korpilahdelta päivöö

Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!

Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!

Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.

Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.

ensimmäinen tokokoe! JEEE

Huomenna se koittaa. Meidän ihka ensimmäinen tokokoe, hui.
Eilen kuulin suru-uutisen koskien Soolon isää, Rikua. Rikulla oli kivut tulleet elämää rajoittaviksi ja herra jo aika väsynyt. Mä niin rakastuin tuohon otukseen silloin monta vuotta sitten. Elämä on ihan liian lyhyt välillä ja menee niin kovin äkkiä. Asiaa miettiessäni päätin, että mä nautin, ainakin yritän, joka hetkestä, kun oon ton koiran kanssa tekemässä. Ei se pääasia harrastamisessa saa olla, tekeekö se kisoissa liikkeet ihan puhtaasti, vai ihan päin helvettiä. Soolo tekee parhaansa aina (mitä nyt välillä vähän sikailee), mutta me yritetään, katotaan, mihin se riittää nyt!
Kokeeseen ollaan valmistauduttiin käymällä pitkällä lenkillä, tehtiin 5min täydellinen paikallamakuu ja illalla superlyhyitä makuita. Aamulle on suunnitelmissa vielä pitkä lenkki, jotta saan eläimeltä suurimmat energiat ulos.
Toi on mun rakas <3

toko, seuraaminen
Tavoitteena oli olla koepaikalla ajoissa, että ehdin lenkkeilemään ja kuluttamaan pojalta liiat energiat pois, vaan eipä sitä aikaa liiaksi jäänytkään. Ens kerralla vielä aiemmin! Kisapaikkana Tampereen Eteläpuisto, ihan huippis kenttä tokoiluun. Tuomarina Aino Juhantalo. Perus kisakirjan ostamiset ja mikrosirun tarkistukset aluksi ja sit kävelylle.

Mentiin kehään ja Soolo aloittaa rivissä haukkumisen. Haukkuu. Juuri sitä mun komennushaukkua, minkä kanssa ollaan painittu iät ja ajat. Mietin, että tästä tää painajainen alkaa.. Ajattelen, että me ei mennä paikallamakuuseen, jos se jatkaa tota luoksepäästävyydenkin ajan. Mä en kehtaa komentaa samalla tavalla, kun normaalisti tekisin, koska ollaan kehässä (vaikka varmasti pitäis). No, loppu se kumminkin ja paikallamakuu saa alkaa. Tiedän, että käskyn alla se kuitenkin toimii, vaikka koirahan on aina koira, eikä sekään 100% ole koskaan.

Luoksepäästävyys – 7 – alun haukkumisen takia tippu pisteet, muuten jees.
Paikallamakuu – 7 – tässä pisteet lähti pienestä ääntelystä (jota en edes itse kuullut!!, mutta tuomari koiran lähellä kuuli) ja levottomuudesta – katseli ympärilleen ym. Rivistä lähti myös yksi koira omistajansa luo. Muistan tuomarin vähän jopa ihmetelleen, että sain koottua sen noin hyvään suoritukseen.
Taitava, hieno poika! Tätä me lähdettiin hakemaan. NIIIN huippua, koska tän kanssa me ollaan painittu kaikki nää vuodet! Muistelen vielä, mitä vuosi sitten tehtiin tokoleirillä..
Seuraaminen kytkettynä – 7½ – ai kumpi suunta on oikee? missä mä oon? mikä täyskäännös? Ohjaajan piikkiin kaikki mokat, koira ois tehny hienosti……MUA JÄNNITTÄÄ ja oon paniikissa, tuomariltakin; hengitä syväääään ja rauhotu, ei oo hätää.
Seuraaminen taluttimetta – 9 – tää oli sitä meiän tekoo! Pisteen menetystä en omalta paniikiltani muista.
Maahanmeno seur. yhteydessä – 8½ – hieman hidas oli, muuten jees.
Luoksetulo – 8 – en kyllä taas muista, mitä vikaa tässä oli?
Seisominen seur. yhteydessä – 8½ – hieman kuulemma hiippaili, mut ei paljoa.
Estehyppy – 10 – jee yks kymppikin!
Kokonaisvaikutus – 5 – Soolo haukku liikkeiden välissä, joiden takia tää tippu näin paljon, muuten koira osaa, ohjaajan paniikista huolimatta. Aluksi se oli voimakkaampaa, koska omalla käytöksellä hölmösti vielä yllytin koiraa haukkumaan, tietämättäni. Soololle riittää palkaksi ”hyvä”, eikä mitään ”hyväjeehieno poika” vaikka olisin miten iloinen sen osaamisesta, eikä sit seuraavassa kokeessa todellakaan mitään koiran silittelyjä palkaksi enää, vaikka mieli tekisi. Tuomari tajus homman jujun heti, vaan miksen mä?

TITTITITIDII saatiin silti ykköstulos!! 162p JIAHAA en vois olla ilosempi! Nyt on rima ylitetty ja meitä saattaa ehkä jatkossakin nähdä tokokentillä, koska ei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin kamalaa!
Olin ihan paniikista jäykkänä aluksi kehään mennessä ja ihan hukassa, mitä siellä pitää tehdä, vaikka säännöt on käyty niiin moneen kertaan läpi tässä viimeisen neljän vuoden aikana, kun ei tuonne olla uskaltauduttu. Ihan hupsua tollanen, onneksi agikisoissa ei tarvi jännittää yhtään enää. Eiköhän tuokin vähene, kunhan käydään enemmän ja saan kokemusta.

Todennäköisesti käydään vielä alokasluokan kisoissa hakemassa kokemuksia, ja avoimen luokan luoksarikin on edelleen kesken vielä pysäytyksen osalta, vaikka pikkuhommahan se on treenata.

tokokoe, ensimmäinen

jauuuu agiepiksissä on kivaa


Solppis palkintolelu suussaan :3

Eilen jaksoin sittenkin lähteä ajelemaan Orivedelle agilityepiksiin. Kenttä oli tuttu, koska siellä käytiin viime kesänä muutaman kerran treenailemassa. Osallistuttiin vain kilpailevien radalle, joka suoritettiin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla Soolo sai vähän päästellä höyryjä – keppien hakeminen ei ihan mennyt nappiin ja tulihan siellä jotain muutakin toheloitua. Seuraavalla yrityksellä rata tuntui jo ihan agilityltä, vaikka sieltäkin joku virhe napsui! Kontaktit kumminkin toimi tosi hyvin, niin oon tyytyväinen! Ja Soololla oli ihan mukavasti vauhtiakin.
Ihan täysin yllätykseksi me kuitenkin VOITETTIIN :–) Ihan parasta hakea se palkintolelu ja onnittelut tuomarilta!
Kotiin oli kiva lähteä ja vielä kun kotona odotti valmiina paistettuja lättyjä, niin ei vapaapäivä paljon paremmin olisi voinut mennä! Mä niin ootan, että päästään niihin virallisiinkin! Videoita ei nyt tällä kertaa valitettavasti ole, mutta enpähän ole ehtinyt laitella edes MY-leirin treenipätkiä esille, mutta ehkä myöhemmin!

Kisojen jälkeen, kun esteet ym. oli viety kentältä pois menin vielä kentälle tekemään paikkamakuuta. 3min. Onnistui hyvin! Jos tarkkoja ollaan, niin kyllä sieltä kuului jotain ääntelyä hieman vähän, mutta leikitään vaikka, että mä en kuullut sitä, koska se oli niin pientä. Pihassa oon makuuttanut 10min ja sisällä myös jotain 5min pätkiä. Rutiinia tähän hommaan tarvitaan.

Tänään innostuin vielä kuvailemaan Solperosta nämä muutamat posetuskuvat. Koiran turkkia ei oo hoidettu kovinkaan paljoa viimeaikoina, jonka kyllä varmaan tarkempi huomaa näistä, mutta ainakin näkee, että pojusta on tullut jonkin verran miehisempi sen jälkeen, kun ollaan viimeksi näitä pönötyskuvia otettu! <:





kalsarikaukoja ja arjen mietintöjä


Hoh, koskakohan mä viitsisin harjata ja hoitaa noiden eläimien turkit ihan vimpan päälle siisteiksi, oisko innokkaita?

Bloginpäivitysfiilis on vähän kadonnut, mikä ei sinänsä haittaa, koska oon saanut jopa luettua kokeisiin koneellaolon sijaan vähän normaalia enemmän. Oon myös treenannut tokoa, sekin on kai ihan hyvä juttu.
Mulla on jopa suunnitelmia lukion jälkeisellekkin elämälle, unelmia. Vaan mä koen, että ne on saavuttamattomissa. En oo tarpeeks hyvä. Oon ollut laiska. Kakkosvaihtoehtojakin on, mutta mitäpä jos se ei oo sitä, mitä mä oikeasti haluaisin?
Oon lenkeillä pohtinut välillä, että tää meiän elämä on oikeesti ihan kivaa. Kohta ei oo enää tätä samaa, mitä on aina ollut. Kohta mä muutan täältä pois, en enää tallaakaan samoja lenkkipolkuja päivästä toiseen. Miks mä oon niin usein ajatellut, että tää paikka on ihan tyhmä, kaukana kaikesta? Oikeasti täällä on ihan kivaa, osaa vaan ajatella. Musta tuntuu myös tosi haikealta, että kohta mulla ei välttämättä olekaan enää kahta koiraa, vaan yksi. Isi todennäköisesti haluaa pitää Kingin itsellään täällä. Miten mä ees pärjään jokapäivä ilman tota ihanaa pappaa?
Okei, kaikkeen tähän on vielä paljon aikaa. Mä oon vasta lukion kakkosella, ehkä mun pitäis miettiä ennemmin jotain kirjoituksia ja kriisittää niistä, tai jostain parin kk päässä olevasta inssistä. Mä oon kumminkin vielä kauan kotona.

Asioista tassuttajiin. Soolo söi tässä vähän aikaa Jahti&Vahti energia ruokaa, sitä samaa, mitä Kingi syö kaiken aikaa. Tämä siksi, että Happy Dog loppui ja mulla ei ollut heti rahaa tilata uusia säkkejä. Soololle ei ilmeisesti ollutkaan kovin hyvä ratkaisu, sillä sen tassunpohjat alkoi oudosti punertua. Ajattelin tän johtuvan vaan ainoastaan näistä märistä keleistä ja talvesta ym, enkä sen kummemmin ihmetellyt, kun muuten koira oli ihan ok. Kingillähän ruoka toimii.
Nyt kun taas ollaan syöty Happy Dogia pidemmän päälle, niin tassunpohjatkin on taas paljon normaalimmat, ei ihan vielä puhtaan valkoiset. Oletan, että syypää olikin ruoka, eikä ilmasto. Vieläkin silti mietityttää, et MIKSI sille tapahtui noin ja mitä punainen oli..??

Treenailtu ollaan pari kertaa agilityä, treeneistä en kyllä muista sitten paljon mitään. Jotain putki-A erotteluja (tähän kyllä kaipaisin lisää vinkkejä, lähinnä ajattelen nyt, että putkeen ohjaan kunnolla ja kontakteille en niinkään, mutta..) ja välistävetoja tehtiin, sitä edellisistä ei oo mitään muistikuvaa :–)
Tokon suhteen kaukot ja metskun pito alkaa edistymään! Metallikapula on ollut hyvinhyvin ällöttävä solppanan mielestä, sillä on tullut sellanen murrurr joku kommentti aina sitä nostettaessa, sitä on saatu vähän pois ja nyt nostaa reippaammin maasta. Naksutellen ollaan tässä edetty. Haluan kuitenkin, että se RAKASTUU tuohon hommaan – tehään siitä tositosikiva juttu!
Kaukoissa on vielä paljon tehtävää, välimatkaa ei oo vielä nimeksikään, mutta oikeat liikemallit alkaa olla pikkuhiljaa hallussa! Nyt kehtasin jo ehkä vähän videomateriaaliakin niistä ottaa, kun enää ei olla ihan siinä naminenässä -vaiheessa. On näitä kyllä treenattukin, aina silloin tällöin. Meillä on tuossa koiran takana peili apuna, jotta näen, että liikkuuko ne takatassut siellä. Ja joo, tää on sitä kalsarikaukoilua..

Soolo on niin ihana koira, koska se on aina niin innokkaana mukana kun näkee, että nyt taidetaan taas tehdä jotain! Kaukoissa nyt pitääkin olla vielä näin alussa tarkka ja rauhallinen, mutta sitkun leikitään tai tehään jotain riehakkaampaa!
Mä niin odotan sitä kaikkea, mitä ens kesä tuo jälleen tullessaan. Agikisoja, leirejä, töitä, aurinkoa, kavereita. Lämpöä. Talvella on tosin kiva istahtaa takan eteen, kattella loimuja ja lämmitellä tässä jäätävässä talossa.

Kuulin eilen ikävän uutisen Soolon sedästä. Nemo oli jouduttu lopettamaan toisen kyynärän kipuilujen vuoksi. :–( Nemppa näytti niin hienolta sedältä videoita ja kuvia katsellessa. Muistan aina, kun ihastelin kyseistä koiraa videoilla, ennen solpposolppista.. Tässä samalla alkoi hieman oma koiruus mietityttämään: toivottavasti ei ole kovin herkästi periytyvää, koska Soolon isälläkin on toisessa kyynärässä nivelrikkoa. J
Hmm, toisaalta järki sanoo, että ei ole mitään järkeä lietsoa oman pään sisällä ja pelätä turhaan etukäteen, että omallekkin rakkaalle koiralle kävisin noin, mutta silti en voi olla ajattelematta, että mitä jos sekin alkaa joku päivä oireilemaan..
Täytyy vaan nauttia elämästä ja rakkaan eläimen seurasta täysillä, sillä eihän sitä tiedä, vaikka eläimelle tapahtuisi ihan mitä vaan. Voinhan mäkin jäädä huomenna auton alle. Se on silti paras. Kingikin on paras. Eikä koiraa voi pitää pumpulissakaan, eikä maailma parane murehtimalla sen paremmaksi!

 

”Älä pelkää epäonnistumista niin paljoa,
että se estää sinua kokeilemasta uusia asioita.
Pelokkaasti eläen lopussa ajattelemme:
olisi pitänyt, olisin voinut ja olisin osannut.
Louis E. Boone”

treenifiilis kattoon

Kaikki kiva päättyy aikanaan, loma loppu. Mulla on ollut toveri asustelemassa meillä melkein koko loman, et ainakaan kovin tylsä loma ei ollu. Toisaalta kouluarkeakin on jo ehtinyt tulla vähän ikäväkin! Ei vaan jaksais tehdä kasaantuneita tehtäviä..
Viimonen viikonloppu kului näpsäkästi treenaillessa Vuorelan Lotan opissa Kana-areenalla. Soolo oli ihan pätevä ja sai paljon kehuja, mutta ohjaajasta löytyy vielä paljon petrattavaa LIIKKUMISEN suhteen, eli munkin on pistettävä vipinää kinttuihin ja JUOSTAVA. Videolta katottuna toi onkin kyl aika sipsuttelua!!
Minna oli meillä myös Sanni-kelpin kanssa majottumassa treenien ajan. Pojat yritti kovasti leikkiä otuksen kanssa, vähän heikoin tuloksin vain..



Vasemmalla lauantain rata, oikealla sunnuntai.

LAUANTAIN MUISTIINPANOT:
– OMA LIIKKUMINEN: LIIKU AKTIIVISEMMIN, koira kyllä osaa tekniikat ja tekee paljon lujempaa, jos mä vaan meen. Lotan sanoin: ”Soolo on niin kiltti, että se tulee tossa sun omaa vauhtia, jos sä oot noin lusmulla päällä, mut se kyllä pystyy satakertaa parempaan, jos ite vaan annat sille sen mahdollisuuden tehdä lujempaa.” Hahahaa, niin totta!! LÄHDE LIIKKEELLE HETI, KUN KOIRA ON LUKINNUT ESTEEN, ALTA POIS VAAN.
====> ANNA KAIKKESI, ÄLÄ TEE PUOLITEHOLLA. JALOISTA LÄHTEE KYLLÄ VAUHTIA.
– JÄÄ KAUEMMAS ESTEILTÄ, koira saa irrota paremmin ja hakea ite esteitä, se kyllä menee ja osaa. KÄDET IRTI KROPASTA.
– Esim. 11 hypyllä rintamasuunta käänti koiraa liikaa, joten se tuli ihan oikein mukaan, eikä hypänny hyppyä.
– saksalaisessa liikkeen jatkumisen suunta selväksi – ei kannata käyttää ihan missä vaan kohdassa.

Sunnuntaina rata oli huomattavasti haastavampi, mutta saatiin onnistuneita pätkiä ihan kivasti! Ainakin itelle jäi tänpäiväsistä treeneistä parempi fiilis, kuin eilisestä, vaikka enemmän pätkissä tehtiinkin. Rataantutustuessa mua ihan hirvitti, miten vaikea rata on. Selvittiin siitä kuitenkin, kun tehtiin Lotan kanssa! Radassa oli melko paljon pyörittelyä ja just sitä, että MUN ON LIIKUTTAVA ja lähdettävä etenemään, enkä saa jäädä ihastelemaan Soolon menoa kesken kaiken! Mä onnistuin tässä mielestäni tänään paremmin, kuin eilen – eli Lotan treeni on tehnyt tehtäväänsä!! Liikkuminen paranee ja mun pitää alkaa kiinnittää tähän oikeasti huomiota, koska muuten jäädän tuolle tasolle. Soolosta saa irti oikeasti paljon enemmänkin, sen vauhti tulee kuulemma kasvamaan vielä paljon! Mun on vaan vietävä sitä eteenpäin, parin vuoden päästä sitä ei voi enää tehdä.. Soolon on saatava vetää niin raivolla, kuin siitä lähtee, ei tarvi jarrutella ja varmistella yhtään, se kyllä menee ja osaa!!

Keinukin sujui radassa, joskin soolo vähän varoi sitä ekan kerran jälkeen, mutta ihan jees. Saa vaan tulla nopsemmaksi ja vielä varmemmaksi sen teko. Muista: OHJAAJA EI RYNNI KEPEILLE, KOIRA OSAA HAKEA NE!!!

Lotta sano mulle moneen kertaan, että mun on alettava oikeasti liikkumaan ja tekemään töitä sen suhteen. Muuten käy pian niin, että Soolo ns. tottuu tuohon suoritusvauhtiin, vaikka sillä on potentiaalia paljon enempäänkin. Tehtävä vaikka jotain helppoa suoraa ja hyppyjä kannattaa alkaa nostamaan 60cm myös ja samalla harjotella vaikka jotain perusvalsseja ja suoraapätkää, jota ykkösissä on paljon. Lotta kannusti meitä myös taas kovasti kisoihin, koska menee kuulemma niin hyvin!! 1.lk:n radat on kuulemma tosi helppoja näihin meidän treenaamiin verrattuna. Jäi niin hyvä fiilis treenien jälkeen!

Kontakteissa Lotta painotti taas sitä, että mun pitää alkaa tekemään nimenomaan sitä kisatreeniä, että en aina pysähdy siellä, vaan jatkan liikkumista ja vapautan vaikka kesken liikkeen koiran, jolloin koira ei oo ehdollistunut siihen liikkeeseen kontakteilla. Tää on niin totta, tajuaisipa vaan ottaa normitreeneissäkin huomioon ja ajatella treenejä niiden mukaan myös.
Sain myös treenivideota (mm. tämä) katsellessa hyviä huomioita, että esim. huutelen ”putkeen” yms kaikkea muuta siinä kontaktilla, että varmasti pysyy. Ja teen nykäsyjä ja liikkumista, koiran pitää pysyä siellä ja tulla vasta OKEI käskyllä mukaan. Niistä tulee vielä niin hyvät kun harjotellaa!

Leikkelin Soololta la iltana ekaa kertaa tassukarvat veks, liukasteli lauantaina agissa sen verran paljon. Lenkkeillessä tassuihin alkoi vaan ihan vastoin kaikkia sääntöjä kerääntymään lumipaakkuja ton jälkeen?? Kingillä toi on ollut nyt ongelmana kanssa, mutta et Soolollekkin?? Se hyväpuoli, ei liukastellu agis!
Solppis osas myös olla melko rauhassa, suurimman osan ajasta. Tein sille ns. rauhoittumisharjoituksia ja paikkismakuuta toisten suorittaessa. Kaukopalkkanakki vähän matkan päähän ja Soolo sai keskittyä, että sitä ei oteta. Sujui hyvin ja oli rauhassa ja hiljaa! Tällai me aletaan nyt työstämään paikkista eteenpäin jatkossa treeneissäkin, toimii! Häkissäkin se oli rauhallisesti ja palkkailin sitä häkkiin menostakin ja nyt menee ihan mielellään! Miten helposti sitä helpottaakaan elämää, kun viittii opettaa pikkujuttuja koiralleen.


Treeniputki jatkuu ja maanantaina oltiin taas treenaamassa, kun hieroja peruuttikin tulonsa. Tehtiin tosi kivoja radanpätkiä. Tälläkertaa Soololla oli ihan hirveät kierrokset päällä koko hallilla olo ajan, energiaa vain riitti!! Kaitsu kehuikin, että nyt sillä on ihan sairaan tykki vauhti päällä ja se tekee ihan täysillä. Oli siisti tehdä, koira veti täysillä, ei haitannu pikkumokat.
Vika pätkä meille oli tosi vaikea, soolo tuli niin kovalla vauhdilla suorasta putkesta ja sieltä piti saada kääntymään reilusti seuraavalle hypylle, jankattiin ja lopulta onnistui, valui siltikin tosi paljon.. onnistuttiin! Siinä vaiheessa mulla olikin kyllä jo aika epätoivoinen olo, oli pakko onnistua! TAAS MULLE SANOTTIIN SIITÄ LIIKKUMISESTA, muista liikkua!! Ohjaan myös kuulemma aika kaukaa koiraa, miks Lotta sanoi mulle taas, että mä ohjaan liian läheltä esteitä? Käyttäydynkö erilailla eri treeneissä vai mitä tämä on.
Joo, tosi kiva, et tykittää, mut se hallinta oli mun puolella vähän ongelmissa?? Yritin saada vähän rauhoittumaan muutamilla konsteilla. Kontaktipyörittelyssä koira kuitenkin rauhoittui aika hyvin keskittymään, ihmekö? Treenailin myös väärillä käskyillä vapautusta kontakteilla, alkaa oppia!!
Lopussa tuo ylienergisyys nousi kattoonsa: radalle meni viime treeneissä meidän luo rähisemään tullut koira. Soololla oli ilmeisesti jääny jotain patoumia.. Mä olin aika sikatörkeä ja oikeasti palautin koiran maanpinnalle kun se alkoi haukkua sen perään, tollasta ei katella. Yleensä mä suosin paljon enemmän positiivista vahvistamista, mut tossa meni hermot ja ei voinu oikein muutakaan. Auttoi. Ulkona häkkiä laittaessa autoon, se oli vielä ihan täpinöissään ja siinäkin sai komentaa kovemmin, et uskoi: pitää odottaa, ei hötkyillä.
Kävin vielä ennen treenejä juoksuttamassa koiria vapaana. Maanantainen muistutti siis jo lähinnä sitä samaa tilaa, mitä oli treen epiksissä.. innokas agikoira? Voih. Ehkä tää tästä taas..

Tokon suhteen ei olla luovutettu. Oon piilotellut tunnaria lumihankeen, Soolo käyttää tosi hyvin nenää ja löytää kapulan helposti. Palautusta treenattava erikseen, vähän nätimmin sais tuoda. Kohta vois alkaa ottamaan lisää kapuloita mukaan? Semilyhyttä paikkista ennen tunnaria. Vähän kierron kautta maahanmenoja, erikseen maahanmenoja.

hyvääääää jouluu!!!

Joulu oli ja meni? Jouluna meillä käydään mummolassa syömässä, kierrellään toiseen mummolaan ja lopulta mun ja Soolon matka kävi äidille. Ollaan täälläkin vaan syöty ja käytiin me extrapitkällä lenkilläkin :–) Rauhallista. Mää tykkään välillä.

Viikko sitten agitreeneissä meillä oli teeman rallittelu ja putkirataa, tosi hyvin. Oli kovin kivaakin,  Soolo pääsi kerrankin tekemään täysillä, juoksemaan. Kaitsu kehui, et tää on se vauhti, missä sen pitäis aina olla! Mäkin tykkäsin, kun pääsi tekemään vähän helpompaa. Vikana oli jokin suora jonka päässä kepit. Suoralla yks hyppy oli eri välimatkalla, ku muut. Soolo ei osannut hahmottaa ollenkaan, joten rima kolisi just siitä molemmilla kerroilla kun tehtiin. En ollu tuota huomannu ite rataantutustuessa. Kaitsu sanoi, että pitää tollasia alkaa harjoittelemaan myös. Liekö sitten hyppytekniikka juttuja vai mitä? Onkohan kovin usein radoilla?

Tän viikon torstaina meillä oli agiryhmän kanssa pikkujoulut, nyyttärityyliin. Samalla pidettiin ”möllipailut”.
Radassa oli n. 20 estettä, ongelma kohtana meillä oli jälleen kepit – haki oikein, jätti vaan taas vikan pujottelematta? Samoin toinen, missä mättäsi, kontaktit!! Ässällä alkaa kierrokset nousemaan, joten valui yli pari kertaa. Ok, mä koitin vähän vaikeampaa, että koira joutuu jäämään odottelemaan yksin sinne, mutta pitäisi kestää sekin. Nähtävästi tehotreeniä lisää. Kertaakaan ei pääse livistämään niin, että tekis puolioikein. Harjoitella, ettei se olisi niin kiinni mun omasta liikkeestä, vaan koira suorittaa ne, vaikka mä pomppisin kärrynpyöriä vieressä. Koiran pitää tietää, että este pitää _aina_ suorittaa loppuun tietyllä tavalla. Summasummarum, kepeillä ihan samajuttu treenattavana?
Noin muuten meni ihan hyvin, ohjauksessa olisi voinut ajatella jotain fiksumminkin, eikä yliarvioida esim. omia juoksunopeuksia 8)) Jäi kiva fiilis!
Radan jälkeen tehtiin vielä keinua Melkun avustuksella, päähänjuoksua ja siten, et vähän hidastan kädellä keinun pamahdusta. Pari kertaa ihan the real keinukin: hidastaa suoritusta. Mulla on vihdoin mielikuva, millainen ihannesuoritus tulee olemaan. En oo ihan varma, saanko ässää tuntemaan itsensä oikeasti mukavaksi tuolla tavalla, millä ollaan nyt tehty. Pitäis skeittailla/jotenkin saada se  mukavuus siihen liikkeeseen.

Meillä oli myös vierailija käymässä tänään treeneissä, joka on aiemmin ollut samassa ryhmässä. Kehui Sooloa, ettei ole aiemmin nähnyt samanlaista collieta, joka tykittäisi agilityssä. Hänen kokemuksensa collieista on ollut se, et suurimman osan kanssa ei vois edes kuvitella harrastavansa agilityä.
Oikeasti, mulle tuli samalla ihan sikasiisti fiilis mun omasta koirasta (taas jälleen),  mulla on loistoeläin käsissä. Samalla kumminkin niin surullista, että collieilla on joidenkin mielessä tuollainen maine, että niissä ei olisi ainesta? En tiedä, oliko toi jotenkin kärjistetysti sanottu, mutta silti. Kokemuksista tai ylipäätänsä jostakin tuonkin ajatuksen on kummuttava. En oo ite nähnyt kovinkaan montaa collieta agilityssä, lähinnä olleet sukulaiskoiria tai videoita. Haluan ainakin uskoa, ja aion omalta osaltani yrittää viedä rodun mainetta eteenpäin. Soolon kanssa oon törmännyt tähän jo aikamonta kertaa, että ihmiset oikeasti yllättyy, millainen moottori tuon eläimen sisällä oikeasti on. Vain siksi, että se on pehkocollie? Saa nähdä, kuinka paljon noita kommentteja tulee sitten, kun eksyy kisakentille asti, vai tuleeko. Musta vaan tuntuu, että omasta koirasta etsii virheitä. Toisaalta siis pitää sitä ns. ”parhaana”, mutta kun sen tuntee, niin ei myönnä helposti sitäkään, että meidänkin ns. ongelmien syynä olen pääasiassa minä ja minun tapani. Miten minä olen sen opettanut.

Tokossa ollaan treenailtu edelleen lähinnä kaukoja ja metallinoutoa. Oon naksutellut metallikapulan nostamista maasta, koska tehdessä sitä kokoliikkeenä Soolon kurkusta lähtee ihanihme ääntelyjä kapulaa kohtaan. Naksutellut vain hiljaisia nostoyrityksiä. Luulen, että sitä vaan ällöttää ottaa toi suuhun ja sen takia kommentoi tota omalla tavallaan. 8–) Mut kohta se onkin superkiva!!
Kaukoissa oon ottanut muutamat palkkaukset jo lelullakin, hyvin vaihtuu paikallaan. S-M vaihto on vieläkin se, mitä vahvistetaan. Samoin S-I vaatii pikkuisen vahvistusta. Nää on kumminkin tosi hyvällä mallilla! Tykkäilen.
Mulla on tosi sellanen fiilis tokon suhteen, et tehdään pikkuhiljaa. Tehdään, koska se on kivaa. Enkä halua miettiäkään kisajuttuja vakavasti just nyt tokon suhteen. Tylsääkö? Ei musta.  Sit joskus.

Kingikin on päässyt vähän tekemään voikaukoja, oon lähinnä opetellut s-m ja m-s vaihtoa, koska sillä saan sille nopeutta maahanmenoihinkin toivottavasti. Kingi on ihan älyttömän ahne ja ei meinaa malttaa keskittyä yhtään koska RUOKAA (siis kuivanappuloita). Etutassut pysyy ainakin yleensä paikoillaan nykyään. Hassu eläin, se on ihan intona. SÖPÖ.

2V!!!!!!!!!!!!!!!

Mun oli pakko tehä soolollekki kortti, kun tein viimeks Kingillekkin c: Synttärit oli ja meni siis jo 4.11! Unohin kyllä koko päivän, hyvä omistaja. Mihinköhän tää aika on kadonnu? Onneks toi on vieläkin tommonen ipana, ettei oo välillä järkee päässä, mut mamman rakas mussu <3


Tässä yksi radoista meidän viime treeneistä. Kiitti Melkku, kun lainasin sulta!

Viime treenien jälkeine fiilis? En tajua. Olipa ehkä liian monta liikkuvaa osaa ja liian vaikeeta meille, tai oikeemmin mulle. Pää ei vaan pysy enää kasassa ja rupee tuleen ihan tyhmiä juttuja. Ei vaan kykene. Onneks tällästä ei tuu kovin usein, muuten täs ei ois mitää. Jotain mun mielentilasta kertoo ehkä sekin, että mä unohin vikan radan ihan tyystin ja en kyenny enää keskittymään siihen ohjaukseen jjaj.
Ehkä sit ens kerralla. Ehkä aina ei voi onnistua, ei ehkä ees joka kerta. Ja mulla oli muutenkin aika huono päivä, sillon ei ehkä kannattais kauheesti treenata :–))
Vaikeimmiksi kohdiksi meille radasta osoittautuivat esim. tuossa A:n kohdalla noi kaksi muuta houkuttelevaa putken suuta. Melkein kaikissa radoissa oli tätä, niin musta tuntu, että se jopa hoksas alkaa hakemaan tota kontaktiakin siitä keskeltä jos oli tarve!
Toinen vaikea juttu oli nuo kaksi suoraa putkea puomin toiselta puolelta ohjattavina. Ei meinannut mitenkään hahmottaa tota toista putkea heti perään, vaan ois tullut mieluummin mun luo? En jääny tyytyväiseks tästä suorituksesta. Soolo on kumminkin ihan hieno eläin!


Tää kesä oli kiva.

Soolon kanssa ollaan treenailtu nyt taas tokoa, oon saanu jonkun tokoinnostus -vaihteen päälle! Oon treenaillu voi kaukoja, lattiatasolla. Saanut tähän jotain tolkkuakin. Soolo osaa pelkillä käskyillä vaihtaa i-s ja toisinpäin. M-S on vielä vaikeampi, takajalat meinaa välillä liikkua, mutta luulen sen loppuvan, kun tietyt lihakset vahvistuvat tuon treenin myötä ja kun palkkaan vain liikkumattomista suorituksista. Naksutin on oiva apu tässäkin!

Ollaan myös tehty tunnistusnoutoa. Soolo on eka, jolle edes yritän opettaa tätä. Ollaan tehty pohjia melko pitkään pelkkää pitotreeniä ja monta kertaa myös sitä, että etsii pitkästä nurmesta omaa. Parina päivänä oon nyt just ja just uskaltanu tehdä siten, että laitan muutaman väärän kapulan parin metrin päähän oikeasta ja käyn koiran nähden viemässä oikean kapulan. Nää on menny ihan ok, ei vaikea.
Mutta tänään!! Tein samallailla, mutta yllättäen eläin lähtikin niille väärille kapuloilla ja apua, mietin siinä että mitäköhän nyt. En kiellä ainakaan, se oli selvä. En tehnyt sitten mitään ja eläin lähti hetken niitä haisteltuaan oikean luo vähän kauemmas ja toi sen?!?! WUT. En tajua, miten se osasi..
Oli pakko kokeilla tätä ihan hulluna ideana vielä tämän jälkeenkin, koska ajattelin, että toi oli vaan sattumaa. Laitoin oman väärien viereen, jolloin koira myös ampaisi haistelemaan niitä, haisteli ihan rauhassa vääriä ja sitten kun omaa vähän haiskahti, niin se lähti heti mukaan??
Ei voi muuta sanoa, että kuin mulla on IHAN MAHTAVA ELÄIN :—) En kyllä tajua, että miten se on voinut tajuta tota jo noin paljon treenimäärään nähden.. en vielä oletakaan, että se oikeasti osaisi tota varmasti, mutta tää oli aika fiilis noiden jälkeen.

Tehtiin myös vähän pm, luoksarin stoppeja ja maahanmenoja kaukaa (ruutua varten).

aksailutreenit ja loppuloman kuulumisia

Haapamäeltä Tampereelle, äitille. Tultiin keksiviikkona pois. Käytiin maanantai-iltana äiskän kanssa treenaamassa vähän tokojuttuja Hassen ja Soolon kanssa jollakin kentällä rannassa. Molemmat eläimet oli hienoja. Paikkamakuutin Sooloa, sekä piilo, että normi. Aika pitkääkin aikaa, ei mitään ääntelyä. Olin niin tyytyväinen!
Noutokokeilu äitin kapulalla, ihan pätevä. Myöhemmin varasti kapulalle MAMMA TÄÄ ON KIVAA TEHÄÄNKO LISÄÄ. Innokas pikkukollie <3



Tänään oli aika helpohkot agitreenit. Tehtiin suht yksinkertaisella pohjalla jotain pyörittelyjä, useempia erilaisia. Kas kummaa, mitä kaikkea sitä saakaan kehiteltyä muutamalla esteellä.
Vaikeimmiksi jutuiksi mulle Soolon kanssa osoittautuivat suoran putken jälkeen valuvat käännökset. Piti opetella hidastamaan koiraa ennen putkeen menoa ja siten saada sitä kuulolle heti putken jälkeen. Se tulee putkesta niin vauhdilla, et kaarros jää aika suureksi. Mut saatiin paljon pienennettyä pienten ohjauskikkojen avulla.

Henna kehu Sooloksen käännöksiä tällä kertaa tosi hyviksi ja tiukoiksi isolle koiralle? Tai et se kääntyy tosi tiukasti silloin, kun ohjaan oikein. Jänskäää. Mulla on kiva koira ja mäkin osasin ainakin jotain tänään. Ei menty paljoo vääriä, mut ohjauksista sai helposti fiksumpia vähän toisella tapaa, kun ite päässäni raksutin ensin.

Vielä pari Jennan ottamaa kuvaa, harjaamattomasta otuksesta:

Loppulomaa on vietelty ihan kotisohvilta, nukkuen pitkiä yöunia. Tai kävinhän mä perjantaina vielä toistamiseen moikkaamassa Jennaa Jyväskylässä, shoppailtiin kaikkee kivaa.
Tänään vaan lenkkeiltiin metsässä ja lusmuiltiin. Tuli ihan haikee fiilis, rupes siellä aattelemaan, että nää saattaa kohta olla meidän viimeisiä lenkkejä keskellä metsää ja sitä hiljaisuutta. Tulee lumet ja kaikki, talvi. Mut sillon on kyllä kaikkea muuta jännää, mitä voi tehä.
Tokopuolelta ollaan tehty jotain pientä treeniä, mm. kaukoja ja yritetty saada metskua vähemmän ällöttäväksi. Mulle tuli taas innostus, treenataan iltaruuat tollasia kivoja.

lusmut vauhdissa

JEBOUUUUUUUUUUUUUUUU, syysloma alkoi. Olin kyllä ihan laiskana vikat päivät, en tehnytkään mitään. Tää tuli siis niiiin tarpeeseen, ei oikein oo ollut innostanut koulunkäynti ekan koeviikon rutistuksen jälkeen. Eiköhän tän jälkeen taas inspaa!

Perjantaina matkattiin solperon kanssa Haapamäelle junaillen. Mentiin Jennalle, Solppana pääsi moikkaamaan Siriä ja Norria.
Lähdössä tuli vähän kiire ja Oriveden asemalla otin koiran kainaloon ja juoksin rappuset ylös, sit silta yli ja takas alas päästen vihdoin junaan.
Junassa vastaantulijat kommentoivat ”Me ihan jännättiin, että kerkiittekö te mukaan, onneks pääsitte!!!!” ehheheheee joo, vähän nolo. :—D Mut meille ainakin naurettiin, saatiin joillekkin hymy suuhun, joten ei haittaa. Kerittiin.

Jennalla oli kivaaaaa! Lusmuiltiin kyllä vähän turhan paljon ja syötiin. Ja syötiin. Mut ei se oikeestaan haitannut, joskus on oikeesti hyvä vähän relata ja no, vaan olla. Ei tarvi vaatia mitään huimia suorituksia ja sillai suorittaa kokoajan. Ruoka on hyvää, syöminen kivaa!! Anakondat oli Jennan mielestä liian pelottavia ja ällöjä. Oli paljon treenisuunnitelmia, mutta ”mennää KOHTA ei ihan vielä”


huomaatteks, norrista tuli mun bff. Toi pikkunen on niin rakkaus <3.

Lauantaina käytiin vaan kaupassa, ilman koiria. Soolo ei ois oikein tykänny pyöräilemisestä (pitää opetella). Sooloo myös kiinnosti hajut Jennan pihalla vähän liikaa, en oo varmaan ikinä nähnyt sitä tollasena. Jännä. Normalisoitui se sitten totuttuaan, ihan hassu eläin.
Kahvi oli muuten taas niin hyvää.

Sunnuntaina tehtiin kunnon treeni. Mentiin jonnekkin urheilukentälle, mikä oli niin sairaan hyvä treenipaikka, semmonen semi-iso ja kaikkea, oispa aina tollanen.
Tehtiin alkuun BH-treeni. Soolo eka paikkiksessa, missä palkkailin tosi usein, mutta siitä huolimatta sieltä kuulu välillä ääntä. Pysyi kuitenkin kokoajan jne, mutta se ääntely. Murhgasdasf.
BH -kaaviosta kaikki, paitsi seuraaminen vaan kerran. Seuraamiskaavio ei ehkä ihan mennyt täydellisen oikein, pitää opetella. Ei se tuntunutkaan niin pitkältä, mitä sitä peloitellaan. Soolo seuraa, mutta se on taas ruvennut painamaan jalkaan vähän, tää pitää korjata!
Liikkeestä istuminen vähän isommalla avulla, meni hyvin. Maahanmenoluoksaris se lähti mun perään??? Uusiks ja ok, hyvä.
Eläin oli ihan semi, teki innolla koko höskän. Nyt se paikkis vaan kuntoon, niin kehtais lähtee.
Tehtiin paikkamakuu Norrin vieressä. Jenna piilossa ja mä palkkailin. Taas ääntelyä, nousi istumaankin kerran?? Nyt otan kyllä niin viimesen päälle ton ääntelyn kanssa, että ei ehdi yhtään, ennekö tuun palkkailemaan. Se on saatava pois ja eläimelle rauhallinen mielentila tohon. Kokeilin sitäkin, että pistän takapalkalle muutaman herkun, joita ei saa ottaa ennen lupaa. Rauhotti vähän, kun oli jotain, mihin pitää keskittyä. Tää vois toimia, tai sit etupalkalla. Kokeillaan, oisko apua.
Tän jälkeen tehtiin pienen tauon jälkeen vielä ruutua, joka hieno. Tein superpitkän matkan päästä vauhtiruutuja, joissa ruudussa lelu. Menee täysillä. Vähän lyhemmän matkan päästä pysäytysruutu ja käskin vielä maahankin. Ihan semi, maahanmenoa pitää harjotella irrallisena pidemmän matkan päästä. Loppuun tein vielä yhen vauhtiruudun, jäi hyvä mieli. Jennalta myös poimin treenivinkin, ’merkkiruutu’!
Ihan lopuks halusin vielä yks pm, missä Sipi mukana. Tää oli niin loistava ja tän jälkeen jäi hyvä mieli lopettaa treenit. Soolo oli hiljaa ja olin piilossakin jonkin aikaa. Jes.
Eläimet sai lopuks juosta vielä rallia ja ai että, ne niin nautti. Molemmat kelas laukkaa täysillä <3

Kotiinpäästyä loppuilta laiskoteltiin sitten, oli ansaittua. Tupla oli hyvää ja ruoka. Oltiin oltu ahkeria. Vohvelit on NIIN HYVIÄ, maistu. Eikä jääny nälkä.
Nukkuminenkin oli ihan kivaa, ei ainakaan valvottu turhan paljoa tai mitään. Mahduttiin muutaman eläimen kanssa söpösti samalle sohvallekkin.


Maanantaina käytiin aamusella tallomassa esineruutu ja eläimet oli tosi päteviä siellä. Soolo haki maitopurkkia, jenna kävi viemässä näytellen. Molemmat sairaan siistejä.

Pihassa kokeiltiin vielä Jennan hienoo tokohyppyä ja Solppis oli ihan hieno. Kai se jotenkin menis alo ja avo hyppykin. Ei ihan perfekto, mutta pientä hienosäätöä jejee.

Kahvittelun jälkeen oli pakko lähteä matkalle kohti Haapamäen asemaa. Fiksu vielä jättää kameralaukun jennan pyörän tarakalle, onneks fiksu juoksi kiireellä junan perään ja toi sen! :——————-D
Oli, kovin kivaa, toivottavasti pääsen joskus toistekin!!



kivaKIVAILUU

Soolo 9kk leikkii Viivin kanssa:


Tänää ja eilen ollaan vaan kivailtu. Toissapäivänä treenailtiin vähän mm. tunnaria piilottelin nurmikkoo, (piilo)paikkista ja luoksarin stoppia. Kaikki tosi jees oli kivaa, tekee vaan tarpeeks helppoja juttuja koiralle, nii ei tarvi kriisittää, et paskakoira ku ei osaa. Kingikselläkin on kivaa, se on alkanu seurailee ja käyttää takapäätään. Ehkä sekin oppii vielä, menny eteenpäin. Ja se ILO kun se tekee, häntä vispaa kaikenaikaa <3 Eilen kattelin Silvia Trkmanin juttuja ja suomennellu sen tekstejä ja muuta kivaa, innottaa aivan sairaasti tollanen kivailemaan. Kriisitin alkuun keinun opettamisen kanssa, mutta nyt mulla on jo jonkunlainen kuva päässäni, että miten tää loppu hoidetaan, suunnilleen samalla tavalla, kun alkukin. Ja kun ei päästä nyt niin usein treenailemaan oikeella keinulla, niin voidaan pohjustella ja auttaa sitä paljon tälläsillä kivoilla kotitreeneillä, samalla aktivoida koiraa ja vaan kivailla naksuttimen kanssa. - Lankkutreeni, skeittilauta, äänien paukauttelu jne. Aloitettiin auttamaan tätä sillä, että me opetellaan nyt koiraskeittaamaan. Ollaan tehtykin tätä joskus aikaisemmin vähän, mutta ei kunnolla. Kaivoin skeittilaudan esiin ja pihalle naksuttimen ja koirulin kanssa. Soolo tarjoaa tosi paljon laatikkosysteemiä tässä, mutta naksuttelin aluks ainoostaan siitä, et työnsi vähän lautaa eteenpäin etutassuilla. Aluks vähän jännäs, kun se liikku, mutta sit ilostu kun mäkin olin ihan ilosena, että JEE SÄ LIIKUTIT SITÄ. Oot loistava. Tästä se lähteeee!! Sit treenailtiin agin kontakteja laatikolla, mitä ei ollakaan tehty aikoihin. Löysin tähän netistä jotain juttuja, miten muut on treenaillu näitä kotona enemmän eteenpäin ja sitten ajattelin, että tämmönen kierto juttu ois meillekkin tosi passeli. Näköjään, tarvii treenailla tätä. Mut tää oli oikeesti hyvä juttu, Soolo nimittäin tässä just kun sai vauhtia sairaasti kierrellessä ämpäriä ja puuta, niin valu samallailla kun aikasemmin kontakteilla. (siis valu ainoostaan sillon, kun mä juoksin täysiä ohi, jos himmasin niin jäi hienosti) Tää on nyt niin loistava juttu treenailla kotona. Miksen oo jo aikasemminki tehny tätä sillei, et juoksisin täysillä. Kiertojen kanssa ollaan tehty, mut mun oma liike vaikuttaa varsinkin oikeilla esteillä meiän kontakteihin tällä hetkellä vähän liikaa. Ja kun näiden pitäisi just nimenomaan olla täysin itsenäiset koiralle, että se suorittaa ne, vaikka mä seisoisin päälläni. Tähä ainakin pyritään. Nyt muutaman kerran treenailujen jälkeen niin ollaan päässy siihen pisteeseen, että voin juosta täysillä laatikon ohi sen jälkeen, kun laitan koiran takaakiertoon ja se pyssää omatoimisesti laatikolle! Ja oli erittäi simppeliä opettaa!

PS. koeviikko on kiva, ehtii treenailla. Kokeisiin tää ihminen on vähän liian laiska lukemaan.