Pahoittelen taas, että saastutan mun koiraplokia tälläsillä matkakertomuksilla, mutta lupaan kyllä tän jälkeen olla taas ahkera koiratreeniplokkaaja ja kertoilla meiän treenilöistä ynnämuusta!:–)
Vietin viime viikkoni (27.4-4.5) vaihteeksi ulkomailla, nyt matka suuntasi Espanjaan mun parhaan kaverin luokse. Ollaan tunnettu, tai tiietty toisemme apauttiarallaa kaksvuotiaasta asti, silloin ja lapsuudessa tosin lähinnä vihattiin toisiamme, mutta joskus yläasteella tutustuttiin paremmin ja vaikka ollaan edelleenkin niin erilaisia, niin toi on silti yks niistä tärkeimmistä ihmisistä mulle.
Jos ollaan rehellisiä, niin mua vähän pelotti lähteä yksin matkustamaan toiseen maahan, mennä yksin lentokentälle ja odotella siellä, mutta matkan lähentyessä se pelko hälveni ja olinhan just matkustanut porukallakin, niin ei se ollutkaan niin kamalaa. Se tunne on niin mahtava, kun saa katsoa lentokoneen ikkunasta pihalle ja lentokone lähtee nousemaan, saatika se, kun määränpää näkyy laskeutuessa. Niin erilainen, kuin Suomi.
Malagan kenttä oli iso, vähän hirvitti, että löydänkö oikeaan paikkaan, mutta seurasin vaan massaa ja selvisin!
Jälleennäkemisen riemu valtava, kun näin mun tyttöni kentällä!! Ilonhuudot, onni ja ystävyys.
Viikon aikana vietettiin aikaa aika rennosti, kierreltiin kauppoja, käytiin eläintarhassa, Mapin koulussa, sekä jossakin ajelemassa ja kattelemassa maisemia korkeelta, joku kirkko yms. kivaa. Kaupungilla olin ihan taivaassa, kun siellä oli niin paljon niitä kivoja kauppoja ja vielä vähän enemmänkin, kuin Puolassa oli! (tai sit joku vaan tiesi, minne mennä..) Ostelin kaikkee kivaa, mitä en ollu löytäny vielä edelliseltä reissulta ja oli siistiä matkustella skopan kyydissä, pääsi minne vaan millon vaan. Jee, back to age of 15 years.
Kolmena päivänä oli niin lämmintäkin (n. +28 astetta!!), että päästiin rannalle tsillailemaan ja ottamaan aurinkoo. Paloinki aika kivasti siellä sitten, joten yöllä ei todellakaan ollu kiva nukkua selällään. Polvitaipeet ja selkä ja olkapäät palo pahiten ja poskissa pientä punotusta, muuten selvisin ihan hyvin. Joku tais muistuttaa matkalle lähtiessä, että aurinkovoide ois voinu olla ihan kova juttu.. :–)
Yhessä puistossa käydessä eläinrakasta tyttöä meinas ruveta vähän inhottamaan, kun siellä oli niin paljon vähän vaivasia eläimiä, sekä luultavasti sinne hylättyjä pupujusseja, koska niitäkin oli niin paljon, että ei ne siellä luonnostaan olisi. Suomalaiseen silmään osui myös valtava määrä kilpikonnii! Tuitui.
Ruoka oli hyvää, Mapin äiten tekemeää ja mäkkiruokaakin taidettii jonkun kerran maistella 8))
Heti viikon alussa pääsin tutustumaan Mapin kavereihin ja tuttuihin, kun oli kutsuttu poppoo koolle ja sieltä jatkettiin sit vielä kaupunkiin illemmalla. Oli kivaa!!
Päivät meni ihan älyttömän nopeesti, suitsait sukkelaan ja pian olikin jo perjantai. Oli ihan hirveetä lähteä sieltä ja pidätellä itkuja siinä hyvästellessä. Taas muistan, miksi toi tyttö on mun yks lemppareista! Onneks on enää kuukausi, niin mapi tulee suomeen ja kesäloma alkaa!
Kotiin oli toisaalta huippua päästä, nähdä noitten koissujen valtava riemu, kun mamma on taas kotona! Käytiin tänään lenkkeilemässä parintunnin lenkki oikeen, koska oli vaan niin siistiä saada olla rauhassa luonnonhelmassa, vaikka säät ei ihan niin lämpöset ollukkaan, kun epsanjassa oli tottunu!
