kuka sanoo et saat tuloksii ilman duunii

Viimeisimpään postaukseen viitaten; eroahdistus on vähentynyt entisestään – en enää pidä edes Thundershirttiä Soololla joka päivä ja palatessani löydän kotoani rauhassa nukkuvan koiran, joka herää vasta avattuani oven ja tulee hitaasti venytellen luokse <3 Eli ihan hirvittävän kaukana siitä paniikinomaisesta "mamma missä sä oot ollu ?? Ihanaa, kun tulit kotiin, älä enää ikinä jätä mua yksin!!!"


Joskus saavutuksista saa jotain tunnustusta

Toissapäivänä kävin ensimmäistä kertaa koiraseuran vuosikokouksessa. Soololle jaettiin pari kiertopalkintoa, joista mamma on on NIIN YLPEÄ :—-)
Soolo on siis JSPKH:n vuoden TOKO-koira ja saatiin myös MATSIN MALJA (eniten koekäyntejä). Vuoden agilitykoira-kilpailussa sijoituttiin myös toisiksi!


Tottistelua opiskeluntäyteisen lauantai-aamun jälkeen

Eilen käytiin pitkästä aikaa tottistelemassa. Tehtiin porukalla häiriö seuraamisia, jääviä ja noutoa. Soolo aluksi aika normaali tättähäärä ”viuviu täällä on häppeninkiii mitä tehään haluun mennä mitä tuolla on”, mutta pienen muistuttelun jälkeen alkoi taas toimimaan, kuin unelma!

Aluksi tein namin kanssa perusasentoa ja siinä odottelemista rauhassa, jonka jälkeen lelun kanssa seuraamisia ja sen käännöksiä. Aika lyhyttä pätkää. Edistää, mutta ei ihan hirvittävästi. Pitää tehdä enemmän muutaman askeleen seuraamisia, että jäisi tuo pienikin pois.

Jäävistä tehtiin istumista, jota sai aika paljon muistutella, mutta onneksi Soolo kestää hyvin toistoja. Aluksi reilulla käsiavulla, mutta sen sai jättää aika pian pois ja poika oli pätevä! Näitä pitää tehdä lisää. Maahanmenot nopeita, samoin seisomiset tosi hyvät!

Noudossa ekalla heitolla perseili, pudotteli kapulaa pari kertaa ym, ei palkkaa. Toisella kertaa hieno! Palkkasin molemmissa ruhtinaallisesti ennen, kuin sai lähteä kapulallle.
Tehtiin myös metrin hyppyä pari kertaa niin, että Mira houkutteli Soolon lelulla sen yli. Hienosti pomppaa. Vähän vaan ujostuttaa, mutta ihmekös tuo, kun ei ole ennen juurikaan noin korkeita hypellyt ja yhtäkkiä tulee kiinteä este eteen.
Lopuksi tein vielä kapulan suussa A-esteen ylitystä, joka oli ihan jeejee. Pitäisi saada vielä vaan tuo nouto yhdistettyä tuohon.

Kaikkien treenattua tehtiin vielä ryhmäpaikkamakuuta. Soolo nousi kaksi kertaa istumaan, MUR, mutta oli melko hiljaisesti ja pääsin monta kertaa myös palkkaamaan tämän päivän aikana. Isona huomiona halusin keskittyä siihen mielentilaan, jossa jätän koiran paikallamakuuseen; se on hiljaa ja rauhallisena, eikä päästä sellaisia ääniä, niinkuin kokeessa. Näitä pitäisi tehdä lisää, vaikka sujuikin nyt tosi hyvin!


Tottistelun jälkeen esineruutua

Tottisten jälkeen tehtiin vielä esineruutua. Soololle kävin näyttämässä 3 esinettä samalla kertaa. Ensimmäiselle pinkoi ja toi hienosti, samoin toiselle, mutta kolmas oli vaikea ja keskittyminen alkoi herpaantumaan. Soolo pysyi hyvin ruudun sisäpuolella, eli hahmotti hienosti tallatun alueen ja palasi heti, jos joutui sen ulkopuolelle.

Pitää myös jatkossa tehdä aina niin, että se hakee kolme esinettä! Esineruudussa voi myös kuulemma näin alussa olla ”bileet”, eli paljon erilaisia esineitä, niin saadaan koiralle suurempi todennäköisyys löytää helposti esineitä sieltä.

Mä olen taas tehnyt ihan erilailla – yksi, kaksi esinettä aina, itsehän olen siis varmaan taas opettanut, ettei siellä ole, kuin ne muutama? Tää treeni oli hyvä senkin vuoksi, että sain varmuuden siitä, että en ole treenannut ihan väärällä tavalla, vaan oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Uusia opittuja asioita:
– tuomari voi päättää esineruudun lähetyssivun, eli se voi vaihdella, eikä ole aina suoraan se ”polulta lähtevä”, vaan lähetyssivu voi olla myös ”ruudun takana”, tämä on kuitenkin kaikille koirille sama
– koiran lähettäminen esineruutuun voi tapahtua monella eri tapaa: ruudun janan luona saa liikkua miten haluaa, eikä ole yhtään niin tarkkaa, kuin ukkoja etsiessä. Jotkut haluavat aloittaa ruudun reunasta – toiset lähettävät keskeltä ja antavat koiran etsiä ruudun itse joka reunalta.

Mä luulen, että Sooliksesta tulee vielä hieno hakukoira!!

Sunnuntai kouluttaen agilityä

Jatkoryhmän viimeisiin hallireeneihin olin valinnut Niinun suunnitteleman radan, jota ollaan Soolon kanssa joskus monta vuotta sitten treenattu Niinun koulutuksessa. Löysin radan jostakin pääsykoepapereideni seasta ja se vaikutti niin kivalta, että oli pakko päästä kouluttamaan sen avulla nyt itse!
Treenit sujuivat tosi hyvin, ryhmäläiset tuntui oppineen jo tosi pienessä ajassa paljon. Kouluttaminen on oikeesti avartanut vähän mun ajatusmaailmaa koirien käyttäytymisestä jo nyt, vaikka oon tehnyt sitä vielä niin kovin vähän. Innolla odotan kesää, kun tätä pääsee tekemään vielä useammin. Koirat oppii erilailla ja toimii eritavalla. On älyttömän palkitsevaa, kun keksii jonkin tavan, jolla koira ja koiranohjaaja alkavatkin toimia yhdessä aivan uudenlaisella tavalla.

Soolo pääsi treenimään myös ja se oli ihan super <3 Ohjaaja on vaan välillä hieman myöhässä ja ei ohjaa kunnolla, mutta pienen harjoittelun jälkeen sujuu! Aksailun jälkeen tehtiin vielä nopeat tottikset Elisan&Kodan kanssa. Paikallamakuussa nousi taas istumaan, mur!! Noudossa pääsin kerran karjaisemaan tuolle, kun varasti. Musta tää on hyvä juttu treeneissä, koska saa muistuttaa kunnolla, että noin ei vaan voi tehdä. Illalla käytiin vielä Melissan ja hänen poikien, sekä Tuijan ja Pepen kanssa juoksuttamassa koiria.

Maanantai Haukkuvaaran agiepiksissä

Jottei koiramaista touhuilua olisi liian vähän, suunnattiin seuraavana iltana Jyväskylään agiepiksiin. Ilmoittauduin Soolon kanssa mölli/1lk radalle, sekä konkareihin, mutta lopulta päädyttiin vain mölliradalle, koska kisojen aikataulut venyivät melko pitkälle. Lähdettiin ennen palkintojenjakoakin pois, mikä oli tällä kertaa virhe, sillä me VOITETTIIN :–D Mä olin kyllä tuon radan jälkeen sitä mieltä, että oli ihan kaaoottista ja ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia saada palkintoja. No, ehkä ei olisi pitänyt luulla!

Käytiin ennen epiksiä juoksuttamassa koirat porukalla (Juulia&Voitto, sekä Melkku&pojat), sekä paikanpäälle mentiin kuuden maissa. Startattiin kuitenkin vasta illalla puoli kymmeneltä Soolon kanssa, joten olin itse ihan väsynyt ja Soolokin varmasti kauheasta touhuilusta! Uskon noiden tyhmien irtoamisongelmien (Soolo ei hyppää suoraan edessä olevaa hyppyä) johtuvan vaan puhtaasti väsymyksestä, vaikka onhan tuotakin ollut meillä kisoissa viime aikoina, mutta ei treeneissä kylläkään.
Jokatapauksessa pitäisi päästä tekemään tätä lisää!

Tässä vielä rata videoituna:


mikä tekee sut onnelliseksi

Viime viikko vietettiin isän luona kotona hiihtolomaillen, mikä olikin tarpeen, sillä alan stressaamaan koulujutuista vähän liikaa, koska aika kuluu kokoajan ja pääsykoepäivä häämöttää. Lukeminen ja opiskelu on ihan huisin kivaa, mutta silti tuntuu jo nyt, että aika loppuu kesken! Aikaa on toki vielä ruhtinaallisesti kolmisen kuukautta, silti!!!

Lomailun aikana treenaattiin ahkerasti (tottakai), arkena siihen on ihan liian vähän aikaa! Maanantaina päästiin kisaavien agilitytreeneihin tuuraamaan, olipa ihanaa päästä taas mukaan! Ilonaa oli myös kivaa nähdä Nitan ja Nemon kanssa.

Torstaina puolestaan kävimme pitkästä aikaa treenaamassa hakua. Soololle tehtiin kolme maalimiestä, jokaiselle ilmaisu. Soololla on kova into mennä sinne, eikä se jää enää juurikaan kyselemään multa, vaan hoitaa hommat melko itsenäisesti. Vielä sillä on paljon opettelemista nenänkäytön kanssa – ei ole niin tarkka, vaan yrittää vielä etsiä katseellaankin. Tää on kuulemma ihan ok vielä näin alkeisvaiheessa, kunhan saa lisää treeniä, niin alkaa toimia paremmin:)
Yksi maalimiehistä kommentoi Soolosta; ”täältä tulee collieterrieri, joka on hieman vaikea saada metästä pois” – aijjaa, se kyl taitaa vähän tykätä kiskoo tuota lelua.. :’DD

Tää touhu on paljon kivempaa puuhastelua, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellutkaan. Pitäisi ehtiä ja jaksaa treenata myös esineruutua omalla ajalla, jotta sillekkin saataisiin huomattavasti enemmän rutiinia.

Tässä jopa hieman todistusaineistoa, että me ihan oikeesti hakuillaan! Varusteet ei kyllä taida näyttää siltä (ei treeniliiviä, saati koiralla, koska ne jäivät Korpilahdelle).


Ohjaaja sai hieman noottia tästä lähetysasennosta koiran päällä, josko seuraavalla kerralla muistaisi!

Perjantaina treenattiin jatkoryhmän kanssa agilityä. Treenipohjaksi olin löytänyt tällaisen, josta ryhmäläiset selviytyivät ihan kunniakkaasti, mutta mulla ja Soololla oli ongelmia loppupätkällä, kun kartturi ei osaa lähteä ajoissa liikkumaan ja juosta kunnolla!
Jotapauksessa kivat treenit ja ryhmäläiset kivoja! Mä niin tykkään tästä hommasta! Ilona näissäkin treeneissä mukana :>.

Lauantaina matkattiin Lempäälään agikisoihin. Kaikilta radoilta hylly, hehehehe näinhän tän kuuluukin mennä XD.
Ohjaaja oli ihan pöllö. Lähdin toiselta radalta jopa kesken pois, koska mua alkoi niin paljon vituttamaan, etten mä ohjaa kunnolla ja siks perseillään vaan. En oo koskaan joutunut tekemään mitään tollasta, mutta no can do, kun oot paska, ei se koiran vika ole. Kädetkin heittelee missä sattuu, kun videoita taas katselee.

Musta on tosi hassua, että Soololla on taas kisoissa noita pönttöjä juttuja: tulee paljon käteen kiinni ja jättää sen vuoksi suorittamatta esteitä – se teki sitä, kun aloitettiin kisaamaan, mutta en millään ymmärrä, miksi se ei esimerkiksi suorittanut tuota okseria radan alussa, mutta myöhemmin menee sen väärään suuntaan, vahingossa irroten… hehehehe.
Mä en voi välillä ymmärtää pienen koirapojan ajatuksia. Samoin kepeille menossa oli outo, koska treeneissä tuollaiset toimisi varmasti, mutta kai me tarvitaan vaan kisakokemusta taas molemmat!
Äh, kaikki nää samat virheet vaan toistuu ja toistuu.. Eihän toi mitään sujuvaa ohjaamista ole ollenkaan, molemmilla vielä paljon harjoiteltavaa, vähän jopa hävettää laittaa näitä mokailuvideoita :’D


Viimeisen radan ratapohjasta tykkäsin ihan tosi paljon itse, sen oli suunnitellut tuomariharjoittelijana toiminut Janne Karstunen. Ite olin kumminkin ihan toivottoman tiellä kepeille menossa ja no, Soolo vähän perseili keinun kontaktit, josta menin hämilleni. Sählättiinhän me siis siellä vähän kaikkea muutakin, noita tuttuja kieltoja taas.. en ymmärrä minkä takia niitä taas tulee ja tuo viimeisen esteen kierto oli solvolle varmaan joku aivopieru!
Itelle jäi vähän epäselväksi, miksi meidät hylättiin tällä radalla (aattelin että ois 15vp), mutta kai se oli toi vika hyppy jotenkin outo:D





Lisäsin meidän blogin myös nyt blogloviniin, kun tuota Googlen käyttäjäraatia ei näihin WordPressin blogeihin ilmeisesti saa, joten olis kiva jos jotkut lukijoista edes tunnistautuisi sen kautta :–)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Solppikselle BH !


 

Ilmoittauduin meidän oman seuran, JSPKH:n BH-kokeeseen jo jonkin aika sitten, mutta siitä huolimatta kokeeseen treenaaminen jäi todella vähäiseksi. Oli ihan mukavaa mennä kisoihin, joissa tuttuja ihmisiä oli enemmän, kuin mihin on tottunut aiemmin. Tuomarina Heikki Tuomola. Henkilöryhmää oltiin tehty tasan kerran ennen koetta ja se kyllä näkyi suorituksessakin (etenkin omassa sekoilussa!). Onnikin suosi sen verran, että päästiin ihan ensimmäisenä suorittamaan tottiskaaviota:D Onneksi olin opetellut edellisenä yönä unissanikin sitä, miten se menee.. ja silti oltiin vähän hukassa!

Jännitti ihan sairaasti, olin aika hukassa mitä mä siellä teen, kun kukaan ei neuvo mulle suuntia mihin mennä:D Välillä vähän sunnuntaikävelyä meidän seuraaminen, liikeestä istuminen jäi vähän vajaaksi (nousi istumaan, kun käännyin), mutta maahanmeno+luoksetulo tais olla aika hyviä. Ohjaaja ei vaan osaa kuulemma laskea askeleitaan yhtään ja kävelee ihan liian pitkälle. Paikallamakuu oli, noh, vähän niinnäin. Levoton, ryömimistä ja loppua kohden nousi vielä istumaankin, siellä se kumminkin oli onneksi vielä sen noin 8min jälkeen. Harvoin oon tuon otuksen kanssa edes tehnyt noin pitkiä makuita, kun se on ollut tää meidän ongelma viime aikoina. Videokin on olemassa, koitan sen joskus saada esille. Selittelyinä voitaneen lisätä, että kentällä oli lunta +10cm ja tosi harvoin ollaan lumisella säällä treenattu:D

Tottisosuus siis hyväksytty! Kaupunkiosuus oli vähän läpihuuto juttu, ei mitään ihmeellistä mulle ja Soololle, joten nyt tienattiin meidän ihkaensimmäinen titteli nimen eteen! JEEE!  BH!

 

 

uusi harrastus: HAKU!

Melissa ja hänen pojat kävi pitkästä aikaa Jämsässä niin, että ehdittiin treffaamaankin treenien merkeissä! Oli huippista päästä tekemään jotain pientä kivaa ja kiva nähdä Eetua ja Untoa! Voi, Unskistakin tullu jo iso poika, eikä oo enää sellanen pentuhöppänä :3 Soolo teki kivoja keppejä ja kontakteja ja jotain pientä kivaa vauhtirallittelua. Kummallista, kun noi kepit ei vaan koskaan kisoissa onnistu, vaikka treeneissä voin näköjään tehdä melkein mitä vaan..

Tiistai-iltana kävin kaverin kanssa treenaamassa Soololle luoksarin stoppeja tennispallojen kanssa, niin että pallo lentää etujalkoihin. Muutama hyväkin tuli, mut onhan toi vielä tosi pihalla, mitä siinä pitäis tehä.. Piilopaikkista myös ja normipaikkis, loistava eläin.

Keskiviikkona pidin ensimmäistä kertaa agilitytreenejä toisille, JSPKH:n agilityn jatkoryhmä. Tai jotta ei ihan menis valehteluks, niin oli mulla Mira hyvänä tukena kokoajan ja vähän yhteispelillä vedettiin. Olin ihan ällikällä lyöty, että ryhmä olikin niiiiin hyvä! Mä olin niiiiin aliarvioinut ne (treenanneet kesän alusta), eli ens kerralle pitää keksiä jotain paljon haastavampaa! Mulla oli kuitenkin tosi kivaa ja oon ihan intona, koska tää tuo mun agilityharrastukseen uudenlaista haastetta ja toivon mukaan opin itsekin tosi paljon, jos noita nyt useamminkin pääsen ohjailemaan.
Oon ollut itsekseni niin kovin huono suunnittelemaan treenejä etukäteen, mutta nyt ilmeisesti täytyy oikeasti paneutua siihen, koska tuollaisen ryhmän kanssa ei vaan oikein toimi se, että painelet kentälle ja keksit siellä sitten jotain radanpätkää, tai ainakaan se ei vie yhtään eteenpäin (ihan kuin se veisi omiakaan treenejä..)

Päästiin Soolon kanssa myös muutaman kerran tekemään pientä pätkää. Kontakteissa oli pientä hakuammuntaa. Soolo myös liukasteli vähän vaarallisesti puomilla. Treenien jälkeen kävin vielä tekemässä vähän tokojuttuja kentällä. Tärkeimpänä hyppyä: esteelle lähetys ja pallo lentää, jotta saan koiran pysähtymään paljon kauemmas hypystä. Nyt tulee tosi lähelle, joten AVO-hypyn takia pakko saada kauemmas esteestä, jotta sitä voi alkaa rakentamaan muutenkin. Tehtiin alo hypyn lisäksi myös avo-hyppyä palasissa.

Kuulin, että hakuryhmässä olisi vihdoin vapaita paikkoja, joten oltiin Soolon kanssa ihan intona heti tulossa tutustumaan lajiin! Tänään siis vuorossa hakuilua. Tehtiin Soololle vaan vähän tutustumista, että metsästä löytyy kävellessä jotain ihan ihme ukkoja ja niiltä saa jopa ihan sairaasti herkkuja! Tää on kivaa! Eka Soolo vähän ”säikähti” tai oli ihan ihmeissään, että miks täällä on ihmisiä kyykyssä, mutta tokalla ja kolmannella meni jo kattomaan, että josko näiltäkin kivoilta sais namuskaa.. 😉
Päästettiin Soolo vapaaksi toisella ukolla, jolloin tuttuun tapaan Soolo alkoi komentamaan mua, että ”mamma tehään jotain anna ohjeita!!1111”, niin treenikaverit sanoivat, että ”Tolle koiralle sit todellakin tehdään haukkuilmaisu, niin hyvä ja tasanen väyvätys”
Ei yllättäny, ei. Veikkaan myös, että olisi aika helposti rakennettavissakin! Ens viikolla jatkuu, katsotaan sit, josko me alettais oikeasti tykkäämään tästä.

Ainiin, ilmoitin Soolon vielä ensikuulle BH-kokeeseen. Josko siinä sitten olisi meille joksikin aikaa tarpeeksi tottelevaisuuskisajuttuja.

Kuvat: Kai Karuveha. Hiuksista huomaa, että tukan pikku vaalennusprojekti on hieman keskeneräinen vielä:D