treeniporukan vaihto, aksailua siis pitkästä aikaa!

Vaihdettiin sitten treeniporukkaa, kun vanhaa ei enää ole. Siirryttiin JSPKH:n kisaavien agitreeneihin, sinne aivan juurille, missä Kinginkin kanssa silloin joskus aloiteltiin.. tosin silloin oli eri ohjaaja remmissä, mutta tuttuja naamoja edelleen(:

Hmm, toisaalta kovin opettavaiset treenit, mutta musta oli vähän outoa, että käytiin reilun tunnin aikana monta erilaista rataa (samalla ratapohjalla), mutta yhteenkään niistä ei paneuduttu ihan sataprosenttisesti. Siis sellasia pätkiä kumminkin vaan. Jokaista mennään kerta läpi, jonka jälkeen koutsi antoi vinkkejä ja palautetta, missä vika oli.
Kun on ite tottunut siihen, että sen treenikerran aikana on tasan se yksi rata, mitä käydään ensin läpi ja tehdään siitä sitten mahdollisimman hyvä, paneudutaan vaikeisiin kohtiin ja ohjauksiin.
Toisaalta, rupesin ajattelemaan tätä siltä kannalta, että onhan kisoissakin vain se yksi mahdollisuus saada rata menemään oikein. Silloin täytyy olla hyvä ja ajoissa käskytyksen kanssa.
Mutta oikeasti, mennäänkö silloin eteenpäin esimerkiksi ohjauksen kanssa, jos räiskitään sinne tänne ja ajatellaan, että kyllä se seuraavalla, erilaisella radalla menee paremmin. Opitaanko silloin kovin tehokkaasti? Ollaan treeneissä, silloin ei tarvitse osata.
Olin kovin ihmeissäni tästä treenitavasta. Ei välttämättä suinkaan kumminkaan mikään huono, oon vaan ite tottunut niiiin erilaiseen, että herätti omassa pienessä mielessäni kummastusta.

Kouluttaja oli kuitenkin tosi kiva, antoi mulle vinkkejä ja korjas mun ohjausta ihan niinkun pitikin. Mä en oo tottunu käyttämään käsien ohjausta ja rintakehää niin voimakkaasti ohjauksessa, joten kiinnitti tähän huomiota. Saan samalla kerrottua koiralle esimerkiksi siitä, että minne suuntaan jatketaan seuraavalle esteelle.
Samoin Soololla valuu käännökset aika paljon, joten siihen pitää kehittää joku kiinnittävä käsky, että tulee mukaan. Toisaalta en osaa vielä ollenkaan arvioida, että milloin sitä pitäisi ottaa enemmän haltuun, että ei valuisi. Tai kyllähän mä oon käyttänytkin jotain tässsä -tsydeemiä aina sillon tällön, mut terävämmin vielä:D Oli muutenkin olevinaan tosi outoa ohjata taas agilityä, kun on ollut taukoa jonkin aikaa:D
Mun suurin moka oli se, kun mentiin jollakin pätkällä aika suoraviivaista rataa, niin olinkin sitten ihan hukassa, kun olin ihan koiran perässä ja en antanu käskyjä ajoissa.
Mua harmitti, kun ollaan nyt treenattu keppejä kotipihalla ja se ei himpskatti vieköön osannutkaan muka hakea niitä. Ok, mun käsi meni alas ja putki oli vieressä, mutta silti. Nooh, kyl se parin yrityksen jälkeen sit kumminkin.

Meiltä myös kysyttiin taas, miksi ei olla kisattu vielä? Musta tosin tuntu, että tän päiväset treenit meni ihan surkeesti meidän osalta, säädettiin vaan, eikä mikään ratapätkä menny niin hyvin..
Soolo oli myös erittäin oudon rauhaton, ei rauhoittunut häkkiin niinkuin oon nyt tottunut. Edellisessä treeniporukassa ollaan oltu ihan nätisti, vaikka muutkin menee aksaa. Ärsytti. Ja mä en osaa komentaa sitä olemaan hiljaa, vaan oikeastaan vahvistan sen käytöstä, kun hiljennän sen sitten siten, että teen sen kanssa kohta jotain……… arg, tyhmä omistaja ja tässä meillä on kohta ihan kunnon soppa, mitä ei ihan helpolla puretakaan enää, kun koira alkaa olla jo kaksvee ja ohjaaja opettanut tohon, että saa tahtonsa läpi..

Tunteet on vähän epämääräiset ekan treenikerran jälkeen, uudessa porukassa. Mua jännitti.
Kaikenkaikkiaan oikeesti tosi kiva päästä porukkaan mukaan, kiva päästä treenaamaan ja kaikkea. Innolla odotellen viikonloppua ja myös ensi viikon treenejä. Tällä paketilla mennään nyt ainakin jouluun asti, saa nähdä, miten kehitytään siinä ajassa! :–)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *