solppista pelottelemassa luonnetestissä

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +3 Suuri
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteensä 154p. Hyväksytty!

(video testistä on tulossa myöhemmin!!)

Tänään matkattiin Eevan ja Rosen kanssa Orimattilaan luonnetestiin, jonka SCYn Päijät-Hämeen ao. järjestänyt. Tuomareina Katri Leikola ja Marco Vuorisalo.
Menomatkalla jännitti jonkin verran ja pähkäilin, mitenkähän mamman mussukka selviää kaikista hurjista pelotteluista. Testi oli mulle ennestään jo hieman tuttu, kun Kingin kanssa käyty myös.

Alkuun juteltiin niitä näitä ja pian Katri alkoikin leikkiä Soolon kanssa. Soolo tarttui samantien puukapulaan ja oli ihan innolla repimissä ja sieltä lähti ääntäkin mukavasti. Tuomari läpsi muutaman kerran käteensä, piti koiran kuonon/silmien päällä kättä ja Soolo repii siitä välittämättä aivan yhtä innolla. Sillä oli kivaa ja se ois halunnu jatkaakin vielä!

Leikkimisen jälkeen oli kelkka, jolle Soolo piti ääntä mukavasti, mutta kyllä se sitä säikähtikin ja kesti vähän aikaa, kun se tuli sitä katsomaan ja silloinkin alkuun vähän varovasti, mut sit sekin muuttu kivaks, kun sai ottaa kelkan päästä pipon ja vähän repiä sitä:D
Haalari oli myös vähän pelottava, eläin taisi vähän tuhahtaa sille! Tynnyrin rymistessä selkään Soolo kääntyi katsomaan sitä ja lähti vähän sen alta pois, mutta se ei ollut niin paha juttu. Eikä nää jääneet mitkään oikein kummittelemaan mieleen pahasti, vaan pääsi eteenpäin vallan mainiosti!

Pimeässä huoneessa mä istuin hiljaa, sillä kesti tuomareiden mukaan jonkin verran aikaa siellä, mutta se toimi ja teki siellä kuitenkin kokoajan jotain, ennenkuin löysi mut, niin toimintakyky pääsi plussalle! Solppis oli sulo, kun se tuli mun luokse, niin koirasta näki, ettei se ollu ihan varma, oliko se äiskä, joka löyty, ennenkuin pääsin kehumaan:D

Ampumiset mua vähän jännitti etukäteen, vaikka tiesinkin, että Soolo ei oo reagoinut arkielämässä mihinkään ääniin (ilotulitukset, pamaukset, ukkonen tms.), mutta sille ei ole ikinä ennen ammuttu kertaakaan. Soolo oli kuitenkin tosi hyvä, eikä se oikein ollut mokskiskaan niistä. Jes, on ihan superia omistaa äänivarma koira!!
Osaan arvostaa sitä ihan erilailla tuon jälkeen, kun omistaa myös erittäin ääniherkän koiran.

Testin jälkeen Soolosta huomasi, että se oli kerännyt hieman painetta – läähätteli ja sillai, mutta kuitenkin leikki innolla ja söi pari herkkunappulaakin ihan normaalisti. Oli oma iloinen itsensä! Eli ei se varmaan kovin kamalaa ollutkaan!:) Oli tosi kivaa käydä luonnetestissä ja saada ulkopuolisenkin mietelmä eläimen luonteesta. Tuomarin sanoin, mulla on käsissä varmaan erittäin hyvä, ellei täydellinen agikoira!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *