Minä

Heippa! Olen Evie Rekola, 27 -vuotias, eläimille sydämensä menettänyt nainen. Olen alunperin kotoisin Keski-Suomesta, valmistuin Jämsän lukiosta vuonna 2013.
Lukion jälkeen suuntasin Alkio-opistolle Korpilahdelle, jossa luin 1,5v hullunlailla pääsykokeisiin. Opiskelujen ohessa työskentelin paljon myyjänä ruokakaupassa.

Syksyllä 2015 pääsin vihdoin opiskelemaan unelma-ammattiini Viron maatalousyliopistoon. Opiskelin siis eläinlääkäriksi Tartossa sijaitsevassa EMU:ssa (Estonian University Of Life Sciences). Koulusta valmistuin vuonna 2021.

evie rekola eläinlääkäriksi

Koirien lisäksi meillä on ollut kotona useampi hevonen ollessani nuori, joiden kanssa rakastin touhuta. Hevosten kanssa olen harrastellut reilu 10v.

Koiraharrastukseni

Koirien kanssa puuhalu lähti kunnolla liikkeelle vuonna 2004. Olin yhdeksän vuotias ja sain ensimmäisen oman koirani. Nykyään olen koiraharrastuksen parissa pyörinyt yli kymmenen vuotta. Kingi oli mainio opettaja! Toisen koiran hankkiminen tuli myöhemmin ajankohtaiseksi ja sen myötä meille saapui Soolo jouluna 2009, koska halusin päästä harrastamaan hieman enemmän ”tosissaan”. Keijo puolestaan tuli meille hetken mielijohteesta vuonna 2014. Tästä huolimatta en ole ottamista katunut! Soolon saadessa toisen pentueen, meille muutti Tirppa v. 2017. Tirppa teki puolestaan pentuja vuonna 2021, tutustuttaen minut samalla kasvattajien maailmaan. Tirpan ensimmäisestä pentueesta meille jäi kotiin kasvamaan Ennu.

Kasvattajakurssin kävin vuonna 2021, kasvattajanimi on vielä mietinnässä. Tulevaisuuden pentusuunnitelmatkaan eivät ole poissuljettuja 🙂

Agility on tällä hetkellä tärkein lajeista, johon panostan viikottain useilla treeneillä. Olen kouluttanut myös JSPKH:n agilityn alkeis- ja jatkoryhmiä, sekä vastasin Suolten koiraporukan treeneistä useamman vuoden ajan (opiskelijajärjestömme). Olen käynyt myös Suomen agilityliiton valmentajakokonaisuuksia, mm. AVA1 ja suurimman osan AVA2 -koulutuksista. Nautin valmentajana toimimisesta, on mahtavaa seurata koirakoiden kehittymistä ja hioutumista yhteiseksi tiimiksi!

Olen jäsenenä Suomen Kennelliitossa, Suomen Collieyhdistyksessä, Aktiivicolliet ryssä, sekä Jämsän seudun palveluskoiraharrastajissa.


Kysyttävää?
evie.rekola@gmail.com

2 vastausta artikkeliin “Minä”

  1. Etsin collieblogena ja blogilistan kautta päädyin tänne.

    Minulle on tulossa syyskuussa pitkäkarvainen colliepoju, jota malttamattomana jo odotan. Kyseessä on ensimmäinen oma koira, joten arjen sujuminen ja kouluttamisessa onnistuminen askarruttaa todella paljon. Kasvattajan mukaan molemmat pentueen vanhemmat ovat tasapainoisia koiria, mutta toki koiran luonne, mahdollinen taipuvaisuus arkuuteen yms. pistää miettimään, millainen ote kouluttamiseen pitää omaksua.

    Olen lukenut kymmeniä koirakirjoja ja nyt, kun käytännön kokemusta ei vielä ole, pää on aivan pyörällä – mitä jos en osaakaan kasvattaa koirastani tasapainoista yksilöä, joka pärjää niin kotona kuin kilpakentilläkin (suunnitelmissa olisi tokoilla ja treenata agilitya sitten koiran kasvettua)? Ehkä huoli on ylimitoitettua vielä tässä vaiheessa. Kunhan pentu kotiutuu, homma alkaa varmasti sujua omalla painollaan, kun muistaa pitää terveen arkijärjen mukana. 🙂

    Täytyypä tutustua blogiisi enemmänkin! Jo näin parin postauksen lukemisella uskon saavani hyviä vinkkejä collieiden kanssa puuhailuun. Kiitos! 🙂

    1. Ihanaa, että löysit blogiini! Kiva myös kuulla, että tulit blogilistan kautta. Olen ollut vähän turhan kiireinen, enkä ole ehtinyt blogin pariin – pahoittelut siitä. Mistäpäin colliepojusi on tulossa?

      Toivon todella, että saat tasapainoisen collien itsellesi, mulle niitä on siunaantunut nyt kaksin kappalein. <3
      Tuon Ensimmäisen koiran kanssa tehdään aina omat virheensä, mutta niin tehdään myös jokaisen sitä seuraavankin kanssa. Tässä harrastuksessa se on kivaa, että koskaan ei ole valmis ja aina oppii uutta! Mä kuvittelin, että ensimmäisen koiran omistamisen jälkeen tietäisin jotenkin hirveän paljon koirista (kun Soolo siis tuli mulle), mutta nyt, kun Keijo tuli, niin tuntuu, etten tiedä vielä yhtään mitään!

      Luota itseesi, kyllä sä osaat! Maalaisjärjellä vaan, koiralle mustavalkoiset jutut on kaikkein tärkeintä, eli olla selkeä säännöistä: kerran sallittu, aina sallittu - joskus kielletty, aina kielletty.

      Toivottavasti blogistani oli sulle hyötyä mietinnöissäsi! Tämä on mulle tämmöinen ajatusten kaatopaikka, jonka avulla pyrin prosessoimaan opittuja asioita! Ja aina paljon parempi, jos siitä on hyötyä muillekkin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *