agilityfiilistä parhaimmillaan

taisteluleikki
Äiti, tää on niiiiiin ParrRRRRRasta!!

Agikisat Jyväskylässä 26.04.

Tämän päivän kisat muistuttivat mulle taas siitä, miksi harrastan tätä lajia. Laji on parhaimmillaan, kun kartturi ja koira toimivat täydellisesti yhteen ja ymmärtävät toistensa pienetkin vinkit siitä, mille esteelle seuraavaksi pitää mennä. Kisat oli muistutus siitäkin, että tästä hommasta on nautittava joka sekunti! Tänään mä osasin nauttia joka hetkestä, jonka sain olla Soolon kanssa radalla.

Meidän radat vaan yksinkertaisesti onnistuivat niiin hyvin, että en voi olla kuin tyytyväinen! Viime aikoina meillä ei ole juurikaan tullut kisoissa/mölleissä tämänkaltaisia onnistumisia. Tuntui yhtä hyvältä olla kisaamassa, kuin treenaamassa.

Ensimmäisellä radalla meinasi tulla kielto yhdessä kohtaa (oma ohjausvika), mutta kun tuomari ei ottanutkaan sitä kieltona, niin sen jälkeen kyllä harmitti, että VIIMEINEN RIMA TIPPUI! Oikeasti se ei haitannut yhtään, koska rata tuntui noin muuten älyttömän hyvältä.
Toisella radalla alku oli vähän sählinkiä minun takia, mutta rata kosahti vasta loppupuolella siihen, kun en osannut tehdä suunnittelemaani persjättöä ollenkaan ajoissa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin yrittää sitä.

Toki radalla on paljon hiottavaa, monet mutkat olisi voineet olla pienempiä ym, mutta meille tää oli niin onnistuminen!

kisat, jyväskylä><br />
<img src=

Videioista suuri kiitos Viiville! <3
Ajattelin tässä joku päivä avata blogissa hieman sitä puolta, millainen mun vuoteni on ollut Alkio-opistolla lääkislinjalla sekä mitä siitä on jäänyt käteen. Kauheasti kun en ole aiheesta puhunut täällä blogissa. Luvassa on myös pieni tietoisku SAT Biology M-testistä :–)

collie, taistelutahto