Mun ihana muhveni

Aksailupäivä. Ja toinenkin.

Eilen tehtiin lähinnä vaan keppejä ja puomia, eikä mitään ihmeellistä tekniikkaratapyöritystä. Keppejä ollaan treenailtu muutamana päivänä kotonakin, joten yritettiin nyt tehdä 12 kepin sarjaa Solperon kanssa. Suju tänään ihan ok, tosin vauhtia sais olla runsaasti enemmän. Ja mä en saa enää palkata sitä heittämällä lelua, koska Soolo selvästi kyttää koko ajan, mitä mä teen ja koska palkka lentää. Mieluummin lelu keppien jälkeen tai sit namialusta.
Soolo haki keppejä ihan jees, putken & hypynki kautta. Mutta ei malta tehdä loppuun asti, tai meinas lopussa jättää väliin jotenkin niitä pari kertaa. Monta onnistunuttakin, joten tästä on hyvä jatkaa, kun haudutellaan vähän! Mutta kyllä huomas eron kotikeppien ja noiden välillä, tehnyt kotona ehkä viiskertaa vauhdikkaammin kuin noilla, millä tehtiin nyt ekaa kertaa. Mutta eiköhän se tästä!

Puomilla sattukin sitten vähän kaikenlaista. Saatiin monta hyvää suoritusta ensin, tehtiin jopa putken ja hypyn kautta puomia, kun meni niin hyvin ja stoppaili tosi hienosti. Valu muutaman kerran, mutta korjas sitten itse. Mutta sitten se astui sivuun ja lensi sieltä puomilta alas.. eikä ollut kovin kiva näky ei.
Ei kuitenkaan sattunut soololle mitään, ainakaan ei näyttänyt siltä. Solpero sit vähän rupes jännäilemään ja yhen kerran juoksi jopa ihan kyyryssä puomin. (oli paineessa, mutta siis lähti sinne onneksi kumminkin uudestaan kiipeämään).
Mutta nyt sitten hajosi tuo loppuosa, minkä se just oli tehnyt ihan älyttömän hyvin. Voih. Mutta pääasia, että saatiin menemään vielä muutaman kerran tuon jälkeen ihan reippaastikin, eikä toivottavasti jäänyt mitään traumoja. Noh, toivotaan, että saatais taas toimimaan!
Mun pitää muistaa, etten aina vaadi koiraa olemaan niin kauan siellä asennossa puomin lopussa, vaan voin vapauttaa jo nopeastikin. Mulla aina perus se joku 5-10s… huoh johan se koirakin jo kyllästyy:–D Mut joo, saatiin taas paljon hyviä vinkkejä!!

Paikkamakuilua tehtiin jonkin aikaa, jepa jee tosi hyvä.
————————————————————–

Tänään oli sit omat, itsenäiset treenit Längelmäen agiporukalla. Ja voi että, on niin hyvä fiilis, että sain ruinattua kyydin tonne tänään!
Mentiin Solppiksen kanssa alkuun ihan pieni radanpätkä. Takaakierto & takaaleikkaus. Siinä oli ekalla kertaa vähän hankaluuksia, jotka johtu jälleen mun ohjauksesta, kun olin hidas / ohjasin miten sattuu, mutta tokalla kertaa parin uuden kuivaharjottelun jälkeen tosi jees.

Taukoiltiin vähän, Soolo otti kierroksia hallissa samaan aikaan reenaavasta bc uroksesta. Tai molemmat piti mölinää. Soolo ei oo vielä ainakaan rähissy ikinä silleen toiselle koiralle, mutta samaa komentohaukkua tekee, ehkä tostakin päästään eroon opettamisen kautta. Kingi kun ei oo niin tasapainonen, että se ei rähisis jos joku alkaa haukkua sille suoraan.
No, hanskassa pysy hyvin, eikä lähe huitelemaan minnekkään. Lukuunottamatta sitä kohtaa, kun neuvoin kaverille ja sen koiralle jotain treenitekniikka juttua, niin solppis veti meiän yli-isosta kaulapannasta päänsä läpi, mut tuli kyl sit kiltisti mamin luokse kyllä!.. mut se panta todellakin on ihan liian iso – pitäis ostaa pienempi.

Sit tauon jälkeen tehtiin muutama kerta A-estettä. Eka arpo kaks kertaa että lähteekö (en osaa sanoo, oliko eilisestä, vai muuten vaan – se kun ei oo vielä mennyt niin paljoa noita, että osais hakee niin hyvin kontaktiesteitä..) Stoppas tosi hyvin, EIKÄ VALUNUT KERTAAKAAN. Olin tosi iloinen, sain palkkailtuu hyvin ja en itekkään hidastanu vauhtia enää samallailla liikkeellä, ja koira paljo paremmin tekee itekkin. Oli kiva lopettaa, ei tehty kun pari kertaa, mutta suju vaan niin hyvin!

Kepit taas kanssa, se pujotteli laiskasti ne vikat välit, et niitten takia sai alottaa muutaman kerran alusta. Henriikka eilen puhu mulle siitä kannustamisesta kepeillä – tänään mä huomasin just ite sen, miten se vaikuttaa koiraan. Soolo sai ihan eri turbovauhdin kepeillä, kun kehuin sitä silloin tällöin ja osasin pitää ääneni oikeella lailla – en siis rytmittäny mitenkään, vaan siis kehasin että ”hyvä jatka vaan noiiiin!” Eilen en vaan osannu yhtään käyttää tota, tai joko rupesin rytmittämää tai kehasisin niin, että soolo luuli saavansa kesken kaiken palkkaa ja lopetti kokonaan kepittämisen.
Ja palkka ei ollu mulla, vaan lelu valmiina keppien jälkeen. Paljon parempi, kun ei kyttää mua sitten niin !

Treenien jälkeen jouduin vielä odottelemaan kyytiä jonkin aikaa, onneks törmäsin pariin kaveriin, jotka sitten halus juttelun lomassa leikkiä solviksen kanssa pallon hakua, mihin toi otus ei oikeesti kyllästy varmaan ikinä:))))
Soolo tykkäs myös mm. kahlailla mutaisessa ojassa ja käydä siellä juomassa, sit sillä oli tosi hauskaa, kun tennispallo lens sinne – otti sen suuhun ja tiputti sen uudelleen veteen ja toisti tätä varmaan ainakin viis kertaa XDDD.
Ainakin mulla on ollut tyytyväinen koira tänään illalla sohvalla!!
Nyt riittää aksailut tältä viikolta ainakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *