Kategoria: Peruspölinät

kurjuuksien tylsyys! ja ehkä jotain kivaakin!

Puoltoista viikkoo on meillä mennyt tässä vähän hiljaiselona Solperon kanssa. Ei olla päästy käymään agilitytreeneissä, eikä oikein muuallakaan, hyvä kun omaa pihaa kauemmas.

Kaikki alko siitä, kun olin just joku puoltoistviikkoo sitten olin lähdös koirien kanssa lenkkeilemään ja Soolo hengaili pihalla siinä tuttuun tapaan ennen sitä. Sitten koira juokseekin jostakin viereen ja sillä on tassu ihan veressä. APUUUVA.

Koira sisälle ja pesuhuoneeseen vähän katsastelemaan tilannetta, yritin vähä kylmällä vedellä huuhtoa ja sen jälkeen soittelinkin sitten monta puhelua, kun en oikein tienny, että mitä tehdä. Isille, eläinlääkärille, mummille, kasvattajalle..
Onneks kaikki avustivat mua hädässäni ja sain ohjeet, mitä tehdään mummin kanssa. Oltais lähdetty viemään lekurillekkin, mutta kun hää oli melkein toisella puolella Suomea sillä hetkellä ja muualle en sitten saanutkaan yhteyttä illan aikana.. Joten laitettin paineside tassuun muutamaks tuntia ohjeiden mukaan ja yritettiin tyrehdyttää verta vuotava haava.
Verta tuli oikeesti paljon, tai ainakin musta tuntu siltä, kun solpe oli tassutellut kylppärin lattian siihen kuntoon..
Tassuun siis tuli ilkeännäkönen viiltohaava (n. 1,5-2cm) tohon kannuskynnen lähistölle ja toinen oli kynnen ja anturan välillä pienempi viilto, mutta se on nyt jo onneksi rupeutunut.
Pahempi haavakin tyrehtyi, mutta esim. aamulla kun käytin ulkona nopsasti vaan, niin johan se aukesi uudelleen. (siteen ja sukan kanssa oltiin liikenteessä muutama hassu metri).
Kouluun menin ja sieltä tullessani vastassa oli selvästi pirteämpi koira, kuin illalla ja aamulla. Kaikki mun sideyritykset se on todennu surkeiksi, kun repii ne samantien irti tassustaan.. XD

Kummallista vaan se, että en vieläkään ymmärrä, missä se on itsensä tollalailla onnistunut telomaan.. Mulla on kuviakin haavasta tuoreeltaan, mutta sen verran ilkeen näkösiä, etten välttis viitsi pistää tähän ellette välttis haluu nähä. 8D

Kieltämättä ollut hieman kestämistä tuossa elukassa, kun ulos ei oo päässyt purkamaan energioitaan moneen päivään, niin sittenhän otus keksii ja yrittää saada sisällä tekemistä, tyrkyttää leluja ja riehuu, haukkuu, komentaa.. Ne pari päivää meni ihan jees, mut sitten:D

Mä pelkäsin aluksi, että haava tulehtuisi ym. Oon hoitanut sitä nyt siten, että oon pari kertaa päivässä puhdistellut haavaa Betadinella, sitten laittanut myöhemmin basipacktia siihen siteeseen jonka laitan tassun ympärille. Ulos ollaan vieläkin menty vaan side tassussa. Haava alkaa nyt olla parantanut, tosi hyvin rupeutunut ym.
Alkuun oli vaikeaa, kun se tosiaan aukesi aikalailla heti aina lenkillä, eikä voinut olla kuin hetken aikaa omassa pihassa. Oon tän ruljanssin aikana oppinut tekemään kunnollisen tassusiteenkin – ensimmäiset lähti heti, mutta nyt saan sen jo pysymään rajummassakin menossa.

On ollut hauska seurata myös Kingin toimia haavan aikana. Välillä se on yrittänyt hoitaa Soolon tassua nuolemalla sitä ja toinen on ollut ihan onnellinen siinä. Kingi ja Soolo on muutenkin ihan paras parivaljakko – nuolevat toistensa korvia ym. Joka ilta Solpero tulee vähän härnäämään Kingiä leikkimään ja sitten Kingi aina ”kurmuuttaa” toista, mistä Solpero vaan ilmeisesti tykkää kun tulee heti uudelleen ’ärsyttämään’. :–D
Kingistäkin on tullut uusia piirteitä esiin, näin vanhallakin iällä. Se on ihan innoissaan nykyään kun treenailen sen kanssa jotain pientä seuraamisjuttua. <3 ------- Eilen tultiin käväisemään pitkästä aikaa äidin luona Pirkkalassa, morjestaan samalla Hassea. Soolo on pärjäillyt täällä hyvin. Ekalla kerralla oli menossa niin hurjaa vauhtia ulos rappusissa, niin liukastu tms siinä kovin pahannäköisesti, kun hihna otti vastaan. Vähän se sitten takaisin tullessa jännäs noita rappusia, mutta nyt menee jo taas ihan jees onneksi!:--)) Kävin tänään sovittamassa ja hakemassa Terolta Inov-8 -kengät. Käytiin Solon kanssa lenkillä juoksentelemassa testaillen, olin kovin tyytyväinen :--) Vähän hankas uutukaisina kantapäätä, mutta eiköhän ne muotoudu jalkaan sopiviksi käytössä. Kerrankin mulla on hyvät kengät juoksemiseen, ehkä mä innostun nyt vähän enemmän siitä!:) Ja eiköhän noi oo agilityssäkin aika passelit!! (ainakin sata kertaa paremmat, kun ne ikivanhat lenkkarit, millä tähän asti menty..) Soolon kanssa käytiin lenkin varressa myös vähän treenailemassa. Joku söpö mummi kommentoi meidän tekemisiä "pikkunen on saamassa päivän koulutusantinsa:):):)". Sairaan söpö kun hymyili niin kovin ja sano mun muhvee pikkuseks, vaikka se on aika jätti! Solo oli taitava, vähän huomas, että otti häiriöö ympäristöstä seuraamisessa tms, kun ihan vieras. Paikkamakuiltiin tosi onnistuneesti. Se ei oo nyt noussut pitkääään aikaan ollenkaan, sain jopa autotien vieressä 2min! Ei ollenkaan huono solperolle, mikä vielä vähän aika sitten tykkäs, että autoja on superkiva jahdata ja hyökkäillä perään. Mä oon huomannut ihan sairaan paljon kehitystä tän kanssa, kun oon vaan treenannu tarpeeks maltilla ja paljon. Voin muistella sitä aikaa lämmöllä, kun toi oli kotipihassa 30s ja päästi ääntä sinäkin aikana jo XDD Kotona olohuoneessa ollaan tehty vähän piilopaikkistakin seinän takana, sekä vähän pidempiä makuita myös (~ 6min). Jejeee, mun vuhve on paras muhve! PS. Mä oon suunnitellut meille muutaman möllitokon lähitulevaisuuteen ja ehkä myös joku virallinenkin ensikesälle, katsellaan...! Ja toinen kiva juttu on se, että päästiin mukaan kivaan agitreeniporukkaan, missä saadaan kunnolla ohjaustakin viikottain:)

luuustokuvissa.

Tänään matkattiin Jyväskylään K-S:n eläinklinikalle, osallistuttiin siis collieiden joukkokuvaukseen. Meidän kanssa samaa matkaa tuli myös Henriikka&espis-Unni.
Soololta kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä. Myös silmät peilattiin.
Mua nämä tulokset jännittivät, koska jos siellä olisi ollut jotain, niin olisi ehkä tarvinnut miettiä uudelleen harrastusjuttuja. Olin sit onnesta soikeana, kun sain eläinlääkäriltä kuulla, että koko koira nenästä hännänpäähän on ihan terve. Lonkat ja kyynärät lähtivät siis kennellittoon parhaalla mahd. maininnalla, eli A/A & 0/0. Ihan pienellä varauksella että voi olla myös B toinen, mutta pääasia, että koira on terve! Oli myös huippu kiva, kun eläinlääkäri selitti kunnolla kuvia katsottaessa, että millaiset lonkkien, kyynärien ja selän pitäisi olla ja arvioi siinä samalla Soolon kuvia. Selästäkään ei löytynyt mitään ihmeellistä, siellä oli oikea määrä selkänikamia jne. Jeejeejee, nyt kelpaa liidellä!:–))
Ainiin, myös silmistä oli peittynyt pentuna näkynyt CRD! Eli Soolo on aikuisena nyt CEA-vapaa.

Soolon käytös klinikalla olisi voinut sen sijaan olla parempaakin. Varmaan mä itekkin jännitin sitä tilannetta, mutta silti sen pitäis osata olla ihan rennosti siellä. Ei vaan osannut, kun oli niin paljon kummallista hälinää ympärillä, hajuja miljoona ja koiriakin. Jännä päivä siis pojalla.
Soololle kun laitettiin nukutusaine, niin poika taisteli sitkeästi unta vastaan. Ja kun lähelle (sermin taakse) tuli kuulemma just tärppipäiväinen narttu, niin poikaparka yritti sitkeästi pitää ihmeölinää – vaikka kroppa ei pahemmin enää liikkunutkaan. Päätettiin sitten pistää vielä suoneen nopeasti vaikuttavaa unilääkettä tms, sen jälkeen poika olikin kyllä jo ihan unten mailla!

Kotiinpäin päästiin lähtemään, taas hengailtiin jonkin aikaa isin työpaikalla (niinkuin aamullakin 8D ) ja sitten suunnattin bussilla kotiopäin. Matka meni helposti, kun poika on vieläkin vähän ulapalla maailmanmenosta. Nukkuu vaan. Askeleetkin on vähän hoipertelevat ja takapää näytti väliin joltain sakemannin takapäältä, kun ei meinannut jaksaa kannatella itteään kunnolla. Kotona loppuilta menikin sitten niin rauhallisesti, Soolo sai olla vähän Kingiltä rauhassa ja se onkin torkkunut koko illan. 🙂
Henkilökunta klinikalla oli tosi mukavaa ja ystävällistä. Kyseiseen paikkaan menisi mielellään vaikka uudemmankin kerran, tai joka rokotuksille, jos vaan olisi himppasen lähempänä:D Tykkäsin kovasti! Kiitokset myös Anulle järkkäämisestä!

ulvova hukka.

Päivät vaan menneet jotenkin ja en oo sitten jaksanut aiemmin plokiinkaan kirjoitella mitään juttuja, mutta siis viimeviikon tiistaina oltiin Jämsäilemässä Solperon kanssa.
Vietettiin kiva hengailupäivä kera Jennan, Juulian JA Viivin. Oli oikein mukavaa olla välillä tällä porukalla ilman koiriakin joskus, huuli lentää ja kermapullat maistu (ainakin joillakuilla). Syöminen on mukavaa, cafe mochha oli iha jees, mut pizza superjees. Ja vesiki maistuuuuuuu.

Tällä aikaa Solppo oli hengaillu isin työpaikalla viihdyttäen muita. Oli kuulemma yrittänyt komentaakin kovasti, mutta onneksi koiraihmisiä, niin osasivat laittaa pikkupojan ruotuun.:) Vähän hätä kuulemma tuli, kun tajusi, että mamma jättää sen sinne, viuviu. Kerran oli livahtanut ovesta pihallekkin, kun ei oltu tajuttu sulkea heti ja sieltä kuulemma metsästelty, mutta nopsaan tullut lelun perään. Onneksi ei sattunut mittään.
Solpero on vaan vielä semmonen, että että joku vähän joka ei osaa kertoa sille aina selvästi, että nyt se ei lähde mukaan ulos, niin se kyllä lähtee pienimmästäkin kolosta yrittämään. Mulla se ei sitä enää tee, mutta esim. mummolla pari kertaa jne. Viikari – ”muttakun ulkona on KIVAA!!” Mutta muuten oli kuulemma ollut ihan kohtuu kiltisti! (jos noin voi sanoa ton jälkeen:-DD)
Jämsäilyn jälkeen mentiin vielä Solperon kanssa Viiville kyläilemään. Käytiin vähän ulkoilemassa ja valokuvailemassa. Soolo tuli hyvin toimeen Rommin ja Kassunkin kanssa ! Olin oikeen tyytyväinen. Vähän Rompelon kanssa jotain kärhämää tuli painiessa, mutta ei mitään isompaa, hyvä pojat!:)
Viivillä kyläillessä Soolo ei oikein osannut heti asettua aloilleen, vaikka olis luullut, että se olis ollut tänpäiväsen ohjelman jälkeen ihan poikki. Kesti jonki aikaa, ennenkuin pisti kunnolla maate ja nukkui ja silloinkin piti olla toisessa huoneessa. Kaikki oli varmaan vaan taas niin ihmeellistä!

Suurin osa kuvista (c) VIIVI SAARIKKO. Kiitoos!!:)))

Tänään (&eilen) oon nyt sitten treenaillut tota noudon palautusta jonkin verran ja tuntuu taas, että toi eläin on oikeesti tosi fiksu, mutta mä en oo vaan taas osannu sitä ohjata sillälailla :–D Paikkista ollaan kanssa tehty, lenkilläkin. Lisää vaan !!

Soolosta on myös paljastunut pieniä susimaisia piirteitä… se ei yleensä vietä aikaansa pihalla kytkettynä, mutta nyt tehtiin poikkeus ja sitten kun poika jäikin eilen sinne yksinään (yleensä vähintään kingin kanssa pihalla) niin vähän ajan päästä kummastelin, että mikä ihmeen ääni tuolta kuuluu… niin näky olikin melko huvittava, kun pieni koirapoika oli kuono taivasta kohden ja ULVOI! :—D Vouuuuu’ouuuuuuu vouuuu’ !
Hhehehee, kingi ei oo ikinä osannut ulvoa, mutta Hasse on kyllä tuota myös joskus tehnyt. Solpperolla siis myös esi-isien jäänteitä tai jotain vielä :–DD

maukkaita keksei !!! aktiivicollieiden treeeneis

Oltiin pitkästä aikaa Aktiivicollieiden tottiskoulutuksessa, kouluttajana jälleen tuttu Markus Kuusela.
Varotus; romaani eessä.

Nyt oli yllättävän kiva treenailla, olin ihan rennosti, enkä jännittänyt enää niiin paljoa, kun muistan edellisissä koulutuksissa jännittäneeni. Mulle vähän mainittiinkin siitä, lol.:D:DD
Sairaan kivaa oli myös, kun Juulia&Voitto ja Jenna&Sipi tulivat kans mukaan ja nähtiin pitkästä aikaa!!<: Tarjoilutkin oli aika jees, kahvin kanssa jotain suklaaleivosta ja sit vielä suklaakaurakeksejä nomnom kelpas treenailla:--) Tehtiin Solpon kaa ihan kiva treeni; eka eteenmenoa. Ihan ensimmäisen meni sinänsä tosi hienosti, mutta se kaikki muu häsellys siinä oli ihan hirveetä. Tai kun Solppo haukku ja teki kaikkea muuta turhaa. Tähän kun M neuvo viemään koiran vaikka pannasta, niin kaikki suju taas niiin sata kertaa helpommin, ei tullu mitään turhia puksutteluja tms. Toka kerralla se sitten rupes ennakoimaan maahanmenoa, käskin sit kumminkin vasta lopuks lelun luona maahan kun meni vähän himmaillen. Seuraavalla kerralla sit rikottiin vähän kaavaa ja mä peruutin koira jalkojen välissä lelulta eka vaan muutaman hassun metrin ja sitten vähän enemmän ja nyt ei otettu maahanmenoja ollenkaan. Jes, tästä hyvä jatkaa. Tämän jälkeen tehtiin seuraamisia. Mä oon aina jotenkin olettanut, että meidän vasemmalle käännökset ois hyviä ja soolo käyttäis takapäätään hyvin, mutta tosiaan viimepäivinäkin mulle on tullu vähä semmonen mieleen, että ne saattaiskin olla vähän väljiä, en oo kumminkaan heräämättä tekemään niille mitään... ja niin tosiaan kävikin, että sain kuullakkin siitä ihan. Nyt ruvetaan treenaaman näitä ja palkataan niistä käännöksistä.
Eli palkkaan siinä käännöksessä, enkä silloin kun oon jo ottanu käännöksen jälkeen viis askelta seuraamista, niinkun kärjistetysti oon nyt tosi pitkään tehnyt. Solpon seuraaminen väljääntyy käännöksissä. Tätä piti vielä erikseen kysyä, kun en siinä tehdessä oikein sisäistäny että mitä!
Sit tehtiin liikkeestä istuminen, maahanmeno jne. Istumisessa pitää auttaa koiraa tosi paljon, ei oikein osaa sitä vielä. Tätä treenaillaan nyt!! Seisominen ja maahanmeno sujuu hyvin, ainakin luulisin. Otettiin sit vielä maahanmeno ja siitä luoksetulo, ihan kiva. Vauhtia vaan vois olla lisää, teknisesti jees.

Tän jälkeen tehtiin NOUTOA.
Eka näytettiin ehkä maailman noloin nouto, ei oikein mitään hyvää siinä. :—D Joo, se toi mutta ihan kamalan hitaasti ja luovutuskin ehkä joku järkyttävin ikinä….. mutta nyt sitten vähän tähänkin reippaasti parannusta heti, kun laitettiin noutokapulaan naru kiinni ja sitten avustaja vähän nyppäs siitä, kun koira tulee kapulalle. Solppohan kiihty silmissä heti siitä, lähti ehkä noin miljoona kertaa nopeemmin kapulalle noutamaan! Takasin tulossa huutelin sitten tulemaan taas ja kapula tippuu. Siisti, pitää kehitellä joku avustamaan tässä useamminkin!
Luovutusta pitää kyllä nyt treenailla erikseen, oon jotenki olettanut, että se on tosi hyvä ja näin mut ilmeisesti se ei sit osannutkaan YHTÄÄN. Se otekin oli surkein ikinä tuolla lol. Mut nyt tää treeniin myös!

Toiselle kierrokselle meitä ei enää huolittu, kun tehtiin niin paljon ekalla kertaa. Päästiin kumminkin sit vielä paikkamakoilemaan jennan loistoideasta ryhmässä. Soolo oli ihan järkky kiljukaula (tai oikeesti pitäis sanoo varmaan HAUKKUkaula) jälleen, mutta saatiin sinne hyvääkin suoritusta.
Mutta taas heräs siihen, että tässä on niiiiiiin paljon treenaamista vielä ennen kun aletaan ajattelemaan vakavasti kokeita. Aamulla makoili rennosti ennen ruokaa sen jonkun 4min, mutta tommosessa ryhmä treenissä se häiriö on vaan jotenkin niin kova, että Soolo rupee komentamaan mua. Ryhmän jälkeen tein vielä loput namit loppuun paikkista siinä sivussa, kun joku muu vielä tokoili vapaasti seuraamisia ym ja soolo oli jo ihan letkeen rauhallinen. Pari puksua, mut olin oikeen tyytyväinen kumminkin. (y) (y)

Markus vielä puhu, että kesällä kokeisiin sitten mekin vaan…….. ööö joo. Jos noi haukut saadaan kuriin ja toi paikallamakuu! Siihen pitää kehitellä rutkasti häiriötä ym. Ottaa nyt sitä tosi paljon eri paikoissa, mm. uloslähtiessä vois olla ihan jees, kun puen ym niin vois olla aika paha solperolle maata siinä vaan! Nyt oikeesti treenataan tätä!
Häkissä olo sujui pääpiirteittäin jotenkuten. Se ei huutanut kokoaikaa, muttta ei myöskään ollut hiljaa kokoaikaa. Rupes huutamaan sillon, kun muut leikki jotain kiihdyttävää leikkiä mut rauhassakin oli sitten. Ehkä se tosta… Olin sairaan kateellinen, ku viereisessä hallissa yhen naisen koirat vaan oli ihan rennosti HÄKIN OVI AUKI ja molemmat siellä eikä lähteny minnekkään vaikka muut teki………… ehkä soolokin joskus (never:D:D)…

Paljon puhuttiin päivän aikana myös teoriaa. Mm. saalisvietistä keskusteltiin aika paljon, mitkä ovat sen osa-alueet ja miten sitä hyödynnetään sitten myös koulutuksessa. Liian usein ihmiset tekevät niin, että kun huomaavat, että koira alkaa väsyä, niin se viedään autoon/häkkiin lepäämään heti. Just sillon pitäis nostaa se vietti vielä ihan korkeelle, saalistuttamalla… mutta sillon ei enää saadakaan lelua suuhun, vaan viedään häkkiin niin että lelu jää tappamatta:)
Muuten koira oppii samaan, kuin se opettaa meitä kotona, esim. sohvalla. Työntää kuonollansa että rapsuta ja ihminen aina rapsutta, eli tässä siis opettaa kans ohjaajalleen, että : esittää väsynyttä -> pääsee lepäämään. Ääh, oon tosi huono selittämään näitä teoriassa jälkikäteen, vaikka ymmärsinkin asian ytimen päivällä. : D

Toinen juttu, mikä mulle koitettiin jauhaa päähän, että miten mä opetan mun koirani kiljukauloiksi itse… tai siis tommosiks äänteleviks. Kingikin nimittäin aika samanmoinen. Oon aina, kun toi on ruvennu puksuttamaan, niin ruvennu tekemään vaan jotain tai siis jatkanu saalistuttamista tms, vaikka ne tilanteet, milloin se alkaa komentamaan, pitäis minimoida ja saada koira käskyn alle, ennen kuin se alkaa tekemään tuota.
Ja koira komentaa mua ihan helposti, mä rupeen aina tosiaan tekemään jotain sille mieluista. Tähän pitää ihan oikeesti ruveta kiinnittämään huomiota… koska vika jälleen mussa, eikä koirassa :–) onneks näin päin, mut pitää vähän nyt kiinnittää taas enempi huomioo omaan tekemiseen :–))

viikonloppuna dementikot treenailee.

Koiraleiriporukan dementikot kokoontui ja valtas längelmäen viime viikonloppuna ja nyt vaivaudun kirjoittamaankin jotain ylös:).
Mukana oli Henriikka&Unni, Aino&Eppu, Anna&Miina, sekä Emma&Panda!

Lauantai-iltana treenailtiin vähän aksaa. Soolon kanssa tehtiin kontakteja – näissä taas jonkinlaista edistystä havaittavissa. Stoppailee, kun nostetaan puomin alastulokontaktille ja stoppas sillonkin, kun meni puomin päälle. Tuli kyllä läpikin sieltä pari kertaa, äh. Ja kun taas niin varamana kokeiltiin koko puomia, niin sieltä läpijuoksuna ja sit peruutellen takasin alastulolle. Mutta monta hyvää, onnistunuttakin suoritusta, jeeje:)

Kepit meni hienosti!! Ekaa kertaa vinokepeillä pystyt kepit, tai ainakin ihan melkein niin suorat ku osasin ne laittaa :–D Mutta olin niin sairaan tyytyväinen siihen! Nyt pitää tehä vielä 12 keppiä noilla vinokepeillä enemmän, mutta kuulemma voitais joskus pikkuhiljaa yrittää siirrellä ihan normikepeillekkin, kunhan ne 12 eka menis näppärästi myös. Niitä ei kumminkaan viittitty ruveta jankkaamaan sit enää.

Lopuks tehtiin pieni pätkä parilla hypyllä ja putkella. Siinä joku semmonen jännä ohjaussysteemi, mikä menikin kyl ihan hyvin. Ekalla kerralla en ottanu tarpeeks hyvin koiraa mukaan hypyltä, niin valu vähän pitkäks, mutta tokalla jo ihan super. Ja siihen loppu.

Sunnuntaina käytiin vähän treenailemassa tottista. Otin vähän kaikkea ja jälleen ehkä vähän liikaakin, mitä nyt jälkeenpäin treenailusta ajattelee.
Mut ARRRRHGGGH. Toi ton haukkuminen on vaan jotain niin ärsyttävää. Jotenkin oon siedättyny ite sille, etten puutu niin pieneen, vaikka joka ikiseen äännähdykseen pitäis rauhottaa se siihen tilaan, et se pystyy tekeen töitäkin ihan tarkkaan ja keskittyneesti.
Ja silti jankkaan jotain paikkista siinä, vaikka ihan turha ja menee vaan huonommaks, kun on noin korkeessa viretilassa tuolla.
Ja kun se on puhdasta komentamista mua kohtaan, eikä mitään muuta. Mä oon oon ite osaks opettanu sitä tohon käyttäytymismalliin – tietenkin tahtomattani, mutta kun ei osaa vaan olla, jos toinen haukkuu siinä ja vaatii tekemistä.
Aina rupeen jotain tekemään, kun sieltä alkaa puksua. Tyhmä:)
Jotenkin se nyt häiriön kanssa teki tuota taas niin paljon enemmän, tuntu että ollaan menty takapakkia vaikka kuinka. Ollu niin pitkään semmonen fiilis jo, että se on ihan suht hiljaa… Ja nimenomaan ne välit, kun ei tehdä mitään, niin on näitä komentamisvälejä. Pitäis ottaa tohon nyt vaikka joku sairaan tiukka linja, että jos sieltä tulee niitä puksumisia, niin kaikki tää kiva loppuu tasan siihen, eikä tehä enää mitään.
Mutta niin. Seisomisesta heittopalkka taakse, stoppaa hyvin. Maahanmenokin loisto. Luoksetulo ois saanu olla nopsempi heti alkuun (tein vauhtiluoksarin). Ja se paikallamakuu… noh, pääasia että loppuun sain monta onnistunuttakin suoritusta ilman komentamista (paikallaan pysyy, ei niinkään nouse tms, mutta se äänenkäyttö hallintaan!!).
Mietin, että olisinko voinu käyttää lelua palkkana paikkamakuussa.. Oon jotenkin ajatellu, että se nostattaa koiraa liikaa, huomasin kuitenkin tänään, että se oli ihan hiirenhiljaa makuussa yli puoliminuuttia lelupalkalla. Mutta ehkä se sitten vaan jotenkin patos sitä energiaa sillon, eikä sekään oo toisaalta sit hyvä. Kotona kumminkin treenaillaan ihan peruskuivamuonan kanssa tätä, ettei oo liian hyvä palkka ja sen kautta tuu tota samaa ongelmaa sielläkin. Oisin vaan voinu alkaa treenaileen tätäkin jo paljon aikasemmin kunnolla.. Mutta nyt taas yritän sit välillä hosua liikaa ja edetä jnejne. Mutta ehkä tää tästä!:) Seuraamisiin olin ihan tyytyväinen myöskin.

Mutta noin muuten oli ihan niiiiiiiiiin kiva viikonloppu, lenkkeillä ja olla muutenkin ja kaikkea:–) Kiiitoos tytöt!<:

leikitääks kukkulan kuningasta!

Meillä kävi tänään Hasse vierailemassa äipän kanssa ja pääsi pojjjaat vähän sitten juoksentelemaan pihassa :–) Solppo tais vähän voittaa kiihdytyskisois, ei meinannu pappa ihan pysyä vintiön kintereillä, mutta ainakin mukaan lähti toisen härnättyä!

Ottelin siinä sitten kuviakin. Samalla täs julkaisen Kingistä parin viikon takaset kuvat — sen turkki on kasvanu taas ihan hurjasti! Sillä on enemmä tukkaa ku solperolla, vaikka se oli viime kesänä aikalailla kynitty. Noi maha- ja jalkakarvatki ois pidemmät, jos en ois niitäkin pätkiny tässä välillä jo reilusti.

Treenailusta ollaan pidetty nyt vähän lomailua välillä. Jotain ihan pientä ollaan tehty, esmes paikallamakuuta vähäsen. (se pysy pihalla jo 2min!! aika huimaa : o) ; ) Elättelen toiveita, josko kesällä päästäis starttailemaan sitä alokasta… :–)

Lotan agikoulutus part6.

Tänään treenailtiin taas Lotta Vuorelan kanssa Kana-areenalla. Rata oli ihan kiva, tällä kertaa vähän pidemmillä väleillä, tarvitsi liikkua enemmän ja löytyi sieltä paljon tekniikan hiomistakin. Itellähän ne ongelmat enimmäkseen on ja siinä omassa liikkeessä aina nykyään. Solppa menee sinne, minne ohjailenki:)

Ensimmäiset kuus estettä meni hyvin. Ekalla yrityksellä mua jännitti, että suorittaako se sitä pituus-estettä vai mitä tekee niin jäin jotenkin jälkeen varmistelemaan kauheesti, niin olin vähän jäljessä, mutta seuraavalla kerralla kun luotin koiraan, niin meni jo tosi hienosti. Oli siis eka kerta kun soolo menee pituutta nevööör!!! :–D (wuhuu iso saavutus:D)

Siitä jatkui muurin kautta pari vinoa hyppyä, joille tein ekalla kertaa takaaleikkauksen ja soolo käänty näppärästi, vaikka ite sitäkin vähän epäilin että ei osaa kumminkaan kun ei olla tehty sataan vuoteen, mutta kyllä mun koira vaan osaa! Putkelle (11) viennissä mun pitää ite kiinnittää huomiota mun ohjaukseen enemmän, käsi pysyy alhaalla, eikä heiluttele kattoon päin. Näissä molemmissa putkissa oli se haaste, että putken toinen pää olis ollut koiralle se loogisempi paikka mennä, joten niissä piti olla huolellinen. (vaikkei ehkä ratapiirroksesta sitä mittasuhteiden takia tuukaan niin ilmi..)
Sit samaan kohtaan (9-11) tehtiin myös kahella valssilla onnistunut vienti, tosin tähän tarvi harjotella valssien ajotusta taas jälleen. Ja mun valssit saa viedä enemmän eteenpäin ja liikkua. Edelleen samat virheet, mutta ehkä mä joskus opin tekemään niitä valssejakin kunnolla.

Siitä jatkuu seuraavalla kierroksella esteet 11-14. Hyppyjen väliin valssi ja vetämällä näppärästi putkeen. Toinen yritys oli tehdä tuplavalssi tähän, mutta siinä olin ihan liian myöhässä enkä kerinny yhtään. Tätä pitää treenata omissa treeneissä !! Ei jaksanu alkaa hinkkaamaan nyt, kun oli jo takana niin monta toistoa samasta kohdasta.
Loppuosa putkelta (14) viimosille hypyille meni vetämällä. Mun pitää tässä vaan kiinnittää huomiota siihen, että annan koiralle tarpeeks tilaa siihen, että se saa ennen hyppyä koota ittensä ja kääntyä paremmin sitten seuraavalle hypylle. Ja tässä piti kanssa lähtee heti sinne hypyn taakse kun lähetti putkeen, että ehti kunnolla koiran tullessa putkesta olla valmiina siellä.
Itellä tuli mieleen vielä, että voitas harjotella myös ihan eteenkäskyy tommosella loppusuoralla, että irtoais vieläkin paremmin sinne.

Ennen toista kierrosta ootellessa vähän paikkamakuiltiin ja soolo oli siis niin rennosti ja rauhassa siinä, ettei tosikaan! Kotona ollaan nyt harjoteltu tätä, joku 4min oon makuutellut varmaan pisimmillään ja siellä se alkaa pysymään. Tänään kumminkin tosi lyhyitä aikoja ja olin ite ehkä vajaan parin metrin päässä siitä. Mutta olin niin onnellinen jo tosta, kun se sen olemus oli niin rauhallinen, eikä ollut menossakaan, vaikka toinen teki agilityä samaan aikaan.

Ihan ihan lopuks kun ooteltiin vielä mummia hakemaan meitä, niin tein vähän seuraamista ja yhen liikeestä maahanmenon, mikä siisti. Seuraaminenkin sairaan kivaa nyt, varmaan kun on vähä vähemmän energiaa.
Nyt pitäis vaan treenata enemmän liikkeestä seisomista ja istumista. Maahanmeno on nimittäin jo niin varma, että tarjoaa sitä noidenkin sijasta aina välillä väärin. Paikallamakuuta vähän siinä kanssa, kun alettiin rakentamaan rataa kisaaville koirille ja kantelin paria estettä niin solppo sai makuilla. Paikkamakuuta nyt vaan, paljooonnnnn ja varmuutta siihen!

Häkkeilyä harrastettiin taas. Oon niin kyllästyny siihen sen huutamiseen siellä, tänään se koitti saada siellä huudella ja mää sitten suihkuttelin sitä vedellä ja karjuin sille. En vaan osaa olla tarpeeks vakuuttava ja käyttää ääntä kunnolla. Soolo vaan kuumuu joidenkin vähän kiihkeempien agilitaajien aikana ja sit alkaa vöyhkäämään siellä että mää kans!!
Sit lämppälenkin jälkeen solppoo ei ois kiinnostanu enää mennä sinne häkkiin ees, siellä on ihan kamalaa. Sai jonkun ihme skitsokohtauksen, mikä meni sit ohi kumminki ja nakin voimalla sain sinne takasin, vähän jotain temppuilua ja nakin hakemista häkistä ja lopputreenien aikan ei sit ollukkaan enää ongelmaa tässä vaan häkki oli taas kiva paikka, mis voi vaikka nukkuukin rennosti. Joskus se on vähän pöljä koira. :–))

Oon ollu laiska kuvaileen, niin merkinnän kuvatki tälläsiä vanhoja kesäkuvasia.

liitelyä opissa & kavereilua!

Eilinen ilta meni Jari Suomalaisen luennolla aiheesta: Tie tähtiin – huippuagilityn vaatimukset ja todellisuus. Ja tää päivä sitten samaisen henkilön koulutuksessa.
Luento oli tosi valaiseva, tuli uusia näkökantojan asioihin ja selvyyksiä periaatteessa joihinki perusjuttujuihin. Jari oli puhuja, jota kuunteli tosi mielellään ja luennon antikin oli hyvä !
Samaisena iltana sain kuulla ilouutisen: joku oli peruuttanut tulonsa ja päästiin Jarin seuraavanpäivän koulutukseen!! Jeejee. Oli ihan huippua, kun ei aiemmin mahduttu.
Juulia oli myös mukana luennolla ja jäi sitten meille yökyläilemään. Päivällä tyttö napsi pari kivaa kuvaa meidän tokoilusta, plää pimeetä vaan ulkona jo niin äkkiä! Mut oli KIVAA!! <::: (vaikkei päästykää kelkkailee:<)

Luennolla kirjoittelin jonki verran muistiinpanoja itselleni ylös. Ajattelin kuitenkin tännekkin jotakin purkaa, mitä jäi päällimmäisenä mieleen. Aika epäselvästi tulee:D:D
— Jari painotti ihan perusasioiden opettamista kunnolla, että esteille opetetaan alusta asti oikea suoritustekniikka. Ja tärkeää on myös, että koira osaa esteet mistätahansa kulmasta ja suunnasta.
— Harrastuksessa pitää myös olla tavoitteita, ja kunnollinen suunnitelma. Kannattaa tehdä esim. vuoden ohjelma etukäteen. Ohjaajan on myös tärkeää tiedostaa sekä omat, että koiran heikkoudet/vahvuudet.
Ohjaajan pitää löytää oma tyylinsä. Juuri se OMA JUTTU.
— Koiran treenaamisessa määrä ei korvaa koskaan laatua, eikä koira ole kone. Usea koira kuitenkin varmasti tekee niin kauan kuin ohjaaja haluaa, miellyttäkseen tätä => Henkinen ylirasitus. Ei siis oo fiksua harrastaa esim. 5 lajia samanaikaisesti aktiivisesti ja vetää koiraa piippuun.
— Treeneille on oltava myös vastapainoa, koiran pitää saada olla ihan vaan koirakin välillä. (esim. metsässä)
— Uutena ideana mieleen pompahti sellainen, että mielikuvaharjoittelua voi tehdä pelkällä ratapiirroksellakin vaikkei sitä treenaisi koiran kanssa, sieltä voi sitten poimia joitakin kohtia, joiden arvelee tuottavan haasteita ja treenata niitä kohtia.
— Jari painotti myös oheistreenien tärkeyttä. Ohjaajan kunnon ja koordinaation kehittäminen (mm. äkilliset pyrähdykset) ja juuri tuo mielikuvaharjoittelu. Koiran fysiikasta on myös pidettävä huolta eritavoin (metsässä juokseminen, kotijumppa, hieronta..) Tätä voisi tosiaan lisätä, vaikka liikuttua tuleekin joku pari kertaa viikossa muutenkin.
— Jonkin verran keskusteltiin myös kilpailemisesta ja voittamisesta. Kisoissa keskitytään vain rataan ja siihen voi treenata tavan keskittyä. Hyvä olla yhdistetty hyvä fiilikseen esim. jostakin supervoitosta. Tärkeänä nuorana radalle oli se, että pitää toimia siellä suorituksessa juuri niin kuin oli suunnitellutkin, eikä muuttaa toimintaa koiran vuoksi.

Tämän päivän koulutuksen rataprofiili oli kiva, aikalailla passeli meille just nyt. Tuli juostua!! Mä oon tähän asti päässy aika vähällä juoksemisella agilityssä, mutta nyt täyty pistää kinttuihin vipinää, että ehti ees suunnilleen ajoissa paikkoihin. Hhuhhuuhu !:>
Mentiin rataa aikalailla pätkissä, tai pätkittiin aina keppien ja kontaktiesteiden kohdalla. Piirroksessa mittasuhteet ihan pielessä taas, mut en parempaankaan jaksanut panostaa:D:D Ja noi pätkät on tollei eriväreillä piirrelty hienosti.

Harjoittelin ihan perusjuttua uutena, eli persjättöä. Ja siis niiin jees!! Valsseissa oon aina vähän myöhässä, eikä mun oma liike valssissa vie tarpeeks eteenpäin vielä, niin tää oli niin kiva ja helppo juttu. Tähänkin kuulemma tulee vaan enemmän vielä varmuutta ja käsien oikea-aikaisuutta, kunhan vaan käytän treeneissä useammin. Esim. kymppiesteeltä viedessä pituudelle oli kätsy, kun ei tullukkaan ihan niin kiire enää sinne muurille (mis olin sata kertaa myöhässä;D)
Twistiä, mitä viimeks harjoteltiin Hönön kanssa pääsin käyttämään ihan suht onnistuneesti muurilla. (24)

Tänään isoimpana ongelmina pintaan nousivat mm. se, että mä todellakin juoksisin eteenpäin niin paljon kuin kintuista lähtee. (mä en vaan TAJUA, että pitäis juostakin, vaan rentoilenlöntystellen:D Sit vasta, kun sanottiin, että VAUHTIAAAA. :—D)
12-16 pätkä meni heti ekalla yrittämällä tosi hyvin, Jari käski kumminkin toistamaan, koska piti sitä vaan hyvänä tuurina:D Ja no, kyl se tokallakin meni ihan samallailla jejee :–)
Ja toinen oli se, että mä myös sitten malttaisin odottaa koiraa, ennenkuin lähtisin viemään esteelle. Esim. puomilta tullessa 18 hypylle kierrätin koiran takaakiertoon ja vedin sisään, niin en meinannut malttaa odottaa koiraa kun se kiertää hypyn, vaan lähdin liian aikaisin ohjaamaan putkeen (vain muutama askel tilaa ennen puomia) niin ei onnistunut. Mutta kun Jari korjas, miten tehdä niin Solppokin meni oikein mallikkaasti.
Eli silloin vauhti pysähtyy väärään kohtaan, ja kun ei liiku, niin ei liiku enää koirakaan. Ehkä mä tän vielä alan sisäistämäänkin, niin monesti nyt ollu sama juttu!

Loppuun vielä keskusteltiin vähän kontakteista miten oon alkanut opettamaan ja rimojen nostamisesta maxikorkeuteen. Siinä samalla oltiin just sopivasti puomin vieressä niin Solppo rupes tarjoilemaan loppuasentoa ihan itekseen ja mä väitin ettei se osaa vielä mitenkään x)
Vielä mun ei kannata kuulemma rimoja ruveta nostelemaan, ensin kuvataan koira ja muutenkin antaa vielä olla, eihän oo mikään kiire:). Joskus kesällä voin alkaa yhdellä esteellä maxikorkeudella aluksi hypellen joka suunnasta ja kulmasta. Sitkun osaa niin, niin otetaan kaks jnejne.

Mut huhhuh, oli kyllä niin kivat treenit taasen!! Tää on niin kivaa!!

Parhaat palat treeneistä, ylinoloja ei kehtaa julkistaa 😀

Untitled from Evie Rekola on Vimeo.

kuulumisia ja treenailuuuuu

Ihan ekana supersiisti jutska: Solposta Vuoden 2010 pitkäkarvainen näyttelycolliepentu! SCY:n Pirkanmaan alaosaston colliekilpailuissa siis.
Kokoukseen en harmi päässy mukaan, mutta oli toi ”tittelikin” jo hieno jee.

En oikeesti ois voinu käsittää, että minkälaine ton energiamäärä tulee olemaan tässä iässä, verrattuna esim. Kingiin. Ja se, mitä se vaatii liikunnan määrältään ja muutenkin aktivoinniltaan. Ei olla tehty silleen normi pitkiä lenkkejä parina päivänä (säkkipimeetä yh:<) ja sen huomaa aaaika selvästi koirasta, vaikka muuten onkin ollut jotain pientä puuhaa ja pihassa saa juosta vapaana aika paljonkin. (ja poika sit juokseekin miljoona kierrosta ympyrää jne nauttii elostaan) Tänää kun on saanu purkaa ja toteuttaa itteään, niin koirapoika on niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen kotona. =)

Mut siis asiaan! Tänään päästiin kumminkin liitelemään, vaikka vielä eilen olin ihan varma, ettei kyydit onnistu. Mutta äippyli sittenkin pelasti!:D

Treenailtiin Soolon kanssa keppejä ja puomia ja otetiin yks pieni radanpätkä, mikä oli hallissa jo valmiina.. Keppejä otettiin eka kuuden kepin satsissa ja kun se sujui, niin nyt vinokepeillä ekaa kertaa 12 kepin sarjalla ja meni ihan samaan tahtiin. Mutta huomasi kyllä, että ei olla tehty noin pitkää, koska yritti pari kertaa toisiks viimesessä välissä oikoa jo pois. Mutta pujottelee kyllä näppärästi, kepit aika pystyssä ja soolo ui siellä välissä. Jatkuu vaan ja lisää toistoja, vaihtelua lähetyksiin vähän eri kulmista ja pikkuhiljaa suoristellaan niitä.
Vähän tää meidän sekoittelu – verkot ja vinokepit pöyristyttää onko ihan paras, mutta kotona vaan tehty verkkojen kanssa kesällä ja nyt kun ei niitä olla hyödynnetty, niin vinokepeillä sujunut ja edistyskin on kokoajan nähtävissä!

Puomia tehtiin ensin kahestaan Soolon kanssa etupalkalla ja mä pyörittelin alastulolla. Nää sujuu tosi mallikkaasti. Pitää vaan kiinnittää huomiota siihen omaan vapautukseen – nyt Soolo ymmärtää vaan JES+käsiliike eteenpäin. Pelkkä JES ei saa sitä lähtemään… että ei oo ihan sisäistänyt sitä vapautukseksi sitten.
Myöhemmin taukoilun jälkeen kaveri tuli palkkailemaan Solppanaa. (tai pikemminkin olemaan palkkaamatta enimmäkseen, hömelö ei meinannut oikein tajuta :–D) Nostelin sitä useempaan otteeseen puomille ja Soolo reippaana poikana juoksenteli vaan läpi, mutta pikkuhiljaa se vauhti alko himmailemaan ja poika palailemaan kontaktiasentoon, kun ei sitä palkkaa tullutkaan tuollasesta. Tässä huomasin ihan selvästi, miten se edistyi ihan muutamalla yrityksellä. Ja saatiinpahan ihan onnistunut itsenäinen pysäytyskin sinne, huippua taas onnistuu! Pitää vaan tuossa välillä palailla taaksepäin, tehdä selväksi, että se on se 2on2off asento, mikä sinne PITÄÄ tehdä, ennenkö saa taas mennä ja saa palkkaa.
Omaan asennoitumiseenkin pitää kiinnittää erityistä huomiota edelleen. Mä en saa jäädä sinne taakse junnailemaan, vaikka toisaalta mun ajatuksissa tuntuis tosi loogiselta jarruttaa koiraa sillä, että jään ite himmailemaan taakse, mutta koiralle se on kumminki kontaktilla se vaikeimmista ja sen kyllä huomaa toisaalta sitten, kun juokseekin välillä ihan kunnolla. Pari kertaa siis kokeiltiin kokopuomillakin, mutta ei olla vielä siinä vaiheessa mitenkään, että voitais sitä ruveta tekemään. Paljon treenattavaa nostaen ja pyörittelemällä yhä!!

Radanpätkä oli tooosi helppo. Soolo irtoo hyvin, niin tää oli helppo vauhtirata lukuunottamatta vikaa estettä.. ja tässä oli hyvää treeniä kyllä se, että mun piti itse kiinnittää huomiota mun yhteen ongelmakohdista ohjauksessa, mitä esiintyy aina välillä. Nimittäin se, että liike jatkuu kokoajan ja EN SAA PYSÄHTYÄ KOKONAAN! Viimeselle putkelle viedessä mun oma vauhti pysähty (ku ei ’tarvi’ kiirehtiä mihkää muualle enää), niin Soolo teki kiellon ja alko haukkumaan mulle että mitä ihmettä sä muija tarkotat!! Mut heti, kun jäin ite vähän kauemmas ja sain oman liikkeen jatkumaan (enkä pysähdy putken suulle huutaen turhaan ”putkeenputkeenMENENYT!!”) niin Soolokin menee tosi hienosti. Pieni veto toisella kädellä ja sit putkeen niin meni hyvin.

Tokoiltiin kans vähän nopsasti jotain. Tein jotain tosi tyhmää ja en miettiny yhtään, mitä treenaan ja tein vaan jee kivaa. Oikeesti ei oo mitään hyötyä, kun ei suunnittele mitä treenaa ja miksi. Sit kun menee vähän huonosti, niin ottaa vaa päähä et joo ei osata. :——–D
Hoho, enää en kyl rupee treenaileen tolleen huvikseen et jeejee, vaan MIETIN mitä teen. Tätä oon viime aikoina parantanu huimasti ja kotonakin ennenku alan tekemään vaan, niin mietin ainakin pari juttua, mitä treenaan ja en tee sit just sillä kertaa mitään muuta. Ja mietin kans, että miten treenaan ja mitä voisin tehä, että koira tajuais vähän paremmin tän jutun nytten.
Ei siis tapahtunu mitään ihmeellistä, enkä hermonnu siinä hetkessä, vaan itteäni ärsyttää vaan jälkikäteen kun sählään vaan huvikseni. Soolo edistää seuraamisessa, taas. Se oli jo välillä oikeesti tosi jees… muttaaa ehkä tää tästä. Korjaustoimenpiteitä nyt.

Paikallamakuuta. Tää oli pääosin niin hienoo. Menin hallin toiseen päähän, Solppa makailee vaan rennosti siellä. Mut ärgghh ku se kerran pääs nouseen sieltä ja tassutteleen perään. Mut silleen tyytyväinen kumminki, pääosin tosi rauhallisenaktiivista makailua ja kykeni makoilemaan, vaikka joku muu teki agilityä vieressä! Jeejeejeee.