Käväistiin perjantaina taas Orivedellä agitreeneissä, kun kerrankin oli taas pe-ilta vapaa töistä!
Treeneissä oli tarkoituksena treenailla valsseja, mikä olikin enemmän, kuin tarpeeseen!
Mulla oli ajoitukset ihan myöhässä aina, minkä takia koira joko valui liian pitkälle tai sitten kääntyi liian tiukasti. Huomattiin, että koirakin on ihan tositosi tarkka sen suhteen, että mä ajoitan ne oikein. Hyvä vaan!
Saatiin muutamien harjoittelujen jälkeen sujumaan. Putkeen otin vedolla, mikä sujui hyvin, tosin ennen putkea olevalle hypylle oisin voinut tehdä enemmän töitä, että koira kääntyis suoraan oikeeseen suuntaan valmiiksi.
Putken jälkeen hypyillä olikin sit vähän tekemistä. Lotan kanssa ollaan noita tankattu muutamaan kertaan, mutta nyt oli tässä taas harjoiteltavaa. Oli kivaa, koska tiesin että me kyllä onnistutaan, jos vaan mä osaan ajoittaa oikein ja ohjata!! Ollaan ennenkin osattu ja sieltä se sit lähtikin onnistumaan!:–)
Kontaktit oli tänään ihan loistavia, soolo pysähty joka kerralla, eikä varastanut kertaakaan. Mä juoksin ihan täpöillä ohi ja liikuin, tein valssin puomin jälkeen ja koira tönöttää siellä siihen asti, kunnes kuulee OKE. Supereläin <3
Kepeille en osannut viedä ekalla oikein, mutta tokalla yrityksellä onnistui heti, kun ohjasin vähän pidemmälle koiraa.
Loppuun tehtiin vielä vähän kontaktitreeniä, tein leikkauksia ja juoksin täpöillä ohi. Kouluttaja kehuikin, et Soolo tietää tasan tarkkaan, mitä se tekee ja mitä siltä vaaditaan. Nyt pitää vaan muistaa pitää toi kriteeri tarkkana, että milloin vapauttaa, koska noi on tosi helppo pilata, jos just esim vapauttelee liian aikaisin tms. Kisoissa varsinkin pitää olla tarkkana näiden suhteen, että vaatii sen tietyn suorituksen. Mut olin niin onnellinen, se teki niin hyvin!!
Saatiin positiivista palautetta myös mun työstä lähdön suhteen, kun palkkailen ahkerasti siitä ja tyynesti vaan palautan koiran lähtöön, jos meinaa rakoilla tai nousta ennen aikojaan. Miksi se koira siellä lähdössä muuten pysyisi, jos sitä ei palkkailtaisi sinne tarpeeksi ahkerasti? Opeteta, että sielläkin on kiva olla ja sieltäkin saattaa saada palkkaa, vaikka radalla oiskin satakertaa kivempi olla ja mennä.
Ja ai että, kun oli taas niin hyvä fiilis treenien jälkeen, kun oli saanut kerrankin sellasta oikeenlaista palautetta siitä, missä kohtaa tekee väärin ja miksi se koira ei nyt lähde tiettyihin ohjausjuttuihin mukaan. Muistan taas, miks tätä lajia harrastan ja miksi eläimen kanssa rakastetaan tätä. Se into Soolossa, kun se tietää pääsevänsä taas tekemään mamman kaa! <3
Aikaisemmin torstaina taas oltiin JSPKH:n treeneissä, siellä tehtiin oman pään mukaan taas. Soolon kanssa tein keinua, keppejä ja ylläripylläri - A:n kontakteja. A:n kontaktit toimii ja ei toimi. Välillä tulee niin raivolla ja kohvalla vauhdilla, et valuu yli ja ei välttis kestä ihan kaikkia, ei tosiaan samallailla, kun puomilla. En tajua, mikä ero niissä on, toki se on koiralle rankempi este suorittaa ja eri mallinen, mutta... mietityttää. Melissa huomasi myös, että Soolo on alkanu tulla A:n kontakteilla paljon matalemmalle paikalle, kuin ennen.
Isoin todennäköisyys on sillä, että oon tehnyt tositosipaljon enemmän toistoja puomilla, kuin A:lla, mutta periaatteessa koira osaisi sit kummassakin, ei Soololle pitäisi olla kovin epäselkeetä se, että mitä siltä vaaditaan. Tiiän, että sen kumminkin pitäisi osata! Mutta miksi ei onnistu joka kerta? xd