haaveilua ja harrastamista!

Korpilahdella asuminen alkaa pikkuhiljaa olla mennyttä aikaa. Meillä on vielä pari hassua viikkoa jäljellä Alkio-opistolla, kunnes täytyy taas pakata kimpsut ja kampsut kohti lapsuudenkotia.
Tähän vuoteen on kuulunut asuminen omassa kämpässä, hullunlailla opiskelu täyspäiväisesti, viikonloput töissä, uudet ystävät ym. Tuntuu haikealta jättää taas yksi paikka taakseen, mutta toivon niiin sydämeni pohjasta, että tästä on ollut se hyöty, mitä ajattelin. Mä niin kovasti toivoisin, että mun unelmieni opiskelupaikka kävisi toteen! Töitä on ainakin tehty sen eteen.
Samaa unelmaa elättelevät saattavat tunnistaa kuvasta tämänkin tytön unelman:–)

Haku-metsässä ukkoja etsimässä

Opiskelusta treeneihin. Meillä on ollut muutama viikko taukoa hakuilusta ja Soolostakin sen huomasi. Ensimmäisellä ukolla Soolo oli ihan hukassa, että mitä täällä pitää tehdä? Annettiin ääniapu ja löytyihän se sieltä lopulta. Toisella ukolla vähän sama juttu.
Kolmas ukko oli sitten jo ihan jees, vaikka ei ihan heti löytynytkään, mutta kaikesta huolimatta jäi vähän hassu fiilis treenistä.
Onneksi ensi viikolla on taas hakutreenit, niin päästään taas treenailemaan tätä lajia!

Hakutreenien jälkeen kävin vielä kentällä tekemässä vähän tottista. Paikallamakuu, sekä yritin opettaa Soololle metrin hyppyestettä, sekä A:n kautta noutoa. Tein aika paloissa, jotta Soololle mahdollisimman helppoa ja näistä jäikin tosi hyvä fiilis!

Hieman agilityä ja sen lisäksi tottistelua


Perjantaina kävin isän luokse maalle matkatessani kentällä treenailemassa hieman agilityä ja ottamassa tottista. Soolo sai opetella irtoamista, sekä avokulmaa kepeille.
Aluksi otin ihan vaan kahdella kepillä sisäänmenoa eri kulmista muistutellen, jonka jälkeen sisäänmenot avokulmista alkoivat sujua aika paljon paremmin! En olisi ajatellutkaan, että tuollaisella pienellä treenillä saa colliepojalle paljon enemmän aivoja päähän!
Irtoamista hypyille tein siksi, että Soololla on kisoissa ollut taipumusta jäädä käteen aika paljon kiinni, kun haluaisin sen sijaan Soolon irtoavan hypyille kaukaakin. Tässä on vieläkin treenattavaa!
Haluaisin, että koira suorittaisi esteen siitä huolimatta, mitä ohjaaja tekee tai tunaroi. Soolo on todella herkkä reagoimaan mun liikkumiseen, joten tässä on työsarkaa. Lelun avulla se irtoaa ihan minne vaan, mutta täytyisi se saada ilman sitäkin lähtemään kisoissakin jonnekkin kauas.

Näiden jälkeen hieman tottisteluja toisella puolella kenttää. Soolo on vaan niin super <3 Se teki lähes täydellisesti A:n kautta noudon ja metrin esteen kautta noudon! Ollaan treenattu näitä niin vähän ja mun koira on niin hieno! Jos me saataisiin vaan toi maasto kuntoon, niin mä voisin alkaa haaveilemaan HK1:n saavuttamisesta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta siihen on vielä pitkä matka! Mun täytyy myös muistaa alkaa treenata eteenmenoa Sooliksen kanssa tokojen yhteydessä. Helppo juttu opettaa, mutta miten se unohtuu aina? Onneksi olen tehnyt tätä Soolon ollessa pieni aika paljon, josko se muistaisi sieltä hieman!


Minun rakkaus <3

surkeet tokoilijat

Suunnattiin Soolon, sekä Auroran koirineen kanssa tänään Muurameen tokokokeeseen. Oli ihanaa, kun koepaikalle ajoi kotoa vain jonkun 10min! Tuomarina oli Mauri Pehkonen, joka on joskus ennenkin ollut tuomaroimassa meidän alokkaan kokeessa.

Paikalla makaaminen 5 – Soolo nousi istumaan ajan puolivälillä ja oli kuulemma muutenkin hieman levoton. Täytyy nyt vaan tehdä noita piiloon menemisiä tosi paljon kaikkialla.
Seuraaminen taluttimetta 8 – Pientä ääntelyä ja edistämistä. Pieni poika niin innoissaan, mutta MURR, noi ääntelyt!
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 – koitin antaa tuplakäskynkin, mutta sinne se vain jäi seisomaan hienosti..
Luoksetulo 5 – pysähtyi melko lähelle mua, meidän heikoin liike, mutta pettymys silti, että tuli noin lähelle. Kiire mamman luo. Pitää treenata lisää!!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 – jee hieno oli, vähän hassu vika perusasento.
Noutaminen 8 – ihan kiva, vähän tykkäs hölmöillä kapulan kanssa ennenkö toi mulle.
Kauko-ohjaus 10 – hieno soolo! Ei ennakoinut yhtään ja muutenkin näppärästi toimi.
Estehyppy 0 – Soolis juoksi käskyn saatuaan sille paikalle, mistä oli vähän aika sitten noutanut kapulan, öööö? Ei hajuukaan mitä tapahtu :DD:D Nauratti. Kisapaikalla tajusinkin, että tätä ei taideta olla treenattu tositosi pitkään aikaan!
Kokonaisvaikutus 7

Kokonaistulos 117p ja III-tulos, tästä ei nousta kuin ylöspäin! Nyt tietää ainakin, mitä pitää treenata ja minkä treenaamisen voi jättää vähemmälle (seisominen, kaukot, nouto), mutkun ne on niitä kivoimpia! Muutenkin tuntui ihmisillä olleen aika tulosheikko päivä avoimessa, kun yksi koirakko seitsemästä sai ykköstuloksen ja sekin oli juuri 160p :–D
Soolo meinasi taas saada hepulin paikallamakuuseen menossa – yritti alkaa komentamaan mua. Onneksi sain sen kuitenkin tiukasti sanomalla hanskaan ja päästiin aloittamaan paikkis ihan hyvillä fiiliksillä.


Ajattelin, että pettyisin taas pahasti, jos ykköstulosta ei tulisikaan, mutta eipä tällä treenimäärällä! Mulla oli ihan kivaa ja kyllähän tää onneksi meni paremmin, kuin meidän ensimmäinen avoimenkoe. Mua vaan jännittää niin hirmuisesti, että unohdan kehua koiraa ja Soolokin selvästi jollakin tapaa aistii sen.

Tuli sellainen herätys, että meidänhän pitää ihan oikeesti treenata, että saatais tuloksia! Tää koe oli motivaationnostattaja. Edellinen koekäynti ei ihan sitä saanut aikaan, kun seurauksena oli lähes puolen vuoden treenitauko ja masistelu, että meistä ei tuu koskaan mitään!

eroahdistus selätetty

Kirjoittelin joku aika takaperin siitä, kuinka Soololla on ilmennyt jonkin verran eroahdistusta. Yksi koiranomistajan kamalimmista hetkistä, kun kuulee naapurilta; ”Hei, sun koiras on ulvonut täällä koko päivän, kun oot ollut poissa – ajattelin vain kertoa, että se taitaa kärsiä eroahdistuksesta.

collie

Klunks. Apua. Mitä nyt? Mä jäin heti pohtimaan, mikä voisi olla perimmäisenä syynä tälle yhtäkkiä ilmenneelle ongelmalle. En edes tiedä, oliko ulvominen alkanut jo lähes heti omaan asuntoon muutettuani, vai vasta myöhemmin? Naapurissa asuva koira haukkuu ohikulkijoille jonkin verran, mutta Soolo ei tätä kuitenkaan onneksi yleensä tee, eikä innostu kuultuaan haukkumistakaan.

    Tekijöitä, joiden oletan vaikuttaneen Soolon ahdistukseen:

  • tottunut olemaan koko ikänsä Kingin kanssa, nyt joutuukin olemaan yksin, yhtäkkiä
  • muutto uudelle paikkakunnalle, uusi asunto ja ympäristö –> stressitekijöitä!!
  • seurana on yleensä ollut myös monta kissaa
  • tylsyys pitkinä päivinä
  • liian lyhyet lenkit aamuisin (minäkö aamu-uninen?)
  • hiljaisuus

Aluksi hieman kiertelin ongelmaa ja otin Kingin tänne mun luokseni asumaan muutamaksi viikoksi, isäni ei kuitenkaan tykännyt tästä järjestelystä (Ai miten niin on vaikea elää ilman koiraa, kun on kymmenen vuoden ajan tottunut sen läsnäoloon?).
Kokeilu toki toimi, mutta ei pidemmän päälle – pian Kingi olikin jo poissa..

Aloin myös kiinnittämään huomiota asioihin, joita en aiemmin ollut miettinyt. Soolo tulee ovelle vastaan ihan hirmuisen iloisena, hyppii syliin, nuolee naaman ja ei päästä silmistään. Tulee häseltämään aina eteiseen, kun olen siellä. Kaikki käyttäytyminen ilmentää: Mamma, ethän vain jätä mua? Enkä ollut tajunnut tätä ollenkaan ennen naapurin vinkkiä.

Selailin ympäri nettiä, sain mm. Melissalta monia hyviä vinkkejä eroahdistuksen kanssa elämiseen. Netistä löytyy monia hyviä ohjeita eroahdituksen kanssa painiville, mm. tämä ja tämä.

Selaillessani esille tuli myös Thundershirt -mantteli. Epäilin sen toimivuutta hyvin paljon, mutta mielenkiinto heräsi entisestään saadessani lukea yhä useammasta blogista siitä, kuinka hyvin se oli toiminut. Kävin lopulta vinkkien orjana hakemassa meillekkin sellaisen.

eroahdistus, thunder shirt

Ongelmat ratkesivat samantien. Soolo lähes juoksee syliin, kun kutsun sen luokse aamuisin pukemaan manttelia päälle – sen mielestä se on niin kiva! Oli niin helpottavaa kuulla naapurilta kerrankin poikkeava vastaus jo hieman tutuksi käyneeseen kysymykseen: ”Onko Soolo ulvoskellut kamalasti tänään?”

Oli ihanaa, kun naapuri ei sen jälkeen ollut edes tajunnut, että mulla on koira täällä ollut koko koulupäivän yksin. Koira ei ollut ulvonut välillä ollenkaan, vaan ollut ihan nätisti. Soolon käyttäytyminen lähtiessä ja kotiin tullessa on myös rauhoittunut huomattavan paljon.

— En kuitenkaan halua ylistää näin paljoa pelkkää manttelia, vaan varmasti isoina osatekijöinä on olleet myös päällä oleva TV, Soolon lukitseminen vain yhteen huoneeseen, piilotetut namit ympäri huonetta (+ limppapulla täynnä naksuja!), mehukkaat luut ym..

Mielestäni me päästiin tästä ongelmasta melko helposti yli ja nyt jatketaan tällä rutiinilla. Välillä pyrin jättämään Sooloa lyhyiksi ajoiksi myös koko taloon yksikseen, jotta tottuisi siihenkin taas.
Olen lueskellut niiiin monesti paljon vaikeammista tapauksista ja ennen tuntui, että ihmiset jollakin tapaa ylireagoivat näihin juttuihin – mutta parhaitenhan tämänkin asian hoksaa, kun osuu omaan nillkkaan.
Saa myös nähdä, mitä tapahtuu ensi syksynä, kun todennäköisesti muutetaan taas eri kämppään. Nyt ei kuitenkaan tarvi murehtia!:)

soolo
Soolo 3 vuotta sitten, vuoden vanhana. Kai se on vähän miehistynyt?

mikä tekee sut onnelliseksi

Viime viikko vietettiin isän luona kotona hiihtolomaillen, mikä olikin tarpeen, sillä alan stressaamaan koulujutuista vähän liikaa, koska aika kuluu kokoajan ja pääsykoepäivä häämöttää. Lukeminen ja opiskelu on ihan huisin kivaa, mutta silti tuntuu jo nyt, että aika loppuu kesken! Aikaa on toki vielä ruhtinaallisesti kolmisen kuukautta, silti!!!

Lomailun aikana treenaattiin ahkerasti (tottakai), arkena siihen on ihan liian vähän aikaa! Maanantaina päästiin kisaavien agilitytreeneihin tuuraamaan, olipa ihanaa päästä taas mukaan! Ilonaa oli myös kivaa nähdä Nitan ja Nemon kanssa.

Torstaina puolestaan kävimme pitkästä aikaa treenaamassa hakua. Soololle tehtiin kolme maalimiestä, jokaiselle ilmaisu. Soololla on kova into mennä sinne, eikä se jää enää juurikaan kyselemään multa, vaan hoitaa hommat melko itsenäisesti. Vielä sillä on paljon opettelemista nenänkäytön kanssa – ei ole niin tarkka, vaan yrittää vielä etsiä katseellaankin. Tää on kuulemma ihan ok vielä näin alkeisvaiheessa, kunhan saa lisää treeniä, niin alkaa toimia paremmin:)
Yksi maalimiehistä kommentoi Soolosta; ”täältä tulee collieterrieri, joka on hieman vaikea saada metästä pois” – aijjaa, se kyl taitaa vähän tykätä kiskoo tuota lelua.. :’DD

Tää touhu on paljon kivempaa puuhastelua, kuin mitä olin aikaisemmin ajatellutkaan. Pitäisi ehtiä ja jaksaa treenata myös esineruutua omalla ajalla, jotta sillekkin saataisiin huomattavasti enemmän rutiinia.

Tässä jopa hieman todistusaineistoa, että me ihan oikeesti hakuillaan! Varusteet ei kyllä taida näyttää siltä (ei treeniliiviä, saati koiralla, koska ne jäivät Korpilahdelle).


Ohjaaja sai hieman noottia tästä lähetysasennosta koiran päällä, josko seuraavalla kerralla muistaisi!

Perjantaina treenattiin jatkoryhmän kanssa agilityä. Treenipohjaksi olin löytänyt tällaisen, josta ryhmäläiset selviytyivät ihan kunniakkaasti, mutta mulla ja Soololla oli ongelmia loppupätkällä, kun kartturi ei osaa lähteä ajoissa liikkumaan ja juosta kunnolla!
Jotapauksessa kivat treenit ja ryhmäläiset kivoja! Mä niin tykkään tästä hommasta! Ilona näissäkin treeneissä mukana :>.

Lauantaina matkattiin Lempäälään agikisoihin. Kaikilta radoilta hylly, hehehehe näinhän tän kuuluukin mennä XD.
Ohjaaja oli ihan pöllö. Lähdin toiselta radalta jopa kesken pois, koska mua alkoi niin paljon vituttamaan, etten mä ohjaa kunnolla ja siks perseillään vaan. En oo koskaan joutunut tekemään mitään tollasta, mutta no can do, kun oot paska, ei se koiran vika ole. Kädetkin heittelee missä sattuu, kun videoita taas katselee.

Musta on tosi hassua, että Soololla on taas kisoissa noita pönttöjä juttuja: tulee paljon käteen kiinni ja jättää sen vuoksi suorittamatta esteitä – se teki sitä, kun aloitettiin kisaamaan, mutta en millään ymmärrä, miksi se ei esimerkiksi suorittanut tuota okseria radan alussa, mutta myöhemmin menee sen väärään suuntaan, vahingossa irroten… hehehehe.
Mä en voi välillä ymmärtää pienen koirapojan ajatuksia. Samoin kepeille menossa oli outo, koska treeneissä tuollaiset toimisi varmasti, mutta kai me tarvitaan vaan kisakokemusta taas molemmat!
Äh, kaikki nää samat virheet vaan toistuu ja toistuu.. Eihän toi mitään sujuvaa ohjaamista ole ollenkaan, molemmilla vielä paljon harjoiteltavaa, vähän jopa hävettää laittaa näitä mokailuvideoita :’D


Viimeisen radan ratapohjasta tykkäsin ihan tosi paljon itse, sen oli suunnitellut tuomariharjoittelijana toiminut Janne Karstunen. Ite olin kumminkin ihan toivottoman tiellä kepeille menossa ja no, Soolo vähän perseili keinun kontaktit, josta menin hämilleni. Sählättiinhän me siis siellä vähän kaikkea muutakin, noita tuttuja kieltoja taas.. en ymmärrä minkä takia niitä taas tulee ja tuo viimeisen esteen kierto oli solvolle varmaan joku aivopieru!
Itelle jäi vähän epäselväksi, miksi meidät hylättiin tällä radalla (aattelin että ois 15vp), mutta kai se oli toi vika hyppy jotenkin outo:D





Lisäsin meidän blogin myös nyt blogloviniin, kun tuota Googlen käyttäjäraatia ei näihin WordPressin blogeihin ilmeisesti saa, joten olis kiva jos jotkut lukijoista edes tunnistautuisi sen kautta :–)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

agilityä ja kuulumisia

Mä en oo koskaan aikaisemmin osannut antaa arvoa niille jutuille, joissa ihmiset ovat menettäneet karvakorvansa. Nyt mä osaan, se iskee joka kerta ihan yhtä lujaa ja muistan samantien sen hetken, kun annoin Kingille viimeiset hyvästit <3. Aikaa on kulunut pian jo muutama kuukausi, mutta silti tuntuu, että ikävä ei helpota millään. Suurimmat arvet jää kaikista rakkaimmista ystävistä. Kingi oli se, joka auttoi mut vanhempien avioeron yli, se, jonka turkkiin itkin pienenä tyttönä ne monenmonet kyyneleet, kun elämä oli epäreilua. Kingi oli se, joka aina oli valmiina tulemaan syliin rapsuteltavaksi (paitsi jos lähettyvillä oli ruokaa)ja tuntui, että se ymmärsi. Soolo ei voi paikata sitä paikkaa, koska se on paljon hulivili, ei se osaa vielä kuunnella siten, miten yhdeksän vuotias koiraherra osasi. En voi vieläkään lukea mitään vanhoja blogimerkintöjä meistä, alan itkemään samantien. Kävimme tässä joku aika sitten hakemassa Kingiä hoitaneelta eläinlääkäriasemalta tuhkat kotiin. Musta oli ihan kamalaa kävellä sinne, tällä kertaa ilman Kingiä. Muistaa ne viimeiset hetket, kun yritettiin auttaa ystävää. Koko päivä oli kokonaisuudessaan hirveän raskas, koska se pakotti heräämään todellisuuteen - se ei tuu enää takaisin, vaikka mä kuinka haluaisin. Soolon kanssa päästiin onneksi lauantaina pitkästä aikaa agiliitelemään jatkoryhmän kanssa. Meillä on ollut tällaista epämääräistä taukoa agilityn suhteen, mikä kesän alkaessa kuitenkin onneksi päättyy! Oli ihanaa nähdä Soolon naamasta se onni ja riemu, kun se pääsi vihdoin tekemään putkea ja hyppyjä, kepittämään täysillä ja näyttämään, miten hienosti se osaa tehdä kontaktit! Oon varma, että kukaan muu ei osaa aistia sitä samalla tapaa, kuin koiran omistaja itse. Solvis oli niin riemuissaan, kuin sai tehdä sitä, mitä rakastaa ja sen jälkeen riehua rätti suussa ympyrää! <3 Kaiken tämän päälle oli vielä ihan huisia kuulla se, että ryhmäläisen mielestä oli parhaat treenit pitkästäpitkästä aikaa! Toinen ihana juttu oli se, että kun yksi ryhmäläisen koira on arastellut puomia koko syksyn, niin nyt yhtäkkiä se lähtikin menemään sitä ihan täysillä! Ei siihen tarvittu kuin yksi pieni neuvo: hirveän rajut bileet ja hulabaloo käyntiin ennen puomille menoa, eikä nakilla suostuttelua. Niiiin huippua! On hirveän outoa olla välillä ilman koiraa, kun Soolo jäi samalla reissulla isän luokse hoitoon täksi viikoksi, kun itsellä on niin pitkiä koulupäiviä tällä viikolla (pahimmillaan 9-18.00), mutta tulee loppuviikosta takaisin, koska viikonloppuna startataan pitkästä aikaa agilitykisoissa! :> Ihan huippua päästä taas kisaamaan!!

Kotona ollaan tehty Soolon kanssa nyt aika paljon metskua, koska se on koirapojan mielestä aika ällö. Soolo kyllä nostaa sen, mutta hirveän älämölön kanssa. Olenkin nyt alkanut kieltämään sitä, jos ääntä tulee, kun on nostamassa kapulaa. Soolo meni aluksi aika reilusti sijaistoiminnoille, mutta nyt kun ollaan vain sitkeästi jatkettu, se on selkeästi alkanut hoksata, että sitä ääntä ei saa käyttää, vaikka niin kivaa ei olekaan.
Tunnaria ollaan myös tehty sisällä jonkin verran – tää sujuu niin hyvin!! Soololle pitää vielä saada aika paljon rauhoitusta tuohon liikkeeseen; se kyllä tutkii ja haistelee kaikki palikat ja tuo aina oikean, mutta siten, että se ei tajua samaan aikaan välillä koskevansa tassuilla muihin kapuloihin. No, onneksi tuo on tosi pieni juttu korjata!

Kingi olit niiin rakas !

Mä en tiedä edes mistä aloittaa. Ei oikein löydy sanoja kuvaamaan. Vaikeeta kertoa, haluun, että tää on vaan pahaa unta. Itkettää katsoo kuvia, videoita vielä enemmän.
Jouluaattona mulla oli vielä kaksi maailman ihaninta ja eläväisintä koiraa. Kingi ja Soolo leikkii keskenään, Soolo härnää Kingiä leikkimään, kun toinen on narussa kiinni. Nyt on vain yksi. :–( Raaastava ikävä!



Joulupäivänä isä ihmettelee jo päivällä, kun Kingille ei maistukaan yhtäkkiä maksalaatikko, joka on aina ollut koiran ykkösherkkua. Eikä maistu oikein mikään muukaan.
Seuraavana päivänä olin jo huolissani, kun ei meinannut kakkaakaan tulla, eikä koira vieläkään syö, joten mentiin heti Korpilahdella kunnaneläinlääkärille. Eläinlääkäri luuli aluksi oireita ummetukseksi, mutta päätti lähettää meidät varmuuden vuoksi Jyväskylän Otsoon, jotta saataisiin verikokeet ym tehtyä varmuuden vuoksi. Kingillä oli tällöin jo kuumetta noin 39 astetta.

Otsossa Kingiltä otettiin verikokeet, joiden tultua se laitettiin välittömästi tiputukseen, koska oli niin kuivunut. (oli kuitenkin juonut kotona suht normaalisti, joten en osannut edes epäillä..) Laajat verikokeet paljastivat myös, että nyt on oikeasti jotain hätänä. Myös tunnuseltaessa Kingin vatsa oli pinkeä ja kivulloinen. Kingiltä otettiin röntgenkuva mahasta – suttuinen kuva, maksa suurehko ja peräsuolessa hieman ulostetta.
Tämän jälkeen vielä ultrattiin, joka vahvisti epäilystä haimatulehduksesta.

Kingi sai lääkkeet suoneen, nesteytyksen ja me päästiin lähtemään kotiin. Mä alan itkeä jo maksaessa eläinlääkärin laskua, koska tajuan, että tämä on oikeasti vakava juttu. Kingi ei ehkä selviäkään tästä.. toivo itää huomiseen, sen on selvittävä, se on vahva koira, mun ensimmäinen! Lääkäri ei anna liikaa toivoa, mutta yrittää parhaansa.

Kotona Kingi ei syönyt mitään, eikä nyt juonutkaan enää ollenkaan. Tassut oli yöllä tosi kuumat tunnusteltaessa, eli varmasti kuumetta riitti. Käytiin pihassa pari kertaa pissalla. Kingi on aika nuutuneen oloinen, mutta tulee ovella vastaan kaupasta tullessa ja muutenkin tarkkailee ympäristöään. Säikähtää ilotulitteita ja juoksee vähän, mutta pääasiassa nukkuu ja tuntuu olevan lääkkeistä hieman sekaisin.

Nukkumaanmennessä ja mun ollessa sängyssä Kingi tuli jossain vaiheessa sänkyyn myös, änki vartavasten kainaloon, makasi siinä rapsuteltavana pitkän aikaa. Jossain vaiheessa vaihtaa asentoa ja katsoo mua pitkään silmiin, kun yritän nukkua. Se tuijotus ei lakkaa ja musta tuntuu, että tää on oikeesti meidän viimeisiä hetkiä yhdessä. <3 Kingi tietää, että se on pian lähdössä pois täältä. Se on oikeasti kipeä, mä tajuan, mutta en halua uskoa, en millään. Kyllä se paranee. <3 Herään yöllä ainakin neljä kertaa pakkojuottamaan Kingiä ja se juokin mielellään, kun vähän auttaa. Aamulla mennään 10.30 tarkastukseen eläinlääkärille, Kingi on pirteämpi ja reippaampi, kuin eilen, mutta ei mitenkään merkitsevästi. Kuumetta ei enää ole. Kingi pääsee taas tiputukseen ja eläinlääkäri kyselee, että halutaanko avata ja katsoa, mikä sillä oikeasti on syynä - jos se olisi vaikka syönyt jotain epänormaalia, tai ainakin tarkistaa, että voidaanko me auttaa sitä miten - vai olisiko haima tuhoutunut jo liikaa.. Soitan isälle, jolta tulee aivan varma vastaus samantien: tottakai yritetään!



Samana päivänä kahden aikaan Kingi avattiin ja eläinlääkäri toteaa todella ärhäkkään haimatulehduksen, sekä suolistotulehduksen. Ohutsuoli on aivan punainen ja siinä on paljon verenhyytymiä, maksan pinnalla fibriinisakkaa ja koko suolisto täynnä sinne kuulumatonta nestettä. Vatsaontelon pinnat ovat epänormaalit, eli haima on alkanut entsyymeillään tuhota muita elimiä ja hyvin nopeasti. Kingillä olisi todennäköisesti maksimissaan vain muutama päivä aikaa elää ja ennuste parantumisesta on erittäin heikko, joten tein raskaan päätöksen parhaan kaverini vuoksi. Totuus iski, että ei me sitä voida enää pelastaa. Kyyneleet valuu silmiin ja ääni särähtelee, että antakaa sen mennä.

Kingi yritti lääkärissä nuolla mua moneen kertaan. Sen silmistä näki, että se on kipeä. Sillä ei ole enää sitä samaa iloista katsetta.
Mulla on aivan jäätävä ikävä. Mä kaipaan mun ensimmäistä ikiomaa koiraani niin valtavasti. Sen oli aika mennä, mutta miksi näin pian, ihan yllättäen? Kaikki tapahtui niin nopeesti, etten oo edes ehtinyt käsittää.
RAKAS, sulla on nyt hyvä olla. <3 Vain yksi voi olla se ensimmäinen. Sulla on varmasti sellanen erityinen paikka mun sydämessä aina. Muistakaa nauttia hetkistä koirienne kanssa joka päivä, mulle muistutettiin taas, että koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän. Mä luulin, että meillä olisi vielä monta vuotta aikaa yhdessä. Kingi olisi täyttänyt maaliskuussa 10v ja se oli edelleen tosi pirteä, vaikka askel olikin jo vähän hidastunut.



Kingin viimeiset ajat oli onnellisia – se sai olla Soolon kanssa yhdessä paljon ja noista kaveruksista näki, että ne tykkää toisistaan niin paljon! Mä en nyt jaksa kirjoittaa enempää, mutta takuulla kirjoitan Kingistä vielä paljon muisteloita <3 Tämän kaiken sairastelusta halusin kertoa, jos siitä olisi jollekkin muulle hyötyä jollakin tapaa. Me ei ainakaan oltaisi voitu tehdä yhtään enempää.

Anna anteeks nää kyyneleet, mut mulla on vaan niin kova ikävä. Olin 10vee kun sut sain ja olin varmasti ja epäilemättä silloin maailman onnellisin tyttö.

suojelukoiratesti & meidän kuulumisia

Kerroin aiemmin, että Soololla on alkanut ilmenemään eroahdistuksen piirteitä – tai siis ulvomista mun perään, kun olen koulussa. Tähän aloinkin puuttumaan heti, kun kuulin asiasta naapurilta. Järkytys oli kyllä, koska en ole ajatellut, että mun koiralle voisi tulla eroahdistus. Aina mediassa ja muuallakin on puhuttu siitä paljon, mutta ajatellut vain ”allalalaa eipä oo meiän piskeillä”.
Sain tutuilta hyviä vinkkejä yksinoloon. Tällä hetkellä meillä Soolo viettää koulupäivät makuuhuoneeseen suljettuna, jossa sillä on limppapulloon sullottuja nappuloita, muutama luu yms pientä kivaa tekemistä ja olkkarissa on TV päällä musakanavalla. Soolo on ollut kotiintullessa paljon rauhallisempi, kuin mitä se oli silloin, kun oli koko kämpässä vapaana ollessaan. Naapurilta kuulin vielä tänään, että nykyään Soolo itkeskelee hyvin vähän. Olin NIIN ONNELLINEN, kun kuulin tästä! Eiköhän me tästä vielä yli päästä, mutta vielä ei saa ihan kokonaan huokaista helpotuksesta. Toivon mukaan tämä on kuitenkin vain tällainen väliaikainen käyttäytyminen Solppikselta, kun nyt on tullut niin paljon muutosta senkin elämään pienen ajan sisällä.

Viime lauantaina oli JSPKH:n jatkoryhmän treenit. Oli kyllä ihan huippua päästä taas osaksi vetämään Iipun kanssa treenejä ja samalla treenaamaankin Soolon kanssa jotain pientä, kun nyt ollaan vain lähinnä kisattu. Sen kyllä huomasi, sillä Soolo irtoili esteille ihan eri tavalla, kuin mitä yleensä. Tästä mä en voinut olla kuin tyytyväinen, vaikka väärille menikin, mutta irtoaa ainakin vähän paremmin :—D


Muutama kuva Jyväskylän epiksistä

Itsenäisyyspäivänä käytiin Soolon kanssa suojelukoiratestissä. Eräs rottiskasvattaja järjesti Juha Korrin viettiseminaarin Längelmäen Kana-areenalla, jonka yhteydessä järjestettiin ”Olisiko koirastani suojeluun testi?” Olen joskus leikkimielisesti ollut ajatellut, että olispa hauska kokeilla Solviksen kanssa. Aluksi Korri selitti testistä pääpiirteittäin, että tarkoituksena on tehdä koiralle tiettyjä ärsykkeitä ja niiden seurausten perusteella hän sitten arvioi, saisiko hän koulutettua koiralle suojelukokeesta tuloksen.
”Suojelucolliehan” nyt olisi todennäköisesti hieman epätyypillinen collie, eihän niitä ole jalostettu sitä varten. Soololla on kuitenkin suvussaan koiria, joilla on tuloksia myös suojelusta. Mielenkiinnolla lähdin ja odotin innolla myös luentoa koiran vieteistä.

Soolo osoitti testissä, että sillä on viettiä ja se tykkää kamalasti leikkiä, ja kannusti, että treenatessa tätä ominaisuutta kannattaa hyödyntää paljon. Saaliskäyttäytyminenkin oli ihan jees. Soolon puruote on tosi hyvä omassa lelussa, mutta kun tilalle tuotiin isompi purutyyny, niin siihen se ei enää ottanutkaan samanlaista otetta. (en ihmetellytkään oikeastaan, kun ei koskaan Puolustuskäyttäytymistä Soololta ei testattu ollenkaan.
Korri ei ihan osannut pukea sanoiksi tai tuloslappuun, mikä on lopulta se syy, miksi ei saisi koulutettua sille koulutustunnusta. Se on kuulemma monien ominaisuuksien summa. Yritti kuitenkin kertoa, että Sooloa alkoi jännittämään se, kun ukko alkoikin karjua – Soololla ei siis olisi aivan suojeluun vaadittavaa halua lähteä rällästämään ja haastamaan maalimiestä. Toimintakyky meni tästä syystä ihan vähän punaisen puolelle. Toimintakykyä ei siis arvostella tässä testissä yhtään samalla tapaa, kuin esim. Kennelliiton luonnetestissä.
Kaikkiaan olen kuitenkin tosi tyytyväinen, oli hurjan kiva päivä ja kiva saada noin kokeneelta harrastajalta mietteitä koiran ominaisuuksista!
Soolon testi saatiin osaksi videoitua, mutta harmikseni en ollut tarkistanut, että puhelimessa riittää muisti – joten testin lopusta on pätkä pois ja Korrin selityksiä Soolon testin kulusta en saanut lainkaan videolle.

Luennolla oli aika paljon sellaista asiaa, mikä oli koiran vieteistä itselle jo ennestään melkoisen tuttua. Käytiin läpi kaikki perusvietit (lauma-, saalis-, puolustus-, ravinnonhankinta- ja sukupuolivietti) ja niiden ilmeneminen koiralla, puhuttiin myös esim. Pavlonin koirakokeita ja koiran viettien hyödyntämistä koiran koulutuksessa.
Itselle sain muutamia juttuja pureskeltavaksi. Aloin miettiä Soolon ääntelyä tottiksessa ja tajusin, että meillä on hieman hankala tilanne tässä, kun olen antanut sen ”vuotaa” nyt aika pitkään, enkä ole osannut tiputtaa viettitasoa tarpeeksi alas, tai muutenkaan hallinnoida sitä. Jälkeenpäin ajateltuna olisi siis kannattanut vaikka käyttää ainoastaan namipalkkaa sillä, jotta vireen saisi tarpeeksi alas. Soololla on siis vähän turhan paljon viettiä verrattuna hermorakenteen kestävyyteen – jolloin se alkaa vuotaa. Tähän pitäisi Korrin mukaan puuttua heti: esim. komentamalla koiraa hiljaiseksi, mutta jos koiran viettitaso ei laske tarpeeksi ja se vain ”seilailee” edestakaisin pitkän aikaa, niin sen korjaamiseen menee pitkä aika.
Hyvin mielenkiintoisena ajatuksena tuli myös ilmi koiran laumavietin hyödyntäminen koulutuksessa. Tätä en olekaan tullut ajatelleeksi niin paljoa – lähinnä ajatuksen tasolla pelannut vain saalis- ja ravinnonhankintavietin kanssa koiraa kouluttaessa. Laumavietti on hyvin vahva ja sitä ei voi rakentaa tottiskentällä, vaan koiran kanssa eläessä jokapäiväistä elämää.
Kun mennään ulos, niin ihminen menee ensin ulos ja koira sen jälkeen, kun saa luvan. Tehdään koiran kanssa ”hallintaleikkejä”: mene tuonne, hyvä just sinne, eikun tonne, noin hieno poika, nyt hyppää toi hyppy ja olet loistava”

kakkosluokkalaisiii!!!! :>

Ollaan saatu nyt vähän aikaa masistella meidän TOKOn AVO-debyytin jälkeen, mutta tänään sille masistelulle tuli ja TULEE stoppi!

Soolon kanssa siis ilmeisesti kuitenkin mentiin vähän liian aikaisin avoimeen, ainakin maneesi-sellaiseen. Meidän vanhat ongelmat oikein pomppasivat taas esille (mun komentaminen, ym..), joten taidetaan pitää nyt suosiolla hieman taukoa tokossa kisaamisesta. Me keritään kyllä vielä. Nyt on vaan ollut niin kamala hönkä päällä, että muka pakko saada kaikkihetinyt!
Soolo on fiksu koira ja tunnistaa tilanteen, enkä pääse puuttumaan mihinkään kisatilanteessa. Itse olen vielä ihan kamala jännittämään tokokisoissa. Eli treenataan nyt vaan hyvällä mielellä ja mietitään niitä kisoja sitten taas hetken päästä. Pääpiirteittäin Soolo oikeasti osaisi kaiken, mutta tuo hallinta nyt vaan saatava mukaan takaisin. Ja ihan totta: mä en ole edes kauheasti treenannut; mennyt vain asenteella ”joo kyllä me osataan”. No, eipä kaikki temput menneetkään kisatilanteessa, niinkuin treeneissä.. Onneksi on agility!!

Matkattiin siis sunnuntaina taas Lempäälään kisoihin. Mielessä oli, että reilun kahden viikon treenitauon jälkeen Soololta ei varmasti puutu intoa ja energiaa, joten oletin ensimmäisen radan olevan vähintäänkin virtaa täynnä. Lähdin kuitenkin radalle taas sillä asenteella, että ”me kyllä osataan tää homma, eikä meitä pysäytä mikään!”
Mietittiin, että kauankohan toi mun ”taika” kestää? Onnistunko mä aina, kun päätän niin? Heh, en usko ihan:D
Mä olin niiiin onnellinen sen jälkeen, kun tulin maaliin! Heti oli kyllä pakko kysellä, että eihän yhtään rimaa tippunut, eihän?! ME TEHTIIN SE, OLLAAN VIHDOIN KAKKOSISSA!

Osallistuttiin samana päivänä vielä kakkosten radalle, vaikka jouduttiinkin odottelemaan. Ihmeekseni rata ei kyllä tuntunut kovinkaan paljoa vaikeammalta, kuin mitä on tähänkään asti tehty kisoissa. Tääkin suju aika nappiin! Saatiin siis 5vp, koska Soolo ei ottanut puomin ylösmenokontakteja. Oliskin ollut vähän liian nannaa, että oltais tehty vielä heti meidän eka kakkosten nolla:D Toivottavasti nyt saadaankin siellä hetki olla, että pääsen vähän harjoittelemaan vielä !

Puomin ylösmenokontaktit ovat olleet treeneissäkin aina välillä kadoksissa. En ole kuitenkaan tähän asti viitsinyt kiinnittää niihin kovinkaan paljoa lisähuomiota, koska meillähän noita ongelmia ja treenattavia asioita riittää muillakin osa-alueilla. Pidetään nyt kuitenkin mielenpäällä, että jos tämä ilmenee kisoissa useamminkin, niin sitten on alettava keksimään jotakin treenitapaa niiden hyväksi. Itsellä on kuitenkin hanskat ihan hukassa sen suhteen.

Hasse tuli meille samana iltana Korpilahdelle hoitoon – Soololla on nimittäin alkanut hieman ilmenemään eroahdistuksen merkkejä täällä asuessa. Naapurin mukaan itkeskellyt mun koulupäivien aikana aina välillä. Soolo on koko ikänsä tottunut olemaan toisen koiran & kolmen kissan kanssa kotona, joten onhan tämä aika iso muutos koiran arkeen ollutkin – enkä oikein varmaksi tiedä, koska on alkanut, kun naapuri nyt vasta ilmoitteli asiasta (joskaan ei kuulemma haittaa, mutta kunhan tiedän..)
Tämän jälkeen oon jättänyt television auki koulupäivän ajaksi soittamaan musiikkia, välttänyt innostuttamasta koiraa, kun tulen kotiin, jättänyt jotain luita ym järsittäväksi päivän ajaksi. Kingin tänne ottaminen varmasti lopettaisi itkemisen, mutta ei se itse ongelmaa kuitenkaan poista mitenkään, kunhan vain siirtää..
Saa nähä, kuinka tulevat auttamaan. Kesällähän taas asutaan tutussa ympäristössä, mutta tulevaisuuden kannalta olis hyvä saada myös yksinolo sujumaan.

Nyt odotetaan innolla seuraavan viikonlopun kisoja Jyväskylässä ! Kisaaminen on niiiiin kivaa!

RAKAS JO 4-VEE


Sinä olet jo isopoika!
Oon nelivuotias, oppimaan innokas!
Sain nimen hauskimman, SOOOOLO!
On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää
puuhailee touhuissaan SOOOOLO.
Maailma muuttuu, niin minäkin!
OON SOOLO! HEI VAIN!

Kingi oli mun luona Korpilahdella viime viikon. Isi on vieläkin ihan kamala syöttämään koiralle herkkuja, joten taidan jatkossakin ottaa sitä tänne hieman laihikselle pariksi viikoksi.. Toi pappa on vaan niin ihku! <3 Mä en ollut tajunnut, että miten ikävä mulla onkaan ollut noiden jokailtaisia riehumiskohtauksia, söpöliinit! Harmi, että kameran keksii vasta ihan liian myöhään ottaa:D

En tajua, miten aika on mennyt näin hurjan nopeasti tuon sooloilijan kanssa. Ihan hetki sitten mä vasta haaveilin koirasta, jonka kanssa pääsisi harrastamaan ja tekemään täysillä! Eilen se oli pieni, mun sylissä, mä niin onnellisena, kuin voi pieni koiratyttö olla!
Nyt alan pitkästä aikaa vasta haaveilemaan kaverista tuolle – josko se olisi solppiksen oma pentu, vai joku ihan muu otus? Aika menee ihan liian äkkiä! Ei ehdi edes nauttimaan kaikista ihanista hetkistä tarpeeksi. Välillä ainakin musta tuntuu siltä. Mä en edes uskonut, että saisin näin ihanan koiran – vaikka se välillä onkin ihan idiootein <3 Mitäs muutakaan tuo otus haluaisi tehdä synttäripäivänään, kuin treenata agilityä? Ihan ykkösjuttu Solppiksen kanssa. Lähdettiin siis poikaystävän kanssa Killerille agilityn epiksiin. Käytiin tekemässä kisaavien rata kaksi kertaa. Epiksissä oli myös meidän treenikaverit Anu ja Nelli!
Meillä oli taas sama tuttu ongelma: kepit – kattokaa vaikka videolta taas, että mitä ne mun propellikädet tekee. Hyi. Milloinkohan mä opin olemaan sabotoimatta ton koiran suoritusta ja ohjaamaan kerrankin kunnolla ja huolella ensimmäisillä kerroilla? Pussi oli Soolon mielestä myös vähän outo!
Toisella kierroksella sit päätin ottaa kontakteja A:lla uusiksi, kun vähän epävarmasti jäi sinne. Tätä ei oo tehnyt pitkään aikaan, joten koska oltiin mölleissä, niin hyvä paikka varmistella! Ekalla yrityksellä kumminkin vissiin 15vp ja kolmossija! Saatiin siis jopa kotiinviemisiäkin tolla räpellyksellä!:D

Liitelyjen jälkeen tein Soolon kanssa vähän tottisteluja. Älyttömän hyvää seuraamista, piilopaikkista niin, että menin itse ulos hallista. Musta on tuntunut monesti, että ton suoritus melkein aina paranee, mitä enemmän häiriötä on – mikähän siihen on syynä?

Eilen käytiin ennen hakutreenejä tottistelemassa pienellä porukalla kentällä. Haluan vähän tietää, että millaista suoritusta pitäisi sinne alkaa rakentamaan. Mulle on ollut vielä hieman epäselvää, että mitä kaikkea pk-puolen alokasluokan liikkeisiin ylipäätään kuuluu. Helpotus kuitenkin oli, kun ei meille ilmeisesti ole uutta kuin ainoastaan A:n kautta oleva nouto ja tasamaanouto. Eteenlähetys on myös kesken, mutta sitä ollaan sentään tehty joskus aika paljon!
A:n kautta oleva nouto pitää miettiä hieman erilailla, kun Solppiksella on niin vahvana 2on2off agilityn kautta, että miten sen kunnolla opettaa, että nyt saakin vaan juosta läpi (mitä ei agilityssä saa jatkossakaan koskaan). Saatiin Soolon kanssa tehtyä kuitenkin yllättävän nopeasti jo noutojakin A:n kautta, avustuksella toki!
Seuraamisiin tietty pitää saada lisää kestävyyttä, että jaksaa tehdä intensiivisemmin kaavion, kuin mitä BH:ssa, sekä jääviin hieman lisää varmuutta ja ohjaajalle selkeäksi nuo askelmäärät. Tähän asti kun ollaan tehty lähinnä vain ALO:n mittaisia seuruita.
Mä luulin, että meillä olisi tottiksen suhteen paljon enemmän töitä tekemättä! Esineruutuakin pitäisi ensi kesänä viimeistään alettava treenaamaan säännöllisesti.

Haussa kolme ukkoa, ensimmäinen vallin takana, toinen aika helppo ja kolmas myös vallin takana. Soololla on metsään mentäessä ihan hirmuinen into päällä, enkä viitsi sitä vielä ottaa niin täysillä hallintaan sinne mentäessä. Maalimiestenkin luo tuo yrittää kovasti mennä! Lelupalkka toimii!
Kouluttaja kokeili pientä yritystä haukuttamiseen, joka sujuikin niin hyvin, että seuraavalla kerralla jo haukutetaan maalimiehen luona! Ei kyllä ollut mulle yhtään yllätys, että tuo otus on helppo muidenkin saada haukkumaan.

pstt. Tätä poppoota on aina välillä ikävä!

agilityy jee!

Hakutreenit viimeksi: Apuäänien kanssa, neljä ukkoa… ”haamuja”, että ihminen juoksee ensin ja koira näkee sen, jonka jälkeen toiselle puolelle sama juttu ja hetken päästä vasta pääsee lähtemään perään. Soolo alkaa kehittyä tässä joka kerta pikkuisen eteenpäin! Sillä on kamala hinku ukkojen luokse. Tällä kertaa ehdotin myös, että vaihdetaan ja kokeillaan Soololle lelupalkkaa maalimiehen luona, mikä toimi paremmin ! Soolo siis viihtyy lelun kanssa maalimiehen luona paljon paremmin, kuin mitä viihtyy ruualla. Ensi kerralle pitää siis ottaa useampi lelu mukaan ja jatketaan sillä palkalla!

Syysloma. Ihanaa, pieni tauko opiskeluun! Maanantaina päästiin mukaan meille tuttuun treeniporukan treeneihin ja aiheena oli tällä kertaa hyppytekniikka koulutus. Tehtiin Soololle perussarjaa ja sen jälkeen matka hieman kasvaa. Etäisyys 6 askelta ensin ensimmäisellä sarjalla, toisella sarjalla etäisyys kasvoi aina yhden askeleen. Mä olen ihan tauno tämän asian suhteen, enkä tiedä hyppytekniikan kouluttamisesta yhtään mitään, mutta ihan kiva päästä tutustumaan tämänkin saloihin hieman! Pitäisi vaan etsiä enemmän tietoa aiheesta ja alkaa ehkä jopa tekemään tuota silloin tällöin säännöllisesti.

Tiistaina käytiin Melissan (&Eetu, Unto, sekä IHANA JASU). Tehtiin parit toistot samalla tyylillä, kuin eilen hyppytekniikkaa. Toinen rallittelujuttu oli hypyt – putki – hypyt. Tää oli yllättävän haastava, koska tavoitteena oli saada koira irtoamaan jo ekojen hyppyjen jälkeen putkeen, ilman että itse liikun kovinkaan paljoa. Ekoilla kerroilla ei onnistu, mutta sitten alkoi toimia!:) Soolo teki myös kivoja keppejä ja kontakteja. Mä haluun kisaamaan!! Kingi-pappakin pääsi vähän hömppäilemäänkin ja ai että, se oli innoissaan!:>> Ja haluisin ehkä ihan vähän tollasen pikkusen auspailapsenkin… höppänä <3