toko – Sivu 2 – Kuningasmaista Sooloilua

korpilahdelta päivöö

Ajattelin kertoilla vähän meidän kuulumisia, koska elämässä on tapahtunut nyt vähän isompia muutoksia viimeaikoina. Muutettiin Soolon kanssa maanantai-iltana vihdoin pysyvästi Korpilahdelle, tosin vain ensi vuoden ajaksi. Aloitin siis tiistaina opinnot Alkio-opistolla ja katsotaan ensi vuonna, kuinka paljon hyötyä tästä on ollut. Asutaan mukavasti rivitalokaksiossa. Soolo joutui eilen olemaan ensimmäistä kertaa yksin koulupäivän ajan ja naapurilta udellessani kuulin, että pikkupoika oli ulvonut ja itkeskellyt täällä koulupäivän aikana. Onneksi naapuritkin ovat koiraihmisiä, niin eivät ihan herkästi hermostu tuollaisesta, toivottavasti kuitenkin sopeutuu mahd. pian!

Maanantaina päästiin Julia Kärnän agitreeneihin Kana-areenalle ennen Korpilahdelle tuloa. Meillä oli aika mukava, mutta myös haastava rata. Ensimmäiset kolme estettä tuottivat ihan kaikille treenareille ainakin jonkinmoisia ongelmia. Takaakierroissa Soolo ei oikein lue kunnolla mun ohjausta. Julian mukaan mun ohjaus on äärimmäisen selkeää, mutta ilmeisesti sen takia, kun koira on saanut tulla päälle / kiinni mussa / kääntyä mukaan niin pitkään, niin se on oppinut jotenkin siihen toimintamalliin. Rintamasuunnan muutoksella saatiin kuitenkin ihan erilaisia tuloksia radan menoon, vaikkakin ei oo ihan normaalia ohjata esim. takaakierto+valssia tuohon tapaan, mutta toimi meillä hyvin kun vähän käänty eritavalla, eikä vaan törkkässyt sitä sinne. Kepeiltä Soolo tuli taas kerran tokavikavälistä pois, ARGHH, mikähän tuossa on, pitää vaan muistaa varmistella noita! Avokulmaa kepeille pitää myös harjoitella jatkossakin. On niin älyttömän kivaa päästä tuollaisiin treeneihin, mistä saa aina niin hurjasti irti ja uutta treenattavaa!

Korpilahdelle takaisin. Mulla on ollut tosi helppo viikko ainakin tähän mennessä, asiat, joita on käyty tunneilla, on olleet mulle vähän liiankin helppoja. Jatkossa ne varmasti vaikeutuvat jonkin verran ja avoimen yliopiston opinnotkin tuo lisähaastetta elämään, sekä uusi työpaikka lähimarketissa.

Koulusta koiraihmiset jotenkin kummasti löytää aina toisensa. Ollaan käyty nyt muutaman kerran lenkillä ja tänään käytiin treenaamassa ja voi että, oon niin iloinen, että mulla on kerrankin näin lähellä tokotreeniseuraa. Soolon kanssa tehtiin paikkista, seuraamisia ja vähän kaukoja. Soolo äänteli aika hurjasti tällä kertaa paikkiksessa, häiriötä oli ihan hurjasti. Kerran lähti (!!!! MITÄ EI OO TEHNY SATAA VUOTEE) viereisen spk luo haistelemaan, perkeleitten kera takaisin vaan paikalleen. No, kyllä se siellä sit taas pysy, vaikka vieressä luoksetuloja ym.

ensimmäinen tokokoe! JEEE

Huomenna se koittaa. Meidän ihka ensimmäinen tokokoe, hui.
Eilen kuulin suru-uutisen koskien Soolon isää, Rikua. Rikulla oli kivut tulleet elämää rajoittaviksi ja herra jo aika väsynyt. Mä niin rakastuin tuohon otukseen silloin monta vuotta sitten. Elämä on ihan liian lyhyt välillä ja menee niin kovin äkkiä. Asiaa miettiessäni päätin, että mä nautin, ainakin yritän, joka hetkestä, kun oon ton koiran kanssa tekemässä. Ei se pääasia harrastamisessa saa olla, tekeekö se kisoissa liikkeet ihan puhtaasti, vai ihan päin helvettiä. Soolo tekee parhaansa aina (mitä nyt välillä vähän sikailee), mutta me yritetään, katotaan, mihin se riittää nyt!
Kokeeseen ollaan valmistauduttiin käymällä pitkällä lenkillä, tehtiin 5min täydellinen paikallamakuu ja illalla superlyhyitä makuita. Aamulle on suunnitelmissa vielä pitkä lenkki, jotta saan eläimeltä suurimmat energiat ulos.
Toi on mun rakas <3

Tavoitteena oli olla koepaikalla ajoissa, että ehdin lenkkeilemään ja kuluttamaan pojalta liiat energiat pois, vaan eipä sitä aikaa liiaksi jäänytkään. Ens kerralla vielä aiemmin! Kisapaikkana Tampereen Eteläpuisto, ihan huippis kenttä tokoiluun. Tuomarina Aino Juhantalo. Perus kisakirjan ostamiset ja mikrosirun tarkistukset aluksi ja sit kävelylle.

Mentiin kehään ja Soolo aloittaa rivissä haukkumisen. Haukkuu. Juuri sitä mun komennushaukkua, minkä kanssa ollaan painittu iät ja ajat. Mietin, että tästä tää painajainen alkaa.. Ajattelen, että me ei mennä paikallamakuuseen, jos se jatkaa tota luoksepäästävyydenkin ajan. Mä en kehtaa komentaa samalla tavalla, kun normaalisti tekisin, koska ollaan kehässä (vaikka varmasti pitäis). No, loppu se kumminkin ja paikallamakuu saa alkaa. Tiedän, että käskyn alla se kuitenkin toimii, vaikka koirahan on aina koira, eikä sekään 100% ole koskaan.

Luoksepäästävyys – 7 – alun haukkumisen takia tippu pisteet, muuten jees.
Paikallamakuu – 7 – tässä pisteet lähti pienestä ääntelystä (jota en edes itse kuullut!!, mutta tuomari koiran lähellä kuuli) ja levottomuudesta – katseli ympärilleen ym. Rivistä lähti myös yksi koira omistajansa luo. Muistan tuomarin vähän jopa ihmetelleen, että sain koottua sen noin hyvään suoritukseen.
Taitava, hieno poika! Tätä me lähdettiin hakemaan. NIIIN huippua, koska tän kanssa me ollaan painittu kaikki nää vuodet! Muistelen vielä, mitä vuosi sitten tehtiin tokoleirillä..
Seuraaminen kytkettynä – 7½ – ai kumpi suunta on oikee? missä mä oon? mikä täyskäännös? Ohjaajan piikkiin kaikki mokat, koira ois tehny hienosti……MUA JÄNNITTÄÄ ja oon paniikissa, tuomariltakin; hengitä syväääään ja rauhotu, ei oo hätää.
Seuraaminen taluttimetta – 9 – tää oli sitä meiän tekoo! Pisteen menetystä en omalta paniikiltani muista.
Maahanmeno seur. yhteydessä – 8½ – hieman hidas oli, muuten jees.
Luoksetulo – 8 – en kyllä taas muista, mitä vikaa tässä oli?
Seisominen seur. yhteydessä – 8½ – hieman kuulemma hiippaili, mut ei paljoa.
Estehyppy – 10 – jee yks kymppikin!
Kokonaisvaikutus – 5 – Soolo haukku liikkeiden välissä, joiden takia tää tippu näin paljon, muuten koira osaa, ohjaajan paniikista huolimatta. Aluksi se oli voimakkaampaa, koska omalla käytöksellä hölmösti vielä yllytin koiraa haukkumaan, tietämättäni. Soololle riittää palkaksi ”hyvä”, eikä mitään ”hyväjeehieno poika” vaikka olisin miten iloinen sen osaamisesta, eikä sit seuraavassa kokeessa todellakaan mitään koiran silittelyjä palkaksi enää, vaikka mieli tekisi. Tuomari tajus homman jujun heti, vaan miksen mä?

TITTITITIDII saatiin silti ykköstulos!! 162p JIAHAA en vois olla ilosempi! Nyt on rima ylitetty ja meitä saattaa ehkä jatkossakin nähdä tokokentillä, koska ei se loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin kamalaa!
Olin ihan paniikista jäykkänä aluksi kehään mennessä ja ihan hukassa, mitä siellä pitää tehdä, vaikka säännöt on käyty niiin moneen kertaan läpi tässä viimeisen neljän vuoden aikana, kun ei tuonne olla uskaltauduttu. Ihan hupsua tollanen, onneksi agikisoissa ei tarvi jännittää yhtään enää. Eiköhän tuokin vähene, kunhan käydään enemmän ja saan kokemusta.

Todennäköisesti käydään vielä alokasluokan kisoissa hakemassa kokemuksia, ja avoimen luokan luoksarikin on edelleen kesken vielä pysäytyksen osalta, vaikka pikkuhommahan se on treenata.

pursuu treeni-intoa !!

Eilen oli taas meidän oman Jämsäläisporukan agitreenit. Meillä on kyllä niin kiva porukka nykyään mukana, että treenejä melkein odottaa innolla. Yritettiin tehdä jotain ”kamalaa juoksurataa” – tehtiin siis mahdollisimman pitkillä esteväleillä jotain suht helppoa rallittelua – mikä on toisaalta meille ollut hieman ongelmallista, kun pitää saada koira irtoamaan esteille itsestä kauempaa.
Toisaalta harmittaa, että mulla on aina töitä, kun meidän kouluttaja on ollut mukana treeneissä ohjaamassa, haluaisin nimittäin taas kuulla ohjeita siltäkin suunnalta. Toisaalta taas on kiva, että voi treenata just sellaisia asioita, joissa on omalla kohdalla puutteita ym.

Mä alan (VIHDOIN!!!) entistä paremmin hahmottamaan sitä meidän ”ongelmaa”, mistä suurin osa virheistä johtuu meillä nykyään. Se, että Soolo on niin kiinni kädessä, se kuuntelee tasan tarkkaan, mihin mä sitä ohjaan. Mä haluan sille enemmän itsenäisyyttä myös tavallisille hypyille. Kontaktit ja kepit mä oon osannut sille opettaa hyvin itsenäisiksi, mutta en oo tähän asti tajunnut, että samaa pitää opettaa myös ihan tavallisille hypyille. Mä vapaudun hyvin paljon ohjauksesta ja pääsen helpommalla, kun otetaan nyt tämä tavoite!

Sain treeneissä myös ohjata kahta terrieriä. Ajattelin, että minikoiran ohjaaminen olisi jotenkin paljon haastavampaa, mutta tajusin tässä erittäin selkeästi meidän puutteen koiran osaamisessa – noihan irtos ihan superhelposti jollekkin kauemmalle hypylle, kun ”heitti” sen sinne vain ! Soolonkin on opittava toi nyt oikeesti!:D
Kepeillä ei ollut taas mitään ongelmaa – teki nopeasti – pystyin myös irtoamaan ja vaihtamaan puolta alku- ja loppupäässä. Eli ilmeisesti Soolo tarvii vaan entistä enemmän treeniä erilaisilla kepeillä, kun tollasta epävarmuutta vielä esiintyy, niinkuin esim. MY-leirillä.

Meidän treenikentällä on myös pk-esteet ja tokohyppy. Tulin kentälle melko ajoissa, niin siinä muistuttelin Soololle vähän tokohyppyä, kun ei olla niin pitkään aikaan tehty. Haluaisin sen hyppäävän vielä kauemmaksi esteestä itsenäisesti ja palkan avulla sen helposti tekeekin – pitää taas ens kerralla ottaa vaikka targetti mukaan ja muistutella sitä tuolle. Mitään ongelmaahan tuossa ei ole, tekee tosi hienosti noin muuten – haluun vaan hienosäätää sitä hieman.
VOI-kaukotkin alkaa pikkuhiljaa taas etenemään, kun oon tauon jälkeen alkanut työstää niitä taas. Ihan kuin ne olis itsestään menneet paljon eteenpäin! S-M vaihto on edelleen aika vaikea (etäisyyden kanssa siis), mutta muut sujuu aika näppärästi. Vielä kumminkin ollaan supertarkkoja tekniikasta, eikä vaadita niin nopeita suorituksia.

Tein tänään kahdella hypyllä hyvin yksinkertaisia harjoituksia, mutta ne oli meille vaikeita!! Ensin irtoamista kahden hypyn yli, kun mä jään sinne taakse. Soolo ei lähde suorittamaan kuin sen yhden ainoan, vaikka käsky kävisikin. Heittopalkan avulla pikkuhiljaa hoksaa, että ne molemmat voi hypätä suoraan, vaikka mamma pysyykin paikallaan.
Toinen juttu oli se, että mä ohjaan hypyistä kaukaa (liioitellen n. 4m etäisyydeltä laidoista)/trampoliini välissä ja pitäis mennä vaan suoraa – tääkin yllättävän vaikeeta, kun meinaa tulla siitä välistä mun luo.
Viimeisenä tehtiin vielä valssiharjoitusta kahdella hypyllä – tää on ehkä meille kaikkein tärkein harjoitus, koska joudun menemään todella lähelle hyppyä, kun teen valssia, jotta se suorittaa sen (eikä käänny valssin mukana ennen hyppäämistä, niinkuin herkästi tekee/haukkuu pari haukkua, että mitä hittoa nyt ?).
Mä pyrin saamaan tän siihen malliin, että mä voin olla melkein siinä hyppyjen keskellä, enkä todellakaan näin lähellä kuin nyt. Uskon Soolon tajuavan tän aika nopeasti, kun vaan teen lyhyitä toistoja useamman päivässä.
Mä en tajua, että miten mä en oo tajunnut tällaista ihan alkeisjuttua vahvistaa Soololle – ollaan vaan treenattu jotain vaikeempia juttuja, minkä taitoja me ei oikeesti vielä ees tarvita mihinkään.

Multa kysyttiin myös, haluaisinko alkaa vetämään alkeis/muutamia esteitä osaavien koirakoiden treenejä. Kiinnostus kyllä heräsi, mutta mietityttää, että osaanko mä varmasti, onko musta siihen? Tai osaanko ilmaista itseäni kouluttajana muiden edessä? Toisaalta muiden ohjaaminen on parhaimmillaan hyvin palkitsevaa ja opettavaista. Mun tarvis silloin oikeasti miettiä kaikkia ihan perusvalsseja sun muita, että miten mä ne opetan toisille ja samalla ne selkiytyisi varmasti myös itsellekin. Pitää nyt miettiä tätä ja käydä katsomassa ryhmää, josko mun taidoista ois heille jotain annettavaa jo nyt, vaikka ei me mitään mestareita ollakaan. Ja ennen kaikkea, onko mulla ensi vuonna aikaa tarpeeksi ryhmälle:)

Kuvat: Mira Äikiä, kiitos!!

vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Voi, kunpa tää elämä sais jatkuakin näin. Toisaalta kamala stressi yo -kirjoituksista näin lukulomalla, pitänyt tehdä hirveästi hommia niiden eteen ja siitä huolimatta tuntuu, että aika loppuu aivan kesken ja et ole saanut mitään aikaiseksi. On tässä vielä hieman aikaa ennen h-hetkeä..

Viime viikolla maanantain agitreeneissä Soolo oli aluksi tosi paljon kiinni mussa, eikä hakenut esteitä oikein itse kunnolla. Samoin komensi ennen radalle menoa – nyt palautin sen häkkiin pari kertaa, eikä päässyt tekemään heti tuon vuoksi – johan parani käytös kummasti. Kaitsu oli tehnyt meille melko vaikean radan, jossa sitten jouduttiin pohtimaan omaa ohjausta enemmänkin. Mikä oli myöhässä, missä taas liian ajoissa jne:D

Kuvista kiitos kuuluu Iipulle! (Ilona Karjalainen)

Torstaina käytiin pitkästä aikaa tokoilemassa! Olin jo varautunut ennen treenejä siihen, ettei päästä Soolon kanssa tekemään oikein mitään, koska mun oli puututtava sen ääntelyyn heti pienestäkin. Soolo joutui aluksi jäähylle autoon, mutta sen jälkeen koin tehokkaammaksi viedä sen auton taakse ”käy” -käskyllä makaamaan ja ihmeen pitkään se jaksaa siellä riehua yksikseen ja komentaa, että rkl tuu hakee mut pois täältä!!!!
Treenin lopuksi kuitenkin sinnikkyys palkittiin ihanasti, jolloin kiitin itseäni, että jaksan tehdä tuota! Soolo hiljeni niin paljon, että pystyin tekemään sen kanssa entiseen malliin liikkeitä putkeen, eikä sieltä tullut pihahdustakaan! YIPPIIIII! Ihanaa nähdä, miten nopeasti eläin hoksasi, että kaikki superkiva (= tekeminen mun kanssa) loppuu samantien, jos ölistään. Ja tuo ölinä on siis ollut ihan järkyttävää.
Olin myös tosi tyytyväinen paikallamakuuseen. Soolo oli reunassa (~ 5 koiraa), oli nätisti ja paikallaan kokoajan. Kävin palkkailemassa välillä, taisi sieltä pikkusen vinkuakin lähteä, mutta ei kovin paha.
Ajatus tokokisoista ei ehkä olekaan ihan tuhoontuomittu… ehkä ensi kesänä?

Sunnuntaina oli aluevalmennus. Rata ei ollut ihan mahdototoman vaikea, saatiin pätkiä tehtyä ihan jees, mutta meidän tämän päivän tärkein juttu oli hoksata ilman käsiä ohjaaminen.
Mun kädet ilmeisestikin tekee vispilänkauppaa kokoajan, kun koiran liikkuminen parantui ihan älyttömästi sen jälkeen, kun laitoin kädet taskuun ja aloinkin ohjaamaan omalla liikkumisella ja rintamasuunnan muutoksilla koiraa. Tietyissä kohtaa ne kädet on jees, mutta suurimmassa osassa kohtia se oma liikkuminen on tärkein avain onnistumiseen.

Soolon kanssa pitäisi myös alkaa treenaamaan niitä syviä lihaksia ja hyppytekniikkaa. Pitäisi alkaa tutustua siihen netissä ja etsiä vaikka jokin kurssi, jossa pääsisi ihan oikeasti näkemään, miten sitä pitäisi toteuttaa käytännössä.
Oon ihan tauno tuon asian kanssa, mutta Soololle kuulemma tarvitsisi kehittää niitä syviä lihaksia, koska sillä on niin paljon vauhtia, että se ei kykene tai osaa koota itseään tiukoissa käännöksissä tarpeeksi hyvin ja siks rimoja tippuu välillä sellaisissa paikoissa.

Soolo myös juoksi pari kertaa suoraan esteitä päin, koska se ei kato yhtään, minne menee, kun ohjaan sitä vähän hassusti. Eipä tuo siitä välitä kuitenkaan mitenkään, jatkaa samaan malliin. Kingi varmaan ei ois tehny enää ikinä mitään, jos sille olisi sattunut joskus vastaavaa XD.

Soolon yleinen käyttäytyminen oli taas melko kaameaa. Olimme tällä kertaa SDP:llä Lempäälässä, joten en ihmettele yhtään, että sen kierrokset oli niin korkealla (aina kisoissa). Saatiin kuitenkin samalla kaavalla paljon enemmän järkeä käyttäytymiseen, kuin mitä käytän tokossa. Eli jäähylle auton taakse ja sisällekkään halliin ei päässyt, jos tuli pienikin ölinä kurkusta. Vein myös mahdollisuuksien mukaan pois hallista, jos alkoi räykkymään. Lopuksi laitoin Soolon makaamaan (”käy”) toiseen päähän hallia, kun möykkäsi, kun juttelin valmentajalle. Jaksoi tehdä sitä pitkään, mutta kärsivällisyys palkitaan, kun sain lopuksi vapauttaa ja viedä hallista ”rauhallisen” koiran pois:)
Pitänee jatkaa samaa linjaa myös muualla, koska toi selvästi tehoaa tuohon otukseen. Agilityssä en aio olla ihan niin natsi, kuin tokokentällä.
Mä tiedän, että mä en ole koskaan tuolle otukselle kertonut, että tietynlainen käytös ei oo hyväksyttävää – tai oon yrittänyt, mutta en ole osannut toimia oikein. Jos Soololle alkaa huutamaan tai kieltämään, se vaan jatkaa ölinää, sen toiminta ja vilkkaus pitää jotenkin kanavoida jonnekkin muualle – laittaa käskyn alle tai paras on se, kun vie sen kokonaan pois kaiken kivan keskeltä. Vaikeinta tässä koiran kouluttamisessa ei oo ne temput ja kikat, vaan se, että oppii hallittsemaan koiran viretilaa ja mielentilaa.

Treenien jälkeen mentiin vielä moikkaamaan äitiä ja Hassea. Vietiin koirat juoksemaan jäälle tunniksi, eikä Soololta vielä senkään jälkeen ollut energia ihan loppunut, vaikka juoksi jäälläkin hirmuisesti!

Muutin omaa ohjaustani, tai kiinnitin huomiota käsieni asentoon maanantain agitreeneissä. Kouluttajakin kehui, että voi veljet kun nyt menee hienosti ja sujuvasti! Eli mä aion nyt jatkossakin ajatella, että ohjaan ilman käsiä, vaikka toki mä niitä käytänkin, mutta kiinnitän silloin paljon enemmän huomiota siihen omaan liikkeeseen, mikä on tärkeämpää (kuin ne propellikädet)!