hakuilua + agilityvalmennus

Lauantaina olin töissä loppupäivän ihan täpinöissäni, sillä mulle ja opiskelukaverilleni tarjottiin kämppää!! Ette usko, miten vaikeaa on ollut saada sellaista asuntoa vuokralle, jonne saisi tuoda koiria. Oon oikeasti soittanut ja laittanut viestiä ainakin kymmenestä asunnosta, aina saanut vastauksen, että ”ei lemmikkejä”.
Paras oli, kun kyselin lemmikkien tuonnista asuntoon, kyseltiin multa, että tekeeko ne tuhoja?
– Ei tee, on ihan kilttejä koiria, sisäsiistejä ym.
– Entäs, repiikö ne tapetteja? Tekevätkö tarpeitaan sisälle? Mitenkähän ulkoilut onnistuu? Tekeekö sisälle tarpeitaan?
Onkohan ihan yleistä, että vuokrakämpissä, joihin on sallittu lemmikkejä joskus, haisee jotenkin paskalle, tai ettei vuokralaiset maksa lemmikkiensä tekemiä tuhoja?
No, onni onnettomuudessa, meillä on nyt kämppä! Se on edullinen, siisti ja tilava, sekä mulla on huippukämppis! Mitä muuta voisin toivoa?
Voi onnellisuus <3

Hakutreenit

Hakutreenit siis lauantantaina suoraa töiden jälkeen. Keijolle ensimmäinen ukko ihan lähellä, suora lähetys, ei apuja. Vähän lähti koirapoika vinoon hakemaan, mutta sieltä löytyi ukko kuitenkin. Ihana otus, kun ei pyytele apua, vaan ratkoo ongelmat itse!
Toisesta ja kolmannesta maalimiehestä kävin hakemassa hajut. Molemmat ihan näppäriä, joskin kolmannella kävin ehkä vähän turhankin lähellä maalimiestä & Keijolle tuli siten vähän liian helppo etsintätehtävä.

Soololle tein vain yhden maalimiehen. Piisofkeikki, yksi ukko etukulmassa. Noh, eihän se otus sinne lähtenytkään.
Väyväy, mami kerro mitä teen?! Hmm, tässä on puu, tässä on pensas, mitäs täällä tuoksuu… Ihan, kuin toi koira ei olisi ikinä ollutkaan hakumetsässä???
Mira sanoi, että älä anna sille yhtään apuja, kun kerjää niitä, astu vaan askel eteenpäin ja anna itse ratkaista – Soolo kyllä kestää sen, kaikki koirat ei kuulemma.
Muutamien askelien jälkeen se kyllä lähti onneksi taas etsimään, ilmaisu tuli hienosti.
ÄRSYTTÄVÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Tiedän kuitenkin, että se osaa!! Aivan varmasti osaa etsiäkin.

Esa Lehdistön agilityvalmennus

Sunnuntaina ihan huippufiilis treenien jälkeen, taas päästiin niin paljon eteenpäin ja ennen kaikkea: sain uutta ajateltavaa agilitystä. Oltiin Takkulassa Pirkkalassa treenaamassa.

Esa käski mun piirtää treenien jälkeen paperille kaikki asiat, mitä treenattiin. Miettiä niitä ja palauttaa mieleen. Rytmitykset, tuuppaukset, valssit, ajoitukset, KOIRAN LINJAT… paljon ajateltavaa! Oonkin yleensä harrastanut tätä tällaisten ”hyvien treenien” jälkeen, mutta normitreenien jälkeen ei viitsi. Auttaa kyllä kummasti muistamaan asioita ja vahvistaa varmasti oppimista. Musta on sitäpaitsi kivaa piirrellä!!

takaakierrossa mulla on ajatus liikaa siivekkeen takana, kun voisin ajatella sitä ohjausta mieluummin ”ulospäin”, eli kauemmas vaan. Samoin tuuppaukset vähän hukassa, kuvittelen vaan koiran napsivan esteet väliltä, vaikken anna sille lupaa suorittaa niitä. Ne on pieniä eleitä, mutta Soololle tosi tärkeitä. Kuvittelen, että se tulee ”käteen kiinni”, oli kuitenkin tosi valaisevaa, että noin pienellä jutulla sen sai poimimaan niitä esteitä radalta ihan älyttömän helposti.

Avokulma kepeille: ajattelin koiraa viemällä & pyörittämällä saada sen sinne ekaan väliin, mutta ei onnistunutkaan, kun en ollut just oikein. Kouluttaja kysy, miksen käy hakemassa sitä sieltä välistä vaan kädellä näyttämällä – en oo koskaan tehnyt niin. Nyt tehtiin, palkattiin koira 2 krt siihen ja sen jälkeen sujuikin, kuin leikki! Soolo haki superisti kepit tolleen. Oho!! Näin saadaan tosi monta sekuntia pois ajasta!
Tästä tuli oikeesti hyvä mieli – miksen mä vaan uskalla kokeilla erilaisia asioita?

valssit on edelleen mulle vaikein ja mieltä askarruttavin ohjaus! Älyttömän vaikeeta, mutta tän treenin jälkeen aloin taas pikkuisen enemmän tykätä niistä! ”Kun sä treenaat sitä vähän lisää, niiin siitä tulee sun lemppariohjaukses!!” Tulisikin! Tuuppaus esteelle, vastakkainen käsi ja jalka, valssit kokoajan vaan nopeemmin valmiiksi, mieluiten jo silloin, kun koira on vasta ponnistamassa esteelle.
Mulle ei olis missään tapauksessa tullut pieneen mieleenikään, että välin 14-17 vois ohjata takaakierrolla + kahdella valssilla! Noi valssit tuntu niin absurdilta ajatukselta, että HUHHU! Esa pistikin miedät sit tekemään näitä ja harjoiteltiinkin askelia tovi, mutta kyllä sieltä jokunen onnistunutkin valssi tuli ja musta alko jopa tuntumaan, että tää on ihan kivaa! Piti vaan olla hullusti eellä ja tehä ne valmiiks, eikä ollut edes kiire!
Voi Soolo parka, kun joutui kestämään toistoja ja minä oon surkimus!!

Takaakierto + valssi on myös edelleen treenattava juttu – mä otan ihan liikaa peruuttavia askeleita, kun se olis oikeesti tosi helppo ohjaus! Kuvittelen monessa paikassa antavani koiralle tilaa, vaikka se ei todellisuudessa tarvi sitä.
Ei sinänsä siis ongelma, mutta saataisiin paljon eteenpäinvievempi siitä.

twistin hyöty ohjauksessa menee, jos mä meen saattamaan koiraa noin lähelle, kuin nykyisellään teen. Tehtiin pari harjoitusta siten, että mä en saa edetä juurikaan, vaan mun pitää malttaa odottaa koiraa sen tullessa putkelta (9-12) ja sitten vasta lähettää sitä, en saa mennä juurikaan puomin ohi. Vitsit se alko kääntymään paremmin!
Pakkovalssi + jaakotus sujui hyvin, sitä ei jouduttu hinkkaamaan 😀

Tosi monessa paikkaa mä en ohjaa koiraa ja kerro sille ajoissa, et käännytään ja se joutuu sen takia mennä paljon pidempää reittiä esteeltä toiselle. Mussa on kuulemma tosi paljon ohjaajapotentiaalia, mutta pitää saada tollaset ”pienet asiat” toimimaan.
Oli kivaa treenata pitkästä aikaa kouluttajan kanssa, joka vaati tekemään uudestaan ja poimi nopeasti asioita, joissa parantaa. Mun täytyy ihan totta alkaa käymään useammin kouluttautumassa! Sain monille kovin pienille asioille uuden ajattelun, jotka kuitenkin vaikuttavat ohjaukseen ja koiran etenemiseen paljon.

Huippua, tätä lisää!

Tänään ei hopeinen kuu luo merelle siltaa

agilitykisat!

Viime viikonloppuna käytiin Lempäälässä kisailemassa. Kolme rataa: kaks hyllyä ja yks vitonen on ihan hyvä saalis.
Ensimmäisellä radalla hyllytettiin tokalle esteelle, viimeisellä kolmannelle. Soolo on vähän liian nopsa tekemään noita putki valintojaan, tai sitten ohjaaja ei ohjaa tarpeeks selkeästi kumpaan päähän pitää mennä 😀
Keskimmäinen rata meni niin loistavasti, että siitä riitti iloa noille muillekkin radoille 😀 Ainut huti tuli siinä, kun en malttanut odottaa koiraa putkesta tarpeeksi ja menin liian lähelle keppejä hörkkimään.
Tällä sijoituttiin toisiksi, ainuttakaan nollaa ei tuolla radalla tullut, eli sai olla todella tyytyväinen omaan suoritukseen! Saatiin hyvät palkinnot, joista paras oli varmastikin lahjakortti yhteen ilmaiseen starttiin! Videoita näistä radoista ei tällä kertaa ole.

Treeneissä on menty lähinnä 2lk rataa. Soolon kanssa en ihan hirveästi viitsi enää hinkata, koska se on ihan pätevä. Satunnaiset virheet tulee mun ohjauksista. Irtoamista sille vahvistelen vielä monissa treeneissä. Haluaisin taas valmennuksiin, koska niistä sais niin paljon enemmän irti, kun koira jo on tuolla tasolla – ohjaajan tyhmiin juttuihin siis tarvitsisi puuttua!

Keijon sen sijaan pitäisi alkaa nyt enempi treenaamaan, ollaan vaan höpsötelty lähinnä tähän asti. Ei sillä mikään kiire oo, mutta olishan sen hyvä jotain oppiakin!
Laatikkoa treenattu laiskasti kotona, samoin kahen keppiparin välistä juoksemista (Susan Garretin 2by2 -menetelmä). Noutoa. Siinäpä ne.

On ihan huippua oppia taas uudestaan nauttimaan siitä peruskoiranomistamisesta. Saat läheä lenkille, näät kun ne juoskee. Sä näät sen ilon niiden elämässä, ymmärrät miten paljon ne nauttii siitä, että saa vaan juosta täysii! Saa vähän härnätä veikkaa, niin et se lähtee jahtaamaan sua. Niin parasta. Ei sillä, harrastaminenkin kivaa, mutta ilon voi ottaa näin pienistäkin asioista.

Hakutreenilöt

Soolo oli eilen ukkoja etsimässä. Nyt tehtiin sellainen päätös, että sille ei käytetä hetkeen apuja, ainoastaan haju voidaan käydä hakemassa. Soolo tulee niihin herkästi riippuvaiseksi, etsii lähinnä katseellaan. Heikki ja Mira on ihan kullanarvoisia kera neuvojensa.
Nenän käyttöä. Toivottavasti saadaan maalimiesmotivaatio ylläpidettyä tälläkin tavalla.

Mulla on niin orpo olo treeneissä, kun en tiedä yhtään vieläkään, miten se hyvä hakukoira rakennetaan. Olen kyllä nähnyt monia treenejä kesän aikana, monia koiria, mutta silti musta tuntuu, että oon niin kovin untuvikko tässä lajissa.
Treenien suunnittelu etukäteen tuntuu hankalalta. Oon ehkä tottunut siihen, että tiedän suunnilleen, miten etenen kussakin lajissa ja nyt joutuu poikkeuksellisen paljon pohtimaan, miten miksi ja kuinka se koira toimiikaan?
Oon äärettömän iloinen, että oon päässyt porukkaan mukaan ja mun koiraharrastusinnostukselle tekee ainoastaan hyvää, että joudun opettelemaan jotain aivan uutta.
Fiilis on vähän sama, kuin silloin, kun aloitin Kingin kanssa harrastuksen ylipäätään. Intoa ja unelmia on vaikka kuinka, mutta todellisuus lyö kiivaasti naamaan – töitä on tehtävä, ei tää ollutkaan niin helppoa, kuin alunperin luulin. Ei niitä tuloksia tulekaan nappia painamalla, ei se koira välttämättä hoksaakaan heti.

Keijo oli puolestaan sunnuntaina alkeisryhmän hakutreeneissä. Tehtiin yksi näkölähtö ja toinen ilman apuja, ukko oli lähellä. Keijolla intoa enemmän, kuin taitoa. On ihan superihanaa nähdä pentu, joka on tarmoa täynnä, se tykkää tästä niin paljon! Vähän hupsu, saa juosta täysii! Ihana, taitava pikkuinen <3 Miralta ohjeeksi, että hajun hakuja pienelle, silloin tällöin voi tehdä näkölähdön, mutta avut ihan minimiin kuitenkin, antaa koiran mieluummin itse hoksata ja käyttää päätään.

Esineruutuilua

Aiemmin muistan, kun meillä oli Soolon kanssa ongelmana, että se haki sen kaksi esinettä ja sen jälkeen totesi ”ei täällä enempää oo, älä vitti väyväyväy”. Tästä ollaan kehitytty huimasti!

Piilottelin kuus esinettä Soololle Keijon treenien jälkeen. Colliepoika meinasi revetä liitoksistaan, kun hääkin pääsee toimintaan! Soolo haki kaikki, viimeistä ei meinannut löytää sitten millään – aikaa siis kului, mutta oon niin positiivisesti yllättynyt, että se jatkaa silti sisukkaasti etsinää, vaikka ei heti löydäkään. Alue on ollut aika suikale, syvä, mutta ei kovin leveä.

Aika perusharjoittelua ollaan siis tähän asti tehty. Nyt pitäisi siirtyä siihen, että Soolo ei näe hetkeä, kun vien esineitä metsään + pistää niitä enemmän piiloon (joutuu käyttämään nenäänsäkin enemmän) + tehä isompia hakualueita (50m x 50m).

Keijon kanssa aloittelin siten, että kävin viemässä maastoon leluja sinne tänne ja kamalat bileet, kun joku löytyi sieltä!

Kulmahammasongelmia

Keijolla ei meinaa kulmurit irrota ihan niin helposti, kuin toivoisi. Kasvattajan mukaan voidaan odotella siihen asti, kunnes kulmurit ovat suunnilleen yhtä pitkät, kunhan uuden hampaan paikka ei ala vääntymään mitenkään vinoon..
Yhdellä sisaruksista ollut samaa ongelmaa. Toivotaan, että päästään tästä eroon vetoleikeillä ja runsaalla luiden syömisellä.
Toinen kulmuri jo lähtikin onneksi aika pian sen jälkeen hurjan vetoleikin yhteydessä, kun aloin olla huolissaan näistä.

Pentu painaa tällä hetkellä jo 17kg, eikä se kauhean pyöreäkään ole. Siitä on tulossa aikamoisen iso poika, sillä Soolo painaa tällä hetkellä (ja on erittäin hyvässä lihassa) 22,5kg. Nassikka vaan näyttää niin kovin pieneltä vielä! En edes tajua, missä nuo kilot ovat, kun se on niin paljon pienempi Sooloa vielä 😀

Seisomakuvat on otettu kisareissun yhteydessä, kun poikkesin äidilläni ja samalla nähtiin Hasse-pappa! :> Koko koirajengi koossa.




intopinkeitä hakukoiria ja nolistelu tokokoe

Hakutreenit jatkavat, solppis hyvällä mallilla

Keijo-pupsi sai olla ihan ensimmäisenä edellisviikon hakutreeneissä. Oon kyllä onnellinen, että meillä on tollainen porukka – en edes ajatellut Keken tultua, että se pääsisi myös treenaamaan samantien samassa ryhmässä, ollut nyt joka treeneissä mukana 7-viikkoisesta lähtien.

Keijolle tehtiin nyt sellainen vähän ”isompi makkararinki”. Akat noin 30m päässä toisistaan, hieman piilossa. Mä lähetän ensimmäiselle keskijanalta. Pieni ääniapu ja Keijo oli jo sylissä syömssä ruokaansa. Seuraavalle se paineli myös suoraan. Kolmas oli janan toisella puolella. Kekellä oli niin kivaa, ettei välittänyt musta yhtään – juoksi vaan kaikki läpi häntä vispaten! <3 Treenien jälkeen, kun kasailin häkkiä metsänreunalta, Keijo lähti pinkomaan ihan täysiä kohti treenipaikkaa - eikä edes tullut kutsuttaessa luokse (niinkuin 99% tulee tällä hetkellä). Käytiin vähän lenkillä treenien jälkeen ja takaisin autolle tullessa se teki ihan saman tempun - juoksi ihan täysiä sinne kohtaan metsään, missä äsken oltiin treenattu. Pupsilla tais olla kivempaa, kuin luulin? Soololla oli aikaisemmin vähän ongelmia maalimiesmotivaation kanssa, nyt siitä ei kyllä ollut taas jälkeäkään. Virittelin sitä autolta lähtiessä "mennään ettimään UKKOJA, mennään HAKUHOMMIIN, etsimään!" ja colliepoika oli revetä liitoksistaan. Ajatus oli käydä tekemässä ensimmäinen ukko hajun hakemisen kanssa, mutta koska näin koirasta, että se oli ihan menossa, niin päästin vain suoraan etsimään ja löysi nopeasti! Seuraavalle ukolle otin ääniavun, kun Soolo kävi aika lähellä, mutta ei sitten löytänytkään. Sen jälkeen tosi hyvä. Kolmannelle lähettäessä se alkoi komentamaan mua - joten otin koiran lähelle, rauhoitin ja lähetin rauhassa. Haki hienosti!

Mikä parasta, Soololla on kuulemma jo ilmaisutkin ihan kunnossa. Alkaa haukkumaan heti maalimiehelle tullessaan ihan hyvällä etäisyydellä. Soolo sai muutenkin treenikavereilta kehuja, että sille on tullut hirveästi itseluottamusta tähän hommaan ja kehittynyt huimasti! Minun pikku hakukoira, äiskä ei voinut olla kuin ylpeä <3 Tämän viikon hakutreenit eivät sujuneet niin loistokkaasti Soololta, kuin nuo ylläkerrotut, mutta pienien ääniapujen kera se kyllä löysi akat piiloistaan. Treeniätreeniä!! Pieni karhupoika sensijaan oli jälleen hyvin pätevä, ihan innoisaan! Tehtiin sille samantyyppinen treeni, kuin viimekerrallakin.

Muistellaan Muuramen tokokoetta 06.08

Tauon jälkeen uskaltauduin ilmoittautumaan kokeeseen – joskin paikkaa ei saatu aluksi, vaan mentiin muutaman päivän varoitusajalla peruustuspaikalle. Olin aikaisemmin ilmoittanut sen vuoksi, että saisin vähän lisää motivaatiota treenaamiseen, mutta no, mennäään kokeilemaan! Tuomarina Katja Rautiainen.


Matkalla paikkamakuuseen, taustalla Redi ja Mira.

Paikallamakaaminen7 – Mulla oli ihan älyttömän hyvät fiilikset ennen kehään menoa, että nyt menee hyvin, Soolo oli niin hyvässä vireessä ja rauhallisena. Mun on pakko kuitenkin jännittää jollain tapaa ja Soolo aistii sen, koska heti kaukaloon mennessä sen vire nousi aika paljon ja ensimmäiset ääntelyt tuli kehään mennessä. No, koirat paikallamakuuseen ja piiloon. Soolo pysyi hienosti koko paikallamakuun ajan, lopussa oli harmillisesti vaihtanut asentoaan vähän rennommanoloiseen ja ollut kuulemma vähän levoton, ei kumminkaan juurikaan äännellyt! Se oli kuulemma vieressä ollut koira, vaikka luulin toisin. Meidän paras paikkamakuu avoimessa kumminkin, jes!!
Seuraaminen9 – ei todellakaan meidän parasta seuraamista. Ihan kivaa, ei yhtään ääntelyä/vuotamista, mutta edisti vähäsen, jonka vuoksi hieman käännöksissä petrattavaa (mä joudun hidastamaan niissä, ettei koira keuli ohi). Tuomarin mukaan mennään hirvittävän nopeaa eteenpäin, mutta oli kuulemma hienoa!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä9 – ihan hieno oli, ei mitään ihmeitä. Pieni äännähdys kun käskin maahan, josta piste lähti.
Luoksetulo0 – tuli hyvällä draivilla, vähän liiankin, koska juoksi läpi ja pysähtyi vasta toisella käskyllä ja aika lähelle.. ens kerralla annan sen toisen käskyn nopeammin! Mä luulin, että oltiin treenattu tätä jopa 😀 Tästä ei kukaan saanut läpijuoksuna edes sitä vitosta tältä tuomarilta. Vinkkejä luoksarin stopin opettamiseen?
Seisominen seuraamisen yhteydessä6 – alkuseuraaminen oli vähän hassua omasta mielestä? en tiedä mistä johtui, pysähtyi kuitenkin tosi nopeasti! Istuttuaan ja kiitoksen jälkeen alkoi kuitenkin komentamaan mua ihan yhtäkkiä? En tiedä yhtään mistä johtui! Pyysin luokse, tuli onneksi ja rauhoittui.
Noutaminen9 – ihan nappisuoritus Soololta! Olin niin onnellinen, teki hienosti! Harmi, että vika perusasento jäi vähän vajaaksi/vinoksi.
Kauko-ohjaus8 – nääkin meni niin hienosti! Pistevähennykset tuli kuulemma siitä, että jätin koiran vinoon, aika rankka vähennys mun mokasta, mutta muistanpahan ens kerralla!
Estehyppy10 – tää meni aika tuurilla kympiks. Soolo hyppäsi vähän vinoon, joten en uskaltanut kutsua takaisin ”tänne” käskyllä, niinkuin oon opettanut, vaan annoin estekäskyn. Soolo sit pisti paremmaks – hyppäs hienosti takaisin ja suoraan sivulle 😀 Onneksi tuomari ei tiiä, että sen piti tulla eteen eka ja oli se ihan hieno noin :’D
Kokonaisvaikutus7 – Meillä on kuulemma tosi hienoa yhteispeliä ja Soolo tekee liikkeet tosi ripeästi ja vauhdikkaasti! (ylläri, kun toi vauhtipelle kyseessä..) Mä osasin myös kuulemma suhtautua ja pitää pääni hyvin, kun meinasi hajota pakka tuon komennuksen aikana hetkeksi. Ääntelyt pitää kuitenkin saada ehdottomasti pois ja kuriin (nyt niitä oli lähinnä liikkeiden välissä)!!

Yhteensä 138p, III-tulos. Voihan luoksetulo, jos olisit onnistunut, niin me ollaan aika lähellä ykköstä jo!
Tällä suorituksella sijoituttiin 3./8., saatiin pokaali ja herkkuja – tuntu vähän lohdutuspalkinnolta noilla pisteillä 😀
Samoissa kisoissa oli myös meidän hakuporukasta Redi & Mira, sekä Päivi&Tyson, olipa kivaa kisailla samoissa karkeloissa. Kaikki meistä sai kolmoset, me parhailla pisteillä :’D

Vaikka pisteet ovatkin taas tosi nolot, olin kuitenkin hirmuisen tyytyväinen koiran tekemiseen, pienellä treenillä me aletaan kyllä vihdoin saamaan niitä ykkösiäkin, aivan varmasti!
Tuomari ei jaellut pisteitä mitenkään hirveän avokätisesti (ykkösiäkin tuli joka luokassa ihan vain muutama), mutta mun mielestä oli kuitenkin yksi mukavimmista tuomareista! Kannusti ja oli ihanasti mukana.

Ollaan treenailtu myös agilityä joka viikko, mitään ihmeellisyyksiä ei ole kerrottavana. Jatkoryhmän kanssa treenattiin tätä, kisaavien treeneissä tehtiin tämä rata, molemmat oli kivoja vauhtiratoja, joissa molemmat joutui pinkomaan!
Soolo on oikeesti jo ihan super treeneissä, hitsinvitsi kun sais tuon saman suoritusvarmuuden ja tekemisen kisoihin itsellenikin! Rimojen tippumisesta oon tehnyt muutaman kerran ”sparrausta”, eli HYI- komennukset tiputuksesta (vaikka olis mun ohjausvika, eihän se juuri tiputtele), joka on toiminut tosi hyvin! Rimat pysyi ainakin viime treeneissä kaikki ylhäällä.
Toi jätkä tekee kyllä niin hienosti, kontaktit ja kaikki ihan kuosissa <3


Päästiin lenkkeilemään joku aika sitten Melissan ihanien poikien kanssa <3

valopäiden joukkoon tähtäsin

Pikkupoika kasvaa, reipastuu ja riiviöityy. Oppii oman nimensä.

Pennun kouluttaminen on IHANAA. Mä ajattelin luoda tuolle otukselle tosi pitkään pelkkää virettä kentällä – menen siis vain leikkimään ja pitämään hauskaa kentälle. Toki se saa nyt ihan pienenä käydä siellä vain haistelemassa tunnelmaa, olla vaan, mut ne leikkihetket on lyhyitä.

Haluan, että se oppii, että se on aina maailmanmestari ollessaan kentällä. Haluan, että se tekee kaiken täysillä. Treenaan samaan aikaan kotona ruoka-aikoina tekniikkaa, eli perusasentoa ja jotain hauskoja temppuja.
Mä en halua vaatia tuolta pieneltä mitään teknisesti hyvää suoritusta kentällä pitkään aikaan – haluan vain, että sillä on kivaa mun kanssa. Meillä on ihan parasta.

Pentu osaa kuitenkin jo pyörähtää edestä sivulle (pitää opettaa vielä käsky) ja pyöriä takatassuilla vadin ympäri, sekä laittaa kaikki neljä tassua siihen. Pikkuisen aloiteltu myös tutustumaan agilityn laatikkotreeniin. Pikkuhiljaa aloitetaan imuttamalla seuraamista, kunhan nuo sivulletulot alkavat sujua erisuunnista. Nää saadaan siis tässä vaiheessa jo lihasmuistiin pikkuiselle.
Se tajuaa hurjan nopeasti asioita ja tuntuu jo nyt, että tulen sen kanssa etenemään paljon nopeammin, kuin Soolon kanssa. Isoin merkitys varmaan on kuitenkin sillä, että tiedän paremmin, mitä tehdä.

Taitava penska!




Muutkin mokaa

Typeryyttään on vaan vaikee myöntää, myönnän sen. Tää ei oo ihan haudanvakavaa, muutkin mokaa. Mua saa, mua täytyy valistaa: muutkin mokaa.

Postilaatikosta tuli ohut kirje. Pari päivää meni aika sumussa. Tein vuoden töitä ihan täysillä, parhaimmillaan tehtiin tyttöjen kanssa duunia yli 10h päivässä opiskellen fykebi. Miksei mikään riitä? Ei se kauaksi jäänyt, kuvittelin pääseväni sisään. Simuloidut pääsykokeet meni niin hyvin, pääsykoe tuntui menneen ihan jees.

Ei auta. Itkettää. Suututtaa. Ei unelmien koulupaikkaa vieläkään, ammattikorkeaan mulla olisi jälleen paikka, mutta mitä jos se ei oikeasti kiinnosta? Mitä, jos mä en koskaan tuu pääsemään sinne unelmakouluun, mitä jos tää kaikki yrittäminen on turhaa? Kannattaako yrittää vielä?
Mä oon nuori, tiedän, ehdin hakea vielä montakin kertaa. Onko tää kaikki stressaaminen sen arvosta? Mä uskon niin.
Mietin tekeväni töitä tammikuuhun asti, aloitella samalla lukemaan uudestaan pikkuhiljaa (kunhan toivun pettymyksestä ja latailen vähän akkuja) ja tammikuusta sitten opistolle takaisin. Ensi vuonna sitten olen oikeasti kirkkaasti sisällä.



Tykkään elämästä tälläsenäänkin, viime vuosi antoi todella paljon ja oli ihan huippu kivaa, mutta jotenkin toinen ”välivuosi” ajatuksena turhauttaa. Heitänkö vaan hukkaan vuosia elämästä, kun samalla olisin voinut vaikka valmistua kohta jo johonkin toiseen ammattiin? Onneksi on kohtalotovereitakin.

Olen lohdutellut itseäni treeneillä, työnteolla, kavereilla, ostin myös salille 10 kerran kortin ja ajattelin ottaa taas tavaksi käydä vähintään kerran viikossa josskain ohjatuissa jumpissa – tähän asti on ainakin onnistunut, mutta kaverin kanssa onkin paljon helpompi lähteä, kun ei ole varaa lusmuilla! 😀 Bodycombatin jälkeinen fiilis on ihan huikee!
Tavoitteena jaksaa pian juosta se kolmaskin agirata ilman, että jalat tekee yhtään kuolemaa!


Meiän söpöläiset leikkivät tähän malliin joka ikinen päivä – hassua kyllä, niillä menee aika hyvin yhteen!

Makkararuuduista jälkikoiraksi

Olen tehnyt pennulle tähän mennessä neljä makkararuutua. Makkararuutu tarkoittaa siis sitä, että tallon noin 1m x 1m alueen, johon laitan ruokaa askelien päälle – etenkin reunoille ja kulmiin, mutta myös keskelle.
Ensimmäisellä ja tokalla kerralla se oli vähän hukassa, mitä oli tekemässä. Otti namin silloin, tällöin. Meni reunojen ylitse ja korjaili. Toisen ja kolmannen kerran välissä pennulla oli kuitenkin naksahtanut aivoissa ja se oli ihan huippu! Nenä vaan maassa ja etsi kokoajan lisää nameja ja meni harvemmin reunojen ylitse.
Vielä tehdään näitä muutamia, ennenkuin aletaan kaventaa ruutua ja muuttaa ”oikeaksi” jäljeksi.

Hakutreenit sujuvat taas!

Soolo oli tällä viikolla ihan super hakukoira <3 Se oli viime treeneissäkin, joten nyt halusin vaan vahvistella tuota sen intoa lähteä täysillä maalimiehelle. Soolo oli ihan intopinkeenä, kun hain sitä jo häkistä metsään ja lähtikin tosi hienosti! Seuraavalla kerralla täytyy taas hieman vaikeuttaa ja ottaa jonkin verran vaikeampia piiloja. Pentukin pääsi ensimmäistä kertaa etsiskelemään maalimiehiä. Pentu tuli hihnassa mun kanssa ja kun bongasi maalimiehen hajulla, niin sai mennä sen luokse syömään herkkuruokaa. Lopuksi tehtiin vielä vähän herkkurinkiä pikkuiselle.


Penska on ollut jo aika monissa treeneissä mukana – samanikäinen leikkikaverikin löytyi. Rankat huvit vaatii rankan levon!

Meillä oli tällainen Aino-koira muutaman päivän hoidossa – vähän oli kissoilla sopeutumista, penskan kanssa kaikki meni hyvin. Oli kyllä niiiiin paljon erilainen koiruus, kuin nää mun solliet 😀


Käytiin myös tässä joku aika takaperin Viivin kanssa kuvailemassa, joten pian on luvassa supersiistejä kuvia koiruleista! 🙂 Blogi myös tulee uudistumaan hieman ulkoasultaan, kunhan saan muut projektit alta pois ja ehdin käydä tämän kimppuun.

pupsiviikonloppu & pennun ensimmäiset päivät

Pentu pitää kiireisenä töiden lisäksi. On ihanaa vain tuijottaa sen touhuja, millä innolla se suhtautuu maailmaan ja kaikkeen uuteen. Kaikki on ihanaa, kaikki on kivaa, sä oot ihana! Yritän saada itselleni tuosta asenteesta edes kourallisen.

Sain mahdollisuuden päästä hoitamaan pentuja agilityn SM-kisojen ajaksi. Perjantaina kasvattajan luokse tullessa ajattelin – ihan helppo hommahan tää, nää on kilttejä ja söpöjä!



No, viisi pentua riehuu illalla täysiii ja herättää mut aamuyöllä neljän aikaan siihen, että ne on tulleet portin läpi ja meillä kaikilla oli niiin hirrRRRween mukavaa. Ne tais olla vaan väsyneitä, silloin kun tulin.. Päivällä saa leikkiä vaikka kuinka paljon, käydään ulkona vähän väliä, siivotaan pissoja ja ruokaakin neljästi päivässä!
Kuviakin pennuista tuli otettua aika tavalla, tuossa osa.
Soolo oli aluksi hirmuisen innoissaan pennuista, mutta kun viisi pentua oli jonkun aikaa juossut sen perässä intopiukeena, into hieman laski:D Soolo ei kuitenkaan juurikaan komentanut niitä, vaan mieluummin hyppäsi sänkyyn/sohvalle turvaan. Myöhemminkään pentu ei oo kamalasti sitä vielä kiinnostanut, mutta eiköhän niistä tuu hyvät kaverit, kunhan tuo ipana vähän kasvaa!


Kaksi pennuista makaa tietokonelaukun päällä, jolloin kolmas pentu ottaa sen hihnasta kiinni ja alkaa vetää kahta muuta pentua liikkeelle.
Aina, kun liikut johonkin, niin vähintään kaksi pentua puree sua nilkkaan <3. Winx -äippä antaa pentujen käydä vielä tissilläkin, vaikka pennut ovat jo 7viikkoisia! Super-Äippä 🙂 Siitä huolimatta, että mulla oli huisin kivaa olla hoitamassa näitä pentuja, tutustua niihin ja olla niiden kanssa, olen sitä mieltä, että tää oli oikeesti yllättävän rankkaa! Silti, vaikka sain toisena päivänä vielä seuraakin sinne. Pienenä tyttönä aina haaveilin siitä, että musta tulisi isona koirankasvattaja, se oli mun yksi unelmista, mutta mitä enemmän tiedän koirista, sitä vähemmän haluan kasvattaa niitä. Niin paljon tietoa, niin paljon valintoja.. Niin paljon työtä! Pakko myöntää, että arvostan tämän jälkeen kasvattajien työtä entistä enemmän - vaikka aika pienihän aika tuo lopulta on, kun pennut ovat tuon ikäisiä. En kuitenkaan sano, etteikö koskaan.




Mikä tässä oli parasta, kotiinviemisiksi tuli tuo yksi söpö nassikka. Saa nähdä, tuleeko siitäkin kamala kusipää (siis soolohan tottelee aina kuin unelma, heheh), vai kiva koira. Vitsit, miten voi olla näin innoissaan pikkuisesta!
Saappaat pikkuisella on ainakin täytettävänä, vaikkei kovin suuret, pentu vaikuttaa kyllä tosi kivalta näin muutaman päivän jälkeen!


Kotimatkalla hieman aluksi itkeskeli, mutta pian alkoi väsyttämään ja loppumatka sujui hyvin! Naskalit tekee muuten kipeetä, vaikka ei luulis! En taas muistanut tätä!



Äiskä ja poika yhdessä lenkillä <3

Pentu on kulkenut ensimmäiset päivät lähinnä häntä pystyssä joka paikkaan – kaikki on kivaa ja kiinnostavaa! Aluksi söi hieman huonosti, mutta johtui varmaan vaan siitä, että oli uusia nappuloita ja en sekoittanut siihen mitään hirmukivaa, nyt hyvin jo!
Ja pakko hehkuttaa hieman, olen ihan älyttömän ylpeä pennun sisäsiisteydestä! Se on tehnyt kolmen päivän aikana vain yhdet pissat sisälle (mulla oli 8h työpäivä, eikä kukaan ehtinyt päivän aikana tulla käyttämään sitä – ei ihme siis!). Yöt se on siististi ja kaikkea – mä olin taas varautunut kamalaan pissarumbaan, mutta ihanan helppoa tämä yhden pennun kanssa!
Isä ja veli valittavat, kun pentu roikkuu kokoajan jaloissa, puree, eikä jätä rauhaan millään! IHANAA ! <3

Hakutreeneissä kävimme eilen. Soololle tehtiin kolme ukkoa, käytössä oli hyvät tuuliavut ja saatiinkin pitkästä aikaa ihan superonnistuneet treenit Soololle! Olin niin ylpeä pojasta <3 Soolo alkaa taas hoksaamaan, että tää on kivaa ja täällä etitään ukkoja jne. Se tarvitsi siis vain tuollaiset motivaatiotreenit ja muistuttelut, että alkoi taas toimia! Ei käytetty juurikaan muita apuja (tuulen lisäksi) nyt, kun lähti niin hyvin ukoille!


Pentukin pääsi ensimmäistä kertaa hakumetsään, tehtiin sille ”makkararinkiä” ja ihmiset vähän leikittivät sitä. Pennusta oli hirmukivaa pussailla kaikkia ja repiä vähän partaa, pinkki lelukin oli kiva! Metsäkin oli kiva, kaikkea uutta syötävää!! Nam, miltäs tää maistuu.
Reipas pentu, ainut, mikä vähän hurjistutti oli kun isot koirat haukkuivat autoistaan, kun piku juoksenteli. Automatkakin sujui, vaikka vähän itkeskelikin – tyhmä äiti pisti pienen ensin kissanhäkkiin, kun ei iso koira sellasessa pikkuisessa tykkää olla!

Yhdessä kuvassa vilahti kissanpentukin. Tämä oli haavelistallamme jo paljon ennen koiranpentua, mutta sopivaa vaan ei ole ollut löytynyt. No, isi sai joku aika sitten soiton, että ”Mulla on täällä kaks kissakakaraa, luulin aluksi, että ne menis hyvin, kun olis kaks, mutta ei näitä kukaan kestä, haluutko tulla hakemaan tän toisen pois?” Ei liene vaikea arvata, että isi haki. Kissa oli aluksi hyvin peloissaan kaikesta, mutta ei ole mennyt kuin kaksi päivää, kun kissan- ja koiranpentu nuolevat toisiaan, painivat ym. <3 Mielettömän ihanaa seurata, miten nuo kaksi löytävät pala palalta yhteisen sävelen elämään! Aluksi oli niin vaikeaa ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Mietin ensin, että onkohan nyt kovin viisasta ottaa kahta pentua, mutta.. 🙂 Enkä ihmettele yhtään, miksi halusivat eroon tuosta. Se kiipeilee verhoja pitkin kattoon, seinävaatteita ja tekopuuta pitkin, juoksee tuhatta ja sataa, herättää öisin ainakin kymmenen kertaa, ei siedä yksinoloa ym. ihanaa.. mutta ei tuota kauaa kestä:)


Elämä itsellä on hirmuisen jännittävää, enkä kiellä sitä, etteikö se olisi pelkästään näiden pentujenkin takia! Yhtään en tiedä, mitä teen syksyllä.
Saanko toteutettua yhden suurimmista unelmistani, vai jäänkö taas paikoilleni ensi vuodeksi? Pari viikkoa vielä, sitten tietää tulokset. Tietää, mitä tapahtuu. Toisaalta en edes halua tietää.

Ainiin, nimi on vieläkin epäselvä. Ehkä se on nimetön. Huomenna tutustutaan agilityyn.

kisoja, huolesta soikeana ja pennuntuoksua!

Meidän viime viikko oli hyvin aktiivinen, käytiin siis kaiken kaikkiaan kolmissa kisoissa viikon sisällä, lisäksi olin yhtenä iltana kouluttamassa agilityä.
Näissä treeneissä Soolo ei kovin paljoa tehnyt – alkeisryhmässä vaan lähinnä toimi mallikoirana, miten pyöritään etutassut laatikon päällä ympyrää (eli koira oppii takatassujen olemassaoloa), sekä MY -leirillä opittuja agilityharjoituksia, joita tehdään nuorienkin koirien kanssa ilman esteitä, mm. irtoamista/eteenmenoa.

Nyt meillä on ainakin yli kuukauden tauko kisoista.

Kisaaminen alkaa sujua!



Nokian kisojen jälkeen meille ei ihmeellistä menestystä tullut. Pääasia mulle onkin nykyään, että me aletaan oppia, miten siellä radalla mennään yhdessä – nollatkin on lopulta pienestä kiinni! Meillä oli Soolon kanssa ihan huippu hauskaa ja musta tuntui lähes jokaisen radan jälkeen voittajalta.

Kepeillä ei enää juurikaan tule virheitä, ylösmenokontakteille kokeilin Tampereella hidastaa selkeästi ennen kontaktia ja tää toimi! Alan tekemään näin jatkossakin, aion myös treeneissä jatkossa käyttää jotakin palikkkaa rytmittämään koiran laukkaa.

Videoita kisoista:
Jyväskylän iltakisat 04.06.



Tampereella 08.06.


Ukkojen etsintä vähän hukassa

Kävimme tällä viikolla hakutreeneissä. Soololle ensimmäinen ukko tehtiin siten, että kun ukko oli mennyt piiloon, käytiin Soolon kanssa yhdessä hakemassa haju siitä ja palattiin keskilinjalle, kun koira oli selvästi saanut siitä hajun.
Toinen oli ”haamu”, joka siirtyi n. 20m näköpaikalta eteenpäin, jotta koira joutuisi tekemään hieman etsintääkin.
Kolmannelle lähetettiin jo ihan suoraan.

Soolo tarvitsee nyt paljon treeniä, jossa se joutuu irtoamaan musta, tekemään omia päätöksiä ja lähtemään musta pois. Soolosta olisi ihan hirmuisen kivaa tehdä mun kanssa vaan. Mun pitää olla passiivinen sen avunpyyntöihin nähden.
Hassua, kun aluksi Soolo eteni niin hirmuisella vauhdilla tässä lajissa ja nyt on tullut takapakkia – ei auta, kuin treenata!!

Koirapoika kipeänä

Kisojen jälkeen muutama päivä Soolo alkoi olla omituinen. Se ei tullut iloisesti vastaan, kun tulin töistä – vasta, kun kutsuin sitä. Se oli omissa oloissaan vaan, eikä tykännyt olla meidän seurassa, niin kuin yleensä aina on. Koiran ilmeestä myös näki, että nyt ei ole hyvä olla.

Aloin olla jo todella huolissani, mikä mun pienelle pojalle on tullut? Oli selvää, että koira on jotenkin kipeä – mutta onko se esim. satuttanut kisoissa itsensä (en löytänyt mitään kipupisteitä, kun kävin koiraa lävitse), vai onko tää ihan jotain muuta?

Pari päivää meni, kunnes koira oli taas ihan oma itsensä. Lääkäriin en lähtenyt heti, koska koiralla ei ollut kuumetta, se söi ja teki asiansa ihan normaalisti. Myöhemmin se paskoi hieman vihertävää kakkaa, joka kertoo jotakin bakteeriongelmasta koiran suolistossa. Ilmeisesti Soolo oli siis vain niin maha kipeänä, että ei huvittanut oikein mikään.
Soolo sai ruuan seassa tosi runsaasti nestettä (piimä+vesi), sekä lihaa.

Myöhemmin älysin näiden oireiden tulleen siitä, kun Soolo pääsi vahingossa juomaan vettä, jossa on joko pesuainetta, jolla pestään traktoreita/autoja ym. Tai vettä, jolla laimennetaan isäni maanviljelyssä käytetyt rikkaruohojen myrkyt – tähän on siis saattanut joutua mukaan itse ainettakin jossain määrin, jos sitä on valunut yli.. (tämä kumminkin epätodennäköisempää, koska selvisi ns. noin vähällä)

Olipa onni, että se ei sitä enempää juonut! Muistutuksena muille: älkää antako koirienne juoda nyt ojien pohjilta (peltojen läheisyydessä), koska sinnekkin on saattanut valua noita aineita, kun peltojen myrkytykset on nyt käynnissä!
Kuulin myöhemmin, että FB:ssä kiertää juttu, jossa koira oli joutunut tiputukseen asti eläinlääkärille juotuaan jotain tollaista.

Toinen vaihtoehto, mitä mietin, olisi ollut J&V -nappulat, jota Soolo on syönyt hetken aikaa löytyi aikamoisia kertomuksia netistä, että alkoi ihan huippaamaan. Onneksi kohta saadaan taas tuttua HappyDogia, joka on ihan huippuruokaa! J&V ei Soololle oikein muutenkaan ole koskaan sopinut – koira haisee. Kingille se sensijaan sopi tosi hyvin!

Onnesta soikeana, pullapate saapuu pian kotiin <3

Tässä vielä pienokainen salaisuus teille: meille saapuu tälläinen viikonloppuna!



Menen viikonlopuksi kasvattajan luokse tutustumaan näihin ihanuuksiin (kuulemma ihan sekopäitä monstereita) ja hoitamaan niitä agin SM -kisojen vuoksi. Kasvattajalta olen kuullut sellaisia tarinoita näistä riiviöistä, että oon alkanut miettimään mihinköhän oon mennytkään taas lupautumaan?

Kyseessä siis Maple Yard Liam. Nimivaihtoehtoina Särmä, Keijo ja Lx (sanotaan Luksi). Tää on aina niin hemmetin hankalaa! Mikähän olisi paras?

Aion jatkossa kertoa hieman enemmän taustoja, miksi juuri tämä otus tulee meille ja miten tähän päädyttiin. Vielä ei oo kuitenkaan sen aika.

// lisäsin myös vihdoin MY-leiri postaukseen videon leirikisoista, jotta näitä agilityvideoita ei olisi suinkaan liikaa!

avoimesti sekasin päästäni, siks kai oon niin huoleton, tiedän olevani kuolematon

Melko aktiivinen viikko takanapäin koiratouhujen suhteen, tää viikko aiotaan vähän levähtää – koska viikonloppuna on tulossa kauanodotettu Maple Yard -leiri! Siellä saa taas treenata kuin päätön kana vailla aivoja.

Akkojen etsintää vailla nuuskunenää

Torstaina Soololle tehtiin näkölähdöllä ensimmäinen, jonne se lähtikin ihan sairaan tykisti! Eihän se mitään nenua käyttänyt, mutta tässä oli tarkoituksena saada sille maalimiesmotivaatiota kasvatettua, kun se on ollut nyt vähän hukassa. Seuraavakin sujui samaan tapaan ihan ok.

Kolmas oli vähän outo, mä en itse oikein tajunnut, mikä tässä on ideana (ääliö kysy seuraavan kerran!), joten meni senkin takia vähän mönkään. Soolikselle siis yritettiin saada vähän nenua mukaan tähän touhuun siten, että kävellään sen kanssa metsään lähelle maalimiestä, sen jälkeen kun on saanut hajun, niin takaisin linjalle ja sieltä lähetys maalimiehelle.
Bileet käyntiin lopulta.

Agiliitelyä vanhalla sakilla

Perjantaina käytiin Melissan ja poikien kanssa vähän liitelemässä. Oli niiin ihanaa olla tällä porukalla pitkästä aikaa!

Tehtiin melko suoraa pätkää. Soololle vähän muistuteltiin kontakteja ja irtoamista. Hakee hienosti, kun lelu maassa ja eläin on tykki. Vielä on paljon tekemistä estehakuisuuden kanssa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Soololle pitää saada aivoihin se, että se saa tehä mitä vaan, kunhan este on eessä ja hyppää sen. Hallintaa sillä on sen verran paljon agilityssä, että en usko, että tuollaisesta rallituksesta tulee ongelmaa koskaan meillä, koska se on usein niin kädessä kiinni.

Lauantaina tottiselua nollakoirana hakukisoissa

Mietin aamulla, että voisin vajota maanrakoon. Yöllä tuli nukuttua se kaksi tuntia, kun fiksulikka lähtee vähän kuskin hommiin yöllä!

Suostuin siis nollakoiraksi seuramme hakukisoihin, kun ei muualta tahtonut löytyä. Ajatus oli ihan hyvä – saatiin kiva möllitreeni ja mulle kisajännitystä vähän ehkä purettua. Kisoissa oli siis 9 koiraa ja koska tottis pitää suorittaa pareittain, piti saada vielä tuolle viimeiselle pari!

Muiden suorituksia oli mukava katsoa ennen omaa, siinä huomasi, miten erilailla ihmiset ohjaavat niitä koiria. Toinen antaa kokoajan koiralle vihjeitä seuraavista liikkeistä (!! mun pitää ottaa nää avut käyttöön), toinen menee ihan täysiä koko kaavion läpi eikä ajattele mitään, joku osaa rytmittää suoritusta törkeen hienosti.

Meidän suoritus, no, oli se parempaa kuin BH-kokeessa MUTTA mulla oli silti alun seuraamiskaaviossa laput ihan täysin silmillä, mä vaan kävelen paskajäykkänä ja ihan kuutamolla. Jotain ehkä kertoo se, että unohdin juoksuun ja hitaaseen käyntiin siirtymiset.
Soolo vuoti seuraamisessa aluksi, mutta loppui sitten. Henkilöryhmä oli hyvä (treenattu se pari kertaa)!!
Liikeestä istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ok. Luoksetulossa ennakoi perusasennon – pitää olla tässä tarkempi jatkossa!
Noudot… voi asdkasölkdöalskd sanon minä. Soolo ei hakenut tasamaanoudossa kapulaa heti, vaan kannustin sitä. Kokeilin tätä myöhemmin kaverin kanssa niin, että kaveri ohjasi Sooloa. Superhyvä, nosti heti jne.
Sen jälkeen mun kanssa ja sitä kapulaa ei vaan voi millään nostaa, koitettiin useemmankin kerran… eli MUSSA vika – mä jotenkin tuotan Soololle painetta tuossa liikkeessä. Voisin vaikka veikata, että metskun pakotusnoudot on aiheuttaneet tätä – millähän ruvetaan purkamaan? Soolo nimittäin rakastaa tuoda keppejä, leluja, kaikkea, toi liike on ollut sen lemppari ennen – ei pitäis olla hirveen vaikeeta..
Hyppynouto oli hyvä! (tosin taas ennakoi sivulletulon) A:n kautta noudossa ei tullut takaisin esteen kautta – myöhemmin mietin, että olen vielä antanut Soololle tuossa apukäskyn aina tähän asti, joten sitä seuraavaksi treenaamaan.
Eteenmenoa ei tehty.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin! Oma asenne muuttui suorituksen edetessä tosi paljon. Mä aloin nauttia siellä olemisesta, eikä enää ollut niin jännäkakka housussa. Soolon seuraamisetkin muuttuivat heti sen jälkeen hyviksi, kun aloin olla ehkä suunnilleen normaali ihminen. Hyvä harjoitus, _onneks_ ei ollu kisa. Ehkä me joskus vielä.

Tuomari kommentoi, että Hyvältä näyttää, vielä vähän treeniä, niin olette tekin täällä kisaamassa!

Viime kesän Maple Yard -leiriltä.

Jälkikausi korkattu

Tein eilen Soololle peltojäljen, jossa oli kaksi keppiä ja yksi kulma. Soolo teki tosi hyvin!! Ei olla siis viime kesänä taidettu polkea jäljen jälkeä, joten olin tosi tyytyväinen.
Keppien opettamisesta mulla ei oo oikein mitään hajua, mutta nyt vedettiin vaan kauheet bileet ekalla kepillä ja sit toisella Soolo jo nostikin sen sitten ite sieltä, jee.
Tätä täytyy tehdä lisää!

Mulla on välillä myös ikävä Tikrua. Oon aina väittänyt, että kissat on tyhmiä ja en tykkää niistä yhtään, mutta kyllä ne lopulta on kumminki aika mirrejä ja niihin kiintyy.
Tikru-kisu katosi meiltä joskus marraskuun alussa. Pihakissoja kun ovat, niin ei tiedä yhtään, mitä on käynyt, vaikka melkein kaikilta ollaan kyseltykin kisusta. Tikru oli jo yli kymmenen vee! Ehkä ne nukkuu nyt kinkkusen kanssa vierekkäin niinkuin tekivät aina ennen <3

asia, jonka lähes kaikki unohtavat palkatessa

JSPKH ry järjesti perjantai-iltana jäsenilleen Johanna Nivalan viettikoulutuksen. Olin ajatellut etukäteen, että tästä ei olisi niin paljoa hyötyä, kun olin jo aiemmin joulukuussa Juha Korrin viettiseminaarissa, jossa samalla järjestettiin ”Olisiko koirastani suojeluun” -testi.
Mun ajatukseni olivat taas kerran vääriä, en oo pitkään aikaan saanut näin isoja täröinoitä ja innostuksen kipinöitä koiraharrastuksesta!

Ymmärsin yhden illan aikana mielettömän paljon koiran (erit. Soolon) ajatusmaailmasta, että en voinut olla miettimättä aihetta koko loppuiltaa! Koulutus alkoi kuudelta, pääsin lähtemään puoli kymmenen maissa kentältä – tosin mun ensimmäinen keissini ei kovin pitkälle kestänyt, tajutessani, että se koira tais tosiaan jäädä sinne kentän laidalle häkkiin..

Aluksi mietittiin, mitä ylipäänsä tarkoittaa vietti? Mulle se on sellainen koiran sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi saada lisää, saatika poistaa koirasta. Kasvatuksella voidaan kyllä vahvistaa ja luoda positiivista mielikuvaa eri asioista, mutta viettiä ei saada lisää.

Mitä vieteillä voi tehdä? Minkälaisia erilaisia viettejä on? Saalis-, taistelu-, lauma-, puolustus-, sekä sukupuolivietti. Käsiteltiin taas erityisesti tuota laumaviettiä, koska se on yksi tärkeimmistä.
En osaa vieläkään päättää omassa ajatusmaailmassani sitä, toimiiko ns. laumanjohtajateoria. Toisaalta koira aina käyttäytyy siten, miten sille on edullisinta ja mistä se saa eniten palkkaa, mutta esim. Johanna perusteli tätä sillä, että koirilla on aina tietyssä porukassa jokin selvä järjestys, miten ne toimivat.
Toisaalta ajattelen, että se on ihmisen määrittelemä teoria, joka luo helpon ymmärryspohjan sille käyttäytymismallille, jota koiraeläimet useinmiten harjoittavat.

Pitkän luentopohjan jälkeen aloitettiin myös tekemään koirien kanssa. Tämä oli myös hyödyllinen osuus koulutuksesta: näki useita erilaisia koiria ja kaikille löytyi jotakin asiaa, mitä lähteä vahvistamaan koulutuksessaan.
Soolon kanssa leikkiessäni ensimmäinen kommentti oli ”Toihan oli kuin suoraan oppikirjasta!” – joo, olin vaan kuunnellut, mitä kouluttaja juuri sanoi ja toteuttanut sitä parhaalla osaamallani tavalla.
Minä, uskoakseni myös monet muut koiraharrastajat palkkaavat koiriaan taisteluleikein. Olen pitänyt pennusta asti tärkeänä asiana sitä, että koira osaa irroittaa otteen sitten, kun tahdon. Toisin sanoen koiralle opetetaan käsky ”irti”. Toimiihan se, yleensä.
Soolo jää tästä kuitenkin aina ”kierroksille” ja haluaisi vain kokoajan lisää! Sen halu taistella jää päälle, kun lelu meneekin yhtäkkiä taskuun.

Rauha.

Tuttu sana, olen varmaan kuullut jossain ennenkin? En ole vaan ymmärtänyt oikeasti, mitä se tarkoittaa. Johanna osasi selittää tämän minunkin putkiaivoille niin, että ymmärsin. Ainakin tahdon uskoa niin!
Taisteluleikin pitää siis päättyä siihen, että koira saa vain pitää lelua suussaan, halutessaan ravistella sitä ja lopulta pudottaa.
Tämä tilanne on se ”kaatopaikka” tai ”roskaläjä”, johon koira saa purkaa kaiken sen kakan, mitä se kerää saalistaessaan ja taistellessaan saaliista. Koiralla on siis oltava jokin tyhjennysalue, jossa saa purkaa itseään ihan vapaasti.

”Rauhassa” voi vaikka ottaa koiraa pannan lähettyviltä kiinni, silitellä ihan rauhassa ja kehua koiraa, että olitpa hieeeeeno, toooosi taitava koira…
Mikäli koira päästää otteensa irti lelusta, se viedään siltä pois, eikä sitä saa enää uudelleen (paitsi uuden saalistuksen & taistelun jälkeen). Lelu EI mene suoraan taskuun piiloon irti käskyn jälkeen (ellei koira oo vahingossa unohtanut lelun olemassaolon välillä).

Muista jatkossa palkatessa koiraa taistellen kolme seuraavaa pykälää:

  • saalistus: lelu lähtee mutkitellen karkuun, EI TÖRKÄTÄ KOIRAN SUUHUN (mieti ”itsemurhajänis”), ohjaajan merkitys tärkeä
  • taistelu: yleensä paras on, kun koira ei pidä hirveää mölinää ja örinää repiessään, koska silloin sillä ei ole niin paljoa painetta ohjaajan puolelta, nyt saa repiä ja kunnolla!
  • rauha (!!!!!) : lelun saa myös tappaa! Tämän mä unohdan aivan liian usein! Huomasin eron Soolon käytöksessä välittömästi tämän jälkeen.

  • Mulla on järjetön ikävä tämän parivaljakon kommelluksia <3

    Johanna myös puhui, että monet hieman piippaavat tai vuotavat koirat on saatu paljon hiljaisemmiksi pelkästään sen myötä, että niille on opetettu tuo rauha. Mä uskon, että tästä on meillekkin paljon hyötyä – Soolo tietää, että on jotain tavoiteltavaa. Ainakin seuraavan koiran kanssa osaan myös kiinnittää tähän huomiota.

    Kysyin myös neuvoa meidän komentamisongelmaan. Olen avautunut tästä ehkä apauttiarallaa joka postauksessa, joten useimmat lukijoista varmasti muistavat tämän! Johanna selkeytti mulle paljon mun omaa käyttäytymistäni näissä tilanteissa.
    Sooloa pitää päästä kieltämään tästä ihan ronskistikin. Jos ei usko, niin seuraavalla kerralla koira oikeasti luulee, että kuolee jos vielä jatkaa tota pelleilyä. Se on saanut pompottaa mua jo aika pitkän aikaan. ÄLÄ UHKAILE ELEILLÄSI, vaan käy suoraan esim. ottamassa vähän kiinni ja sanomassa, että nyt oikeasti riitti!
    Jos koira meinaa lähtee lällättelemään ja karkuun, niin näitä tilanteita ei saa päästää tulemaan – koira on liinassa siihen asti.
    Muista olla koiralle jatkossa reilu: hiljaa pitää olla ehdottomasti vain silloin, kun ollaan käskyn alla. Kentälle tullessa tms. saakin pitää ääntä, mutta heti kun aletaan hommiin, niin ei yhtään!

    Oli taas kiva vähän yrittää muuttaa ihmisten mielikuvaa collieta kohtaan, kun ”Ompas omituista, ravisteltava collie! Kiva nähdä välillä tollasiakin, joilta löytyy saalis- ja taisteluviettiä, eikä hätkähdä pienestä.”
    Onhan se valitettavan totta, että useimmat ovat sellaisia vähän lössyköitä, mutta onneksi on tälläsiä kultakimpaleitakin <3 Tässä vielä lupaamani spurttikisa -video:


    Käytiin tänään myös agikisoissa, niistä postailen piakkoin, kunhan saan videot käsiini!

    noloo äijäilyä, video kaukoista ja vauhtiaksailua!


    Ukkojen etsintä

    Soolon kanssa ei ole oikein koskaan tarvinnut kunnolla miettiä, tekisikö se mieluummin töitä, vai haistelisiko? Ei edes kisoissa oo tarvinnut pohtia. Hajut toki kiinnostaa koiria, mutta työt menee aina niiden ohi! Tällä kertaa ei.
    Ennen omaa vuoroamme lällyttelin n. 4kk vanhaa pentukoiraa, leikittiin ym ihanaa. Meidän treenivuorollamme Soolo haistoi tämän ja meni aika sekaisin siitä.

    Pyysin treeniryhmältä jo ennen meidän vuoroa neuvoa, mitä meidän tulisi tehdä. Ihanasti kaikki auttoivatkin. Mä olen ihan uuno vielä tämän lajin suhteen, niin en viitsi tehdä itse mitään suunnitelmia, vaikka aika monet treenit olenkin ehtinyt näkemään.
    Ensimmäinen ukko tehtiin ns. näkölähtönä. Soolo vaikutti ensin innostuneen tästä, mutta eipäs sittenkään. Hajut vei miestä.

    Leikin hetken Soolon kanssa janalla (syttyy aina hyvin tähän!), jonka jälkeen lelu menikin Tiinalle, joka sai Soolon ihan intopiukeeksi. Näkölähtönä tämäkin ja sinne se sitten ampaisi täysiä perään hetken päästä! Hienosti myös ilmaisu piilolla tulee samantien, kun löytää.

    Soololle ilmeisesti tarvitsee tehdä vielä paljon lisää tällaisia motivaatiotreenejä, jotta se ihan oikeasti alkaisi ymmärtämään, että täällä metsässä pitäisi tehdä töitä.
    Mulle jäi tosi hyvä fiilis treenien jälkeen, vaikka alku meillä menikin täysin perseilyksi, mutta tuon yhden onnistuneen jälkeen tehtiin vielä kaksi onnistunutta lähetystä (tosi helppoja ja lähelle), joten eiköhän me tästä vielä jatketa ja opita tätä lajia!

    Hakutreenien jälkeen kävin taas itsenäisesti tekemässä vähän tottisjuttuja myös. Hyppynouto ja A:n kautta nouto alkavat olla helppoa kauraa! Vielä autan Sooloa lisäkäskyllä A:n kautta noudossa (meinaa kiertää esteen tullessa takaisin), mutta oikeasti: meillä ei ole paljoakaan duunia enää tottiksen suhteen!! Se älyn eteenmeno vaan kyllä unohtuu aina.
    Täytyisi varmaan alkaa treenaamaan esineruutua samalla intensiteetillä, koska se jos mikä kaipaisi treeniä!

    Agilityä – jatkoryhmän treenit

    Ilona oli valinnut meille alunperin Niina-Liina Linnan suunnitteleman radan, joka osoittautuikin tosi kivaksi! Radalla oli juuri meidänkin kaipaamia juttuja: koiran pitää vaan irrota ja mennä eteenpäin, eikä jäädä käteen kiinni.
    13-esteellä oli juuri tämä ongelma, että Soolo ei oikein irronnut hypylle, samoin 20 hypyllä, muuten rata sujui melko mukavasti – lukuunottamatta esimerkiksi pelleilyä A:n kontakteilla ym.



    Treenien lopuksi vielä koeajettiin JSPKH:n agimölleihin tuleva spurttirata, jossa kaikki keinot on sallittuja – nopein voittaa! Tää oli tosi hauskaa, vähän pientä kisamieltä kellottamalla. Ilonalta on tulossa tästä myös video meidänkin osalta, joten saatte pian toivottavasti nähdä sen!

    Voittajaluokan kaukokäskyt


    Nämä alkavat pikkuhiljaa hahmottua meillekkin, vielä tarvitsee vähän nopeutta saada noihin ja lisätä hieman etäisyyttä. Aika maltilla olen näitä treenannut viimeaikoina. Luulisin kuitenkin, että ne on ihan hyvällä mallilla, vai mitä?

    Postauksen kuvat: Mira Äikiä

    haaveilua ja harrastamista!

    Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
    Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
    Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

    Haku-metsässä ukkoja etsimässä

    Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
    Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
    Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

    Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

    Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


    Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
    Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
    Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
    Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

    Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


    Minun rakkaus <3