Puolasssa


Toi kappale soi Puolassa tyyliin kokoajan musiikkikanaval!

Tää nyt ei oikein liity koirajuttuihin, mutta aattelin koota muistot yhteen jonnekkin, voi ehkä joskus jälkeenpäin fiilistellä ja muistella kaikkea. Ei varmaan kaikkia kiinnosta lueskella, voi siis hypätä ylikin:–) Oli hieno ja rento reissu.

Vietin siis viimeviikon Puolassa. Lähdettiin sinne koulun kanssa ”luokkaretkelle”, meitä oli joku vajaa 50 lukion kakkosluokkalaista ja neljä opettajaa matkassa.
Kierreltiin vajaan viikon sisällä erilaisia kohteita; päällimmäisenä niistä mielessä Auschwitz, Auschwitzt Birkenau, Schindlerin tehdas, sekä suolakivikaivos.

Vapaa-aikana me pääasiassa shoppailtiin, mutta en onneks kyllä ihan hirveesti rahoja tuhlaillut. Samoja kauppoja löytyi, kuin Suomessakin on, mutta jotain vähän muutakin; New Yorker, Bershka, Mango yms. mitä ei tässä ihan meiän lähellä oo. Takseilla oli kiva ja helppo kulkea, sillä niillä oli ihan eri hintasuhteet, kuin Suomessa. Menessä neljän ihmisen porukalla taksiin, niin yks matka maksoi jotakuinkin euron!



Krakova oli tosi iso kaupunki, jossa oli ihan kivaa olla, mutta totesin, etten ikinä haluaisi asua kokoaikaisesti tuollaisessa paikassa. Mä kaipaan luontoa ja vähän rauhaa enemmän, ehkä ku oon tottunu siihen niin kovin. Toverit oli erimieltä, eli ehkä mä oon vaan jotenkin tällänen metsäeläin. Mietin, että alkais vaan pidemmän päälle rassaaamaan se ruuhkasuus liikenteessä, ihmispaljous ym. Suomi on muutenkin paljon puhtaampi maa ja siistimpi ulkonäöltään. Siellä oli paljon rakennuksia, joiden oli annettu vaan rupsahtaa kasaan, eikä huolehdittu.
Ruoka oli vähän rasvasempaa kuin Suomessa. Monesti ateriat meni niin, että ensin syötiin alkuruoaksi jotain keittoa (tomaattikeitto tms.), sitten pääruoka ja lopuks vielä jälkiruoaksi jotain pientä. Kaupungilla käytiin mm. 4D -nimisessä kahvilassa, jossa oli ihan jumalaisen hienoja ja hyviä jäätelöannoksia, jotka olis Suomessa maksaneet ihan liikaa. Maistoin banana splittiä!! Oli muuten ähky olo sen jälkeen, kun pisteli annoksen poskeen… hyvää se oli silti!!



Menomatkalla oli vaihdon jälkeen hassu, kun joku puolalainen mies tuli istumaan mun viereen koneeseen ja se sitten rupes juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista meidän matkasta. Mä siinä koitin sönköttää jotain mun heikolla enkunkielen tuottamistaidoillani. Ymmärrän kyl hyvin, mutta en osaa kovin hyvin tuottaa puhetta itse – en oo päässyt kovin usein sellaisiin tilanteisiin, missä oikeasti pitäis osatakin.
Mut oli hassu, se pyysi mun sähköpostiosotetta ja kaikkea. Olin aatellut nukkua sen matkan jonkun randomin vieressä, mutta toi oli kiva. Kaikki vaan nauro mulle ja kyseli tosta miehestä, kun olivat kattoneet, et meillä on kunno keskustelut XD
Se oli joku muusikko ja se oli ollu Ruotsissa jossain soittelemassa. Sen poika on kuulemma mun ikäinen ja opiskelee Lontoossa jossakin musiikkijutussa. Aika siistiä, se kannusti mua toteuttamaan mun unelmia ja tekemään mun elämällä mitä mä oikeasti haluan. Tekemään niitä juttuja, mistä tykkään ja mistä oon aina unelmoinu. Hankkimaan sellasen työn, missä viihdyn.

Nää Auschwitzit ym. oli melkoisen karuja paikkoja. Meillä oli opastetut kierrokset noilla kaikilla yhteisillä reissuilla. Noi paikat pisti ajattelemaan elämää vähän eri kantilta hetken aikaa. Mikä on tärkeintä, miks tarvis valittaa, jos joskus kahvi on vähä vanhaa tai muuta yhtä turhaa. Auschwitz Birkenau oli huomattavasti karumpi paikka omasta mielestä, se oli just sellanen, mitä olin siitä ajatellutkin noita juttuja opiskellessa. Se oli paljon isompi ja laajempi paikka, mitä kuvittelin.



Schindlerin tehtaan museosta mulla ei ole kuvia, mutta mun on pakko hehkuttaa sitä meidän opasta siellä! Se oli sellanen mies, englanninkielinen kierros. Se oli vaan niin liekeissä koko sen kierroksen ajan, selitti suu vaahdoten joka asiasta ja oli ihan innoissaan! Se selvästi nautti siitä, mitä teki ja oli ihan oikeassa ammatissaan. Tuollainen opas kun on, niin oikeasti itsekin innostuu siitä jutusta ja kiinnostuu kuuntelemaan korvat höröllä! Se oli niin paras. Muut oppaat selitti vaan muutamalla jutulla, mutta tolla tuli kiire, kun se olis selittäny niin paljon kaikkea muutakin, jos meillä ois vaan ollu aikaa!:)


epistelyä tamperestissa

Matkattiin eilen Melkun & Eetun kanssa Tampereelle epiksiin. Ei ollut oikein kisafiilistä, vähän väsytti ja laiskotti. Oli kuitenkin huippukivaa päästä vähän kisailemaan, vaikka en kovin tosissani sinne mennytkään juoksemaan – ei kai jännittänyt tarpeeksi?:-D Mut oli kiva reissu, vaikkei ihan osattu suunnistaa, liikennevaloissa oli jännä ajaa.. Onneks ruoka pelasti!!

Mölliradan hyppäri oli melko helppo, ja suunnittelin hyvin rataantutustumisessa, että teen persjätön tohon tokavikan putken jälkeen, mutta se jäi sitten tekemättä, vaikka olisin ihan loistavasti kerinnyt tekemään sen.. ja ohjaus oli muutenkin vähän hukassa ja ”pelastelua”, kun meni kesken radan uusiksi oma suunnitelma. Ei hyvä. Muurilla mun oma liike pysähtyi kokonaan ja sit Soolokin teki tollaisen kiellon ja kiersi väärältä puolelta, eli TAKAALEIKKAUKSET TREENIN ALLE!
Vauhtia mun mielestä Soolosta löytyi tällä kertaa enemmän, mikä on tietty hyvä juttu!:) Soolo oli muutenki tosi hieno koiruus, omia mokia vaan!!
Soolo ois sijoittunut skapassa 2.sijalle, mutta mä olin kiltti ja selitin palkintojen jaossa, että me ollaan jo kisattu.. kun taisin ite vähän sekoilla ilmoittautuessa:D Harmi, olis tullu hieno pokaali ja kaikki!:D



Kiitos Melkku videoinnista!

Kisaavien rata oli joku 2lk:n tasoinen. Selvittiin siitä, mutta ongelmia oli kepeillä. Kepeille tultiin avokulmassa, mitä en oo eläimelle edes kunnolla vielä opettanut. Mutta muutenkin vika väli pujottelematta; keskitys herpaantui, mutta lopulta kuitenkin onnistunut.
KONTAKTIT TOIMI! Se oli se juttu, mitä lähdin hakemaankin. Jes. Juoksin muistaakseni ihan irti kontakteista ja jätin koiran sinne, suju ok. Vielä kun saisi niin, että voin vapauttaa koiran ollessani itse liikkeessä. Nyt rauhotuin kehumaan ym. kontakteilla.
Keinulla epävarmuutta, mikä ei ollut kovin yllätys viime kerran muistaen. En tiiä, oliko kovin reilua laittaa Soolo suorittamaan sitä, kun jokin siinä nyt mättää. Pitää alkaa tehdä paljon keinu treeniä ja saada sen olo mukavaksi sitä suorittaessa.

Keskiviikkona meillä onkin varattuna vihdoin hieroja-aika Soololle, joten siellä nähdään, missä kunnossa eläin on. Jotain pientä sieltä todennäköisesti löytyy, sillä esim. kaukoja tehdessä on välillä vinottanut takapää toiselle puolelle ym.

kaikkeni yritän, jotta onnistuisin

Vuorelan Lotan treenit, enkä voi taaskaan sanoa muuta, kuin että LOISTAVAT TREENIT. Mä en oo oikeesti pitkään aikaan tehnyt noin paljon töitä onnistumisen eteen ja treenin jälkeen fiilis olikin ihan kaikkensa antanut. Mä en ois jaksanut enää enempää, mä tein kaiken niin hyvin, kuin osasin. Haluan oppia, koska tää on kivaa!

Ei osattu kaikkea, mutta opittiin lisää. Harjoitteluun ehdottomasti kontaktit. Niihin oma liike mukaan, ohjauksia putkeen, ohijuoksuja ja valsseja puomin jälkeen. Eli sama sävel taas, josko ens kerralla voisin näyttää, että me ollaan treenattukin nää vihdoin kuntoon? Oon jauhanut tosi pitkään, että pitäisi treenata noi kuntoon, mutta ei vieläkään osaa.

TIPSTIPS:
– peruuta takaisin kontaktin taakse, kun oot mennyt ohi. Älä juurru samoihin kaavoihin, vaan vaihtele, vapautatko heti ekalla, tokalla vai ihan heti.
– tee koiralle esim. putkeen ohjaus kontaktin alastulolla, jolloin sen pitää pysyä siinä, jos et oo vapauttanut sanallisella käskyllä.
– koiralle liikkeen merkitys kontakteilla pois, eli koira varmaksi ja itsenäiseksi suorittajaksi kontakteilla ohjaajan kärrynpyöristä huolimatta. Ohjaaja saa tehdä vaikka mitä ja koiralla on silti itsenäiset ja varmat kontaktit. Siinä meille tavoite!!
– videolla näkee, että soololla ei oo ihan selkeenä toi toiminta vielä päässä, että vielä pitää tehdä toistoja paljon ja vahvistella, että se tosiaan pysyisi siellä, vaikka mä teen jotain ihan muuta. Ja enhän mä oo noita sille siis opettanutkaan tarpeeks hyvin.

Rata oli meille aika haastava. Haastavampi, kun mitä ollaan nyt pitkään aikaan treenattukaan. Oli meillä sujuviakin pätkiä, esim. vedot putkiin sujui.
13-16 pätkää hinkattiin jonkin verran: Soolo ei tullut kunnolla kädenvaihtoon siinä mukaan ohjaavan käden puolelle, joten palkkailtiin siihen tulemisestakin ym. Saatiin kotiläksyksiksi opetella tollaisia kohtia nyt melko paljon. Ja ihan hyväkin treeni olisi!

Soolon tekeminen oli aika kivaa, itellä meinas puhti loppua huonosti nukutun yön jälkeen ja piti vaan jaksaa! Tai sit pitäis ruveta oikeasti kuntoilemaan! Kummankin!
Mutta oli kyllä taas tosi huipputreenit, Lotta on super ja haluan pian uudestaan! Opin taas niin paljon uusia juttuja ja huomaa, mitä kaikkea pitää treenailla ja miten.



hölmö pappakoira

Käytiin viime viikolla jokunen päivä takaperin Melkun & Eetun, sekä Juulian & Voiton kanssa treenailemassa agilityhallilla. Pääsin ekaa kertaa huristelemaan hallille ihan ite! Tuntupa hassulta, että voin ite ajaa sinne.
Ja jos joku huomasi, meidän blogi sai tänään uuden ilmeen. En oikein tiedä, tykkäänkö tästä, mutta halusin tuon sivupalkin oikealle takaisin, joten oli pakko. Kommentteja?

Otin molemmat vuhvet mukaan, koska sain nyt pidettyä toisen sillä aikaa autossa, kun toinen oli häkissä. Halusin papankin mukaan, ajattelin virikkeistää sitä vähän pitkästä aikaa. En tiiä oliko sitten niin kovin loistava ajatus.
Pappa osoitti mulle aika selvästi sen, miksi mä en oo sen kanssa kovin paljoa enää harrastellut. Se oli hienosti tekemässä töitä mun kanssa, kun vähän seuruutin ym. ennen kuin ajattelin tehdä paria estettä putkeen. Just semmonen ihana, innokas ja iloinen. Päästin papan sit irti, kun olin lähdössä aksailemaan. Kas kummaa, se lähtee ärräämään Voitolle aikalailla heti. Ilman mitään näkyvää syytä. En tajua vieläkään, miksi se tekee noin, onko se niin epävarma ja arka itsestään, vai miksi sen täytyy ns. isotella toiselle koiralle? Ei se vaikuttanut siltä, enkä osannut yhtään lukea koirasta, että se olis ollut lähtöä suunnitellut: sai vain yhtäkkiä päähänsä, että tadaa mä meen tonne ei mua kiinnosta!:D Mä yritin vaikka miten olla kiinnostava ja iloinen, mulla oli ruokaa ja kaikkea täydellistä. Mikä meni vikaan? Kyllähän tuon saisi kitkettyä poiskin, jos jaksaisi tehdä töitä sen eteen ja kävisi useammin. Saisi koiran jotenkin motivoitua siihen tekemiseen enemmän.
Soolo kun ei ikinä lähde tuollai: sen mielestä on niiiiin paljon kivempaa tehdä töitä mamman kanssa ja vaikka leikkiä!
Sen jälkeen kun sain papan poistettua tuosta tilanteesta, tein sen kanssa pari putkeen menoa, puomin ja muutaman hypyn kera herkkujen. Sen jälkeen pappa sai luvan olla autossa. Papalla oli kivaa tuon hetken ajan, ehkä se oli tarkoituskin, mutta en silti aina vieläkään ymmärrä pappakoiran aivotyöskentelyä, vaikka sen kanssa oonkin elänyt jo 8vuotta.. Kingi on muuten ottanut Soolosta vähän mallia: se hyppää nykyään aina välillä syliin rapsutettavaksi, mitä se ei oo ikinä ennen tehnyt. Ilostun aina niin hurjasti, kun se tekee noin.

Soolo teki vähän keinua, päähän juoksua ja sillai, että se keinahtelee. Reipas poika, huomas, että vähän jännitti. Ei tapahtunu kumminkaan mitään erikoista, lähti juoksemaan aina innolla. Yllätys oli, kun se tän jälkeen mietti aika voimakkaasti puomille menoa?? Luuli sitä keinuksi, tietenkin, mutta toivottavasti tästä ihme jutusta päästään pian eroon. Parin toiston jälkeen ei enää pohtinut.
Ihmeellisintä tässä on se, että Soolo ei aiemmin oo ikinä tollai pelännyt tai arkaillut mitään agilityssä, se on tehnyt kaiken täysillä. Ymmärtäisin, jos se olisi tippunut tai räväyttänyt keinulla joskus oikein kunnolla ja säikähtänyt sen vuoksi, mutta kun ei. Koiran sielunelämä on joskus kummallista. Soolon kanssa tehtiin joku superhelppo pätkä, melko suoraa linjaa, jonka jälkeen palkkasin eläimen ihan ylitsevuotavasti, koska sitä en oo tehny taas pitkään aikaan. Juoksin ja iloitsin ympäriinsä, supereläin. Soolokin innostu, kun vaikutin ees vähän hullulta!

Pääsin treeneissä myös kokeilemaan hieman espis Voittoa. Se oli aika supereläin, ja nopea! Me ei ihan heti ymmärretty toisiamme, mutta ei siihen kovin kauaa aikaa tarvittu. Hauska eläin.

Huomenna on pitkästä aikaa Lotan treenit, niitä on ootettu!!!!!!!