kouluttaminen – Kuningasmaista Sooloilua

eroahdistus selätetty

Kirjoittelin joku aika takaperin siitä, kuinka Soololla on ilmennyt jonkin verran eroahdistusta. Yksi koiranomistajan kamalimmista hetkistä, kun kuulee naapurilta; ”Hei, sun koiras on ulvonut täällä koko päivän, kun oot ollut poissa – ajattelin vain kertoa, että se taitaa kärsiä eroahdistuksesta.”

Klunks. Apua. Mitä nyt? Mä jäin heti pohtimaan, mikä voisi olla perimmäisenä syynä tälle yhtäkkiä ilmenneelle ongelmalle. En edes tiedä, oliko ulvominen alkanut jo lähes heti omaan asuntoon muutettuani, vai vasta myöhemmin? Naapurissa asuva koira haukkuu ohikulkijoille jonkin verran, mutta Soolo ei tätä kuitenkaan onneksi yleensä tee, eikä innostu kuultuaan haukkumistakaan.

tottunut olemaan koko ikänsä Kingin kanssa, nyt joutuukin olemaan yksin, yhtäkkiä
muutto uudelle paikkakunnalle, uusi asunto ja ympäristö –> stressitekijöitä!!
seurana on yleensä ollut myös monta kissaa
tylsyys pitkinä päivinä
liian lyhyet lenkit aamuisin (minäkö aamu-uninen?)
hiljaisuus

Aluksi hieman kiertelin ongelmaa ja otin Kingin tänne mun luokseni asumaan muutamaksi viikoksi, isäni ei kuitenkaan tykännyt tästä järjestelystä (Ai miten niin on vaikea elää ilman koiraa, kun on kymmenen vuoden ajan tottunut sen läsnäoloon?).
Kokeilu toki toimi, mutta ei pidemmän päälle – pian Kingi olikin jo poissa..

Aloin myös kiinnittämään huomiota asioihin, joita en aiemmin ollut miettinyt. Soolo tulee ovelle vastaan ihan hirmuisen iloisena, hyppii syliin, nuolee naaman ja ei päästä silmistään. Tulee häseltämään aina eteiseen, kun olen siellä. Kaikki käyttäytyminen ilmentää: Mamma, ethän vain jätä mua? Enkä ollut tajunnut tätä ollenkaan ennen naapurin vinkkiä.

Selailin ympäri nettiä, sain mm. Melissalta monia hyviä vinkkejä eroahdistuksen kanssa elämiseen. Netistä löytyy monia hyviä ohjeita eroahdituksen kanssa painiville, mm. tämä ja tämä.

Selaillessani esille tuli myös Thundershirt -mantteli. Epäilin sen toimivuutta hyvin paljon, mutta mielenkiinto heräsi entisestään saadessani lukea yhä useammasta blogista siitä, kuinka hyvin se oli toiminut. Kävin lopulta vinkkien orjana hakemassa meillekkin sellaisen.

Ongelmat ratkesivat samantien. Soolo lähes juoksee syliin, kun kutsun sen luokse aamuisin pukemaan manttelia päälle – sen mielestä se on niin kiva! Oli niin helpottavaa kuulla naapurilta kerrankin poikkeava vastaus jo hieman tutuksi käyneeseen kysymykseen: ”Onko Soolo ulvoskellut kamalasti tänään?”

Oli ihanaa, kun naapuri ei sen jälkeen ollut edes tajunnut, että mulla on koira täällä ollut koko koulupäivän yksin. Koira ei ollut ulvonut välillä ollenkaan, vaan ollut ihan nätisti. Soolon käyttäytyminen lähtiessä ja kotiin tullessa on myös rauhoittunut huomattavan paljon.

— En kuitenkaan halua ylistää näin paljoa pelkkää manttelia, vaan varmasti isoina osatekijöinä on olleet myös päällä oleva TV, Soolon lukitseminen vain yhteen huoneeseen, piilotetut namit ympäri huonetta (+ limppapulla täynnä naksuja!), mehukkaat luut ym..

Mielestäni me päästiin tästä ongelmasta melko helposti yli ja nyt jatketaan tällä rutiinilla. Välillä pyrin jättämään Sooloa lyhyiksi ajoiksi myös koko taloon yksikseen, jotta tottuisi siihenkin taas.
Olen lueskellut niiiin monesti paljon vaikeammista tapauksista ja ennen tuntui, että ihmiset jollakin tapaa ylireagoivat näihin juttuihin – mutta parhaitenhan tämänkin asian hoksaa, kun osuu omaan nillkkaan.
Saa myös nähdä, mitä tapahtuu ensi syksynä, kun todennäköisesti muutetaan taas eri kämppään. Nyt ei kuitenkaan tarvi murehtia!:)

Soolo 3 vuotta sitten, vuoden vanhana. Kai se on vähän miehistynyt?

ukkoja etsimässä, aksailua ja papparaisen ikävöintiä

Kuva: Tea Lemmetyinen

Viime viikon keskiviikkona oli meidän toiset hakutreenit. Soololle tehtiin kolme ukkoa, eka oli aika helppo, toinen ja kolmas vähän sit enemmän piilossa. Ekalla Soolo oli taas ihan kujilla, että mitä täällä tapahtuu, mamma neuvo mua väyväy!!??! Toisen Soolo löysi melko helposti ja kolmannella se sitten kouluttajan mukaan jo selkeästi teki töitä etsimällä ilmavainulla ja käyttäen nenää. Siitä kyllä vielä tulee mun pikkuinen hakukoirani <3 Tää vaikuttaa kyllä ihan mukavalta lajilta - ainut, niin tuolla metsässä tuppaa jo tähän vuoden aikaan olemaan jo aika kylmä, että ens kerralla laitan kyllä paljon enemmän vaatetta mukaan, kun oottelua ja istuskelua on kumminkin aika paljon! Hurjan paljon oppii myös seuraamalla muita koirakoita. Soolosta on kivaa, kun metässä saa paljon ruokaa ja sen saa vielä niin kovin helposti!

Viikonlopun Soolo sai viettää Jämsän puolessa kotona, Kingin kanssa ja isukkiikin oli sen mielestä ihan sairaan ihana nähdä, voi veljet, kun koira voi mennä sekaisin! Soolo kun on tottunut, että Kingi on aina vierellä, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua <3 Kävin poikien kanssa metsälenkillä, jossa saivat riehua vapaana tuttuun tapaan; niillä selkeesti oli toisiaan ikävä ja piti kokoajan härnätä ja puksia toista :'D <3 Kotiintullessa Kingikin kyhnötti varmaan puolituntia mun sylissä, kun ei oo nähnyt hetkeen. Kyllä mullakin sitä oli ikävä.

Tänään kävin kouluttamassa toisen kerran agin jatkoryhmää. Ne on vieläkin liian päteviä mun radoille!!11:D Luulin jo, että olisin tehnyt niille liian vaikean radan. Soolokin pääsi vähän tekemään ja TAAS kontaktit rakoilee, mikähän niille on nyt yhtäkkiä tullut – pitkään olleet nimittäin aika hyvät?! Muuten ihan mukavaa tekemistä, jos unohdetaan se, että radan jälkeen Soolo ois halunnut vielä vähän tehä lisää. Kouluttajana sai olla vähän nolona, ku oma koira rallattelee lelu suussa radalla, et äälläälää haluun tehä lisää en halu autoo!!11 Toinen lelu ois iha ollu pätevä, joskin autto sekin, et ohjasin sitä pari hyppyä:D Mun agihullupiski.

Koulussa sujuu aika mukavasti. Kohta on ensimmäinen yliopiston kurssi suoritettuna ja muutenkin oon ihan kärryillä kaikesta, vihdoin:D Aluks vähän mietitytti omaan kämppään muutto, mutta tää on ollu kyl tosi kivaa! Aika kovaa on iskenyt se, että eläminen on oikeesti aika kallista, ruoka maksaa ja kaikki muukin maksaa aika paljon. Isin siivellä eläessä sitä ei oo oikein aikasemmin ees kunnolla tajunnut, mutta nyt kyllä, kun joutuu ite elättämään ja huolehtimaan itsestään kokonaan. Maailma niiku avartuu. Oon kyllä viihtynyt täällä, tykkään omasta rauhasta, vaikka melko sosiaalinen noin muuten oonkin.

Kuvat: Sunna Kivisalo & viim. Tea Lemmetyinen

uusi harrastus: HAKU!

Melissa ja hänen pojat kävi pitkästä aikaa Jämsässä niin, että ehdittiin treffaamaankin treenien merkeissä! Oli huippista päästä tekemään jotain pientä kivaa ja kiva nähdä Eetua ja Untoa! Voi, Unskistakin tullu jo iso poika, eikä oo enää sellanen pentuhöppänä :3 Soolo teki kivoja keppejä ja kontakteja ja jotain pientä kivaa vauhtirallittelua. Kummallista, kun noi kepit ei vaan koskaan kisoissa onnistu, vaikka treeneissä voin näköjään tehdä melkein mitä vaan..

Tiistai-iltana kävin kaverin kanssa treenaamassa Soololle luoksarin stoppeja tennispallojen kanssa, niin että pallo lentää etujalkoihin. Muutama hyväkin tuli, mut onhan toi vielä tosi pihalla, mitä siinä pitäis tehä.. Piilopaikkista myös ja normipaikkis, loistava eläin.

Keskiviikkona pidin ensimmäistä kertaa agilitytreenejä toisille, JSPKH:n agilityn jatkoryhmä. Tai jotta ei ihan menis valehteluks, niin oli mulla Mira hyvänä tukena kokoajan ja vähän yhteispelillä vedettiin. Olin ihan ällikällä lyöty, että ryhmä olikin niiiiin hyvä! Mä olin niiiiin aliarvioinut ne (treenanneet kesän alusta), eli ens kerralle pitää keksiä jotain paljon haastavampaa! Mulla oli kuitenkin tosi kivaa ja oon ihan intona, koska tää tuo mun agilityharrastukseen uudenlaista haastetta ja toivon mukaan opin itsekin tosi paljon, jos noita nyt useamminkin pääsen ohjailemaan.
Oon ollut itsekseni niin kovin huono suunnittelemaan treenejä etukäteen, mutta nyt ilmeisesti täytyy oikeasti paneutua siihen, koska tuollaisen ryhmän kanssa ei vaan oikein toimi se, että painelet kentälle ja keksit siellä sitten jotain radanpätkää, tai ainakaan se ei vie yhtään eteenpäin (ihan kuin se veisi omiakaan treenejä..)

Päästiin Soolon kanssa myös muutaman kerran tekemään pientä pätkää. Kontakteissa oli pientä hakuammuntaa. Soolo myös liukasteli vähän vaarallisesti puomilla. Treenien jälkeen kävin vielä tekemässä vähän tokojuttuja kentällä. Tärkeimpänä hyppyä: esteelle lähetys ja pallo lentää, jotta saan koiran pysähtymään paljon kauemmas hypystä. Nyt tulee tosi lähelle, joten AVO-hypyn takia pakko saada kauemmas esteestä, jotta sitä voi alkaa rakentamaan muutenkin. Tehtiin alo hypyn lisäksi myös avo-hyppyä palasissa.

Kuulin, että hakuryhmässä olisi vihdoin vapaita paikkoja, joten oltiin Soolon kanssa ihan intona heti tulossa tutustumaan lajiin! Tänään siis vuorossa hakuilua. Tehtiin Soololle vaan vähän tutustumista, että metsästä löytyy kävellessä jotain ihan ihme ukkoja ja niiltä saa jopa ihan sairaasti herkkuja! Tää on kivaa! Eka Soolo vähän ”säikähti” tai oli ihan ihmeissään, että miks täällä on ihmisiä kyykyssä, mutta tokalla ja kolmannella meni jo kattomaan, että josko näiltäkin kivoilta sais namuskaa.. 😉
Päästettiin Soolo vapaaksi toisella ukolla, jolloin tuttuun tapaan Soolo alkoi komentamaan mua, että ”mamma tehään jotain anna ohjeita!!1111”, niin treenikaverit sanoivat, että ”Tolle koiralle sit todellakin tehdään haukkuilmaisu, niin hyvä ja tasanen väyvätys”
Ei yllättäny, ei. Veikkaan myös, että olisi aika helposti rakennettavissakin! Ens viikolla jatkuu, katsotaan sit, josko me alettais oikeasti tykkäämään tästä.

Ainiin, ilmoitin Soolon vielä ensikuulle BH-kokeeseen. Josko siinä sitten olisi meille joksikin aikaa tarpeeksi tottelevaisuuskisajuttuja.

Kuvat: Kai Karuveha. Hiuksista huomaa, että tukan pikku vaalennusprojekti on hieman keskeneräinen vielä:D

pursuu treeni-intoa !!

Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!