kehäkettuilua !

Viime viikolla kierreltiin kehiä yllättävän ahkerasti, koska yleensä tää ei ole kovinkaan paljon mun juttuni ollut. Vaihtelevalla menestyksellä! Kehäkettuilun lisäksi päästiin myös telmimään Keijon siskon kanssa.

Nokian näyttely

Käväistiin Nokian ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomarina Lena Danker. Harmittaa ihan hirveästi, sillä Soolo pilasi mahdollisuutensa käyttäytymällä huonosti – jälleen. Tuomari perusteli tuolla käyttäytymisellä laatuarvostanaa. Soolo sai siis arvosanakseen H.

No, nyt kun pahimmasta järkytyksestä olen selvinnyt ja kokemus vähän jäähtynyt omassa mielessä, voin kertoakin jotain. Ne koirat on vaan koiria. Seuraavassa näyttelyssä saadaan varmaan taas ERI, jos tää meidän vuoronperäinen H-ERI putki jatkuu, niin kuin tähän asti 😀 HARJOITELLAAN, niin uskalletaan ehkä joskus taas..

Itku kurkussa sieltä kehästä tulin ulos, kun Soolo haukkui innostuksissaan liikkeiden aikana kehässä.
Lupasin itselleni, etten mene tuon koiran kanssa enää koskaan kehään. Komensinkin sitä kehässä ja sain tuomarilta kommentit ”älä koskaan huuda koirallesi kehässä, etkä myöskään kotona” Voi nolous! :–D
En kyllä usko pelkkään positiiviseen vahvistamiseen millään, ainakin ne koirat, joilla se toimii on harvassa, mutta silti niin noloa saada tuosta kommenttia! (tai sitten en vain osaa :D)
Soolon sukulaiskoirat pärjäsivät kyllä ihan hienosti ja oli kiva nähdä mm. Soolon isopappa Immoa kehässä.

Arvostelu:
”4-vuotias uros, joka antaa liian pitkän vaikutelman. Hyvä pään kiila, valitettavasti liian kevyet korvat. Purenta ok. Pysty lapa, josta johtuen lyhyt kaula. Oikeanmuotoinen rintakehä. Liian pitkä lanneosa. Riittävä luusto. Hyvä selkä, jyrkkä lantio, josta johtuen häntä nousee liikaa liikkeessä ja takaraajat jäävät rungon alle liikkeessä. Oikea karvanlaatu. Tarvitsee kehätottumusta.”

Kaitsu sanoi noista takaliikkeistä meille (ennen kuin sanoin, että sai noottia niistä näyttelyssä), että Soololla on niin voimakkaat lihakset tuossa selässä/lantiossa, että ne jotenkin jättää nuo takaliikkeet vajaiksi – pitäisi varmaankin saada vieläkin monipuolisempaa liikuntaa. Agilityn seurausta ne kuulemma ovat, monilla agilitykoirilla tapahtuu ilmeisesti juuri noin, kun on paljon tiukkoja käännöksiä ym. Hyvin mahdollista, vaikka en näistä juurikaan tiedä!

Jämsän match show 24.08.

Seuraavana päivänä lähdin hammasta purren Jämsän mätsäriin, jossa Soolo osallistui isoihin koiriin ja Keijo pääsi elämänsä toiseen mätsäriin pentu-luokkaan. Tuomarina oli Kai Karuveha.

Keijo pääsi esiintymään ensin ja oli tosi hieno ! <3 Olin niin ylpeä kakarasta, vaikka se vähän liikkeitä esitellessä meinasikin purra nillkkaa, hihnaa ja vähän muuta kivaa. Tuomarin mukaan aika pentumainen vielä, löysyyttä liikkeissä, mutta kulmaukset superhyvät! Sijoituttiin sinisten neljänsiksi ja saatiin kivoja palkintoja. Pääasia, että meillä oli kivaa ja pentu sai uuden hyvän kokemuksen koiratapahtumassa oleilusta.

Soolon kehäänvienti jännitti eilisen jälkeen. Se kuitenkin yllätti esiintymällä tosi hienosti! Liikkeissä oli vain pientä ääntelyä/vinkumista etc, mutta muuten se oli tosi hieno. Se oli tänäänkin aika levoton liikkeissä, mutta niin paljon hienompi, kuin eilen <3 Lopulta sijoituttiin sinisten ykkösiksi!!! Tämän jälkeen BIS-kehään ja sieltäkin voitettiin vielä muutama koirakko ja saatiin lopulta sijoitus 4.

Aikamoista, edellisenä päivänä huonon kehäkäyttäytymisenkin takia H ja heti seuraavana päivänä BIS4.. Lauantaina lupasin itselleni, että seuraavan kerran Soolo pääsee näyttelykehään vasta veteraanina – niin paljon se hävetti!! Mätsärin jälkeen mun täytyy kyllä varmaan purkaa lupaukseni..

Pentupainia!

Mätsärin jälkeen päästiin näkemään vielä Keijon Nessa-siskoa, joka oli hieman pienempi, kuin Kehveli. Kehvelillä oli myös hieman enemmän tuota pentutukkaa. Kuvista näkeekin, miten ne on vähän erinäköisiä!

Sisaruksilla oli kyllä jälleen hervottoman hauskaa, tällä kertaa vauhti oli kuitenkin potenssiin kymmenen!

Nessalla oli kuulemma jo hampaita kovasti vaihtunut, meillä taas ei ollenkaan. Nessan korvia oli myös joudutti hieman hoitamaan jollakin glyseron-voiteella, meillä ei kyllä ole vielä mitään ongelmaa ollut korvien kanssa (paitsi kun koira katsoo tälläi suoraan ylös :D)

Maanantaina oltiin kisaavien treeneissä ja Kaitsu oli kouluttamassa – ihanaa saada pitkästä aikaa kommenttia tekemisestä! Soololle osoittautui yllättävän haastavaksi suora putki ja siitä hypylle, jossa tehtiin tiukka käännös valssilla. Näitä treeniin!!

Tällä viikolla tulossa agilityä ja hieman myös tokokuulumisia, myös muutamat kisat on taas tiedossa!

rokotukset, eka mätsäri ja pentupainia!

Ensimmäistä kertaa eläinlääkärissä..

Käväistiin viimeviikolla pentujen kanssa ekoilla rokotuksilla. Saatiin yllättäen aika samalle päivälle, kuin soitinkin. Molemmat pirpanat olivat tosi kiltisti! Kaikki oli kunnossa – eläinlääkäri kurkkasi suuhun, korviin ja kopeloi ne kiveksetkin. Keijo halusi vielä piikin jälkeen antaa muutaman ylimääräisen suukon eläinlääkärisedälle. Kuukauden päästä on kuulemma tehosterokotus, jonne myös kisu pääsee taas mukaan!


Me ollaan toivottoman huonoja näiden nimien kanssa, koska tältä tyttökisulta puuttuu vieläkin nimi! Minni-mirri?

..sekä mätsärissä!

Samaisena torstai-iltana suunnattiin meidän ihkaensimmäiseen mätsäriin, jossa olin itse myös talkoilemassa – joskin minun osaltani ne hommat jäivät aika pieneksi osaksi iltaa. Soolon isoihin koiriin ja Keke tietty pentuihin.
Olin ihan hämmästynyt, kun Soolokin osasi sittenkin käyttäytyä kehässä ihan siedettävästi! Liikkeiden esittely muistutti etäisesti tokoseuraamista (:D), seisominen sujui, mutta se ei komentanut!! Okei, kyllä se siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä jo pois punaisen nauhan kanssa. Punaisten kehässä se kuitenkin päätti taas toteuttaa itseään, joten pääsinkin komentamaan hieman rankemmalla kädellä – ei tietystikään sijoitusta enää! Tää oli ihan hyvä, koska se auttoi! Harkitsen, että ilmoittaisin Soolon vielä kehään joku päivä – koska tiedän, että se on oikeasti ihan nätti, vaikka sillä tuota turkkia ei olekaan ihan niin paljoa, kuin useimmilla.

Minun pikkupirpana sen sijaan oli ihan hirrrrrvittävän reipas ensimmäisellä kehäkäynnillään <3 En voinut olla muuta kuin ylpeä!! Pikkuinen sai myös punaisen nauhan ja kilpakehien mennessä päällekkäin, joutui yksi koulutettavistani menemään Keijon kanssa kehään. Näin kuitenkin, että se oli hieno ja keskittyi täysillä nakeille, josta olin niiiiin iloinen!


Onni on yhteinen keppi!

Mätsärin jälkeen Keijo pääsi vielä leikkimään Ilonan ihanan Halti pojan kanssa. Illalla pentu olikin ihan rättipoikki väsynyt! Sain pitkästä aikaa nukkua aamullakin ihan rauhassa, ilman herätysyrityksiä.

Pentunujakoinnit jatkuvat


Ilona tuli myös seuraavana päivänä meille Haltin kanssa, jolloin pennut pääsivät kunnolla telmimään. Pennuilla oli ihan hurjan hauskaa, taisi kyllä olla minullakin! Noita voisi katsella vaikka kokopäivän telmimässä <3 Täältä löytyy vielä lisää kuvia pikkupojista telmimässä.

Jo aiemmassa postauksessani esiintynyt Aino -englanninbuldoggi oli meillä myös jälleen hoidossa torstaista lauantaihin. Koirat ottivat kaverin jo hyvin vastaan ja kaikki sujui mallikkaasti. Tuota koirien on varmasti hieman hankalampi ”lukea”, kun on niin lytty kuono, rohiseva hengitys ja häntää ei lainkaan. Kaikki kuitenkin oli sulassa sovussa! Paitsi kissat, ne ei tykkää!


Sosiaalistamisyrityksiä


Koiranpennun sosiaalistamiskausi on herkimmillään noin 14 ikäviikkoon asti, joten olenkin yrittänyt saada pentua mukaan mahdollisimman erilaisiin paikkoihin – musta kyllä tuntuu, että Soolon kanssa tein tässä paljon enemmän töitä, sen sijaan Keijon olen aina ottanut vain mukaan, jos olen jonnekkin ”ihmeelliseen” paikkaan lähtenyt.

Treenit, koirakaverit ym. ollaan nähty heti 7 viikkoisesta lähtien, koska Suomessa lähes kaikki koirat ovat rokotettuja ja riski saada mitään tautia on häviävän pieni siihen verrattuna, että saisin koiran, joka pelkäisi tai ei olisi sujut kaikkien niiden asioiden kanssa, mitä se tulee elämässään jatkossa kohtaamaan (en kyllä usko, että tuon kanssa tulisi muutenkaan olemaan ongelma). Haluan siis ottaa mieluummin sen pienen riskin.

Pentu pääsi joku viikko takaperin tutustumaan juniin ja rautatieasemaan. Vähän ihmetytti pysähtynyt juna, kun se piti hassuja ääniä, mutta ihanan reipas pentu oli kuitenkin!
Uimassa ollaan myös käyty monta kertaa ja tuosta kuoriutuu oikein vesipeto! Se on hypänyt jo pari kertaa laiturilta mukaan, kun oon heitellyt kahlailemalla Soololle keppiä. Soolo kaipasi välissä ”pakotusuiton”, eli vein sen pakolla valjaista järveen. Tämän jälkeen se taas muisti, että tää on ihan sairaan hauskaa ja ei meinaa malttaa tulla edes pois!

Viikonloppuna käytiin siis vielä ihmettelemässä Tampereen ihmisvilinää. Pentua ihmetyttivät ja hieman jännitystä aiheuttivat kauppojen liukuovet. Pentu olisi halunnut mennä ihmisten luokse ja saikin useimmilta ihastelevia katseita, muutamat jäivät rapsuttelemaankin. On ihanaa liikkua pennun kanssa, koska sen avulla saa niin usealle ihmiselle hymyn huulille <3 Mietiskelen tässä vielä, että mitäköhän olen unohtanut esitellä tuolle ipanalle?

Pentujen yhteiskuvat on ottanut Ilona Karjalainen, postauksen lopussa olevat Jenni Z.