Kategoria: Peruspölinät
-
agilityhaaveita ja virtsateitä anatomiassa
Anatoooooomia, mun suuri rakkaus. Or not. Viha-rakkaussuhde ehkä kuvastaa parhaiten. Anatomia on meillä edelleen se aine, joka työllistää eniten, mutta on kuitenkin hurjan mielenkiintoista! Ruuansulatuselimistön jälkeen ollaan opiskeltu munuaisia ja niiden toimintaa, sekä siihen liittyen virtsarakot, johtimet ym. Näistä opetellaan kaikki osat, joista iso osa on onneksi jo hieman entuudestaan tuttujakin. Latina lisänä. Munuaisten jälkeen…
-
Ensimmäinen syyslukukausi eläinlääkiksessä selätetty!
Okrapokra, pakko myöntää, ettei aivan kokonaan, mutta lähes! Tammikuussa mulla on vielä tentittävänä anatomian ja biokemian loppukokeet, mutta nyt mä oon hetken NIIIN LOMALLA! Tänään sain viimeisen tentin tentittyä, joten päätin et nyt on pakko kirjoitella! Instagrammia oon blogin sijaan ahkerammin päivitellyt. Elämä täällä on lähtenyt niin mukavasti käyntiin, että mieluummin oon viettänyt aikaani päivästä…
-
hetkesi käytä, maailmalle näytä
Mulla on treenimotivaatio nyt huipussaan, kun tiedän, että pian tähän kaikkeen tulee taukoa puolisen vuotta, ainakin jollain tasolla. Ollaan siis treenattu PALJON. Jonain päivinä olen hetken miettinyt, että jaksanko lähteä – mutta aina on kannattanut, sillä tästä kaikesta tulee vaan niin hyvä fiilis! Tässä takautuvasti edellisen treenit parin viikon takaa, pian taas ajantasalla. Mulla on…
-
oma blogi suurennuslasin alla
Sattumalta huomasin ohjauspaneelista, että pehko.netissä on jo lähes 500. postausta. Aiheesta koira. Aikamoista. Paljon on tullut jauhettua. Jotakin on tullut opittuakin matkanvarrella, ainakin niistä koirista. Ai niin, tää ei oo arvostelua. Pohdintaa lähinnä. Mielenkiintoista olisi, kuinkahan monta tuntia on tullut vietettyä istuessa ja kirjoittaessa? Voisin varmasti olla jo melko hyvä koirankouluttaja, jos ne kaikki tunnit…
-
mä synnyin hymy huulilla
”Moi Mami… Oon ollu iha kiltti pentu!!” Nauraen kuljen, kuin kuningas mä oisin Elän täysillä hetkessä, matkalla nauttien retkestä!
-
Miksi Keijo tuli meille? Rotuvalinta ja sen vaikeus.
Lupasin aikaisemmin kertoa hieman Keijon kotiuttamisen taustoista. Ajattelin myös hieman avata ajatuksiani meidän koiran hankinnasta ja elämästä collieiden kanssa. Ei ole syytä kaunistella asioita, eikä myöskään hypettää taivaisiin omia koiria, vaikka usein mieli tekisisikin sen mielellään! Jonkin aikaa aihetta mutustelleena vihdoin kerron jotakin. Soolon sisko Elora, joka asuu Italiassa. Miksi collie? Haluan edelleen collienpennun itselleni,…
-
Jos vielä se ryppyilee, mä syljen sen hamppariin
Käytiin tässä joku aika sitten kentällä kuvailemassa Viivin kanssa. Oon enemmän, kuin tyytyväinen näihin otoksiin! Kiitokset siis superkuvaajalle! Arki pentujen kanssa on myös mukavaa. On kivaa, kun pennulla on vähän tylsää ja se kaataaa pussillisen koiranruokaa lattialle. Oon tottunut, että Soolis on niin kiltti, ettei noita ole tarvinnut erityisemmin piilotella.. Työpäivän jälkeen on mukava tulla…
-
valopäiden joukkoon tähtäsin
Pikkupoika kasvaa, reipastuu ja riiviöityy. Oppii oman nimensä. Pennun kouluttaminen on IHANAA. Mä ajattelin luoda tuolle otukselle tosi pitkään pelkkää virettä kentällä – menen siis vain leikkimään ja pitämään hauskaa kentälle. Toki se saa nyt ihan pienenä käydä siellä vain haistelemassa tunnelmaa, olla vaan, mut ne leikkihetket on lyhyitä. Haluan, että se oppii, että se…
-
KEIJO KOJOOTTI keekki keke keketsu
Onni on oma pikkuinen pentu! Nimeämisongelma ratkeaa! Täytynyt tätä nimeä haudutella mielessään viikko. Siitä tulee nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta, Keijo Kojootti. Se on vaan niin Keijo-Keketsu. Se on hassu, vähän hupsu ja hölmö. Se on sähäkkä lelun perään, se tykkää vetää. Ei oteta kaikkee niin vakavasti. Keijo-Kollie. Sitä voi myös kutsua KEEKKIKSI, eli niinku cheekiks.…