LUVANOLLA !!!!!!!!!!

Sunnuntaina matkattiin taas Ilonan ja Nemon kanssa Lempäälän koirahallille kisaamaan.

Ja me tehtiin se, vihdoinkin!! Mun pitää varmaan jatkossa lähtee jokaiselle radalle sanomalla kaverille, että ”nyt tolla seuraavalla radalla me niin tehdään se nolla!”

Yleensä en kerkiä ajattelemaan yhtään mitään ylimääräistä kesken suorituksen, mutta nyt kerkesin! Alkurata oli menny niin hyvin, että ennen keppejä kävi mielessä, että ”voijee, nyt on saatava ne kepit menemään oikein, niin me tehään nollaa!” Ja jes, mä oon niin onnellinen kun tullaan vikalle esteelle, etten eka ees uskonut, että onnistuttiin!! Vasta sen jälkeen, kun Ilona tuli onnittelemaan, niin jejejeje!
Sijoituttiin toisiksi, joku tervu oli meitä himppasen nopeampi. Etenemä kumminki 4,27m/s:) Saatiin muutama kilo koiran ruokaa ja uus koiransuoja autoon.

Päivän eka rata olikin meiän virhepistesaaleista kaikkein huippu, ei olla taidettu vielä aikasemmin kerätty 30vp.. noista virheistä huolimatta päästiin alle ihanneajan, mitä ihmettelin:D Harmittaa taas jälkeenpäin oma tyhmyys, esim. noilla kontakteilla, kun en jää varmistelemaan niitä oikein ollenkaan. Onneks teki B-radalla nekin hyvin, tietty tota keinua lukuunottamatta:D
Mulla on nyt niin fiilis, että haluun taas hulluna uudelleen kisaamaan ja vähän sellaisia uusia tulevaisuuden suunnitelmia tehtiinkin Ilonan kanssa.

Videot saakoon kertoa loput:

…tätä toista ei ehkä kannata tsekata;)

siin on vaaransa, kaikki on saatava

Viime maanantain agitreenit, vauhtia riiittää ja intoa. Solpalla on superkivaa. Lähtöongelmia, nyt mä sanoin sille ihan suoraan että ei, noin ei tehdä. Vähän masisteli siitä hetken, mutta sain sen jälkeen sit tehdä vaikka mitä siellä alotuspaikalla, vaikka pomppia ja heilutella käsiä, ei nyi. Hyvä niin, mur silti. Tässä pitää nyt olla tarkkana kun porkkana, koska ilmennyt nyt vähän useemminkin kun vaan tän kerran !

Kontaktit ihan jees, A:lta tuli mukaan sit kun juoksin täysillä ohi (pysähty siis joo asentoon, mutta ilman vapautuskäskyä mukaan), mutta muutaman muistuttelun jälkeen sit onnistu tääkin taas, että juoksen ohi vaan. Samoin kokeilin ekaa kertaa sitä, että jään tosi taakse kontaktiesteellä ja koitan vapauttaa sieltä takaa eteenpäin etenemään. Ei ihan lähtenyt, mutta tokalla joo !

Tehtiin aikapaljon suoraa treeniä. Tää oli hyvä, koska me ollaan tehty tosi vähän sellasta suoraa irtoomista ja etenemistä vaan. Näissäkään ei ollu kyllä mitään isoja ongelmia, vaikka ainahan se voi mennä lujempaa, jos ois targetti siellä vaikka.

Löysin kirpparilta itelleni vähän penkkarikuteisiin lisäyksiä tässä, niin samalla mukaan tarttu tollanen ihan älyttömän superhyvä lelu soololle, tollasta jotain tekokarvaa jostain takinkauluksesta. Soolo on ihan kreisinä siihen, parasta !

Tänään oli aluevalmennuspäivä. Meille neljäs kerta, kun ollaan mukana. Näitä treenejä alkaa vaan odottamaan entistä enemmän, vaikka aamulla väsyneenä olikin laiska fiilis. Treenin jälkeen tuli taas kummasti mieleen, miksi tätä lajia rakastaakaan.
Rata oli kiva, sellaista aika perusohjauskamaa, mikä ei kuitenkaan oo meille ihan simppeliä. Valsseja, kepeille niisto (se onnistui, vaikka epäilin ihan hurjasti!! ei häirinnytkään mun törkkiminen) + 2 muuta eri vientiä, pöytätreeni, ym.
Ollaan joskus muinoin Lotan kanssa treenattu tollaista kolme aitaa vierekkäin samassa linjassa vientejä, sekä taakierrolla ja vedoilla, mutta eihän ne ohjaustavat siellä muistissa pysy, jos niitä ei käytä aikoihin.
Treenattiin näitä ja sain pikkuhiljaa omaa liikkumista rytmitettyä paremmin, mutta ei se helppo ollut ! Takaakierroissa pitää muistaa antaa käskyä koiralle ajoissa, eikä sitä todellakaan tarvitse viedä niin lähelle estettä, koska Soolo kyllä osaa irrota niille esteille ilmankin. Mä voin ohjata näissä vienneissä kauempana koirasta ja esteistä Sooloa. Juulia antoi tosi hyviä vinkkejä näihin ja sain myös itse oivaltaa, että mitä ihmettä mä touhuan aina välillä??

Päivän sana on ajoitus ja oman liikkeen rytmittäminen. Koira aina mukaan kumminkin. Jiihaa, viskileikkauskin onnistui ihan superisti, kunhan vain ajoitin ja rytmitin omaa liikkumista niin, että se ei stoppaa missään vaiheessa.

Mua on alkanut ottamaan päähän se, että Soolo käyttäytyy kuin possu tollasissa tilanteissa. Kotihallilla se on suht nätisti, eikä hötkyile tollalailla turhia, mutta kuten tänäänkin taas jouduin palaamaan vanhaan namin syöttelyyn, kun kuuntelin koutsin neuvoja. Soololla on kierrokset ihan katossa ja se vuotaa haukkumalla, komentaa mua tekemään jotain ihan törkeästi. Mikähän tässä on pahinta, niin se, että mä en edes kunnolla puutu tuohon möykkäämiseen. Miksi?! Pelkkää sikailua, se kyl kykenisi, jos sille kertoisi, että toi ei oo OK.

Mulle tulee jokaisen valmennustreenikerran jälkeen hirmuinen treenimotivaatio ja hinku päästä eteenpäin tässä lajissa ! Taas niin parasta ja on niin mahdottoman hyvä tunne, kun saadaan niitä onnistumisiakin, vaikka aluksi tuntuu tosi vaikealta. Luulen, että tää on se tän valmennuksen tavoitekin.
Ilmoitin Soolon ens sunnuntaille kisoihinkin taas, jippijajei!
Käytiin viikolla myös kokeilemassa, minkälaista koirahiihto olis. Soolo tykkäs kyllä hullusti ja vauhtiakin lähti, jos edessä oli vaikka joku muu hiihtäjä. Mä vähän innostuin, josko ruvettais tekemään tätä vähän useamminkin.

se ei oo letkee vaan uskomaton

Maanantaina koettiin parasta treenifiilistä pitkään aikaan! Soolo vaan niin toimi, miten halusinkin.
Kontaktit jees, vaikka ihan pikkuisen rakoilikin, mutta teki kumminkin hyvin!
Kepeille takaaleikkaukset tiukasta kulmasta toimi, samoin vastakädellä kääntäminen kepeille (tai jotain sinneppäin). Luulin jo suunnitteluvaiheessa, että ei toimisi, mutta sujuikin erittäin hyvin!! Samoin kesti hyvin valssaamisen keppien jälkeen, jes! Mun koira on paras ikinä :3.

Mun pitäisi alkaa tehdä jotakin Soolon käyttäytymiselle, mutta mä oon jotenkin tosi laiska sen suhteen. Pitäisi puuttua, mutta miksi mä en puutu? Esim. koiran ääntely, hihnassa intoilu ja vetäminen. Tai jos puutun, niin puutun ehkä hetken aikaa, mutta sen jälkeen annan koiran taas toimia entiseen tapaan. Mitä koira oppii? No ei mitään tietenkään, koska en aina vaadi ja edellytä siltä samanlaista käyttäytymismallia. Ei se voi millään ymmärtää, että joskus saa tehdä jotakin ja joskus se ei oo ok, vaikka ollaan samassa paikassakin.. Tyhmä emäntä!

Vähän ollaan aktivoiduttu myös lenkkeilyrintamalla, sunnuntaina Soolo sai riehua Pepen kanssa, se tosin vähän meni poikien homosteluksi, mutta kyllä niillä kivaakin oli :3. Eilen käytiin sit taas Juulian ja Voiton kanssa lenkkeilemässä. Kinkkunenkin on päässyt mukaan!

Soolon BOT -loimi tuli tänään postissa, kotiinkuljetuksena jee, koska meiän postitäti on super. Säikähin aluksi, että se on liian iso pojalle, vähän pitkä se ehkä on? Kokona on siis meillä 63. Sai ainakin nuo säädettävät mahanauhat pistää melkein tiukummalle. En tajua vieläkään, mikä tässä materialismissa aina on, kun aina innostuu jostakin uudesta niin paljon!
Nyt on koirulit saaneet kaikki ”joululahjat”. Isi oli tuonut meille aikasemmin kivat keltaset Hurtan valjaat. En oo tottunu käyttämää valjaita aikasemmin, mutta ainakin nyt nuo ovat olleet ahkerassa käytössä meillä.

Ilmoittelin meidät myös mukaan Lotan koulutukseen maaliskuulle, viime kerrasta Lotalla onkin aikaa jo aika paljon, joten huippua päästä sinne taas!




Kukaan muu, kuin kissanomistaja ei voi ymmärtää, miten vaikee on kuvata kissaa, joka kiehnää kokoajan, yrittää syliin ja maukuu jaloissa. Tuitui, Tikru on melkein söpö.

kisailua

Matkattiin sunnuntaina vanhan treenikaverimme Lauran & Rosan kanssa Tampereelle Tamskin kisoihin. Hieman lyhyillä yöunilla, mutta hyvin jaksettiin silti! Oltiin pidetty varmaankin 3 viikon tauko agilitystä, näin joulun ja uudenvuoden aikaan, joten ässällä oli hurjasti energiaa! Ja siitä oli ihan superia päästä radalle taas!

A-rata oli normi agirata. Mua suututti kontaktien heikkous, koska se on oikeasti tehnyt nyt treeneissä niin hyviä & paljon vaikeampia kontakteja, että noi oli ihan luvattoman huonoja viime treeneihin nähden. Luulen osaltaan tauollakin olleen merkitystä tälle, että Soolon vire oli niin korkealla ja sen vuoksi kontaktit ehkä heikompia. Tästä syystä eilisissä (maanantai) treeneissä lähinnä vain vahvistelin kontakteja, joista suurin osa hyviä, mutta muutama heikompikin suoritus mahtui mukaan taas.. Nyt pitää vaan muistaa taas seuraavissa kisoissa vaatia ne ihan kunnolla ja täydellisinä, ihan samanlaisina kuin treeneissäkin.
Kepit oli tuttuna ongelmana taas A – radalla, samoin kuin aikaisemmissakin kisoissa. Siellä esiintyi ne kaikki mahdolliset virheet, mitä meille niissä voi tulla: sisäänmeno, parin vikan välin pujottelematta jättäminen, huhhuijaa. Hyllytin siis radan tahallaan noiden kontaktien takia, koska pohjalla oli kuitenkin jo virheitä.

Onneksi B – radalla kepit onnistuivat tosi hyvin! Se oli syy, miksi oikeasti olin tyytyväinen B-rataan, vaikka siellä sitten tapahtui myös kaikkea muuta ei hyvää, mutta ne kepit onnistui ehkä ekaa kertaa kisoissa oikein!! JES. Murr, se mm. varasti lähdössä ym. mukavaa.. Hehe, tuolla radalla kyllä sattuu ja tapahtuu taas:D Mut ehkä ens kisoissa onnistutaan sit vielä paremmin ? Meillä oli kivaa !! :–))

aluevalmennusta

Odotin näitä treenejä kokopäivän ihan innolla, koska jo kuukausi on pian vierähtänyt viime valmennuksesta! Matka ei ollut pitkä, sillä treenit pidettiin Kana-areenalla, eli samassa paikassa, jossa normistikin treenataan. Soololle oli kertynyt energiaa, sillä se oli ollut pelkästään isän hoivissa muutama viime päivää, koska itse olin Joensuussa&Mikkelissä pienellä matkalla!

Sunnuntaina kouluttajamme Juulia oli ottanut meille treeniradaksi erään 3.luokan kisaradan. Ajatus pelostutti, mutta raivolla vaan haasteita kohti, niin niistä selvitään! Me selvittiin ihan loppuun asti koko radasta, jee!
Ennen ratatreeniä tehtiin ohjaajien fysiikkatreeniä, mm. juoksuharjoitteita ja erilaisia juttuja vastuskumin kanssa. Näitä on helppo käyttää jatkossa omassakin harjoittelussa ja lämmittelyssä.

Rataantutustuminen suhteellisen nopeasti, mutta käytiin taas yhdessä läpi ja sain siitäkin taas niin hurjan paljon irti itselleni!
– Ensimmäinen kompastuskivi oli kepeillemeno ja kepeillä valssaaminen. Kepeille menossa pitää muistaa ottaa koira mukaan ja rytmittää se oma liike oikein (oli umpikulma, minkä soolo taas osaa ihan hyvin hakea, mutta ei kamalan kaukaa..), samoin oikea ajoitus valssin aloittamisessa on tärkeä! (jos siis tekee keppien lopussa valssin)
– Pimeisiin putkikulmiin koira pitää ”kalastaa” ja varmistaa, että hakee oikean pään putkesta. Koiran saa kääntymään mutkaputkesta oikein päin ”1 metrin säännön mukaan koira kääntyy ulkokurvin suuntaan”.
– kerro koiralle ajoissa, minne ollaan menossa. Tavallisia hyppyjä ei tarvitse käskyttää; kerro sen sijaan tulossa olevasta putkesta, jolloin koira alkaa jo etsiä katseellaan sitä, minne seuraavaksi menee – vaikuttaa vauhtiin ym.
– hae koira putkesta mukaan oikeaan suuntaan. Koiraa ei tarvitse saatella jokaiselle hypylle kovin lähelle, vaan sen pitäisi itse osata lukita niitä ja hakea, jolloin voin ohjata kauempaa! Uskalla myös liikkua vauhdilla eteenpäin.
– harjoiteltiin myös ihan uutena juttuna itävaltalaista ohjauskuviota/linjamerkkausta. Tähän sain pienen tuntuman, mutta tuntuu, että ihan hakoteillä oon sen kanssa vielä. Oli kuitenkin hauska kokeilla tollasta ihan uutta ohjausjuttua, tuntui, et ite oisin joku lentokone 😀 Käsi polveen ja toinen kattoon. Paikassa, johon ei sopinut valssi, vaan koira piti saada vielä tiukemmin kääntymään kunnolla. Ei onnistuttu täydellisesti, mutta ihan hyviä toistoja saatiin!
– ja muista jälleen: työnnä koiraa jalallakin avustaen, esim takaakiertoihin! LIIKU:D Onko se niin vaikeaa?

Taas jäi ihan superhyväfiilis treeneistä! Soolo oli super, se tekee niin hyvin kuin osaa! <3 Mä teen parhaani ja saan kaikki ajatukset ihan muualle tyhjennettyä. Tää laji on vaan niin parasta. Mä haluun treenaamaan ja kisaamaan! Maanantaina oli vielä meidän normitreenit perään. Kontakteja pitäisi taas päästä tekemään erikseen ja itsenäisesti, koska tuntuu, että alan itse epäilemään niiden toimivuutta. Huoltoa tarvitaan tasaisin väliajoin! Kepit hienot, pääsen jo helposti sivuirtoamaankin niistä hienosti seuraavalle esteelle ja koira pujottelee silti loppuun. Yksi juttu, mistä oikeasti olin ILOINEN, oli se, että keppien jälkeen Soolo livahtikin väärälle hypylle, eli lukitsi seuraavan esteen, ennen kuin olin ehtinyt ohjata sitä / huutaa että tänneppäin - se alkaa etenemään paremmin!! Kaikki ei ois tästä iloisia (hyllytysvaara) mutta musta vaan hyvä, mun sollie pinkoo:D Mä tein myös perjättöjä lähes onnistuneesti - ne vois vieläkin lähteä aikasemmin liikkeelle. Pääasia, että uskallan tehdä niitä.

taidot ruostuu jos niitä ei käytetä

Ollaan kisattu Soolon kanssa viimeksi reilusti yli puolivuotta sitten, joten olikin jo korkea aika ilmoittaa se uudeelleen. En tiedä, miksi en ole kisannut sen kanssa tässä väliassä, mutta ainakin sain nyt huomata, että me ollaan menty kyllä eteenpäin, tai ainakin oli silleen helpompi kisata solpan kanssa. Oltaisiin toki varmaankin menty enemmänkin, jos oltaisiin kisattu välissä.

Kisatuntuma oli ihan hukassa. :–(
Lähdin ekalle radalle ihan ikivanhoilla tossuilla vielä, joilla ei sitten juosta, eikä liikuta muualla, kuin kotimetsälenkeillä, eipä siis oikein liikuttu sillä radalla ajoissa missään kohdassa. Ihan hakemista ja hirveää ohjausta koko rata, kun lähdin sinne niin hukassa. Heti alussa mokattiin, enkä saanut enää omaa ohjausta kuntoon. Hyllyhän se siis tietysti oli. Rata sinänsä olisi ollut aika helppo, että sen puolesta olisi ollut mahdollisuuksia onnistuakin.
Näiden lisäksi Soolo oli taas tosi kiinni mussa, eikä muka osaa hakea esteitä oikein itse? Tätä pitää alkaa treenaamaan ihan oikeasti, koska ihan tyhmiä mokia sen takia, että se on noin mun kädessä kiinni.. Loppurata oli kyl iha mun vika, koska vaihoin näköjään lennossa ohjaussuunnitelmaa, mikä ei oo koskaan kisoissa hyvä idea.

Seuraava rata oli hyppyrata ja sekin oli ihan mukava, vaikka epäilin ohjausvalintojani hieman. Pelkäsin, että en osaa lähteä valssaamaan ajoissa, jolloin olen koiran tiellä ja sellaisia virheitähän sieltä tulikin, joskin niiden vuoksi ei hyllytelty. Kepeille sisäänmeno-ongelma ihan älyttömän helposta kohdasta?
Meillä oli tämän päivän aikana sisäänmenot ongelmana oikeastaan kaikilla radoilla – en ymmärrä, että miksi! Hain selityksiä pidemmistä esteväleistä ja kaikesta mahdollisesta: oikea syy löytyy varmaan katsomalla peiliin, koska ohjaan jotenkin erilailla, kuin kotitreeneissä.
Tästä huolimatta me aletaan nyt treenaamaan kepeillemenoja pitkillä esteväleillä. Niin, että koira ei kysy multa siinä välissä yhtään mitään (esim. haukkumalla) vaan hakee ihan itsestäänselvyytenä sinne kepeille. Se kyllä osaa ja varsinkin oppii.
Hyppyrata siis hyllytettiin toisiksi viimeisellä esteellä: mulla oli TAAS käsi ihan liian korkealla, niin Soolo luki ilmeisesti mun ohjauksen takaakierroksi ja tadaa, mentiin hyppy väärältä puolelta. Opin ainakin nää jutut kantapään kautta, mitä Juuliakin on aluevalmennuksessa mulle monta kertaa sanonut!!:D
Kaikenkaikkiaan kumminkin meno tuntu paljon kivemmalta ja mulla oli tosi hyvä fiilis radan jälkeen! Kyllä me vielä joskus onnistutaankin!!

Viimeinen rata oli ohjaukselta sujuvin, mutta taas ongelmana ne kepeillemenot ja se, että koira on vähän liikaa kiinni mun kädessä, eikä siten siis hyppää ihan itsestäänselvyytenä olevia hyppyjä, vaan tulee kädessä kiinni juosten :–D
Kaikenkaikkiaan oon tyytyväinen, koska ne kontaktit toimi!! JEEEEEEEE. Ei tarvinnut missään vaiheessa korjailla mitään. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut varmaankin varmistella niitä vielä vähän pitämällä koiraa niillä pidemmän aikaa, enkä edetä vain raivolla eteenpäin: Soolon kanssa ei kuitenkaan jää ajan puolesta kiinni, että siellä ehtisi hetken hengähtääkin. Toisaalta, kyllä se olisi tehnyt ne varmaan ilman mun noita varmistelujakin (eli että pysähdyn lähes kokonaan).

Lähdöt oli tavallaan ok, mutta raivostuttavaa, kun raivoeläin haukkuu siinä kokoajan. Hieman epävarmana jätin sen sinne aina, mutta onneksi se pysyy siellä, eikä varasta. Voisin varmaan joskus räväyttää sille kerpeleitä kunnolla, ei se ainakaan rikki menisi siitä, muttakun mamma ei osaa mukamas olla tiukkatäti, vaikka joskus olisi oikeasti ihan syytäkin.

Lopuksi, mä haluan kisaamaan uudelleen!! SE OLI NIIN KIVAAAAAAAAAAA!!! Pari viikkoa.. ehkä?

Ja tulee sekin päivä kun lähdet lentämään

Maanantain treenit oli taas Kaitsun käsialaa. Saatiin ihan hyviä pätkiä ja pääsin tekemään myös aluevalmennuksessa harjoiteltua viskileikkausta sopivaan kohtaan: ja se toimii jee!
Soolon kontaktit toimi ihan jees, jossain välissä pelkäsin, että tulisi läpi, kun oli niin kovilla kierroksilla, mutta ei. Kepeillä teki ekalla kerralla sen, että tuli tokavikasta välistä läpi – pitää muistaa vedättää vähän edellä koiraa ne jatkossa, vaikka yleensä on kyllä kestänyt vaikka mitä häiriöitä kepeillä, esim. mun pujottelua sen takana tms.

Ilmoitin Soolon kisaamaan pitkästä aikaa sunnuntaina Jyväskylään, saa nähdä, millaista Sooloilua siitäkin taas tulee.. Pelleillään ja pidetään hauskaa ainakin vaan!
Tänään käytiin siis Juulian ja Voiton kanssa paniikkitreenaamassa kisoja silmälläpitäen. Nyt ehtii vielä pitää muutaman välipäivän agista. Tehtiin kontakteja ja vähän keppitreeniä. Siinä samassa vähän putki-kontakti erottelua. Kepeillä teki TAAS sen saman mokan, että vika väli pujottelematta, joskin tähän varmaan osasyynä se, että kepit loppui seinään, mutta silti !! Ei oo tehny vähään aikaan. Monta oikeinkin, mutta silti.. kyllä se osaa kuitenkin ne!
Kontaktit toimi tosi hyvin, jippii! Kunhan nyt vaan muistan itse tehdä ne samalla tavalla, kuin treeneissäkin. Soolo on saanu myös tosi paljon vauhtia niille, suorittaa paljon nopeammin, kuin joku aika sitten. Huomaa, kun en ehdi enää millään juosta sinne loppuun asti.. Vähän se meinaa välillä tulla vinoon lopussa, mutta sitäkin ollaan koitettu nyt treenailla ja opetella pikkuhiljaa pois.


Oon vihdoin saanut aikaiseksi vähän kehittää kestävyyskuntoa, kun Julia siitä meille piti vähän luentoa samaan aikaan, kun tehtiin piip-testi. Jääkaapin oveen juoksuohjelma, jossa joka päivälle pikkusen erilainen treenilenkki ja rasti ruutuun, kun on saanu aikaiseks tehtyä jotain – vähän kannustetta, koska tulee huono omatunto, jos ei saa pistää rukseja.. ;–)
Jännä huomata, että miten iso merkitys tollaisilla pienilläkin askelilla on, koska nyt jo parin viikon aikana oon saanu huomata kehitystä! Puhelimen ohjelman avulla saa nähtyä myös oman nopeuden / matkojen pituuden muuttumisen, mikä on kans mielenkiintosta! Mikä parasta, koiratki on ihan superinnolla mukana, tietty! Nyt pitää vaan jaksaa jatkaa !

höntsäilyyyy

Syysloma oli jo ajat sitten, mutta haluun vähän fiilistellä sitä vielä, kun ei oo aiemmin kerinny!

Käytiin pari kertaa agiliitelemässä. Ekat treenit meille piti Henna Karuveha ja saatiin tehdä ihan kivaa rataa ja mun ohjaukseenkin löytyi uudenlaisia vinkkejä. Soolon kontakteille neuvoi vielä tekemään etupalkalla paljon varmuustreeniä, niin, ettei se rupea kääntymään alastulolla sivuun, vaikka mä jäisinkin taakse.

Näitä tehtiin sitten, kun käytiin Melissan, Eetun ja Unskin kanssa treenailemassa keskenään, sekä meidän vakivuorolla seuraavalla viikolla, kun kouluttajamme ei ollut päässyt paikalle, niin piti itse keksiä, mitä tekee. Tein silloin myös keppitreeniä, johon lisäsin häiriötä ja ennenkaikkea palkkasin keppien jälkeen, mitä en olekaan iäisyyksiin tehnyt.

Melkun kanssa treenatessa pääsin myös kokeilemaan, millainen Eetu olisi ohjata ja se oli superkivaa, vaikkakin erilaista, kuin tollaisen ison jörrikän kanssa!

Puomilla oon tehnyt nyt ihan hurjasti toistoja siten, että oon liikkunu ite sivusuunnassakin paljon (hallin toiselle puolellekin) ja yrittänyt saada eläimelle niin selkeän kuvan siitä suorituksesta, kuin vain mahdollista. Nykyään ei oo liikekään enää paljoa vaikuttanut kontaktien suorittamiseen, mikä on superia! Vahvistamista on edelleen siinä, että sieltä ei lähdetä kuin vain tietyllä käskyllä pois (ettei kisoissa esim. melu ja korkeampi vire vaikuta negatiivisesti suoritukseen), mutta muuten oon tosi tyytyväinen näihin tällähetkellä! Ei oo tullut läpijuoksujakaan iäisyyteen, paras kai koputtaa puuta..

Tää jengi on paras ! Viime kesä, aamukahvit ja koirat juoksee <3.

Koulu sujuu, vähiin käy aika lukiossa. Mitäköhän sitten? Mistähän päin maailmaa me löydetään itsemme vuoden päästä.. Nyt kuitenkin eletään vielä täällä ja ootellaan innolla sunnuntain aluevalmennusta !!