voidaan sinkoo sinne tänne tai viel vaik pidemmälle

Meidän toinen tokokoe oli Jyväskylässä, tuomarina Tuire Marjamäki. Mua ei jännittänyt enää lähellekkään yhtä paljoa, kuin ensimmäisessä kokeessa ja sen vuoksi kaikki tuntuikin paljon kivemmalta. Mä nautin, että sain olla ton kanssa kehässä tekemässä!
Paikallamakuu mua edelleen jännittää, koska just tapahtuu kaikkea mahdollista siellä kesken suorituksen.

Muuten meidän tekeminen oli paljon kivempaa, kuin ekassa kokeessa. Soolo ei haukkunut mulle liikkeiden välissä kertaakaan. Ainut oli luoksepäästävyys ja tuomarin puhuttelu alussa, jolloin komensi – sain hiljaiseksi kuiskimalla ”mennäänkö häkkiin?” Tätä ei onneksi sitten ylemmissä luokissa olekaan ollenkaan.

Luoksepäästävyys 9 – nousi seisomaan.
Paikallamakuu 5 – kaksi koiraa lähti leikkimään paikallamakuun yhteydessä, Soolo pysyi. Piippaili ja vähän ryömi??? Eli ihan surkee, mutta pysyi silti.
Seuraaminen kytkettynä 10 – jejee, vähän paino vaan ehkä mua, mut muuten tosi kivaa ja oli huippua esitellä tätä.
Seuraaminen taluttimetta 10 – kivaa!
Maahanmeno 8 – hidas, sekä multa tosi painokas käsky, mitkä vähensi pisteitä.
Luoksetulo 6 – törmäs/tökkäs mua, josta lähti pisteet. Muuten aika jees.
Seisominen 8½ – otti muutamia askeleita, muuten ok.
Estehyppy 9 – tais äännähtää viimesessä sivulletulossa, muuten ok.
Kokonaisvaikutus 7 – soolo leikki ekan seuruun jälkeen taas hihnalla (vaikka kielsin!!11) ja pienet ääntelyt liikkeiden välissä, mut muuten tosi kivaa yhteistyötä.

Kokonaispisteet 160p, joten nippanappa ykköstulos ! Kai mun täytyy tosissaan alkaa kohta treenaamaan sitä luoksarin stoppia ja avoimen estehyppyä, jos me sinne uskalletaan lähteä suunnistamaan, mutta haetaan kyllä vielä se TK1:nen alokkaasta ennen sitä!
Nyt pitää treenata noita jääviä, että saadaan ne salamannopeiksi!

Tässä vielä kuvia collieiden harrasteleiriltä Hartolasta, lisääkin on tulossa. Kuvat Tea Lemmetyinen.







collieiden harrasteleiri hartolassa!


Kuva: Kai Karuveha

ÄLÄ HUIDO NIILLÄ KÄSILLÄ!!! NE ROLLAA KU HELIKOPTERI eikä auta MIHINKÄÄ. Ohjaa ja kerro koiralle, mihin mennä!

Olin odottanut tätä viikonloppua taas pitkän aikaa. Mitä uutta annettavaa ihan uudella ihmisellä meille on agilityn suhteen? Toki odotukseen liittyi myös sukulaiskoirien tapaaminen ja kiva yhdessäolo muiden collieihmisten parissa. Vietettiin Soolon kanssa viime viikon lauantai ja sunnuntai Hartolassa SCY:n ja Aktiivicollieiden järjestämällä harrasteleirillä ja treenattiin agilityä riittämiin asti. Kouluttajana meillä oli Pete Huotari, joka oli (vaimonsa tapaan) ihan huippu! En odottanut yhtään vähempää, kuin mitä sain.

Viikonlopusta sai todella paljon irti ja monta asiaa jäi mieleen haudutettavaksi. Viime vuonna tokon suhteen meidän ”nousu-ura” alkoi Oilin pitämien treenien jälkeen. Oili sai mut miettimään asioita eri kanteilta, että miksi Soolo käyttäytyi siten, kuinka käyttäytyi. Voisin vaikka vannoa, että en olisi osannut kouluttaa Sooloa eteenpäin, ellei me oltais tavattu Oilia silloin – joku kerrankin osasi sanoa suoraan, sekä mun ymmärrettävällä kielellä, miten Soolon kanssa pitää toimia. Siltä pitää vaatia, eikä se kuole, jos komentaa kunnollakin. Sille pitää kertoa, että sen käytös on ihan perseestä.

Lauantain ensimmäinen rata oli helpohko. Valssien ajoituksen ja rytmitys oli tässä varmaan se ykkösjuttu. Valssit ei saa valua ja mennä tietyn viivan yli, jolloin ei tarvi ottaa ylimääräisiä askeleita.
Iltapäivän rata olikin sitten jo haastavampi. Radalle sain kivasti tokalle esteelle lähetyksen/”heiton”, joka onnistui oikeasti hyvin, kun mä vaan huolella ohjasin. Soolo siis irtosi sinne! Epäilin rataantutustumisessa, että en malta, mut onnistui! Putkiin lähetyksissä on tyhmä ns. ”vedättää” koiraa, kun voi omalla liikkeellä suoraan viedä sen koiran sinne putkeen. Kädet tikkuina vierellä, ei tarvi mitään tollasia, mitä oon opetellut aikaisemmin. Se oma liike on se tärkein asia, mikä vie koiran putkeen.

Pete sai mut myös ymmärtämään sen asian, että maksikoiran kanssa on välillä mietittävä radalla, pidettävä hengähdystaukoja itselle. Tää rauhoittaa ihan hullusti sitä ajatusta ”kiirekiire en mä ehdi”, vaikka tosiassa agissa ei oo koskaan tota kiirettä. Koira pitää opettaa niin estevarmaksi koiraksi kepeillä & kontakteilla, että ohjaajalla on silloin aikaa itselle. Ihminen ei pysty millään täysenergiseen suoritukseen agilityradalla, jos tälläisiä hetkiä ei ole. Lopputulos: Soololle lisää keppitreeniä, varmuutta umpi ja avokulmaan, lähetyksiä paljon kauempaa. Pidä se katse koirassa, kun lähetät esim eteenpäin hypylle ja rauhoitu tilanteeseen, tee se huolella ja sit sulla on aikaa ihan mihin vaan. Esim. hyppyhyppyputkikepit tsydeemi. Tuntu oikeasti hullun hienolta, kun mä luotin ja oikeasti ohjasin sitä koiraa, agilityä parhaillaan! Putken jälkeen koira haluaa aina ensimmäisenä nähdä ohjaajansa, mieti sijoittuminen.

Tämän päivän rata oli myös kiva. Mun pitäisi uskaltaa tehdä niitä ratkaisuja, mitä rataantutustumisessa mietin – välillä niitä hurjimmiltakin tuntuvia, sillä tälläkin radalla se toimi lopulta parhaiten. Muista rauhoittaa ne tietyt tilanteet, koska mä ehdin kyllä liikkua hyvin joka paikkaan. Unohda käsien olemassaolo nyt vähäks aikaa, laita taskuun tai kropppaan kiinni. Ohjaus ja rata sujuu paljon paremmin, kun en ohjaa lähes ollenkaan käsillä.


Kuva: Kai Karuveha

Viikonloppu meni ihan hujauksessa taas. Mieleen jäi paljon asioita, puoliakaan niistä en varmasti ole nyt muistanut kirjoittaa edes ylös. Myös tokoon sain jotain uutta mietittävää, varsinkin kaukojen suhteen, esim. palkat kauempana itsestä ja etäisyyttä pitää alkaa nyt kasvattamaan melko nopeastikin, mutta tekniikka ei saa kärsiä. Luoksetulon pysäytyksiin Pia neuvoi heittämään pallolla suoraan koiran etutassuja kohti, mä nii uskon, että toi toimii Soolollakin, jos kerran sedälläkin on toiminu !!

Kuvia on tulossa leiriltä, kunhan vain saan ne käsiini jostakin lähiaikoina!

Maanantaina käytiin leirin jälkeen vielä aksailemassa vähän Jämsän porukassa, koska oli Iipun vikat treenit, ennenkuin lähtee Joensuuhun:( Oli ihan huippua taas olla mukana, treenailutkin meni ihan jees, vaikka mehut olikin viikonlopun jäljiltä aikalailla finito agilityn suhteen. Kotiinkin oli niin kiire, että sain elämäni ensimmäiset ylinopeussakot. Tämä tyttö parka oli ihan hajalla siinä vaiheessa.
Soolo on alkanut pikkuhiljaa tottumaan elämään täällä Korpilahdella, eikä naapureiden mukaan ole enää metelöinyt täällä päivisin. Hienoa! Vielä on mukavaa lenkkeillä täällä, kun joka päivä saa uusia lenkkipolkuja. Tokon suhteen ollaan vähän treenailtu yksipuolisesti luoksarin stoppia, mutta josko sen saisi sitten myös kuntoon jossain vaiheessa!


Kuvat: Mira Äikiä

Viikko hurahti nopeasti ja maanantain treeneissä Kaitsu oli pitkästä aikaa pitämässä meille kunnon treenejä. Saatiin taas hyviä vinkkejä, esim. kepeille menoon. Mun ei oikeasti tarvi ohjata koiraa sinne juurikaan, liikkua vaan itse ja antaa koiran suorittaa itsekseen ne – se kyllä osaa! Mä huidon ihan liikaa taas.. Treenien jälkeen käytiin vielä tekemässä uuden treenituttavuuden kanssa tokotreenejä, jotka meni ihan kivasti, joskin pientä ääntelyä taas Soololta havaittavissa, mur. Tekee kumminkin ihan kivasti! Ihan peruskamaa, vanhojen muistelua pienessä häiriössä ym.

korpilahdelta päivöö

Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!

Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!

Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.

Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.

läheltä liippaa ja jalostustarkastus

Lauantaina oltiin Orivedellä PAGTin järjestämissä agilitykilpailuissa. A-rata oli täyttä kaasuttelua ja Soolo kävi liian kuumana – alan yhdistää tuon, että Soolo ei osaa hakea esteitä siihen, että se käy niin kuumana. Miljoona virhettä, jotka kaikki lähti siitä, kun meinasin vähän kompastua puomin jälkeen ja tuli kiire. No, muutenkin jäi tosi huono fiilis tuon radan jälkeen, että ei siitä sen enempää.

B-rata sen sijaan oli ihan superhyvä. Kaikki toimi, MELKEIN, sillä kepeiltä harmittava vitonen tuli vielä. Oma ohjaus oli ihan jees ja rata muutenkin meille sopiva. Noi kepit on vaan meidän murheenkryyni vieläkin, mut ehkä sit seuraavalla kerralla nekin onnistuu, kun saadaan vähän enemmän tätä kisarutiinia vielä! Mun pitää muistaa noilla kontakteilla tehdä edelleen treeninomaisesti noita kisoissakin, kun mulla tuppaa aina olemaan kiire vapauttaa se sieltä – A:n jälkeen sentään maltoin B-radalla olla rauhassa. Pitää myös saada niihin sitä varmuutta, että voin juosta monta metriä esteen jälkeen ja uskallan myös kisoissa luottaa koiraan, että se suorittaa esteen silti niin, kuin sille on opetettu.

B-radalla sijoituttiin kuitenkin 2/19!! Eli radalta tehtiin vain yks nolla. Palkintona saatiin meille superhieno pokaali, vähän namia omistajalle ja luu koiralle :3

Tässä videot radoista:





Sunnuntaina kävin poikakaverini kanssa viemässä Soolon jalostustarkastukseen Tampereelle. Tarkastajana toimi Mari Palgi.

Mari oli oikein mukava ja myös tykkäsi Soolosta ihan tosi paljon. Tuli hauskoja kommentteja mun esittämisestä ja Soolosta. ”Nyt ei olla agilityssä, ota poika ihan rennosti vaan” ja juoksuttamisessa Soolo tapittaa mua aika paljon, niin ”se on näköjään agin lisäks tokokoira myös, mut jos aiot sen kaa näyttelyihin, nii opeta sitä juoksee vähä nätimmin”.
Mari sanoi myös, että Soolosta tulee ihan sairaan hyvä, kunhan se vuoden-kahen päästä vähän rauhoittuu ja koko koira vielä vähän tasottuu & turkki kasvaa.
Tarkastuksen lopuks kyselivät, että onko lonkat kuvattu, et jos on, niin laita tää uros jalostusuroslistalle, ihan sairaan kiva koira! Mää taisin olla ihan vaan vähän ylpeä mun pikkupojasta! <3 Koiraa kehtaisi kuulemma viedä näyttelyynkin, jos vain vähän lihottaisin (!!!) sitä ja opettaisin vielä vähän nätimmin juoksemaan. On se ennen senkin osannut XD. Onneks mun agipuudelin ei tarvi olla pullukka. Soolo sai siis ykköstä melkein kaikista kohdista, eturinnasta ja otsapenkereestä tuli jotain muutakin, sekä turkista. Jalostustarkastuksessa siis arvostellaan koiran ulkonäkö hieman tarkemmin, kuin näyttelyssä, arvosanoilla 1-3 ja myös 0 on käytössä, jos jokin on oikein puuttellinen.


SOOLON JALOSTUSTARKASTUSLAUSUNTO:
Säkäkorkeus – 57cm
Rungon pituus – 62cm
Rinnan syvyys – 26cm
Rinnan leveys – 17cm

1. Koko – 1b) Alle keskikoon 56-57cm
2. Korkeus/pituus – 0,91
3. Rakenetyyppi – 1a) Keskivahva
4. Sukupuolileima – 1b) Selvä
5. Kivekset – 1b) Normaalit
6. Purenta – 1a) Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat – 1a) Täysi hampaisto
8. Pigmentti – 1b) Riittävä
9. Pään kiila – 1a) Hyvä
10. Otsapenger – 2a) Hieman pitkä
11. Kallo – 1a) Litteä
12. Kuono – 1a) Hyvin pyöristynyt ja sileä
13. Huulet – 1a)Tiiviit
14. Alaleuka – 1a) Sopiva
15. Silmät – 1a,c,d) Tummat, keskikokoiset, vinoasentoiset
16. Korvat – 1a,b) 1/3 taittuneet, oikea-asentoiset
17. Kaula – 1a,b) Oikeanpituinen, hyväasentoinen
18. Ylälinja – 1a,b,c) Ryhdikäs, kiinteä ja lihaksikas, aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä – 1a) keskipitkä
20. Lanne – 1a,b) Lihaksikas ja pyöreä, sopiva pituus
21. Lantio – 1a,b) Sopiva pituus ja kulma, leveä ja lihaksikas
22. Häntä – 1a,c) Pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset – 1a,b) Hyvin kulmautunut, tasapainoisesti kulmautunut
24. Etuosa – 1a,c, 3c) Viisto lapa, sopiva lapakulma, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat – 1a,b,c) Suorat, lihaksikkaat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä – 1a,b) Hyvin kehittynyt, syvyys sopiva
27. Vatsalinja – 1a) Normaali
28. Takaosa – 1a,b,c) Lihaksikas, leveä, sopivasti kulmautunut
29. Takaraajat – 1b,c) Riittävän matalat kintereet, sopiva leveys
30. Käpälät – 1a,b) Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta – 1b,c,e) Vaivaton, keskipitkä askel, hyvä työntö
32. Liikunta edestä – 1a) Hyvä
33. Liikunta takaa – 1a) Hyvä
34. Luonne – 1b,c) Itsevarma ja arvokas, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto – 1a) Lihaksikas ja jäntevä
36. Turkki – 1a,c, 2b) Runkoa myötäilevä, karkea, aivan liian niukka
37. Turkin väri – 1a) Hyvä

Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa. Me muutetaan Soolon kanssa pian Korpilahdelle. Sain sieltä kivan rivitaloasunnon, josta on lyhyt matka Alkio-opistolle, johon menen viettelemään ”välivuotta”. Katsotaan sen jälkeen, mihin tiet vie sit vuoden päästä. Ikeasta löyty makkariin verhot ja kaikkee muuta kivaa pientä sisustuskamaa. Tällä hetkellä oon enemmän, kuin innoissani! Pääsen ekaan omaan kotiin ja laittelemaan sitä.

jauuuu agiepiksissä on kivaa


Solppis palkintolelu suussaan :3

Eilen jaksoin sittenkin lähteä ajelemaan Orivedelle agilityepiksiin. Kenttä oli tuttu, koska siellä käytiin viime kesänä muutaman kerran treenailemassa. Osallistuttiin vain kilpailevien radalle, joka suoritettiin kaksi kertaa.
Ensimmäisellä kerralla Soolo sai vähän päästellä höyryjä – keppien hakeminen ei ihan mennyt nappiin ja tulihan siellä jotain muutakin toheloitua. Seuraavalla yrityksellä rata tuntui jo ihan agilityltä, vaikka sieltäkin joku virhe napsui! Kontaktit kumminkin toimi tosi hyvin, niin oon tyytyväinen! Ja Soololla oli ihan mukavasti vauhtiakin.
Ihan täysin yllätykseksi me kuitenkin VOITETTIIN :–) Ihan parasta hakea se palkintolelu ja onnittelut tuomarilta!
Kotiin oli kiva lähteä ja vielä kun kotona odotti valmiina paistettuja lättyjä, niin ei vapaapäivä paljon paremmin olisi voinut mennä! Mä niin ootan, että päästään niihin virallisiinkin! Videoita ei nyt tällä kertaa valitettavasti ole, mutta enpähän ole ehtinyt laitella edes MY-leirin treenipätkiä esille, mutta ehkä myöhemmin!

Kisojen jälkeen, kun esteet ym. oli viety kentältä pois menin vielä kentälle tekemään paikkamakuuta. 3min. Onnistui hyvin! Jos tarkkoja ollaan, niin kyllä sieltä kuului jotain ääntelyä hieman vähän, mutta leikitään vaikka, että mä en kuullut sitä, koska se oli niin pientä. Pihassa oon makuuttanut 10min ja sisällä myös jotain 5min pätkiä. Rutiinia tähän hommaan tarvitaan.

Tänään innostuin vielä kuvailemaan Solperosta nämä muutamat posetuskuvat. Koiran turkkia ei oo hoidettu kovinkaan paljoa viimeaikoina, jonka kyllä varmaan tarkempi huomaa näistä, mutta ainakin näkee, että pojusta on tullut jonkin verran miehisempi sen jälkeen, kun ollaan viimeksi näitä pönötyskuvia otettu! <:





pursuu treeni-intoa !!

Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!

yksi kesän kohokohdista: Maple Yard leiri


Perjantaina lähdettiin ajelemaan taas kohti Kuralan kartanotilaa, jossa Soolon kasvattajan järjestämä koiraleiri taas järjestettiin, tää oli meille kolmas vuosi! Tänä vuonna leiri järjestettiin yhdessä Purple Pearl’s kennelin kanssa yhteistyössä, joten oli ihan huippua nähdä muutama senkin kennelin kasvatti mukana ja tutustua näihin koiriin paremmin.

Leirillä oli mahdollisuutta treenata tokoa, hakua tai agilityä. Meidän viikonloppu koostui pelkästään agilitystä – se kun on meidän ”päälajimme” ja haluan siinä kaikista eniten kehittyä. Kouluttajana meillä oli taas Hasun Petri, joka on loistava.
Saatiin useita vinkkejä treeneihin. Pääasiassa mieleen jäi, että ”kilpajuoksu” saatava treenattua pois meidän väliltä – eli koiralle ei tulisi kiire/liian hoppu mun perään, vaan suorittaisi esteen loppuun asti, vaikka mä jatkaisin ohjaamista muualle.




Toisena olisi saatava koira irtoamaan omatoimisemmin esteille kauempaa – tällä hetkellä teen kuulemma ihan todella paljon töitä itse koiran viemisessä ja annan muille kilpailijoille sitä kautta tasoitusta, kun juoksen tosi lähelle esteitä ja ohjaan Sooloa niin, vaikka koirasta saisi paljon enemmän irti / enemmän vauhtia, jos se osaisi itse paremmin hakea esteille kauempaakin.



Vaikka mä olenkin melko nopea juoksija, niin en millään silti pääse samoihin aikoihin, jos mä juoksen lujaa, sillä koirat tietty juoksee aina sata kertaa lujempaa.
Aletaan treenaamaan tätä nyt ihan kotipihassa yhdellä/kahdella hypyllä päivittäin ja pyrin saamaan Soolon irtoamaan sille helposti jostain kahdeksastakin metristä. Tein tänään sitä jo siten, että ensin vein palkan itse esteen taakse ja lähetin ja tosi nopeasti Soolo osas lähtee esteelle pelkästä käskystäkin, vaikkei palkkaa ollut. Tajusin tosin vasta tätä itse rauhassa tehdessä, että tää on oikeesti puute meidän osaamisessa. Luulen, että tää tulee auttamaan kisoissakin melko paljon, koska useinhan esim. jotkut hypyt on jääneet suorittamatta tollasen puutteellisen taidon takia, jolloin Solppa on tarvinnut ohjata aina melko läheltä esteitä.


Periaatteessa nää meidän ”ongelmat” on siis ihan perusperus juttuja, mutta ne on saatava toimimaan. Soolo on tosi kuuliainen ja tekee just niinkuin mä ohjaan – sille pitää vaan saada vähän lisää varmuutta niiden esteiden hakemiseen. Peten mukaan on hyvä, että koira on noin ”kiinni” tarkasti ohjauksessa, mutta siihen saadaan helposti pienellä työllä lisää vauhtia ja varmuutta tekemiseen.
Mulle tuli ajatus siitä, että koiran pitää hypätä hyppy, jos sille huitaisen sen, vaikka periaatteessa syy siihen, miksi koira tekisi kiellon, olisi mussa ( eli mun liikkeen pysähtyminen tms) ja koira tekisi kiellon. Tää ajatus pois ja koiralle selväksi, että hypyt hypätään, vaikka mun liike saattaakin pysähtyä huonon ajoituksen ja rytmityksen takia.

Kontaktit toimi treeneissä hyvin, kepit oli tosi epävarmat?? Hitaat ja muutenkin tyhmät. Hassua, kai se johtui niiden erilaisuudesta tai jostain, koska omissa treeneissä toi on tehnyt nyt niitä tosi hyvin. Nyt siis kotiin treenattavaksi taas myös ne kepit ja ne vaikeat avokulmat!!


Leirillä oli muuten oikein mukavaa, kauhistukseni huomasin, että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen koiranpennut herätti mussa jotain tunteita siihen suuntaan, että tollanenhan ois kiva itellekkin! Onneks en voi ottaa sellasta vielä pitkään aikaan. Tähän asti oon ollu vaan, että hyi ällöö pentuja. Näköjään se aika ohi:D
Vapaa-ajat kului leirillä syöden ja grillaillen, jutustellen mukavia muiden kasvatin omistajien kanssa yms. Oli myös aika mukava huomata, että mun pikkupoika on tainnut hieman aikuistua, sillä sen yleinen käyttäytyminen oli vähän parempaa, kuin edellisenä vuonna, vaikka ei se vieläkään mikään ihan super ole todellakaan:D


…JA NYT HALUUN KISOIHIN. HETI JA TÄSSÄ JA NYT!!! kääk, niitä ei oo ihan hetkeen. Nyt sit odotellaan niitä ja elokuun collieyhdistyksen harrasteleiriä, jonne ollaan menossa Solppiksen kanssa aksaamaan.

Mä en haluu paljon, vaan mä haluun kaiken

Kevät ja alkukesä ollut melko kiireinen ja koirahommat on jääneet vähemmälle, mikä on harmittanut mua ihan liikaa! Oon rampannut muutamissa pääsykokeissa, mutta en silti tiedä yhtään, mitä ensivuosi tuo tullessaan ja missä ollaan syksyllä. Vai ollaanko missään?
En tiedä, haluanko mennä johonkin toiseen kouluun opiskelemaan vuodeksi, jos tiedän jo nyt, että se ei ole se juttu, mitä ihan oikeasti haluan. Mutta jos satunkin pääsemään sinne, mitä teen?

Mitä meille kuuluu? Asustelin kaverillani Tampereella vajaan pari kuukautta, sillä välin isäni hoiti koiria, minä vain viikonloppuisin. Keskityin lukemaan pääsykokeisiin. Kulutin koko kevääni lukien, laskien ja haaveillen jostakin, joka toisaalta tuntuu niin kaukaiselta ja etäältä. Juhlinnat jäi aika vähiin, toisin kuin kavereilla. Ylioppilasjuhlat oli hirmu kivat, ihan parasta nähdä kaikkia ihania ihmisiä!

Mä opin ihan hirvittävän paljon asioita, syvensin tietoa ja jäsentelin sitä. Mutta ei se riittänyt ainakaan vielä, sen tiedän.
Kävin viikonloppuisin kotona katsomassa koiria ja helpottamaan koti-ikävää. Oli tosi kamalaa olla noista pikkusista erossa ja olo oli välillä ihan puolinainen – ei kiitos enää aikaa ilman koiria, vaikka toisaalta niistä on tavallaan paljon vaivaakin, mutta silti.

Tää kevät oli kuitenkin kivaa aikaa, tapasin samanhenkisiä ihmisiä ja sain uusia kavereita. Pääsin lähemmäksi yhtä unelmaani. Ja löysin muutamia ihan tosi ihania ihmisiäkin elämääni. Tällä hetkellä aika kuluu taas lähikaupassa työskennellen ja on niiin ihanaa olla vaan kotona ja tehdä niitä tuttuja ja turvallisia juttuja.


Koirat lihoivat tuona aikana jonkin verran, joten nyt on ollut pientä laihdutuskuuria molemmille. Kingi oireili myös takapäätään ja sai eläinlääkäriltä vain särkylääkkeitä, kun ei oikein tiennyt, mistä johtuu – kenties kulumaa tai jokin revähdys. Syötin sille muutaman päivän noita, kivut lähtivät ja koira on taas entisensä ja iloinen itsensä. Säikäytti vain, että ei kai toi rakas vuhve nyt vielä ole niin vanha? Kipuja sillä oli selvästi silloin, hakeutui normaalia enemmän lähelle ja irvisteli kissoille aina, kun ne tuli lähelle. Ontuminen oli ehkä selvin merkki, mikä tuli rasituksen (esim. pallonpeluun/taisteluleikkien) jälkeen. Ajattelin ostaa nyt myös Nutrolinia ja alkaa syöttämään sitä, jos siitä olisi vaikka jotakin hyötyä.

Soolollekkin on sattunut ja tapahtunut, sillä nimittäin lähti siitä ylemmästä ”lisävarpaasta” jonkinlainen ihonkappale ja se on vuotanut välillä uudelleenkin, kun lenkillä riehuu. Ilmeisesti nurmikolla liukunut jotenkin pahasti jotakin terävää vasten – onneksi ei kuitenkaan ole ihan tassunpohjassa, niin on parantunut paremmin. Myös tämän tapaturman vuoksi meillä oli agilitystä hieman taukoa.

(Kuvan on ottanut Ilona Karjalainen)

Yksi päivä käytiin Ilonan ja Nitan kanssa treenaamassa agilityä aamulla ennen työvuoroa. Otin myös papan mukaan vähän hömppäilemään. Kingi oli IHANA kun se oli niin riemuissaan, kun pääsi vähän tekemään matalilla rimoilla ja vähän rallittelemaan radalle. Kepeillä pappa haki ite johonkin ihan väärään keppiväliin ja alkaa pujotella ”kato mamma mä muistan vielä ja osaan!!” <3 Kingiltä tuli myös riemuhaukkuja sillä välin, kun se juoksi esteiden välejä. Pappa yrittää täysiä ja on ihan paras. Kingin kanssa on helppo mennä, kun sen kanssa ei tarvi ite kiirehtiä minnekkään, kun se on niin hidas verrattuna solperoon:D Pitää toistekin viedä toi eläin hassuttelemaan, se niin nautti!!


Soolon kanssa tehtiin jotain pientä pätkää myös ja vähän keppijuttuja. Rallitteluu lähinnä, koska niin pitkä tauko ollut nyt agilityjutuista. Soolo muisti kaiken tosi hyvin ja tästäkin eläimestä näki, kun se oli niin onnessaan päästessään liitelemään!

Agitreenien jälkeisenä päivänä tein Soolon kanssa tokojuttuja. Tunnari toimii ihan tosi hyvin! Oon tehnyt sitä aina välillä viikonloppuisin ja aika harvakseltaan muutenkin ja nyt se alkaa olemaan ihan tosi varma! Tänään laitoin ihan sikinsokin 10 kapulaa ja sinne sekaan oma. Soolo kävi nuuskuttelemassa kaikki läpi kerran (teki reippaasti, mutta tarkasti töitä, eikä mähli kapuloita tms), meni ensin omankin yli, mutta lopulta kaikki läpi käytyään palasi määrätietoisesti oman luo – ilmeisesti varmisti, että se on ihan oikeasti toi eikä mikään muu haise enempää multa:D Vielä pitäis luoksareiden stopit saada toimimaan hienosti jotenkin ja seuraamisessa se edistäminen pois.

Viimeisimmät agilitykuvat on yksistä tämän kesän treeneistä, joissa Mira Äikiä kuvaili meitä. Kiitos kuvista ja treeneistä! 🙂

vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Voi, kunpa tää elämä sais jatkuakin näin. Toisaalta kamala stressi yo -kirjoituksista näin lukulomalla, pitänyt tehdä hirveästi hommia niiden eteen ja siitä huolimatta tuntuu, että aika loppuu aivan kesken ja et ole saanut mitään aikaiseksi. On tässä vielä hieman aikaa ennen h-hetkeä..

Viime viikolla maanantain agitreeneissä Soolo oli aluksi tosi paljon kiinni mussa, eikä hakenut esteitä oikein itse kunnolla. Samoin komensi ennen radalle menoa – nyt palautin sen häkkiin pari kertaa, eikä päässyt tekemään heti tuon vuoksi – johan parani käytös kummasti. Kaitsu oli tehnyt meille melko vaikean radan, jossa sitten jouduttiin pohtimaan omaa ohjausta enemmänkin. Mikä oli myöhässä, missä taas liian ajoissa jne:D


Kuvista kiitos kuuluu Iipulle! (Ilona Karjalainen)

Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa! Olin jo varautunut ennen treenejä siihen, ettei päästä Soolon kanssa tekemään oikein mitään, koska mun oli puututtava sen ääntelyyn heti pienestäkin. Soolo joutui aluksi jäähylle autoon, mutta sen jälkeen koin tehokkaammaksi viedä sen auton taakse ”käy” -käskyllä makaamaan ja ihmeen pitkään se jaksaa siellä riehua yksikseen ja komentaa, että rkl tuu hakee mut pois täältä!!!!
Treenin lopuksi kuitenkin sinnikkyys palkittiin ihanasti, jolloin kiitin itseäni, että jaksan tehdä tuota! Soolo hiljeni niin paljon, että pystyin tekemään sen kanssa entiseen malliin liikkeitä putkeen, eikä sieltä tullut pihahdustakaan! YIPPIIIII! Ihanaa nähdä, miten nopeasti eläin hoksasi, että kaikki superkiva (= tekeminen mun kanssa) loppuu samantien, jos ölistään. Ja tuo ölinä on siis ollut ihan järkyttävää.
Olin myös tosi tyytyväinen paikallamakuuseen. Soolo oli reunassa (~ 5 koiraa), oli nätisti ja paikallaan kokoajan. Kävin palkkailemassa välillä, taisi sieltä pikkusen vinkuakin lähteä, mutta ei kovin paha.
Ajatus tokokisoista ei ehkä olekaan ihan tuhoontuomittu… ehkä ensi kesänä?




Sunnuntaina oli aluevalmennus. Rata ei ollut ihan mahdototoman vaikea, saatiin pätkiä tehtyä ihan jees, mutta meidän tämän päivän tärkein juttu oli hoksata ilman käsiä ohjaaminen.
Mun kädet ilmeisestikin tekee vispilänkauppaa kokoajan, kun koiran liikkuminen parantui ihan älyttömästi sen jälkeen, kun laitoin kädet taskuun ja aloinkin ohjaamaan omalla liikkumisella ja rintamasuunnan muutoksilla koiraa. Tietyissä kohtaa ne kädet on jees, mutta suurimmassa osassa kohtia se oma liikkuminen on tärkein avain onnistumiseen.

Soolon kanssa pitäisi myös alkaa treenaamaan niitä syviä lihaksia ja hyppytekniikkaa. Pitäisi alkaa tutustua siihen netissä ja etsiä vaikka jokin kurssi, jossa pääsisi ihan oikeasti näkemään, miten sitä pitäisi toteuttaa käytännössä.
Oon ihan tauno tuon asian kanssa, mutta Soololle kuulemma tarvitsisi kehittää niitä syviä lihaksia, koska sillä on niin paljon vauhtia, että se ei kykene tai osaa koota itseään tiukoissa käännöksissä tarpeeksi hyvin ja siks rimoja tippuu välillä sellaisissa paikoissa.

Soolo myös juoksi pari kertaa suoraan esteitä päin, koska se ei kato yhtään, minne menee, kun ohjaan sitä vähän hassusti. Eipä tuo siitä välitä kuitenkaan mitenkään, jatkaa samaan malliin. Kingi varmaan ei ois tehny enää ikinä mitään, jos sille olisi sattunut joskus vastaavaa XD.

Soolon yleinen käyttäytyminen oli taas melko kaameaa. Olimme tällä kertaa SDP:llä Lempäälässä, joten en ihmettele yhtään, että sen kierrokset oli niin korkealla (aina kisoissa). Saatiin kuitenkin samalla kaavalla paljon enemmän järkeä käyttäytymiseen, kuin mitä käytän tokossa. Eli jäähylle auton taakse ja sisällekkään halliin ei päässyt, jos tuli pienikin ölinä kurkusta. Vein myös mahdollisuuksien mukaan pois hallista, jos alkoi räykkymään. Lopuksi laitoin Soolon makaamaan (”käy”) toiseen päähän hallia, kun möykkäsi, kun juttelin valmentajalle. Jaksoi tehdä sitä pitkään, mutta kärsivällisyys palkitaan, kun sain lopuksi vapauttaa ja viedä hallista ”rauhallisen” koiran pois:)
Pitänee jatkaa samaa linjaa myös muualla, koska toi selvästi tehoaa tuohon otukseen. Agilityssä en aio olla ihan niin natsi, kuin tokokentällä.
Mä tiedän, että mä en ole koskaan tuolle otukselle kertonut, että tietynlainen käytös ei oo hyväksyttävää – tai oon yrittänyt, mutta en ole osannut toimia oikein. Jos Soololle alkaa huutamaan tai kieltämään, se vaan jatkaa ölinää, sen toiminta ja vilkkaus pitää jotenkin kanavoida jonnekkin muualle – laittaa käskyn alle tai paras on se, kun vie sen kokonaan pois kaiken kivan keskeltä. Vaikeinta tässä koiran kouluttamisessa ei oo ne temput ja kikat, vaan se, että oppii hallittsemaan koiran viretilaa ja mielentilaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä moikkaamaan äitiä ja Hassea. Vietiin koirat juoksemaan jäälle tunniksi, eikä Soololta vielä senkään jälkeen ollut energia ihan loppunut, vaikka juoksi jäälläkin hirmuisesti!

Muutin omaa ohjaustani, tai kiinnitin huomiota käsieni asentoon maanantain agitreeneissä. Kouluttajakin kehui, että voi veljet kun nyt menee hienosti ja sujuvasti! Eli mä aion nyt jatkossakin ajatella, että ohjaan ilman käsiä, vaikka toki mä niitä käytänkin, mutta kiinnitän silloin paljon enemmän huomiota siihen omaan liikkeeseen, mikä on tärkeämpää (kuin ne propellikädet)!

ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan


Oispa jo kesä ja kärpäset.

Maanataina jatkettiin agilityelämää. Soololla jäi joku ihme spurttivaihe päälle kisoista – jätkä vaan hakee ite 3 estettä, ennenkö ehin ite sanomaan ees ankkaa. Hups, sillä oli vähän virtaa… mut en tiiä onko toi toisaalta huonokaan juttu, koska vauhtihan ei koskaan oo. Ainoo vaan, että mun pitää opetella ohjaamaan tollasta nopeempaa vuhvee, jos se ottais ton tavaks.
Samoissa treeneissä Soolo leikki niin rajusti, että multa lähti pikkurillistä kivapala nahkaa ja verta valuu. Voin kertoa, että vähän koski! Mut toisaalta, itepä leikin niin, että tungen ne sormet sinne kitaan ja saan hampaasta. Ei se sitä tahallaan tietystikään tee, eikä ees huomannu osuneensa.

Tajusin tänään, että toi otus on jo neljävee. Henkisesti ehkä puoltoista? Tänään jätkä sai vaan jonkun superpönttökohtauksen, juoksi vaan rinkiä pihassa eikä kuule yhtään mitään ja no, sillä oli ainakin superhauskaa… Hepuli !!

Käytiin tänään hierojalla, ei ollut mitään kummempaa. Vähän jäykkänä oli taas samoista paikoista, kuin ennenkin. Solppis ei vieläkään ihanihan rentona ollut ja välillä meinas nousta ylös, mutta ehkä se tästä taas! Tällä kertaa ei ollu niin paljoa toispuoleisuutta, mutta ehkä aavistuksen se oikee puoli taas enemmän.


Tänään on riittänyt koiramaisuuksia, kun käytiin vielä illansuussa molempien poikien kanssa rokotuksilla. Tollaset eläinlääkäri tilanteetkin on just niin sellasia, missä näkee itse koirien luonne-erot niin selkeästi.
Kingi-pappaa sai houkutella tulemaan elukkalääkärille sisään muutaman minuutin ajan, koska pappaa ujostutti lattiat hurjasti (muovimattoa..), mutta hajujen perässä se lopulta tuli. Joku ujo hännänheilutus sieltä tuli, mutta aika vaisu. Kingi sai myös vähän laihisvinkkauksen, mikä on ihan totta. Se vaan kuluttaa niin helvetin vähän ja isi syöttää herkkuja = ei hyvä yhdistelmä. Mutta nyt alan kyllä olemaan natsi ton ruokinnan suhteen.
Solppis taas on ihan erimaata, vein noi siis vuorotellen sisään. Hyvä kun olin kerennyt oven avata, niin poika oli jo tutkinu jokapaikan ja nuuskinu nurkat läpi, mää vaan perässä. Mikä parasta, Soolo vispaa häntää koko vierailun ajan ja on ihan intopinkeenä, yrittää nuolla lääkärin naaman ja tuitui. Ei ollu ainakaan varauksellinen collie:))