Kepun ensimmäiset ohjatut agitreenit Haukkuvaarassa


Viime viikolla kyselin Julialta valmennusryhmäpaikkaa ja tämän viikon maantaina oli jo uusi ryhmä koossa ja meillä ensimmäiset ohjatut treenit. Ajattelin nyt panostaa Keijon alkeisopetukseen ja halusin jonkun osaavaan oppiin. Kevät on myös nyt muutenkin melko rankka aika opiskelujen vuoksi, joten pieni välibreikki maanantai-iltaisin on varmasti vain hyvästä!

Mua jännitti itseä varmaan satakertaa enemmän, kuin Keijoa. Se tuli helposti halliin ja meni häntä villisti vispaten kaikkia kohti. Tehtiin pientä ratapätkää speedbumpeilla. Keijo irtoaa tosi hyvin vieraisiin putkiin, pysyy hienosti lähdössä. Virtaa on vähän liikaa, eikä pentu kykene ihan samaan tapaan keskittymään, kuin omalla hallilla. Lähti välillä tekemään itsekseenkin putkia, kun kuuntelin Julian ohjeistusta XD

Ootko sä opettanut Keijolle rengasta? Entä hyppyjä? ÖÖÖÖ, joo kyllähän me niitä ollaan tehty silleen ja silleen.. No, tehääs nyt näin! Ei vitsit, olin niin täpinöissäni näistä ”uusista” jutuista, näin välittömästi, että koira hoksasi tosi paljon asioita. Ihan yksinkertaisia juttuja, positiivisesti vahvistamalla ja epäonnistumiset poissulkien.
Esimerkiksi renkaalla pentu hihnassa, namialusta toisella puolella. Ohjaaja neutraali, heti kun koira katsoo renkaaseen, käskysana ja suorituksen aikana kehu. Periaatteessa naksutinkoulutusta ilman kaikkia apuvälineitä.
Lopulta namialusta siirtyi jopa renkaan ”etupuolelle”, jolloin Keijo myös tajusi tehdä tehtävän ennen, kuin meni alustalle.
Vitsit, näitä täytyy tehdä myös paljon omatoimitreenissä!

Hypyille sain myös kivan harjoittelutavan, vähän samantyylinen, mutta ohjaaja on alussa ihan siivekkeen vieressä, toisessa kädessä nami ja appari pitää koiraa kiinni. Palkan saa esteen jälkeen. Tätä ehkä hieman vaikea selittää, mutta ideana saada koira itse keksimään, miten suorittaa. Etäisyys kasvaa sit siinä sivusuunnassa, myöhemmin voi myös lisätä kierroksia hetsaamalla koiraa hypylle yms.


Radanohjaamisessakin oli hyvä saada ihan perusteista lähtien kaikki selkeästi neuvottua. Aluksi mietin, että NÄÄH, tää on mulle ohjauksellisesti liian helppoa, mutta eipä pitäis ylpistyä yhtään. Käytiin läpi 7. peruselementtiä ohjauksessa (esim. jalat, liike, rintamasuunta, ohjaajan asettuminen, ääni, katse jne.).
Ohjauskuviona harjoiteltiin jaakotusta, jossa 1.askel kohti ponnistuspaikkaa, 2. askel estettä kohti ja 3. seuraavalle, muista myös jättää ohjaava käsi päälle & säilyttää rintamasuunta oikeana.
Mun pitää myös muistaa miettiä ohjatessani enemmän niitä koiran linjoja, eikä sitä, mille esteelle ollaan seuraavaksi menossa.

Tästä on hyvä jatkaa, jäi niin superfiilis treenien jälkeen! Palan niin innosta päästä treenaamaan näitä ensi viikonloppuna omatoimitreeneissä 🙂 Keijo oli treenin jälkeen kotona ihan superväsy, raukkaparka joutui miettimään niin montaa uutta asiaa!

kynsin hampain tartutaan, puuta heinää puhutaan

Löysin vihdoin kamerani laturin, joten tulossa hieman parempia kuvia 😀

Valssitreeniä aksailussa & Julian koulutus Haukkuvaarassa

Alkeisryhmän treeneissä opeteltiin valsseja, Keijon tekemisestä on videotakin (joskin se valssin kääntyminen on ihan kamala, mutta pennun kanssa kun on tehty vaan suoraa tähän asti :D). Kyllä huomaa taas videota katsellessa, että toi ohjaaminen on ihan kamalaa – kädet lentää taivaassa ja valssin teen vasta sen jälkeen, kun ipana on hypännyt hypyn 😀
Tässä kuitenkin ihka ensimmäinen aksavideo keekkulista! Huomatkaa, et ipana tekee hienosti 2on2off-asennon alussa <3 (Soolosta kuvattu ensimmäinen aksavideo löytyy täältä ja täältä, ikää Soololla vähän enemmän)




Mieletöntä, miten paljon tästä lajista oppii, kun yrittää opettaa toista koirakkoa. Joutuu ihan oikeasti miettimään, mikä menee vikaan ja miksei jokin asia toimi. Ajoitukset ja rytmitykset selvenee omassa päässä – josko niitä pian oppisi sitten käyttämään omassakin tekemisessä, kun periaatteessa tietää, miten pitäisi tehdä.

Voitteko kuvitella, että Soolo painaa ainoastaan 3kg enemmän, kuin tuo pieni ipana? Keijolla siis painoa jo 20kg.. Tassut aika samaa kokoa.

Maanantaina päästiin tuuraamaan Tiinan&Pongon vuorolle Haukkuvaaraan Kärnän Julian oppiin, joten jätettiin omat maanataiviikkoaksat väliin.
Radalla oli jänniä suoria putkia puomin alla vierekkäin 3kpl ja niihin piti irrota – itse jouduin siis jäämän puomin toiselle puolelle. Olin aivan satavarma, että Soolo ei irtoa noihin oikein, kun rataantutustumisessa mietin tekemisiäni. Yllätys olikin kova, kun ei se ollutkaan vaikeeta!
Saatiin myös kotiin treenattavaksi sivuttaisirtoaminen/estefocus -juttu, jossa ohjaajan rintamasuunnan avulla saadaan koira hakemaan hyppyeste kauempaakin (lähdössä). Kuvittelin, että olis meillä hanskassa, mutta ei niin hyvin, kuin voisi!
Mun pitää myös muistaa, että en yritä juosta Soolon kanssa yhdessä kilpajuoksua, vaan lähettelen sitä esteille ihan rauhassa, jolloin mulla on myös aikaa helposti liikkua siellä radalla. Heti alkoi sujua vaikeammatkin kohdat, kun oman liikkeen ajoitus ja rytmitys löysi oikeita hetkiä. Ohjauskuviot mulla on hallussa hyvin, mitään uusia juttuja ei juuri tullut, mutta toi ajoitus on vaan niin vaikeeta!

Tässä taas hienot treenimuistiinpanot illan treenistä:

Tunti meni aivan liian nopeasti, tuntui, että treeni jäi vähän ”kesken”, mutta saatiin taas eteenpäinvieviä juttuja meidän treeniin mukaan. Täytyisi vaan päästä useammin jonkun tarkkailevien silmien alle, jotta nuo rytmitysongelmat alkaisivat pikkuhiljaa jäädä. Julia kehui, että ollaan kyllä menty paljon eteenpäin siitä, mitä aikaisemmin oltiin! Ihana kuulla, ehkä me ollaan jotain tehty oikeinkin :–)

Koiran kehonhuolto

Oon pitkään potenut huonoa omaatuntoa siitä, että en ole huollattanut ja hierotuttanut Sooloa pitkään pitkään aikaan. Sain nyt vihdoin aikaiseksi varata sille hieroja-ajan. Meillä kävi siis tänään kotona Jutta Kirkkala, joka on jo useamman vuoden hieroskellut koiria.
Soolo käytiin tunnissa läpi, samalla Jutta näytti mulle, miten voisin venytellä Sooloa jonkin pienen lämmittelyn jälkeen. Oon sitä aikaisemminkin tehnyt, mutta mulla oli joitakin puutteita, mitä en ollut osannut miettiä:
– koiran nivelille ei saa tulla kiertovaikutusta, eli älä nosta ylöspäin jalkoja, vaan pidä riittävän matalalla
– ihan kylmiä lihaksia ei saa venytellä, vaan sellasia lämpöisiä
– älä vedä/työnnä jalan päästä, vaan sieltä kropasta kiinni
– tue takaselkää omalla jalalla
– venytykset alkuun lyhyitä, mutta pikkuhiljaa hieman pidempiä

Soolo oli kuulemma hyvässä lihaskunnossa, eikä jumejakaan juurikaan löytynyt, vähän oli kireyttä selän päällä, sekä etutassujen ”sisäpuolella”, joka on kuulemma aika yleistä koirilla, jotka harrastavat aktiivisesti. Noita saadaan kuulemma juuri noilla etutassujen venyttelyillä aukeamaan vielä lisää.

Ajattelin nyt hierotuttaa Sooloa hieman useammin, mutta Jutan mukaan ei oo mitään välitöntä tarvetta ihan lähiaikoina, kun oli noin hyvässä kunnossa. Helpotus! Soolo ei siis ole näyttänytkään mitään jumien merkkejä, mutta kyllä sitä aina miettii ja huolehtii, jos siellä kuitenkin on – koirat kun eivät osaa kertoa, koska ovat kipeitä!