on elämä yht rimpuilua, juice sano joskus nii

Jotenkin ei oo ollut aikaa istahtaa koneelle, joten yritän tiivistää meidän kuulumiset suht lyhyiksi. Soolon kanssa ollaan käyty kaksissa kisoissa, ilman sen kummempaa menestystä, mutta ihan kivoja ratoja ollaan tehty. Paljosta ei oo kiinni ne nollatkaan, mutta ne vain odottavat itseään. Viime viikonloppuna ohjasin koiran väärään päähän putkea, muutenhan se ois ollu melkein nolla rata, vaikka radalle mennessä sitä taas epäilinkin!



Joo, säätöä siellä ja täällä. Ei mikään kauheen siisti rata, mutta on siellä jotain hyvääkin! 😀



Tällä radalla hävettävän myöhässä tuo ensimmäinen valssi, samoin A:n jälkeinen takaakierto melkein pissi nilkoille. Harmi tuo väärään putken suuhun meno, muuten oli ihan kivantuntunen rata itsestä! Oon erityisen iloinen tuosta lopussa onnistuneesta twististä (?), vaikkei se nyt ihan siisti ollutkaan, mutta USKALSIN kokeilla kisoissa. Voi tuota pienen koirapojan onnellista ilmettä maaliin päästessä <3 Se oli ollut viikon isällä hoidossa & pääsi sit aksaamaan mun kanssa - VÄHÄNKÖ se keuli ekalla radalla ja ei pysynyt pöksyissään! Kesällä kyllä tehdään töitä Soolon kontaktien eteen - haluan niistä vielä itsenäisemmät, jotta voisin myös kisavireessä juosta täysillä ohi ja luottaa, että koira tekee ne kyllä itsenäisesti. Ja Keijolle myös sellaiset. Vähän pohdin vielä A:n kontakteja - haluaisin sille juoksarin A:lle, mutta en ole aivan varma, osaanko sitä sille käytännössä opettaa, mutta aika näyttää. Sen kanssa nyt ei ole kiire mihinkään vielä pitkään aikaan.. Treeneissä ei olla paljoa käyty, välillä viikonloppuisin pienellä porukalla aksaamassa, mutta aika vähäistä. Nyt hiitolomalla on taas tullut aksattua senkin edestä. Kouluttamassa ja treenaamassa omia koiria. Keijon kanssa ollaan käyty melko aktiivisesti Julian treeneissä, muutama kerta kyllä on jäänyt väliin. Yhden kerran Juliaa oli tuuraamassa Niemisen Laura, jonka ohjausta puminsa kanssa olin ihaillut monet kerrat! Oli siistiä päästä myös hänen ohjaukseensa - mä kuulemma osasin valssata ihan harvinaisen hyvin, pitää vaan muistaa pitää valssit tuollaisina silloinkin, kun nostan rimat ylös! Olin niiiin leuhka tuosta kommentista, koska musta tuntuu, että ne on AINA ollut niin pirun vaikeita ajoittaa oikein ja olla ajoissa ja NYT MÄ OSASIN! Jee. Noissa treeneissä oli myös vaikeeta, kun koiraa piti odottaa joissakin kohtaa putkesta (muuten haki äkkiä toisen putken). On jotenkin vaikeeta osata rauhoittua radalla välillä, mut tekee hyvää! Julian kanssa ollaan treenattu mm. pakkovalssia, sokkareita ja joskus oli siistejä leijeröintijuttujakin. Musta on tullut paljon rohkeampi ohjaamaan, kokeilemaan omia rajojanikin ja juoksemaan siellä radalla. Julia on saanut multa HIEMAN pois sitä kilpajuoksuajattelua ja yritän tehdä itselleni selväksi, että en voi millään juosta koiran kanssa yhtä nopeasti radalla, vaan mun täytyy ohjata sille niitä linjoja ja LÄHETTÄÄ koiraa, antaa sille rauhaa suorittaa esteitä. Mulla on usein aivan liian kiire mennä eteenpäin ja saattelen koiraa aivan liikaa, vaikka voisin vaan luottaa, että se kyllä suorittaa ne esteet itsenäisesti. Musta tuntuu, että vihdoin oon alkanut etenemään taas ja saanut valtavasti uusia juttuja omaan tekemiseen. Tää on niin siistiä, haluisin vaan uudestaan ja uudestaan treenaamaan. Mulla on siisti koira, siitä tulee vielä jotain! Sain myös koulutettavakseni 2 uutta agilityryhmää Länkipohjaan. Osa sieltä olikin jo tuttuja, mutta paljon uusiakin naamoja. Näiden treenit on peräkkäin ja ehkä kerran-pari kuussa käyn vetämässä treenit. Katsotaan nyt, miten tää lähtee käyntiin! Ihan huippua, opin entistä enemmän erilaisista koirista! Näissä ryhmissä olikin ihan huippupareja, joten saas nähdä, mihin asti tuon ryhmän kanssa päästään. Tänään pääsin myös mun ikioman alkeis/jatkoryhmän treeneihin ja oli ihan huippua nähdä, miten ne on kehittyneet itsenäisesti treenatessaankin! Jokaisen koirakon suhde on mennyt eteenpäin huimasti. Minun pikkuiset, joiden kanssa kesällä aloitettiin <3

Koirat on sopeutuneet hyvin kerrostaloelämään. Alussa ne oli haukuskelleet jonkin verran. Vissiin vähän liikaakin, kun saatiin joku aika sitten vuokranantajalta tiukkaa puhelua, että ”nyt joko koirat lähtee siitä kämpästä/te lähdette/mä joudun luopumaan siitä asunnosta”, liipalaaba. Onneksi otettiin asioista vähän selvää, kun säikähdin ihan hirveästi kämppiksen kanssa.
Ollaan nyt äänitetty koirien yksinolot ja siellä ei ole kyllä ollut mitään häiritsevää (jotain parin minuutin haukkupätkiä korkeintaan per päivä).
Isännöitsijän kanssa oltiin yhteyksissä ja onneksi selvisi, että se oli vaan ”varoitus”, että pitää alkaa tehdä asioille jotain. Tehtiinhän me, kokoajan. Meille vaan ilmoitettiin asiasta joku viikko sitten ja nyt tämä. Ei tiedetty mitään ennen sitä. No, myöhemmin selvisi, että eräs asukkaista oli yrittänyt saada muitakin valittamaan meidän koirista – siinä onnistumatta kuitenkaan :–) Hupsua oli jutella myös yhden naapurin kanssa (josta tämä kyseinen valittaja meille kertoi, että häntäkin VARMASTI häiritsee), joka oli niiiin ihana ja tykkäsi meidän koirista paljon ja sanoi tyyliin, että kyllähän sitä elämää pitää kuulua, tää talo on ihan liian hiljainen ollutkin jo monta vuotta, eikä hän oo kuullu mitään haukkumisia :’D. No, säikähdyksellä selvittiin! Ensimmäinen kerta kerrostaloelämää tsekattu. Mitähän seuraavassa sitten!

Muuten elämä maistuu kivalta. Aika kiireistä tosin, päivät menee sukkelaan, ollaan aamusta iltaan asti (normaalisti 9-16.30, ellei pidempäänkin) koulussa, sen jälkeen taas lenkille, syömään ja läksyjen parissa meneekin sit loppuilta. Viikonloppuisin välillä töissä/kisoissa/kavereita näkemässä/rästitehtäviä tehden ym.
Onneksi tuli hiihtoloma, oon ollut aivan poikki välillä! Josko sitä taas jaksaisi rutistaa loppuun asti, ei tässä enää kauhean kauaa kuitenkaan loppujen lopuksi ole aikaa jäljel.

Ensimmäinen simuloitu pääsykoekin oli jo. Olisin toivonut, että olisin osannut paljon paremmin tehdä kaikki tehtävät ja olla super, mutta osaamistaso ei ollut vielä ihan niin korkealla. Tänä vuonna sitä vaatii itseltään paljon enemmän, mutta on myös ihana huomata, että en oo joutunu yhtää niin paljoo tappelemaan vaikeidenkaan tehtävien parissa. Oon oppinut paljon ja se auttaa jaksamaan eteenpäin. Uskomaan unelmiinsa, vaikka ne pelottaakin ihan pirusti.

Yritän seuraavaksi saada hieman videomateriaalia Keijostakin, kun sen treenejä on myös nyt videoituna – vielä kun kerkeäisi niitä hieman muokkailemaan ja pätkimään :–)