Paljon on ehtinyt tapahtua, aika kuluu ihan liian äkkiä!! Suurimmaksi osaksi kuvia, haluan hieman armahtaa itseäni – muistaisinko ees kaikkea 😀
Käytiin yksissä agilitykisoissa Nokialla – ensimmäinen rata oli aika sähellystä, tuli muutama rima ja keppien hakuvirhe, mutta seuraava rata oli ihan huippu! Soolo kiersi + tiputti viimeisen hypyn, muuten ois ollu nolla. Harmitti, kun itse niin pösilö ohjaaja.
Ensimmäinen rata on videolla, toisesta radasta mulla on jäljellä kuvaajasta vain hieno selfie – ei tainnut ihan osata käyttää mun puhelinta :’D.
Jäi kuitenkin niin hyvä fiilis, että pakko päästä pian uudelleen kisaaman. Kyllä ne nollat sieltä meille tulee!
Hakutreenejä
Kirjoittelin joskus aiemmin seuraavaa 03.09 -päivän treeneistä:
Soolo oli aika heikko. Haukkui, mutta lähti lopulta apujen kanssa. Mä en enää koskaan ota ruokapalkkaa tuolle hakutreeneihin. Lelu sen olla pitää. Maalimies ilman lelua oli ihan no deal – juttu, lähti nakinpalan syötyään heti mun luokse.
Lisää treeniä, lisää vaan. Näistä seuraavissa Soolo oli taas hieno, haukkui ja kaikkea upeesti. Ehkä me vielä tästä noustaan?
Soolosta on vaan niin outoa, kun ei tehdäkään duunii mamman kanssa, vaan muiden kanssa.
Keijo sen sijaan oli ihan huippu <3 Pennulle tehtiin ensin helpossa piilossa, joka näkyikin jonkin verran oleva maalimies. Tämän jälkeen näkölähtönä kaksi peräjälkeen. Ensimmäiselle lähti täysillä, käännähti katsomaan, kun ei heti löytynytkään, mutta jatkoi täysin itsenäisesti töitä, kun ei apuja saanut. Kolmannella se yritti taas kysyä, mutta ihan itsenäisesti haki sitten maalimiehen hienosti! Mami oli niin ylpeä pikkupojasta <3 Se kyseli siis paljon vähemmän, kuin mitä Soolo alussa - vaikka onkin ipana. Soolo yrittää saada multa vieläkin välillä tukea metsässä. Ehkä tuosta vielä täytyy leipoa hakukoira!
Tottisteluja ja ampumisia
Hakuporukan tottistreeneissä Soolo teki lähinnä noutoa ja A-esteen kautta noutoa. Se osaa hienosti kaikki – nyt pitäisi vain muistaa treenata sitä eteenmenoa ja ESINERUUTUA !! Voihan pojjaat, molemmat voisin tehdä kotonakin hienoiksi, mutta aika ei tahdo riittää!
Pentu sai kuulla samaisissa treeneissä myös ensimmäiset ampumiset – ihan ekalla kerralla se käänsi päätänsä äänen suuntaan kesken leikin, mutta sen jälkeen ei välittänyt yhtään <3 Leikittiin vaan ja oli kivaa, ampua sai monen monta kertaa.
Asennearpi nassuun
Keijo sai meidän agilitytreeneissä myös tälläisen ikävän jäljen toiselta koiralta – olisi pitänyt viedä se hieman kauemmaksi agikentän reunalta.. Harmittavaa, että pennulle sattuu tällaista – onneksi päästiin kuitenkin eläinlääkärille vielä samantien tarkastukseen, vaikka ei pystynytkään tikkaamaan/liimailemaan mitään. Arpihan tosta pakostikin jää, mutta siitä voi kuulemma pyytää eläinlääkäriltä vielä todistuksen tapaturmasta näyttelyitä varten, josko ei silloin sitten haittaisi.
PENTUTREFFILÖT
Meillä oli tässä jokin aika sitten myös pentutreffit koko pentueen kesken Mäntsälässä. Oli huippua nähdä kaikki sisarukset yhdessä, vertailla niitä ja kuulla kuulumisia. Oli kivaa myös tutustua pentuesiskojen omistajiin – siellä on ihanasti useampi koira harrastavassa kodissa. Kaikkien muiden korville, paitsi Keijon korville oli jouduttu jotain tekemäänkin (painoja, liimaa etc). Oon niin iloinen, että mun ei oo tarvinnut noille vaivautua mitään tekemään!
Noin muuten meille kuuluu hyvää, koirat nauttii kun saa juosta puiduilla pelloilla täysiä. Soolokin tykkää hirmuisesti jo pennusta. Kivaa elämää. Älä tule talvi vielä, jooko.
Kieli keskellä suuta jälkihommissa.
