Avainsana: haku

noloo äijäilyä, video kaukoista ja vauhtiaksailua!


Ukkojen etsintä

Soolon kanssa ei ole oikein koskaan tarvinnut kunnolla miettiä, tekisikö se mieluummin töitä, vai haistelisiko? Ei edes kisoissa oo tarvinnut pohtia. Hajut toki kiinnostaa koiria, mutta työt menee aina niiden ohi! Tällä kertaa ei.
Ennen omaa vuoroamme lällyttelin n. 4kk vanhaa pentukoiraa, leikittiin ym ihanaa. Meidän treenivuorollamme Soolo haistoi tämän ja meni aika sekaisin siitä.

Pyysin treeniryhmältä jo ennen meidän vuoroa neuvoa, mitä meidän tulisi tehdä. Ihanasti kaikki auttoivatkin. Mä olen ihan uuno vielä tämän lajin suhteen, niin en viitsi tehdä itse mitään suunnitelmia, vaikka aika monet treenit olenkin ehtinyt näkemään.
Ensimmäinen ukko tehtiin ns. näkölähtönä. Soolo vaikutti ensin innostuneen tästä, mutta eipäs sittenkään. Hajut vei miestä.

Leikin hetken Soolon kanssa janalla (syttyy aina hyvin tähän!), jonka jälkeen lelu menikin Tiinalle, joka sai Soolon ihan intopiukeeksi. Näkölähtönä tämäkin ja sinne se sitten ampaisi täysiä perään hetken päästä! Hienosti myös ilmaisu piilolla tulee samantien, kun löytää.

Soololle ilmeisesti tarvitsee tehdä vielä paljon lisää tällaisia motivaatiotreenejä, jotta se ihan oikeasti alkaisi ymmärtämään, että täällä metsässä pitäisi tehdä töitä.
Mulle jäi tosi hyvä fiilis treenien jälkeen, vaikka alku meillä menikin täysin perseilyksi, mutta tuon yhden onnistuneen jälkeen tehtiin vielä kaksi onnistunutta lähetystä (tosi helppoja ja lähelle), joten eiköhän me tästä vielä jatketa ja opita tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin taas itsenäisesti tekemässä vähän tottisjuttuja myös. Hyppynouto ja A:n kautta nouto alkavat olla helppoa kauraa! Vielä autan Sooloa lisäkäskyllä A:n kautta noudossa (meinaa kiertää esteen tullessa takaisin), mutta oikeasti: meillä ei ole paljoakaan duunia enää tottiksen suhteen!! Se älyn eteenmeno vaan kyllä unohtuu aina.
Täytyisi varmaan alkaa treenaamaan esineruutua samalla intensiteetillä, koska se jos mikä kaipaisi treeniä!

Agilityä – jatkoryhmän treenit

Ilona oli valinnut meille alunperin Niina-Liina Linnan suunnitteleman radan, joka osoittautuikin tosi kivaksi! Radalla oli juuri meidänkin kaipaamia juttuja: koiran pitää vaan irrota ja mennä eteenpäin, eikä jäädä käteen kiinni.
13-esteellä oli juuri tämä ongelma, että Soolo ei oikein irronnut hypylle, samoin 20 hypyllä, muuten rata sujui melko mukavasti – lukuunottamatta esimerkiksi pelleilyä A:n kontakteilla ym.



Treenien lopuksi vielä koeajettiin JSPKH:n agimölleihin tuleva spurttirata, jossa kaikki keinot on sallittuja – nopein voittaa! Tää oli tosi hauskaa, vähän pientä kisamieltä kellottamalla. Ilonalta on tulossa tästä myös video meidänkin osalta, joten saatte pian toivottavasti nähdä sen!

Voittajaluokan kaukokäskyt


Nämä alkavat pikkuhiljaa hahmottua meillekkin, vielä tarvitsee vähän nopeutta saada noihin ja lisätä hieman etäisyyttä. Aika maltilla olen näitä treenannut viimeaikoina. Luulisin kuitenkin, että ne on ihan hyvällä mallilla, vai mitä?

Postauksen kuvat: Mira Äikiä

haaveilua ja harrastamista!

Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

Haku-metsässä ukkoja etsimässä

Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


Minun rakkaus <3

mikä tekee sut onnelliseksi

Viime viikko vietettiin isän luona kotona hiihtolomaillen, mikä olikin tarpeen, sillä alan stressaamaan koulujutuista vähän liikaa, koska aika kuluu kokoajan ja pääsykoepäivä häämöttää. Lukeminen ja opiskelu on ihan huisin kivaa, mutta silti tuntuu jo nyt, että aika loppuu kesken! Aikaa on toki vielä ruhtinaallisesti kolmisen kuukautta, silti!!!

Lomailun aikana treenaattiin ahkerasti (tottakai), arkena siihen on ihan liian vähän aikaa! Maanantaina päästiin kisaavien agilitytreeneihin tuuraamaan, olipa ihanaa päästä taas mukaan! Ilonaa oli myös kivaa nähdä Nitan ja Nemon kanssa.

Torstaina puolestaan kävimme pitkästä aikaa treenaamassa hakua. Soololle tehtiin kolme maalimiestä, jokaiselle ilmaisu. Soololla on kova into mennä sinne, eikä se jää enää juurikaan kyselemään multa, vaan hoitaa hommat melko itsenäisesti. Vielä sillä on paljon opettelemista nenänkäytön kanssa – ei ole niin tarkka, vaan yrittää vielä etsiä katseellaankin. Tää on kuulemma ihan ok vielä näin alkeisvaiheessa, kunhan saa lisää treeniä, niin alkaa toimia paremmin:)
Yksi maalimiehistä kommentoi Soolosta; ”täältä tulee collieterrieri, joka on hieman vaikea saada metästä pois” – aijjaa, se kyl taitaa vähän tykätä kiskoo tuota lelua.. :’DD

Tää touhu on paljon kivempaa puuhastelua, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellutkaan. Pitäisi ehtiä ja jaksaa treenata myös esineruutua omalla ajalla, jotta sillekkin saataisiin huomattavasti enemmän rutiinia.

Tässä jopa hieman todistusaineistoa, että me ihan oikeesti hakuillaan! Varusteet ei kyllä taida näyttää siltä (ei treeniliiviä, saati koiralla, koska ne jäivät Korpilahdelle).


Ohjaaja sai hieman noottia tästä lähetysasennosta koiran päällä, josko seuraavalla kerralla muistaisi!

Perjantaina treenattiin jatkoryhmän kanssa agilityä. Treenipohjaksi olin löytänyt tällaisen, josta ryhmäläiset selviytyivät ihan kunniakkaasti, mutta mulla ja Soololla oli ongelmia loppupätkällä, kun kartturi ei osaa lähteä ajoissa liikkumaan ja juosta kunnolla!
Jotapauksessa kivat treenit ja ryhmäläiset kivoja! Mä niin tykkään tästä hommasta! Ilona näissäkin treeneissä mukana :>.

Lauantaina matkattiin Lempäälään agikisoihin. Kaikilta radoilta hylly, hehehehe näinhän tän kuuluukin mennä XD.
Ohjaaja oli ihan pöllö. Lähdin toiselta radalta jopa kesken pois, koska mua alkoi niin paljon vituttamaan, etten mä ohjaa kunnolla ja siks perseillään vaan. En oo koskaan joutunut tekemään mitään tollasta, mutta no can do, kun oot paska, ei se koiran vika ole. Kädetkin heittelee missä sattuu, kun videoita taas katselee.

Musta on tosi hassua, että Soololla on taas kisoissa noita pönttöjä juttuja: tulee paljon käteen kiinni ja jättää sen vuoksi suorittamatta esteitä – se teki sitä, kun aloitettiin kisaamaan, mutta en millään ymmärrä, miksi se ei esimerkiksi suorittanut tuota okseria radan alussa, mutta myöhemmin menee sen väärään suuntaan, vahingossa irroten… hehehehe.
Mä en voi välillä ymmärtää pienen koirapojan ajatuksia. Samoin kepeille menossa oli outo, koska treeneissä tuollaiset toimisi varmasti, mutta kai me tarvitaan vaan kisakokemusta taas molemmat!
Äh, kaikki nää samat virheet vaan toistuu ja toistuu.. Eihän toi mitään sujuvaa ohjaamista ole ollenkaan, molemmilla vielä paljon harjoiteltavaa, vähän jopa hävettää laittaa näitä mokailuvideoita :’D


Viimeisen radan ratapohjasta tykkäsin ihan tosi paljon itse, sen oli suunnitellut tuomariharjoittelijana toiminut Janne Karstunen. Ite olin kumminkin ihan toivottoman tiellä kepeille menossa ja no, Soolo vähän perseili keinun kontaktit, josta menin hämilleni. Sählättiinhän me siis siellä vähän kaikkea muutakin, noita tuttuja kieltoja taas.. en ymmärrä minkä takia niitä taas tulee ja tuo viimeisen esteen kierto oli solvolle varmaan joku aivopieru!
Itelle jäi vähän epäselväksi, miksi meidät hylättiin tällä radalla (aattelin että ois 15vp), mutta kai se oli toi vika hyppy jotenkin outo:D





Lisäsin meidän blogin myös nyt blogloviniin, kun tuota Googlen käyttäjäraatia ei näihin WordPressin blogeihin ilmeisesti saa, joten olis kiva jos jotkut lukijoista edes tunnistautuisi sen kautta :–)

— Seuraa blogiani Bloglovinin avulla —

RAKAS JO 4-VEE


Sinä olet jo isopoika!
Oon nelivuotias, oppimaan innokas!
Sain nimen hauskimman, SOOOOLO!
On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää
puuhailee touhuissaan SOOOOLO.
Maailma muuttuu, niin minäkin!
OON SOOLO! HEI VAIN!

Kingi oli mun luona Korpilahdella viime viikon. Isi on vieläkin ihan kamala syöttämään koiralle herkkuja, joten taidan jatkossakin ottaa sitä tänne hieman laihikselle pariksi viikoksi.. Toi pappa on vaan niin ihku! <3 Mä en ollut tajunnut, että miten ikävä mulla onkaan ollut noiden jokailtaisia riehumiskohtauksia, söpöliinit! Harmi, että kameran keksii vasta ihan liian myöhään ottaa:D

En tajua, miten aika on mennyt näin hurjan nopeasti tuon sooloilijan kanssa. Ihan hetki sitten mä vasta haaveilin koirasta, jonka kanssa pääsisi harrastamaan ja tekemään täysillä! Eilen se oli pieni, mun sylissä, mä niin onnellisena, kuin voi pieni koiratyttö olla!
Nyt alan pitkästä aikaa vasta haaveilemaan kaverista tuolle – josko se olisi solppiksen oma pentu, vai joku ihan muu otus? Aika menee ihan liian äkkiä! Ei ehdi edes nauttimaan kaikista ihanista hetkistä tarpeeksi. Välillä ainakin musta tuntuu siltä. Mä en edes uskonut, että saisin näin ihanan koiran – vaikka se välillä onkin ihan idiootein <3 Mitäs muutakaan tuo otus haluaisi tehdä synttäripäivänään, kuin treenata agilityä? Ihan ykkösjuttu Solppiksen kanssa. Lähdettiin siis poikaystävän kanssa Killerille agilityn epiksiin. Käytiin tekemässä kisaavien rata kaksi kertaa. Epiksissä oli myös meidän treenikaverit Anu ja Nelli!
Meillä oli taas sama tuttu ongelma: kepit – kattokaa vaikka videolta taas, että mitä ne mun propellikädet tekee. Hyi. Milloinkohan mä opin olemaan sabotoimatta ton koiran suoritusta ja ohjaamaan kerrankin kunnolla ja huolella ensimmäisillä kerroilla? Pussi oli Soolon mielestä myös vähän outo!
Toisella kierroksella sit päätin ottaa kontakteja A:lla uusiksi, kun vähän epävarmasti jäi sinne. Tätä ei oo tehnyt pitkään aikaan, joten koska oltiin mölleissä, niin hyvä paikka varmistella! Ekalla yrityksellä kumminkin vissiin 15vp ja kolmossija! Saatiin siis jopa kotiinviemisiäkin tolla räpellyksellä!:D

Liitelyjen jälkeen tein Soolon kanssa vähän tottisteluja. Älyttömän hyvää seuraamista, piilopaikkista niin, että menin itse ulos hallista. Musta on tuntunut monesti, että ton suoritus melkein aina paranee, mitä enemmän häiriötä on – mikähän siihen on syynä?

Eilen käytiin ennen hakutreenejä tottistelemassa pienellä porukalla kentällä. Haluan vähän tietää, että millaista suoritusta pitäisi sinne alkaa rakentamaan. Mulle on ollut vielä hieman epäselvää, että mitä kaikkea pk-puolen alokasluokan liikkeisiin ylipäätään kuuluu. Helpotus kuitenkin oli, kun ei meille ilmeisesti ole uutta kuin ainoastaan A:n kautta oleva nouto ja tasamaanouto. Eteenlähetys on myös kesken, mutta sitä ollaan sentään tehty joskus aika paljon!
A:n kautta oleva nouto pitää miettiä hieman erilailla, kun Solppiksella on niin vahvana 2on2off agilityn kautta, että miten sen kunnolla opettaa, että nyt saakin vaan juosta läpi (mitä ei agilityssä saa jatkossakaan koskaan). Saatiin Soolon kanssa tehtyä kuitenkin yllättävän nopeasti jo noutojakin A:n kautta, avustuksella toki!
Seuraamisiin tietty pitää saada lisää kestävyyttä, että jaksaa tehdä intensiivisemmin kaavion, kuin mitä BH:ssa, sekä jääviin hieman lisää varmuutta ja ohjaajalle selkeäksi nuo askelmäärät. Tähän asti kun ollaan tehty lähinnä vain ALO:n mittaisia seuruita.
Mä luulin, että meillä olisi tottiksen suhteen paljon enemmän töitä tekemättä! Esineruutuakin pitäisi ensi kesänä viimeistään alettava treenaamaan säännöllisesti.

Haussa kolme ukkoa, ensimmäinen vallin takana, toinen aika helppo ja kolmas myös vallin takana. Soololla on metsään mentäessä ihan hirmuinen into päällä, enkä viitsi sitä vielä ottaa niin täysillä hallintaan sinne mentäessä. Maalimiestenkin luo tuo yrittää kovasti mennä! Lelupalkka toimii!
Kouluttaja kokeili pientä yritystä haukuttamiseen, joka sujuikin niin hyvin, että seuraavalla kerralla jo haukutetaan maalimiehen luona! Ei kyllä ollut mulle yhtään yllätys, että tuo otus on helppo muidenkin saada haukkumaan.

pstt. Tätä poppoota on aina välillä ikävä!

ukkoja etsimässä, aksailua ja papparaisen ikävöintiä


Kuva: Tea Lemmetyinen

Viime viikon keskiviikkona oli meidän toiset hakutreenit. Soololle tehtiin kolme ukkoa, eka oli aika helppo, toinen ja kolmas vähän sit enemmän piilossa. Ekalla Soolo oli taas ihan kujilla, että mitä täällä tapahtuu, mamma neuvo mua väyväy!!??! Toisen Soolo löysi melko helposti ja kolmannella se sitten kouluttajan mukaan jo selkeästi teki töitä etsimällä ilmavainulla ja käyttäen nenää. Siitä kyllä vielä tulee mun pikkuinen hakukoirani <3 Tää vaikuttaa kyllä ihan mukavalta lajilta - ainut, niin tuolla metsässä tuppaa jo tähän vuoden aikaan olemaan jo aika kylmä, että ens kerralla laitan kyllä paljon enemmän vaatetta mukaan, kun oottelua ja istuskelua on kumminkin aika paljon! Hurjan paljon oppii myös seuraamalla muita koirakoita. Soolosta on kivaa, kun metässä saa paljon ruokaa ja sen saa vielä niin kovin helposti!

Viikonlopun Soolo sai viettää Jämsän puolessa kotona, Kingin kanssa ja isukkiikin oli sen mielestä ihan sairaan ihana nähdä, voi veljet, kun koira voi mennä sekaisin! Soolo kun on tottunut, että Kingi on aina vierellä, niin voi sitä jälleennäkemisen riemua <3 Kävin poikien kanssa metsälenkillä, jossa saivat riehua vapaana tuttuun tapaan; niillä selkeesti oli toisiaan ikävä ja piti kokoajan härnätä ja puksia toista :'D <3 Kotiintullessa Kingikin kyhnötti varmaan puolituntia mun sylissä, kun ei oo nähnyt hetkeen. Kyllä mullakin sitä oli ikävä.

Tänään kävin kouluttamassa toisen kerran agin jatkoryhmää. Ne on vieläkin liian päteviä mun radoille!!11:D Luulin jo, että olisin tehnyt niille liian vaikean radan. Soolokin pääsi vähän tekemään ja TAAS kontaktit rakoilee, mikähän niille on nyt yhtäkkiä tullut – pitkään olleet nimittäin aika hyvät?! Muuten ihan mukavaa tekemistä, jos unohdetaan se, että radan jälkeen Soolo ois halunnut vielä vähän tehä lisää. Kouluttajana sai olla vähän nolona, ku oma koira rallattelee lelu suussa radalla, et äälläälää haluun tehä lisää en halu autoo!!11 Toinen lelu ois iha ollu pätevä, joskin autto sekin, et ohjasin sitä pari hyppyä:D Mun agihullupiski.

Koulussa sujuu aika mukavasti. Kohta on ensimmäinen yliopiston kurssi suoritettuna ja muutenkin oon ihan kärryillä kaikesta, vihdoin:D Aluks vähän mietitytti omaan kämppään muutto, mutta tää on ollu kyl tosi kivaa! Aika kovaa on iskenyt se, että eläminen on oikeesti aika kallista, ruoka maksaa ja kaikki muukin maksaa aika paljon. Isin siivellä eläessä sitä ei oo oikein aikasemmin ees kunnolla tajunnut, mutta nyt kyllä, kun joutuu ite elättämään ja huolehtimaan itsestään kokonaan. Maailma niiku avartuu. Oon kyllä viihtynyt täällä, tykkään omasta rauhasta, vaikka melko sosiaalinen noin muuten oonkin.



Kuvat: Sunna Kivisalo & viim. Tea Lemmetyinen

uusi harrastus: HAKU!

Melissa ja hänen pojat kävi pitkästä aikaa Jämsässä niin, että ehdittiin treffaamaankin treenien merkeissä! Oli huippista päästä tekemään jotain pientä kivaa ja kiva nähdä Eetua ja Untoa! Voi, Unskistakin tullu jo iso poika, eikä oo enää sellanen pentuhöppänä :3 Soolo teki kivoja keppejä ja kontakteja ja jotain pientä kivaa vauhtirallittelua. Kummallista, kun noi kepit ei vaan koskaan kisoissa onnistu, vaikka treeneissä voin näköjään tehdä melkein mitä vaan..

Tiistai-iltana kävin kaverin kanssa treenaamassa Soololle luoksarin stoppeja tennispallojen kanssa, niin että pallo lentää etujalkoihin. Muutama hyväkin tuli, mut onhan toi vielä tosi pihalla, mitä siinä pitäis tehä.. Piilopaikkista myös ja normipaikkis, loistava eläin.

Keskiviikkona pidin ensimmäistä kertaa agilitytreenejä toisille, JSPKH:n agilityn jatkoryhmä. Tai jotta ei ihan menis valehteluks, niin oli mulla Mira hyvänä tukena kokoajan ja vähän yhteispelillä vedettiin. Olin ihan ällikällä lyöty, että ryhmä olikin niiiiin hyvä! Mä olin niiiiin aliarvioinut ne (treenanneet kesän alusta), eli ens kerralle pitää keksiä jotain paljon haastavampaa! Mulla oli kuitenkin tosi kivaa ja oon ihan intona, koska tää tuo mun agilityharrastukseen uudenlaista haastetta ja toivon mukaan opin itsekin tosi paljon, jos noita nyt useamminkin pääsen ohjailemaan.
Oon ollut itsekseni niin kovin huono suunnittelemaan treenejä etukäteen, mutta nyt ilmeisesti täytyy oikeasti paneutua siihen, koska tuollaisen ryhmän kanssa ei vaan oikein toimi se, että painelet kentälle ja keksit siellä sitten jotain radanpätkää, tai ainakaan se ei vie yhtään eteenpäin (ihan kuin se veisi omiakaan treenejä..)

Päästiin Soolon kanssa myös muutaman kerran tekemään pientä pätkää. Kontakteissa oli pientä hakuammuntaa. Soolo myös liukasteli vähän vaarallisesti puomilla. Treenien jälkeen kävin vielä tekemässä vähän tokojuttuja kentällä. Tärkeimpänä hyppyä: esteelle lähetys ja pallo lentää, jotta saan koiran pysähtymään paljon kauemmas hypystä. Nyt tulee tosi lähelle, joten AVO-hypyn takia pakko saada kauemmas esteestä, jotta sitä voi alkaa rakentamaan muutenkin. Tehtiin alo hypyn lisäksi myös avo-hyppyä palasissa.

Kuulin, että hakuryhmässä olisi vihdoin vapaita paikkoja, joten oltiin Soolon kanssa ihan intona heti tulossa tutustumaan lajiin! Tänään siis vuorossa hakuilua. Tehtiin Soololle vaan vähän tutustumista, että metsästä löytyy kävellessä jotain ihan ihme ukkoja ja niiltä saa jopa ihan sairaasti herkkuja! Tää on kivaa! Eka Soolo vähän ”säikähti” tai oli ihan ihmeissään, että miks täällä on ihmisiä kyykyssä, mutta tokalla ja kolmannella meni jo kattomaan, että josko näiltäkin kivoilta sais namuskaa.. 😉
Päästettiin Soolo vapaaksi toisella ukolla, jolloin tuttuun tapaan Soolo alkoi komentamaan mua, että ”mamma tehään jotain anna ohjeita!!1111”, niin treenikaverit sanoivat, että ”Tolle koiralle sit todellakin tehdään haukkuilmaisu, niin hyvä ja tasanen väyvätys”
Ei yllättäny, ei. Veikkaan myös, että olisi aika helposti rakennettavissakin! Ens viikolla jatkuu, katsotaan sit, josko me alettais oikeasti tykkäämään tästä.

Ainiin, ilmoitin Soolon vielä ensikuulle BH-kokeeseen. Josko siinä sitten olisi meille joksikin aikaa tarpeeksi tottelevaisuuskisajuttuja.

Kuvat: Kai Karuveha. Hiuksista huomaa, että tukan pikku vaalennusprojekti on hieman keskeneräinen vielä:D