tottiskurssi, osa 1/9.

Huh, nyt on peruskoulun viimesestäkin kokeesta selvitty ja nyt voi ottaa rennosti ja oikeestaan nauttia loppuajasta siellä ennen kesälommaaa. :–)

Viime kerralle ei päästy, mutta tälle kerralle onneksi isi viitsi lähteä kuskimaan, vaikka peltohommat onkin kesken ja niissä riittää puuhaa.

Kouluttajana toimii siis jo entuudestaan tuttu Markus Kuusela ja JSPKH:n tottiskurssi. Mukana oli jokunen tuttu kasvo, mm. Hanna&Loru, Kaisa&Luru? ja niitä kaikkia.

Ensin näytettiin meidän osaamista ja tehtiin vähän seuraamista. Ekalla kierroksella tekeminen oli aika lahnaa, liekö sitten kuumuus syynä tai mikälie.
Markus yritti mulle tuputtaa sitä innokkuutta ja energisyyttä peliin, mutta en oikein onnistunut siinä jostakin syystä, aika semmonen tylsä. Siis pileitä pystyyn enemmän ja riehumista.

Mulla on seuraamisessa namikäsi liian edessä, se pitää olla siinä jalassa kiinni ja ylempänä. Ja en saa koukkia sitä koiraa mukaan seuraamisessa, vaikka se himmailisikin tai muuta semmosta, ettei se koira opi siihen, että kun vähän pistää nekkua alemmas tai hidastelee, niin nakkia tulee miljoonasti. Ja joo, aika selväpelihän tää on, mutta en oo taas kyllä yhtään tällästä huomannut mun treenaamisissa ite ennen.

Sitten sano vaan, että seuraavaks liikkeestä maahanmeno. Ohhoh, mitähän ihmettä, mutta nyttenpähän aloitetaan ilmeisesti sitten jo jäävienkin alkeisharjoittelu. Ensin vähän matkaa imutusseuraamista, sitten ohjataan koira maahan namikädellä, kiepsahdus koiran eteen ja namit suoraan koiran suuhun. Siinä sitten palkkaillaan riittävän tiuhasti ja lopuksi vapautus.
Tehtiin myös samallailla liikkeestä istumista.

Mun pitää muistaa se vapautus!! En voi vaan pyytää koiraa, että tuletule jee hyvä, vaan se vapaa sana sinne aina muistaa, että ei tarvi enää tehdä mtn liikettä. Ja mä sain vähän palautetta myös mun äänenkäytöstä… koiralle ei tarvi kuiskia. Selvät käskyt ja reippaampi liikkuminen, niin koirakin on heti vähän eloisampana mukana.
Ja siinä leikkimisessä en rupee taistelemaan koiran kanssa siitä lelusta, ärrärä päästä irti, vaan otan koiraa pannasta kiinni, silittelen ja irti käsky ja sieltä se tippuu lopulta niin, että saan sen.

Ihanaa, nyt tuli esille vielä se meidän ’ongelmakin’. Eli se komentaminen. Ja tähän ohjeeksi se, että käännän koiralle selän kun tulee väyväy ja sit vaan palkkaan kontaktista. Nyt oon tehny ihan väärin, kun oon yrittäny kieltää sitä koiraa tai muutenkin huomioida, kun sehän on se palkka sille. Mutta ei tätä kyllä tänään esiintynyt kovinkaan paljoa, jes.

Toisella kierroksella kaikki menikin jo sit paljon paremmin, oma fiilis paljon rennompi ja oli kivaaa! Soolokin sit mukana paljon paremmin heti ja kun oli jo vähän viileämpää. Ja mä yritin muistaa nää vinkit, mitä kuulin tässä välillä.
Enkä lässytä yhtään ylimäärästä liikkeiden aikana tai sen jälkeen, hellyyshetket kuuluu muualle, kehut ja selvät käskyt kyllä jees!
Markus opetti semmosen kivan luoksetuloleikin, että heiluttelen sitä lelua siinä ja kutsun ja koira saa tulla suoraan kiinni leluun. Ja aika vauhdillahan se sieltä ampasee.

Mut Markus sit lopuks toppuutteli mua, että en saa liikaa hinkata tottisjuttuja ja et solppana osaa ikäisekseen iha jees noita jotain juttuja, et enemmän mun pitäis nyt vaan keskittyä siihen, että _leikin paljon_ ja pidän hauskaa koiran kanssa. Ja jotain jälkijuttuja, ym. suhteen vahvistamista, ettei noilla liikkeillä oo yhtään kiire. Enkä sit turruta sitä koiraa siihen tokoon hinkkaamalla liikaa, vaan pidetään kivaaaaa vaan.

Lopuks Soolosta oli huippukivaa saada vähän hellyyttä ja antaa hellyyttä, puspusslurp!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *