Lenkkeiltiin VÄHÄN. Mentiin ettimään uusia kivoja lenkkipolkuja – löyty, samalla alko mettä vetämään itteensä ja eksyttiin. Lenkillä meni sitten kokonaisuudessaan 3,5h.. ehkä pisin ikinä. Eksyin oikeesti, en tienny miten pääsisin sieltä pois. Onneks tajusin lopulta, että puhelimessa on gps ja sen avulla löydettiin joku mettätie. Isi tuli sit onneks hakemaan isomman tien varresta, muuten ois tullu lisää käveltävää joku 7km.. Puhelimen akku riitti just ja just siihen, että soitin isin hakeen. Mut kyl me varmaa ainaki 15km mentiin, ku juostiinkin välillä ja kaikkeee. Huhuuu, jalat huutaa ja koiruuksiltakin meinas kunto loppua loppuvaiheessa. Vähän oli kyl jännäääää!!
Ja oikeesti oon yleensä tosi laiska lenkkeilijä.
Mut sit agilityyn!
Joo eilen. Näiden treenien jälkeen vois vaan todeta sen perinteisen: koira kyllä osaa, mutta ne puutteet onkin ohjaajassa. Taas siellä maassa makoilin pari kertaa… XD
Tehtiin ekana keppejä erillisenä, kun odoteltiin. Enkä oo kovin tyytyväinen sinänsä. Kotona se tekee hienosti – miksei siis tuollakin? Ne vikat välit jäi monta kertaa jotenkin tekemättä. Palkka oli namialustalle kaveri laittamassa. Ehkä mä vaan kannustan jotenkin erilailla, et se hämääntyy. Mut siis kyl me saatiin monta kertaa niitä ihan onnistuneitakin kepittelyjä, ne ongelmat on nimenomaan siellä parilla vikalla. Tässä myös huomaa tosi selvästi sen mun virheen, että oon palkkaillut sitä heittämällä sille lelun, enkä oo pitäny palkkaa valmiina / kaveria palkkaamassa / namialustaa… se nimittäin kyttää mua jonkin verran jne, joten tästä pyritään eroon!
Rataan.. Alkupätkällä tuli taaaas takaakierrolla kakkosella se solperon ”ihme perinteinen” – se yritti riman ali!! Teki tätä sillon kun treenattiin Lotan kanssaki, mutta huoh. No, kaks rimaa ja taas yritti niiden välistä törkeesti. Mut sit vaan harjoteltiin, että joo pitää hypätäkkin.
Kolmoselle ja neloselle piti heittää kauempaa, että ehti juoksemaan suoran loppuun.
Soolo ei osaa hakea kontaktiesteitä kunnolla – ihmekö, jos en oo opettanutkaan.. juoksi vaan mun mukaan :’D
Kontakteille pysäytettiin, henriikka palkkaili siellä. Ekalla kertaa jäi stoppailemaan liian ylös, mut korjas sit jonkun ajan kuluttua siihen oikeeseen asentoon. Muut kerrat tosi jees hienosti. Nyt kantsiikin varmaan nää kontaktit vielä tehä ihan erilleen, eikä liittää mtnkään rataan jatkumaan.
Seiskalla olikin sit vaikeempi ohjauskuvio mun hahmottaa, mikälie japanilainen tai jotain tehtiin siinä, ihan uus juttu taas mulle. Eli ensin putkella vasemmalla kädellä koiralle huomio, sit ohjataan oikeella kädellä hypyn yli ja taas vasemmalla jatkuu kepeille. Ja tässä ei saanu kääntyä toisinpäin, vaan ”peruuttamalla”. Hankalaa!! Mut kyllä se sujukin sitten lopulta :–))
Välistävedot meni hyvin, sen jälkeen, kun kartturi tajus luottaakin koiraansa, että se oikeesti osaa ja tulee ihan hyvin vetoihin. Ei olla vaan tehty niitä kovin paljoa viime aikoina, niin en oikeen tiennyt… mutta osashan se.
12 hypyllä taas vaikeuksia. Tehtiin öö, ei saksalainen vaan se samantyyppinen toinen, jossa koira tulee vaan ohjaajan toiselta puolelta.
Mä ensin tajusinkin väärin miten koiran pitäs tulla ja sit olin ihan myöhässä, enkä osannu kääntyä ja liikkua samaan aikaan.. tätä tehtiin monta kerta.. Kyl se niinkun tuli, mutkun se tuntu vähän tekastulta ja ei niin luontevalta. Mutta pakko sanoa, että viimenen suoritus oli ehdottomasti se parhaimailta tuntuva !
Tehtiin myös jossain välissä muutama paikkamakuu, vähän levotonta, joten pidin ajat lyhyehköinä.