jälkikurssi osa 1/4

(tai oikeastaan 2, mutta meille ykkönen, kun ei viime kerralla päästy.)

Tänään suunnattiin Hannan (jolla Loru-nahkiainen) kanssa Jyväskylään jälkikurssille, jossa kouluttajana on Jari Parkkisenniemi. Tosi kivaa, kun sai sittenkin kyydin tuonne. 🙂
Mukana meidän lisäksi Essi&Hilppa, Anu&Repe sekä tietty Hanna&Loru.

Ensin juteltiin kaikkia juttuja läpi, mitä kukin on tehnyt koiriensa kanssa jäljen osalta. Ja mä sain tommoisen aloittelijapaketin luettavaksi, siinä on ilmeisesti jäljestyksen perusjutut selitettynä ja vähän taisi olla jotain hakujuttujakin. :–)
Soolo odotteli nätisti häkissään ja oli jopa suhteellisen hiljaa siellä, ehkä se on alkanut oppimaan tuota häkkikäyttäytymistä:)
Mehän ei olla Soolon kanssa edes makkararuutua vielä tehty. Epävarmana luullu, etten osais sitäkään, niin ajattelin odotella kunnon ohjausta siihenkin. Nyt sit tehtiin ekat makkararuudut sen kanssa !

Eka muut sai ohjeet jälkiensä tekoon ja siinäkin oppi jo jotakin, vaikka aikalailla tuttuakin juttua oli, samantyylistä mitä Kingin kanssa ollaan tehty. Mulle sitten opetettiin ihan kädestä pitäen, että miten teen sen _makkararuudun_. Ehee, sepäs olikin niin vaikeeta. :–D
No mut Kingin kanssa lähettiin vaan suoraan tekeen jälkeä, ilman mitään makkararuutuja.

Alkuun ässällä oli aika paljon energiaa ja sitä piti vähän purkaa ennen ruutuun menoa. Ja lisäks sillä on varmaan nyt joku mörköikä tullut, kun pitää haukkua esim. joillekkin ihmisille ihan ihmeellisesti, ei se ennen tuommostakaa oo tehnyt, että kaipa se ohi menee.

Ensimmäinen ruutu oli suorakulmion muotoinen ja melko iso. Itse ruudussa Soolo aloitteli nopsaan haistelemaan ja syömään nakkia. Välillä mentiin ohi ja Soolo katseli ohi lenkkeileviä ihmisiä ihmetellen, kunnes taas jatkoi nuuskimista ja nakkien syöntiä. Soolo oli ruudussa reilun minuutin, ennen kuin mentiin pois.
Ideana siis se, että koira oppii ymmärtämään, että ihmisen haju on se juttu, mistä niitä nakkeja löytyy ja että sillä alueella kannattaa pysyä. Jo ekan ruudun loppupuolella Soolo alkoi kuulemma tekemään jo teräviäkin käännöksiä takaisin keskelle, kun haistoi menneensä rajojen yli.

Toinen ruutu oli neljä askelta kanttiinsa, oikeastaan neliö siis. Vein taas koiran ruutuun ja nyt se rupesi jo selvästi pysymään paremmin ruudun sisällä. Mielenkiinto pysyi paremmin siinä nuuskimisessa, eikä se enää vilkuillutkaan ohimeneviä ihmisiä. Parempi siis.

Jari kommentoi Soolon työskentelyä, että se oli heti hyvin innostunut käyttämään nenäänsä ja etsimään niitä nameja ja meni oikein hyvin.
Luetteli jotain ongelmiakin, mitä voi makkararuudussa jo tulla, mutta niitähän ei tietty meille nyt tullut ;—)))).
Meni kuulemma jopa niin hyvin, että voidaan heti vaikka edetä ja tehdä seuraavaksi kolmion muotoinen makkara’ruutu’ ja sen päässä sitten pari askelta jälkeä ja sinne päähän paljon palkkaa. Ja sitten voidaan tehdä myös pari kapeampaa neliötä kotiläksynä, jos huvittaa.:) Näillä mennään ensi viikkoon.

Loppuselvittelyissä ja siinä, kun muut koirat ajoivat jälkensä oppi myös. Varsinkin kepeistä tuli uutta juttua ja niiden opettamisesta ja ylipäätänsä ideasta jäljellä.
Niitä täytyykin varmaan ruveta hommaamaan ja opettamaan Kingille niiden ilmaisemista ensin ja sitten liittää sillekkin niitä jäljelle. Kingille vois myös harjoitella janaa pidemmällä etäisyydellä, kun se meni ainakin viime kesänä jo niin hyvin sitäkin etsien. Ja pitää vähentää nameja ja muuttaa ne peräkana-askeleet pikkuhiljaa normikävelyksi, koska oon jatkanut silläkin tota peräkanakävelyä ihan liian pitkään… enkä oikeastaan tajunnut että pitäisi muuttakkin noin :–D.
Mutta eiköhän me edistystä saada tänä kesänä aikalailla senkin kanssa, kun tietää vähän enemmän, mitä tehdä! Vaikka Kinginhän kanssa tuota tehdään aktivoinnin takia:)

Aikaahan siellä meni, mutta kun kivaa oli, niin mikäs siinä. Paluumatkalla Soolo olikin ihan väsynyt, vaikka omistajasta tuntuu, ettei me paljoa mitään tehty, kun pari makkararuutua vain, mutta kaipa se nenän käyttö sitten onkin niin rankkaa…
Nyt pitäisi vaan ite vielä jaksaa ja ehtiä vielä lukea peruskoulun VIIMEISIIN kokeisiin, yhteiskuntaoppia, jesssssss…

Innolla odotan seuraavia kertoja, tästäkin sai jo niin paljon irti uutta juttua jäljestämisestä, että mitähän kaikkea ehdinkään oppia tässä muutaman kerran kurssikerroilla. ;–)

Soolo kävi tässä pari päivää sitten myös ensi kertaa uimassa, se tykkää muutenkin löträtä hirmu paljon kaikissa lammikoissa mitä lenkillä on. Nyt sitten keksi siis mennä yhteen semmoseen tosi likaseen lammikkoon polskimaan oikein kunnolla, niin oli sit vähän pakkokin viedä se järveen ja sinnehän se ampas heti kepin perään kauheella vauhdilla. Vähän yllätty, kun ei ylttänytkään enää pohjaan, mutta kyl se ainakin aika reippahasti sinne meni. :—)