suojelukoiratesti & meidän kuulumisia

Kerroin aiemmin, että Soololla on alkanut ilmenemään eroahdistuksen piirteitä – tai siis ulvomista mun perään, kun olen koulussa. Tähän aloinkin puuttumaan heti, kun kuulin asiasta naapurilta. Järkytys oli kyllä, koska en ole ajatellut, että mun koiralle voisi tulla eroahdistus. Aina mediassa ja muuallakin on puhuttu siitä paljon, mutta ajatellut vain ”allalalaa eipä oo meiän piskeillä”.
Sain tutuilta hyviä vinkkejä yksinoloon. Tällä hetkellä meillä Soolo viettää koulupäivät makuuhuoneeseen suljettuna, jossa sillä on limppapulloon sullottuja nappuloita, muutama luu yms pientä kivaa tekemistä ja olkkarissa on TV päällä musakanavalla. Soolo on ollut kotiintullessa paljon rauhallisempi, kuin mitä se oli silloin, kun oli koko kämpässä vapaana ollessaan. Naapurilta kuulin vielä tänään, että nykyään Soolo itkeskelee hyvin vähän. Olin NIIN ONNELLINEN, kun kuulin tästä! Eiköhän me tästä vielä yli päästä, mutta vielä ei saa ihan kokonaan huokaista helpotuksesta. Toivon mukaan tämä on kuitenkin vain tällainen väliaikainen käyttäytyminen Solppikselta, kun nyt on tullut niin paljon muutosta senkin elämään pienen ajan sisällä.

Viime lauantaina oli JSPKH:n jatkoryhmän treenit. Oli kyllä ihan huippua päästä taas osaksi vetämään Iipun kanssa treenejä ja samalla treenaamaankin Soolon kanssa jotain pientä, kun nyt ollaan vain lähinnä kisattu. Sen kyllä huomasi, sillä Soolo irtoili esteille ihan eri tavalla, kuin mitä yleensä. Tästä mä en voinut olla kuin tyytyväinen, vaikka väärille menikin, mutta irtoaa ainakin vähän paremmin :—D


Muutama kuva Jyväskylän epiksistä

Itsenäisyyspäivänä käytiin Soolon kanssa suojelukoiratestissä. Eräs rottiskasvattaja järjesti Juha Korrin viettiseminaarin Längelmäen Kana-areenalla, jonka yhteydessä järjestettiin ”Olisiko koirastani suojeluun testi?” Olen joskus leikkimielisesti ollut ajatellut, että olispa hauska kokeilla Solviksen kanssa. Aluksi Korri selitti testistä pääpiirteittäin, että tarkoituksena on tehdä koiralle tiettyjä ärsykkeitä ja niiden seurausten perusteella hän sitten arvioi, saisiko hän koulutettua koiralle suojelukokeesta tuloksen.
”Suojelucolliehan” nyt olisi todennäköisesti hieman epätyypillinen collie, eihän niitä ole jalostettu sitä varten. Soololla on kuitenkin suvussaan koiria, joilla on tuloksia myös suojelusta. Mielenkiinnolla lähdin ja odotin innolla myös luentoa koiran vieteistä.

Soolo osoitti testissä, että sillä on viettiä ja se tykkää kamalasti leikkiä, ja kannusti, että treenatessa tätä ominaisuutta kannattaa hyödyntää paljon. Saaliskäyttäytyminenkin oli ihan jees. Soolon puruote on tosi hyvä omassa lelussa, mutta kun tilalle tuotiin isompi purutyyny, niin siihen se ei enää ottanutkaan samanlaista otetta. (en ihmetellytkään oikeastaan, kun ei koskaan Puolustuskäyttäytymistä Soololta ei testattu ollenkaan.
Korri ei ihan osannut pukea sanoiksi tai tuloslappuun, mikä on lopulta se syy, miksi ei saisi koulutettua sille koulutustunnusta. Se on kuulemma monien ominaisuuksien summa. Yritti kuitenkin kertoa, että Sooloa alkoi jännittämään se, kun ukko alkoikin karjua – Soololla ei siis olisi aivan suojeluun vaadittavaa halua lähteä rällästämään ja haastamaan maalimiestä. Toimintakyky meni tästä syystä ihan vähän punaisen puolelle. Toimintakykyä ei siis arvostella tässä testissä yhtään samalla tapaa, kuin esim. Kennelliiton luonnetestissä.
Kaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen, oli hurjan kiva päivä ja kiva saada noin kokeneelta harrastajalta mietteitä koiran ominaisuuksista!
Soolon testi saatiin osaksi videoitua, mutta harmikseni en ollut tarkistanut, että puhelimessa riittää muisti – joten testin lopusta on pätkä pois ja Korrin selityksiä Soolon testin kulusta en saanut lainkaan videolle.

Luennolla oli aika paljon sellaista asiaa, mikä oli koiran vieteistä itselle jo ennestään melkoisen tuttua. Käytiin läpi kaikki perusvietit (lauma-, saalis-, puolustus-, ravinnonhankinta- ja sukupuolivietti) ja niiden ilmeneminen koiralla, puhuttiin myös esim. Pavlonin koirakokeita ja koiran viettien hyödyntämistä koiran koulutuksessa.
Itselle sain muutamia juttuja pureskeltavaksi. Aloin miettiä Soolon ääntelyä tottiksessa ja tajusin, että meillä on hieman hankala tilanne tässä, kun olen antanut sen ”vuotaa” nyt aika pitkään, enkä ole osannut tiputtaa viettitasoa tarpeeksi alas, tai muutenkaan hallinnoida sitä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi siis kannattanut vaikka käyttää ainoastaan namipalkkaa sillä, jotta vireen saisi tarpeeksi alas. Soololla on siis vähän turhan paljon viettiä verrattuna hermorakenteen kestävyyteen – jolloin se alkaa vuotaa. Tähän pitäisi Korrin mukaan puuttua heti: esim. komentamalla koiraa hiljaiseksi, mutta jos koiran viettitaso ei laske tarpeeksi ja se vain ”seilailee” edestakaisin pitkän aikaa, niin sen korjaamiseen menee pitkä aika.
Hyvin mielenkiintoisena ajatuksena tuli myös ilmi koiran laumavietin hyödyntäminen koulutuksessa. Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi niin paljoa – lähinnä ajatuksen tasolla pelannut vain saalis- ja ravinnonhankintavietin kanssa koiraa kouluttaessa. Laumavietti on hyvin vahva ja sitä ei voi rakentaa tottiskentällä, vaan koiran kanssa eläessä jokapäiväistä elämää.
Kun mennään ulos, niin ihminen menee ensin ulos ja koira sen jälkeen, kun saa luvan. Tehdään koiran kanssa ”hallintaleikkejä”: mene tuonne, hyvä just sinne, eikun tonne, noin hieno poika, nyt hyppää toi hyppy ja olet loistava”