pappaantuu pikkuhiljaa.

Oikeesti, mikä tässä mättää.

Kingin kanssa oli ajatuksena tehdä kivat reenit, vähän ruutua ja imuttelua seuraamisessa, pari noutoa ja loppuun superkivat leikit. Ja nää olikin ihan sikahienot, se oli tosi hyvin mukana kaikessa ja tekikin töitä, edistyy ehkä seuraamisessakin. Ja edistyis paremmin, jos ohjaaja jaksais sitä reenailla.
Ruutukin alkaa jo vähän hahmottua, teen näyttönä (käyn ruudussa taputtelemassa) ja sitten pari luokseruutua, että kutsun ruutuun leikkimään. Muutama toisto tällälailla, lyhyiltä etäisyyksiltä.
Imuttamisessa alkaa jo kestämään vähän pidempääkin matkaa, ilman että imeminen katkeaa. :–D Jes, tätä vielä paljon lisää.
Noutokin tosi jees alkukankeuden jälkeen, tehtiin suht uutena juttuna luoksetulo noutoa, että jätän koiran ja kapula mun ja koiran väliin ja koira tuo sen sitten matkalla. Tää oli aika hieno! Ja vauhtia tulee tälleen lisää.

Mutta sitten kun oltiin lopeteltu ja menossa takasin sisälle. Koira menee kyllä vielä rappusille/ulkoeteisen, mutta sitten iiihan yhtäkkiä varoittamatta livahtikin siitä ja lähtee karkureissulle. Kutsun eka kivasti ja sitten kun tajuan, että se on taas menossa, niin huudan hermoissani sinne perään vaikka ja mitä, mutta koirallapa ei oo korvia. Eikä siitä kyllä yhtään mitään apua taida ollakaan, vaikka korotan ääntäkin siinä vaiheessa.
Mä en oikeesti käsitä, kun se on muuten tommonen ihan hallinnassa ja jees, mut sit yhtäkkiä tulee tommosia. Normisti kaikki mettälenkitkin on ihan mukana ja tulee heti kutsuttaessa, eikä lähe mihkään hortoileen tommoi. Joo, se ei halunnu sisälle tylsistymään.
Ei näitä toki kovin usein ole, mutta mulle on tääkin jo liian ärsyttävää:—D Mitä mä teen ton kanssa?

Lähen siis yleesä käppäileen sen perään sitten aikalailla heti, sitten se tulee kohtapuoliin takaisin mun luokse.
Oon yrittäny sitä peetsan juttua, että ”karkotan sen laumasta” sitten kun se on yrittämässä takasin hetken päästä. (oon kävelly sen perässä silleen ja lähteny toiseen suuntaan, että huomaa sen.) Eli karjun ja ajan pois. Joo, kyllähän se jää sinne odottelemaan ja miettii että mitähän nyt tapahtuu apua, eikö toi huolikaan mua enää. Sit se on ihan silleen mamiootihanatykkäänsusta loppuajan. Mutta eipä tääkään auta sitten lopulta tohon itte ongelmaan.
Pitäis varmaan alkaa ottaa se kiinni heti kun lopettaa treenimisen ja muut. Ja antaa olla vaan ihan mettässä vapaana, eikä pihasssa tuolleen. Mutku äh, ei sekää oo kivaa, kyll sen pitäis olla hallinnassa koko ajaaan.

Ärh.

Kingi pappa täytti tänään 6v. <3 Pojalla alkaa ehkä näkyä jo vähän harmaita hiuksia, virkeähän se on omallatavalalaan ja nuortuu vaan, kun solppana tuli :--)

Niin ja jottei päivä käy liian tylsäksi, niin meidän pakettiauto palo tänää. En oikein ymmärtäny, että mitä sille kävi, mutta kai siinä joku vika oli. Joku ohiajaja oli huomannu ja sitte tullu sanomaan, porukat ei ollu huomannu yhtään, ku olivat hallilla tekemässä jotain hommia. Sit meillä kävi paloauto ja -miehiäki sammuttamassa sen, ku se oli iha liekeissä. :—D

2 vastausta artikkeliin “pappaantuu pikkuhiljaa.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *