Avainsana: eläinlääkäri

Ei se muulla tavalla ois voinu mennäkään, näin sen piti mennäkin, lopulta kaikki loksahtaa aina paikoilleen


Ensimmäinen viikko Tartossa takanapäin ja mä vaan tykkään tästä paikasta joka päivä yhä enemmän. Koulussa ollaan opeteltu lähinnä vasta eestin kielen alkeita ja semmosia yleisiä asioita, kuunneltu tervetuliaispuheita ym. Eestin kieli vaikuttaa äärettömän helpolta oppia, kun suomenkieli on äidinkielenä.
Tyystin erilaista aloittaa sen opettelu, verraten siihen, kun muistelee sitä aikaa, kun aloitti esimerkiksi ruotsia/englantia opettelemaan. Ne on niin samankaltaisia kieliä, monta sanaa on samanlaisia, mutta toisaalta taas ymmärtää helposti väärin.



Tarttoa koulun asuntolan & tekniikkainstituutin katoilta kuvattuna. Kampusaluetta, iso lasinen rakennus on koulun urheilutilat, jossa on mm. seinäkiipeilymahdollisuus, jumppa- ja kuntosalit ym. Takana oleva rakennus ilmeisesti jokin luonnontieteellisen rakennus, ”metsamaja”.

Meillä on ollut niin paljon ohjelmaa, että en ole millään jaksanut edes osallistua kaikkeen, mutta onneksi näistä on saanut valita itselleen mieluisammat vaihtoehdot ja tarvittaessa sit levätä välillä. On ollut mm. stripdance-tunti (ihan superhauskaa xd), A le Coqin tehtaaseen tutustumista, lentopalloillua, pubiryömintää, tutustumisleikkejä, kampukseen tutustumista, Tarton kaupunkikierroksia ymym hauskaa yhdessäoloa ja toisiin tutustumista.

Paljon on myös nyt tähän asti mahtunut erilaisia hoidettavia asioita, esim. elamisluba ja virolaisen id-kortin hankintaa. Täällä osataan kuitenkin melko hyvin englantia ja kaikki on tuntunut hoituvan todella helposti, varsinkin, kun on ollut edes joku toveri jakamassa ajatuksia jokaisessa reissussa.

Koulusta kotiin vievä tie.

Odotan innolla oikeiden luentojen alkamista, mutta tällä hetkellä on ihan mukavaa tutustua kaupunkiin vielä jonkin aikaa, viettää aikaa uusien luokkalaisten kanssa, opetella sitä elämää täällä. Mulla on kyl ihan hyvät tärinät tästä – saa nähdä, koska tipun näistä rakentelemistani pilvilinnoista.
Kaupassa käyntikin on kyllä vielä aikamoista taiteilua, jotta löydät haluamaasi ruokaa. Tästä esimerkkinä ostettiin mm. silakkarosollia punajuurisalaatin sijaan.. Ruoka on kyllä jonkin verran edullisempaa täällä, mistä oon tosi iloinen! Saa syödä kunnolla, eikä tee tiukkaa käydä ulkonakaan syömässä, koska sekin on tosi paljon edullisempaa, kuin Suomessa.


Tästä etuovesta tulee varmaan muutaman kerran seuraavan kuuden vuoden aikana kuljettua, eläinlääketieteellisen tiloista pieni osa.

Keke sai uudet söpöt ruokakipot, kun emäntä unohti ne koto-suomeen ja pentu joutunut syömään keittiökulhoista tähän asti.

ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan


Oispa jo kesä ja kärpäset.

Maanataina jatkettiin agilityelämää. Soololla jäi joku ihme spurttivaihe päälle kisoista – jätkä vaan hakee ite 3 estettä, ennenkö ehin ite sanomaan ees ankkaa. Hups, sillä oli vähän virtaa… mut en tiiä onko toi toisaalta huonokaan juttu, koska vauhtihan ei koskaan oo. Ainoo vaan, että mun pitää opetella ohjaamaan tollasta nopeempaa vuhvee, jos se ottais ton tavaks.
Samoissa treeneissä Soolo leikki niin rajusti, että multa lähti pikkurillistä kivapala nahkaa ja verta valuu. Voin kertoa, että vähän koski! Mut toisaalta, itepä leikin niin, että tungen ne sormet sinne kitaan ja saan hampaasta. Ei se sitä tahallaan tietystikään tee, eikä ees huomannu osuneensa.

Tajusin tänään, että toi otus on jo neljävee. Henkisesti ehkä puoltoista? Tänään jätkä sai vaan jonkun superpönttökohtauksen, juoksi vaan rinkiä pihassa eikä kuule yhtään mitään ja no, sillä oli ainakin superhauskaa… Hepuli !!

Käytiin tänään hierojalla, ei ollut mitään kummempaa. Vähän jäykkänä oli taas samoista paikoista, kuin ennenkin. Solppis ei vieläkään ihanihan rentona ollut ja välillä meinas nousta ylös, mutta ehkä se tästä taas! Tällä kertaa ei ollu niin paljoa toispuoleisuutta, mutta ehkä aavistuksen se oikee puoli taas enemmän.


Tänään on riittänyt koiramaisuuksia, kun käytiin vielä illansuussa molempien poikien kanssa rokotuksilla. Tollaset eläinlääkäri tilanteetkin on just niin sellasia, missä näkee itse koirien luonne-erot niin selkeästi.
Kingi-pappaa sai houkutella tulemaan elukkalääkärille sisään muutaman minuutin ajan, koska pappaa ujostutti lattiat hurjasti (muovimattoa..), mutta hajujen perässä se lopulta tuli. Joku ujo hännänheilutus sieltä tuli, mutta aika vaisu. Kingi sai myös vähän laihisvinkkauksen, mikä on ihan totta. Se vaan kuluttaa niin helvetin vähän ja isi syöttää herkkuja = ei hyvä yhdistelmä. Mutta nyt alan kyllä olemaan natsi ton ruokinnan suhteen.
Solppis taas on ihan erimaata, vein noi siis vuorotellen sisään. Hyvä kun olin kerennyt oven avata, niin poika oli jo tutkinu jokapaikan ja nuuskinu nurkat läpi, mää vaan perässä. Mikä parasta, Soolo vispaa häntää koko vierailun ajan ja on ihan intopinkeenä, yrittää nuolla lääkärin naaman ja tuitui. Ei ollu ainakaan varauksellinen collie:))