokassaan ja voitti luokkansa 5.41m/s etenemällä. Toisella radalla sujahti mun mokan takia väärälle hypylle, hups 😉 Seuraavat kisat onkin kotikaupungissa ja meidän koulun maneesissa helmikuun alussa. En malta odottaa!
Keijo ottaa melko rennosti ihmisvilinässä, hengaillaan loppukesästä keskustan terassilla 🙂
ps. päivitin pitkästä aikaa suurimman osan sivuistamme ja pientä muokkausta sivujen ulkoasuun. 🙂