Kategoria: palveluskoira

jälkeilyää.

Aamupäivällä mettään, tarkotuksena tehdä Kingille pitkästä aikaa jälki.
Jäljen pituus 220 askelta, laskin ekaa kertaa varmaan ikinä. Nakkia jossain välissä vaihdellen, ei säännöllisesti, kumminkin ihan tositosi vähän !! Lopussa vähän enemmän, koska tolla ei oo kiihdytelyongelmia.
Meni hienosti, välillä se nokka sieltä nousee, mutta jäljestää tosi rauhassa ja nätisti. Meni hyvin pari kulmaakin, toinen melkein 90 astetta ja toinen sit loivempi.
Vois Kingille yrittää jotain keppien ilmasua alkaa ottamaan. Ja jäljen pituutta vois pidentää reilusti. Kuitenki tyytyväinen tähän!

Tehtin kans päähänpistosta esineruutua ekaa kertaa. Ensin talloin alueen, aika pieni, ehkä 4m ja syvyys 10m.
Kingi pääsi ensin. Jätin koiran paikalleen, lähin viemään esineen sinne ruutuun ja heiluttelin sitä siellä, sit takasin ja lähetin. Kingi ampas esineelle, mutta ei kiinnostanu ottaa suuhun mitenkään. Sit uusiks, nakki lapasen päälle ja kun meni sen luokse, niin kauheet kehut ja jotain sähläsin, että se ottais sen suuhunsa ja se toi!!!!!!! JEEE. Sama uusiks ja onnistu!!!! Kingi on mahtkoirasuperhyväjeesiisti!!!!!!!! kehuin sitä kun vein sen kiinni ja siinä vaiheessa alko jotain innostuksen merkkejä tulemaan siltäkin esiin.
Solpan kanssa tässä nyt ei ollu mitään ihmeellisiä, jätin sen odottelemaan ja vein parit hanskat sinne silleen että näki. Menin luokse ja lähetin, ampas hakemaan toisen ja toi reippaasti, sit leikittiin sillä hetki ja sit lähetin hakemaan toisen. Löysi pienen etsintöjen jälkeen ja toi taas leikittäväks kun kehuin hyväparaskoirajee!! Soololle tein tälleen muutamankin kerran, sit meinas jo ennakoida ja lähtee ennen lupaa hakemaan innoissaan esineitä. Esineitä eripaikkoihin. Soolo tykkää ja on ihan intona hommaan, tosi helppo tälleen!

Esineruututreenien jälkeen olikin sit hyvä vähän kertailla ja kattella, että mitenkä sitä pitäiskään opettaa ja ottaa huomioon… Pelkillä muistikuvilla pk-leiriltä ja muualta tehtiin nyt.
(http://www.pipap.net/koulutus/esine.htm)
Kivaa sähläystä tää meidän touhu kun ei oo ihan varma mitä tekee : ))))))

Illemmalla kävin vielä ahkerana tallaamassa Soololle peltojäljen. Pituus 160 askelta, eli joku vajaa 50m ja suoraa edelleen. Aika pitkä mun tekemäks. 😀
Oikeesti, millä ihmeellä mä saan tolta ton noin suuren innon vähän pienemmäks ja keskittymään siihen jäljestykseen paremmin. Ollaan nyt jo aika monta jälkee tehty tolleen, että jarrutan sitä liinalla, mutta ehkä mä oon tehny senkin jotenkin väärin… tai liian lyhyitä jälkiä tai jotain. Se on vaan niin INNOKAS. Ja toki se on tosi kiinnostunut tästä hommasta, heti kun tajuaa pääsevänsä, niin on ihan intopinkeenä joka suuntaan ja miettii missä se jälki on!<3:D Mutta toi pienoinen rynniminen... ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ, no ehkä se tästä kumminkin, kun jaksan vaan treenailla. Tokossa pitäis solpan kanssa tehä nopeita maahanmenoja ja kiinnittää muutenkin huomiota pikkujuttuihin -eikä treenata mitenkään kisakaavan mukaisia liikkeitä. Mielikuvitusta. Pitäis pidentää paikallamakuun aikaa ja treenata sitä enemmän. Seuraaminen parantunut. (ei nojaa ja edistäminenkin vähentynyt, kun paikka oikeampi). Luoksetulo on tosi hyvä!! Tokossa pieni mietintätauko paikallaan, jotta suunnittelisin treenit paremmin ja en jankkais aina vaan samoja tuttuja juttuja ja kyllästyttäis koiraa niihin turhaan.

nuuhnuuh.

Pätevä ootko. Tein aamusella ja sit illalla ennenkö alko hämärtyyn jäljet soololle. Tässä ollaan jälkeilty muutenkin välillä, mutta en oo tänne sepostellut kaikkia. Suht laiskaa kumminkin, kun toi jälkien teko on musta niin rankkaa kyykistellä ja laittaa namia joka askeleelle!

Eka jälki nurmikolla, joku 15m suora ehkä, kokeilin nyt ekaa kertaa ihan liotettua kuivamuonaa. Mutta tää oli ihan sairaan pätevä tällä, siis ei mitään semmosta samanlaista hoppuilua ja tarvinnu ees paljoo jarruttaa. Hypin melkein riemusta tän jälkeen kun meni niiiiiiin hyvin, jäljesti tosi tarkasti ja mentiin ihan löysällä liinallakin melkein matka. jES!

Toinen jälki oli sit tuplasti pidempi ainakin. Tää pellolla. Alussa rauhottelin pitkään ennen kun mentiin, kun oli niin täpinöissään kun ties taas pääsevänsä jälkihommiin. Liina taas jalkojen alta. Tässä joutu taas vähän enemmän jarruttelemaan välillä, ei siis ollakaan päästy tästä veturivaiheesta kunnolla, mutta paranee koko ajan, kun en enää pidäkään palkkaa lopussa. Mutta nenä pysyy koko ajan maassa kumminkin. Näitä tehdään nyt lisää, kun löysin ton sopivan peltotilkun, mihin voi just tehdä jälkiä.

Voih, kohta tulee talvi ja sit ei voi enää. Nyt keskitytään tähän enemmän, kun tottisteluun, koska talvella on aikaa hioa tokojuttuja. Ainakin yritän saada aikaseks tehdä jälkee.

jäljen talloja kokee valaistuksia.

Päästiin vihdoin peltojälkitreeneihin, pari kertaa jääny väliin kun ei oo ollu kyytejä, iskä aina puimassa ja näin. Tänäänkin tosi pienellä varotusajalla
mentiin, mut onneks päästiin kumminkin!

Tehtiin kolme jälkeä.

— Ensimmäinen semmoi periaatteessa pelkkä hajuvana, niinku suora, ei askelia vaan semmoi vetäen. Ensin kävelin vähän matkaa, sitten tuli keppi ja siihen kepin viereen seisahdin vähän pidemmäks aikaa, kunnes aloin vetää sitä vanaa n. 15m. Tulin sit samaa reittiä takasinpäin ja laittelin nakkeja sinne jäljelle. Jätin niitä kuulemma tyyliin puolen metrin välein sinne… vaikka ohje oli et 10cm :–DDD Joo, ihan hyvä.
Sit Markus ajo tän jäljen Soololla ja näytti, miten homma toimii sen tavalla. Hihna laitetaan jalkojen alta. Hihnalla jarrutettiin aika paljon, koska jokanen nami piti syödä jäljeltä.

— Tokan jäljen sain tehä silleen, niinkun oon tähän asti treenaillut. Eli askeleita semmoi vieretysti, jokaselle yks nami ja loppuun kasa nameja.
Tää ajeltiin sit ihan silleen normisti niinkun ollaan tehty. Reilusti yli puolet nakeista jää jäljelle, kamala vauhti sinne loppuun päin ja jäljestys aika epätarkkaa. Ja tässähän oon sitä miettinyt, että mitä tälle tekee, kun on ihan tommonen ja ei jäjrlestä niin hyvin. Mutta näin mä oon tän oppinut.. ja treenaillutkin. Koira jäljestää siis ihan löysän hihnan päässä ja mä tuun kiltisti perässä, vaikka vauhtiakin ois.

— Kolmas jälki oli sit vähänniinku ekan tyylinen. Lähti alkuun vähän turhaa kävelyä, sit kepukan kohalle pidempi hetki seisoskellaan ja aletaan tallomaan. Suoraa jälkeä, eikä semmoi kunnon askelia. Jokaselle askeleelle 2 nakin palasta, tuntu hurjan paljolta, mutta ei sitä nekkua kai muuten sinne maahan saa pysymään. Tääkin jotain samaa pituusluokkaa. Vähän selkä ja reidet muuten kärsii tässä ! :–D
Mä sain nyt harjotella sitä jarruttamista ja ohjaamista tohon tyyliin, miten eka jälki tehtiin. Jokanen nami piti syödä, mutten ihan niin hyvin saanut tehtyä. Pitää pitää molemmin käsin kiinni hihnasta, että jaksaa jarruttaa noin isoa koiraa. (tää kuulemma tehdään normisti yleensä semmosena pikkupentuna..) No, treenataan käsilihaksia:):)
Koiran nenä pitäis saada pysymään koko ajan maassa ja toi vauhti hiipumaan. Toi vauhdin syykin selvis heti, loppupalkkahan se.
Markus vertas tätä samaan, että kai mä nyt meen ennemmin kauempaa hakeen miljoona euroo heti, kun keräilen läheltä euron kolikoita tosi pitkään.. Välähtipä taas, miten älynjättiläinen ollu :–D Eli jälki loppuu ihan vaan niin, no, että se loppuu. Pitää vaan ite muistaa, mihin lopettaa. Eikä sinne mitään ihmeellisyyksiä nyt.

Näitä pitäis tehä hurjat 30 siihen ens viikon keskiviikkoon mennessä, toivottavasti sillon päästään.
Nyt siis ei saada tehdä jälkiä mettässä, vaan tommosilla pelloilla/niityillä mitä lie. Mettäjälkikoira jäljestää erilailla, kun hajut välillä nousee ja nenä ei oo koko ajan maassa, siks peltojälkikoiria ei juuri viedä mettälle. Tää on ihan loogista kyllä, mutta ei tällänen tuu ajattelleeks tämmösiä.
Ja joku 3-5 jälkee kerralla. Sit pitää hankkia/tehdä semmosia jälkimerkkikeppejä. Ja jälkiliina. Ja joku normi kaulapantaki ois iha jees. Välineurheilua?

— Se on jännä, miten tietoa liikkuu niin kamalasti kaikenlaista. Niistä pitäis vaan oppia poimimaan niitä omia juttuja, mitä tykkää itse tehdä ja miten oman koiran saa toimimaan hyvin. Netissäkin vaikka mitä ohjeita, jokanen neuvoo erilailla. Miten niistä nyt sitten alottelija osaa poimia just niitä oikeita? Guugleta nyt vaikka se metsäjälki, tai peltojälki – tuloksia sairaasti.
— Ja jännää sekin, miten koirat on tosi erilaisia. Esim. Kingillä on aina ollu superloppupalkka jäljen lopussa, mutta silti se on aina ollut tommonen tosi tarkka ja rauhallinen jäljestäjä. Okei, sen kanssa alotettiin tosi myöhään tekemään ees yhtään mitään tälläsiä ja pelkästään metässä, mutta silti se ei oo ikinä omannut tommosta vauhtia siellä ja kiirettä loppuun. Tosin sen kanssa ei ollakkaan sen tietyn pisteen jälkeen edetty oikein ollenkaan.

Mutta silti, tää ilta anto taas kauheesti motivaatiota tähän lajiin (mikä oli siis vähän hukassa..), vaikka se joku tuntinen siellä vaan vietettiin, mutta silti.

jälki.

Tein tänään mummolaan pihalle nurmikolle Soololle jäljen (oon vähä laiska ollu tän suhteen), missä kerrankin isompia makkaranpalasia. Tää siks, että se on ruvennut ajamaan kamalalla vauhdilla kohti loppua (ison loppupalkan toivossa?) ja se matka jää toispuoleiseks ja vähän hutiloidusti menee välillä yli ja näin. En tiiä auttaako tuo tähän, mutta nyt se jopa söi melkein kaikki nakinpalaset jäljeltä, kun ne ei ollu ihan pikkuriikkisiä. Ja malttoi tehdä vielä suht rauhallisesti töitä. Jepaaa, vaikkakin tooooosi helppo !”

Tässä vielä muutama kuva lenkiltä:


pentuilu ohi !

Oltiin viimeistä kertaa pentunäyttelemässä Soolon kanssa, tälläkertaa sivuerkkarissa Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla. Tuomarina Gwen Beaden.


Kehä meni äkkiä ja vasta jälkeenpäin tajuan, että mä jännitän siellä kehässä itekkin, vaikka tuolla nyt sitä viimestään tarvis tehdä – pentukehässä. Hampaiden kattomista ei olla tehty taas sataan vuoteen vierailla ihmisillä (joku on vähän laiska näyttelytreenien suhteen), joten solppa vähän peruutteli siinä. Väyväy oli tylsää odotella vaan siinä, vähän äksöniiää mammaa ! Nakitkin maistu oikein hyvin sen jälkeen (not), kun olin antanu ite eka vähän aamuruokaa ja isi oli antanu sit vielä salaa aamulla vähän lisäälisää ruokaa solppanalle, vaikka yleensä aina sillä on ihan pettämätön ruokahalu ! :—DD
Ja sit juostessa oli energiaa ja vähän laukkailtiin ja kaikkee kivaa. Toinen innostuu niin kovin kun on muitakin heeeboja lähellä ! :—-))))

Arvostelu: 8 months old sable who has a pleasing head pattern with flat skull & dark eye at correct size, shape & placement. He moves with drive, but needs more length at upper arm in front. Just need to settle on the move.
ja yritin suomentaa jotenkin.. 8 kuukautta vanha soopeli, jolla on miellyttävä pään malli litteällä/tasaisella(?) kallolla. Tummat silmät, joillla oikea koko, muoto ja sijainti. Liikkuu vetävällä(?) askeleella, mutta tarvitsee lisää pituutta olkavarteen eteen. Tarvitsee vain asettua liikkeessä.
..ja sanoin sille kyllä et se on almost 9 months : D mut joo, liikkeet oli kyllä laukkailua wruumwruum ja ei oikeen näyttelyjuoksua.. ;D pitäs ehkä harjotella sitäkin joskus.

Ja oltiin isoissa pennuissa, osallistujia oli kolme ja me sijoituttiin toisiks. Siis PEK2, kunniapalkintoa ei herunut tällä kertaa. Voiton vei sukulaispoika Sidelight’s Albacete.

Ens viikolla treenaillaankin nyt sitten tätä näyttelykäyttäytymistä (juoksemista!!) vähän enemmänkin muualla kun mätsärissä/näyttelyssä, kun mennään Solppanan kanssa koiraleireilemään. Jessss !


Seuraavaks junnuihin !

Näyttelyssä oli myös HASSE, mikä tuli vähän yllärinä. Hasse kilpaili avoimessa luokassa ja esiintyi ihan luokan viimeisenä. Tuloksena hienosti EH. Soolon kaunis serkkutyttö Rose oli myös mukana, nuortenluokassa, ERI2:)

PS. Kaikki siistit kuvat on ottanut VIIVI SAARIKKO. Kiitossss taas!!:):) Paitsi alempi kuva Silja Tuomala.

Tein illalla ahkerana vielä Soololle kaks jälkeä nurmikolle. Aattelin eka et se ois liika väsyny keskittymään enää siihen, mut eka jälki menikin ihan sähläämiseks ja meni hermo, kun se vaan veti kauheella draivilla eteenpäin ja ei keskittyny oikein yhtään siihen tekemiseen.. Noh, mietin vähän aikaa, että viittinkö tehdä toista ja päätin sitten vielä, koira vaan sisälle hetkeks. Tällä jäljellä joka ikisellä askeleella nakkia ja astuin tarkkaan sen. Ja hei, koira oli alkuun vähän taas semmonen, mutta se meni oikeesti paljon paremmin !! Ja nenä oli maassa paljon enemmän. Kaikkia nakkeja ei pistellyt, mutta musta tuli paljon tyytyväisempi
tämän jälkeen:) Näitä vaan lisää. Tullu ihan liian vähän jälkeiltyä viime aikoina.

jälkikurssi, osa 3.

Tää oli sitten viimeinen kerta tätä sorttia kurssia, ainakin hetken aikaa. Hannan ja Lorun kyydillä jälleen päästiin, pikkuHilmallakin oli korvat vähän venähtäneet !

Oon ollu tosi laiska treenaaman jälkeilyä, ainoostaan eilen tein Soololle semmoisen 15-20m pitkän jäljen, nakkia siellä täällä, joka toisella tai joka kolmannella. Meni ihan mukavasti, harhailee kyllä vähän, mutta oli ihan intopinkeänä ajamassa, vauhtia tullu viimekertaseen. Lopussa rasiassa ruokapalkkaa.

Tänään Jari sitten käski tehdä 30metriä pitkän jäljen, jossa loiva kulma. Hmmm…. siitä taiskin tulla reilusti lyhyempi, mutta kun se tuntuu siellä mettässä niin pitkältä jotenkin.. Ja nyt ei otettu enää ihan peräjälkeen askelia, vaan vähän semmoi lomittain.
Vähän tuntuu, että nopsaan edetään – Kingin kanssa kun on tehny jälkiä niillä peräjälkeen askelilla semmoi pari kesää, ehehehee.
Sit ooteltiin ja päästiin ajelemaan jälki. Siitä tulikin suhteellisen vaativa jälki, siinä oli kuulemma paljon uusia juttuja koiralle, joita mä en ollut tajunnut sitä tehdessä, mm. semmonen pieni kumpare korkeusero ja sitten se loiva kulmakin meni vähän hankalasta paikkaa yms. Mutta Soolo oikein pätevänä jälkikoirana jatkoi työskentelyä koko ajan, vaikka olikin aika vaikeaa tommoselle koiralle, joka ajaa elämänsä kolmatta jälkeä !
Välillä se tietty vielä haahuilee jossakin muualla, mutta palaa sitten takaisin jäljelle, kun tajuaa eksyneensä. Tää malli kuulemma nopeutuu samaan tapaan, kun makkararuudussakin – koira viihtyy yhä vähemmän aikaa ulkopuolella.. Ja kun oli ne askeleet semmoi erilailla, niin se vähän veti silleen siksakkia, että tajus, ettei meekään ihan vaan suoraan se.

Eli nyt kuulemma en saa lisätä haastetta nyt kamalasti jälkeen, vaan muutamia tommosia samantyylisiä ja ehkä helpommallakin maastolla. Siitä sitten pikkuhiljaa pidentämään ja vaikeuttamaan, kun alkaa tuntua siltä, että kaivataan jotain haastetta enemmän. Mutta tätä on kyllä jatkettava, nyt kun tietää vähän mitä tehdä.. ;–) Kiitoos kaikille ! :–)

PS. Sain Taijalta muutaman kivan kuvan lauantain pentunäyttelystä, jossa Viivi esitti Sooloa ja ajattelin laitella ne vielä tähän;

jälkikurssi, osa 2.

Meidän osalta siis. Jälleen Hannan kyydillä, mukaan pääsi myös pikkuruinen 9 viikkoinen ranskis Hilma ! Voi luttanaa:)

Mutta siis, viime kerran jälkeen ollaan tehty muutama makkararuutu vain. Kaks semmosta vähän kaposempaa ruutua, jotka sit vähän pidempiä. Ja sit ollaan tehty semmoi makkarakolmioita, joista sit jatkuu sieltä kolmion päästä kahden jalan paksunen jälki vähän matkaa ja sieltä lopussa sitten superpalkka. Nää on tietty menny ihan jees – siis tosi vaikeeta ettiä niitä nakkeja isolta alueelta :–D Innokkaana vaan ! Oon vaan ollu mukamas tosi kiireinen ja en oo ehtiny kovin montaa kertaa jälkeilemään tässä parin viikon aikana.

Tänään sitten päästiin tekemään jo melkein kunnon jälkeä, ihka ensimmäistä. Jalkaa toisen jälkeen ja nakkia väliin. Jälki oli n. 10-15m pitkä, puoleen väliin asti namia oli joka askeleen jälkeen ja sitten sen jälkeen vaan joka toisella.
Alku oli aika sählinkiä, mihin suuresti vaikutti muurahaiset, jotka just oli havainneet mun makkaranpalat siinä ja tulleet kyläilemään, solppanan nokka ei oikein tykännyt niistä. Nakkeja jäi jäljelle joitakin. Loppupuolisko sujui oikeastaan huomattavasti paremmin.

Näitä siis aletaan nyt jatkossa työstämään, makkaraa löytyy jäljeltä epäsäännöllisesti, eikä siihen saa tehdä mitään kaavaa, kuinka paljon sitä siellä on. Alkuun vaihdellen jokasella, joka toisella… sitten joskus kolme tyhjää ja makkaraa taas jne. Nää merkkailtaas merkkinauhoilla ja seuraillaan, miten koira käyttäytyy kun sitä on eri määrä. Jälkien ei tarvi olla ihan tikkusuoria, vaan semmosia loivia kulmia saa olla, ei kumminkaan mitään kunnon kulmia vielä yhtään laitella.

Treeneissä ei mennyt tänään niin myöhään, joten päätettiin Hannan kanssa päästää koirat vielä vähän pitämään hauskaa:) Lorulla ja Soololla vauhtia riitti, ainakin ajoittain ja pikkuneiti Hilma kipitteli meidän perässä pikkuisen matkaa. =))

PS. Jännä viikonloppu tulossaaa !

Loppuun pari kesäistä kuvaa, kun ehtii näitä laitella vielä;

jälkikurssi osa 1/4

(tai oikeastaan 2, mutta meille ykkönen, kun ei viime kerralla päästy.)

Tänään suunnattiin Hannan (jolla Loru-nahkiainen) kanssa Jyväskylään jälkikurssille, jossa kouluttajana on Jari Parkkisenniemi. Tosi kivaa, kun sai sittenkin kyydin tuonne. 🙂
Mukana meidän lisäksi Essi&Hilppa, Anu&Repe sekä tietty Hanna&Loru.

Ensin juteltiin kaikkia juttuja läpi, mitä kukin on tehnyt koiriensa kanssa jäljen osalta. Ja mä sain tommoisen aloittelijapaketin luettavaksi, siinä on ilmeisesti jäljestyksen perusjutut selitettynä ja vähän taisi olla jotain hakujuttujakin. :–)
Soolo odotteli nätisti häkissään ja oli jopa suhteellisen hiljaa siellä, ehkä se on alkanut oppimaan tuota häkkikäyttäytymistä:)
Mehän ei olla Soolon kanssa edes makkararuutua vielä tehty. Epävarmana luullu, etten osais sitäkään, niin ajattelin odotella kunnon ohjausta siihenkin. Nyt sit tehtiin ekat makkararuudut sen kanssa !

Eka muut sai ohjeet jälkiensä tekoon ja siinäkin oppi jo jotakin, vaikka aikalailla tuttuakin juttua oli, samantyylistä mitä Kingin kanssa ollaan tehty. Mulle sitten opetettiin ihan kädestä pitäen, että miten teen sen _makkararuudun_. Ehee, sepäs olikin niin vaikeeta. :–D
No mut Kingin kanssa lähettiin vaan suoraan tekeen jälkeä, ilman mitään makkararuutuja.

Alkuun ässällä oli aika paljon energiaa ja sitä piti vähän purkaa ennen ruutuun menoa. Ja lisäks sillä on varmaan nyt joku mörköikä tullut, kun pitää haukkua esim. joillekkin ihmisille ihan ihmeellisesti, ei se ennen tuommostakaa oo tehnyt, että kaipa se ohi menee.

Ensimmäinen ruutu oli suorakulmion muotoinen ja melko iso. Itse ruudussa Soolo aloitteli nopsaan haistelemaan ja syömään nakkia. Välillä mentiin ohi ja Soolo katseli ohi lenkkeileviä ihmisiä ihmetellen, kunnes taas jatkoi nuuskimista ja nakkien syöntiä. Soolo oli ruudussa reilun minuutin, ennen kuin mentiin pois.
Ideana siis se, että koira oppii ymmärtämään, että ihmisen haju on se juttu, mistä niitä nakkeja löytyy ja että sillä alueella kannattaa pysyä. Jo ekan ruudun loppupuolella Soolo alkoi kuulemma tekemään jo teräviäkin käännöksiä takaisin keskelle, kun haistoi menneensä rajojen yli.

Toinen ruutu oli neljä askelta kanttiinsa, oikeastaan neliö siis. Vein taas koiran ruutuun ja nyt se rupesi jo selvästi pysymään paremmin ruudun sisällä. Mielenkiinto pysyi paremmin siinä nuuskimisessa, eikä se enää vilkuillutkaan ohimeneviä ihmisiä. Parempi siis.

Jari kommentoi Soolon työskentelyä, että se oli heti hyvin innostunut käyttämään nenäänsä ja etsimään niitä nameja ja meni oikein hyvin.
Luetteli jotain ongelmiakin, mitä voi makkararuudussa jo tulla, mutta niitähän ei tietty meille nyt tullut ;—)))).
Meni kuulemma jopa niin hyvin, että voidaan heti vaikka edetä ja tehdä seuraavaksi kolmion muotoinen makkara’ruutu’ ja sen päässä sitten pari askelta jälkeä ja sinne päähän paljon palkkaa. Ja sitten voidaan tehdä myös pari kapeampaa neliötä kotiläksynä, jos huvittaa.:) Näillä mennään ensi viikkoon.

Loppuselvittelyissä ja siinä, kun muut koirat ajoivat jälkensä oppi myös. Varsinkin kepeistä tuli uutta juttua ja niiden opettamisesta ja ylipäätänsä ideasta jäljellä.
Niitä täytyykin varmaan ruveta hommaamaan ja opettamaan Kingille niiden ilmaisemista ensin ja sitten liittää sillekkin niitä jäljelle. Kingille vois myös harjoitella janaa pidemmällä etäisyydellä, kun se meni ainakin viime kesänä jo niin hyvin sitäkin etsien. Ja pitää vähentää nameja ja muuttaa ne peräkana-askeleet pikkuhiljaa normikävelyksi, koska oon jatkanut silläkin tota peräkanakävelyä ihan liian pitkään… enkä oikeastaan tajunnut että pitäisi muuttakkin noin :–D.
Mutta eiköhän me edistystä saada tänä kesänä aikalailla senkin kanssa, kun tietää vähän enemmän, mitä tehdä! Vaikka Kinginhän kanssa tuota tehdään aktivoinnin takia:)

Aikaahan siellä meni, mutta kun kivaa oli, niin mikäs siinä. Paluumatkalla Soolo olikin ihan väsynyt, vaikka omistajasta tuntuu, ettei me paljoa mitään tehty, kun pari makkararuutua vain, mutta kaipa se nenän käyttö sitten onkin niin rankkaa…
Nyt pitäisi vaan ite vielä jaksaa ja ehtiä vielä lukea peruskoulun VIIMEISIIN kokeisiin, yhteiskuntaoppia, jesssssss…

Innolla odotan seuraavia kertoja, tästäkin sai jo niin paljon irti uutta juttua jäljestämisestä, että mitähän kaikkea ehdinkään oppia tässä muutaman kerran kurssikerroilla. ;–)

Soolo kävi tässä pari päivää sitten myös ensi kertaa uimassa, se tykkää muutenkin löträtä hirmu paljon kaikissa lammikoissa mitä lenkillä on. Nyt sitten keksi siis mennä yhteen semmoseen tosi likaseen lammikkoon polskimaan oikein kunnolla, niin oli sit vähän pakkokin viedä se järveen ja sinnehän se ampas heti kepin perään kauheella vauhdilla. Vähän yllätty, kun ei ylttänytkään enää pohjaan, mutta kyl se ainakin aika reippahasti sinne meni. :—)