mun unelmien vuosi ja sen tavoitteet

Mulla on sellanen kutina, että mä aion tehdä seuraavasta vuodesta mun yhdestä parhaimmista. Edelliseen vuoteen mahtui niin paljon kaikenlaista murhetta ja isoja, epämukaviakin muutoksia, joita en toivoisi seuraavalle vuodelle. Viime vuonna toteutui kuitenkin yksi mun suurimmista unelmistani – ehkä tässä siis oli jonkinlainen balanssi?
Paljon kuraa – paljon hyvää, joista oon äärettömän kiitollinen. Seuraavasta vuodesta tahdon toivoa hieman vähemmän mullistavaa, rauhaa ja rakkautta sisältävää. Paljon opiskelua, paljon perusarkea ja pitkiä koiralenkkejä.

Yritin etsiä meidän viime vuoden tavoitteita, niitä kumminkaan löytämättä – olin siihen aikaan just muuttamassa Korpilahdelle ja muutenkin vähän elämänmuutoksia meneillään, joten en varmaan niitä ollutkaan tehnyt.

Ensi vuodesta tulee silti super. Mitäänhän elämästä ei voi tietää, mutta aion yrittää olla armollisempi itselleni ja yrittää osata olla onnellinen pienistä asioista. Nauttia pienistä hetkistä. Yrittää rakastaa itseäni. Uskaltaa olla just minä, oma itseni – sellanen millanen ihminen mä haluan olla. Riemuita.

Koirien kanssa mulla on tavoitteena jatkaa treenaamista pari kertaa viikossa, käydä Soolon kanssa kisoissa täällä Viron maalla ja Suomessakin, nousta kolmosiin ja tehdä siellä kivoja ratoja. Keijon kanssa tavoitteena saada kepit kuntoon ja päästä kisaamaan, riippuen aikataulusta ois kiva nousta kakkosiinkin. Keijon yksi siskoista siirtyikin jo kakkosluokkaan, jee!

Keijolle aion myös hankkia jostakin Viron SERTit, jos hyvin tuuri kävisi! Veikkaan, että vie kumminkin muutamat näyttelyt täällä. Kekelle myös silmäpeilaus jossakin vaiheessa. BH ja tokotavoitteet laitetaan hieman eteenpäin, josko saisin itselleni kaivettua motivaatiota ja aikaa noiden treenaamiseen.


haaveilua ja harrastamista!

Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

Haku-metsässä ukkoja etsimässä

Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


Minun rakkaus <3