kesäloma hyvä!!!

Istuskelin ihastelemassa meidän kanaperhettä, kun yhtäkkiä mieleen tuli blogin kirjoitus. Kesä on ollut aika haipakkaa, mutta siitä huolimatta mulla on ollut ihan mahtavaa. Viikot oon ollut töissä, mutta viikonloput oon saanut vapaasti juosta koirakisoissa ja treeneissä, nauttien kesästä kavereita nähden.
Elämä vaikutti keväällä välillä taas työntävän ikäviä juttuja urakalla, mutta onneks myrskyjen jälkeen muistaa aina olla kiitollinen pienistä jutuista ja ne pienetkin tuntuu tosi isoilta! Nyt on hyvä. Kesäloma on paras.

Tartosta pääsin lähtemään hieman ennen kesäkuuta, jolloin aloitin kesätyöt Siilinjärven kunnan pieneläinklinikalla. Omanalan työpaikan saaminen tuntui aluksi mahdottomuudelta, joten olin äärettömän kiitollinen, kun kuulin pääseväni kyseiseen paikkaan töihin. Asuntokin järjestyi hienosti vanhan opiskelukaverin kautta.

Kevät meni tosiaan opiskellessa ruokintaa, epidemiologiaa, virologiaa, patologiaa, hygieniaa ja maailman eläintuotannon kurssi ja koirakurssikin oli 🙂 Ruokinnan lopputentti multa jäi vielä syksylle odottamaan, sillä mulle tuli kiire kesälaitumille ja vähän puhtikin loppui sen ison koerumban keskellä.

Hoitajan töiden alettua olin monesti päivän päätteeksi aivan loppu; uutta asiaa tuli jatkuvasti isolla syötöllä – Provetin käyttö, puheluihin vastaaminen, näytteiden otto ja värjääminen, välinehuolto, erilaiset potilaat ym.. ja olisin halunnut oppia kaikesta kaiken! 😀 Parin viikon jälkeen asiat alkoi onneksi olemaan jo jollakin tasolla tuttuja ja työ ei tuntunut enää niin raskaalta. Klinikalla on kyllä ollut kokoajan säpinää ja kiirettä riittää päivästä toiseen, mutta helpottaa kummasti, kun ihan jokainen asia ei ole uutta! Oon monesti ajatellut, että on kyllä niiin hyvä päästä näkemään monen eri eläinlääkärin työtä näin läheltä, ennen kuin täytyy itse astua isoihin saappaisiin.

Oon älyttömän kiitollinen mun tähänastisesta kesälomasta, sillä oon saanu olla osa mahtavaa työporukkaa ja oon oppinut ihan valtavasti! Mun tiedonnälkä tätä ammattia kohtaan on vaan kasvanut jatkuvasti. Ihanat eläinlääkärit ja hoitaja-Minna on myös jaksaneet vastailla mun tyhmiinkin kysymyksiin. <3

Pääasiassa oon siis tehnyt hoitajan tehtäviä, mutta mukaan on mahtunut myös muutamia lehmäjuttuja. Oon saanut piikittää, kanyloida, lötrännyt betadinella, ottaa verinäytteitä, avustaa monissa leikkauksissa, ottaa ja värjäillä hurjan määrän erilaisia näytteitä, huoltaa välineitä ja tietty paijailla söpöjä pentuja! <3 Välillä on ollut myös hieman hauskaa, kun ihmiset on ollut pulassa punkkien poiston kanssa, tai kun uroksen nännejä on luultu jonkin sortin kasvaimiksi 😉

Pari kuukautta on hujahtanut todellakin siivillä ja en ois aiemmin uskonut, että työnteko vois olla näin kivaa! Musta ei vieläkään alkanut tuntua siltä, että ”Äh, taas pitää herätä aikaisin töihin”, vaan sinne oli oikeesti kiva lähteä joka päivä. Tätä se ei ollut ihan kauppaan töihin lähtiessä, tosin siihen työhön on ehtinyt kuuden vuoden aikana jo niin tottua, eikä uutta asiaa ole tullut enää pitkään aikaan ;-D Muutamat kesäviikonloput oon toki sielläkin ollut töissä!

Tää on ollut niin siistiä olla ollut tekemässä just sitä, mitä rakastan ja mistä oon unelmoinut pikkutytöstä lähtien – tosin onneksi vielä toistaiseksi ilman sitä hurjaa vastuuta 🙂 Kesän viimeinen kuukausi menee näillä näkymin työskennellen lehmien parissa, jonka jälkeen pääsen aloittamaan kolmannen vuoden opinnot! Aika menee ihan liian äkkiä.



Koirien kuulumisista sen verran, että Keijo hankki itselleen ensimmäisen nollan agilityn maxi1 -luokasta ja toisetkin on olleet tosi lähellä, mutta omistaja on pilannut ne ohjauksellaan pariin otteeseen.. Uutta yritystä vaan! Meillä on kuitenkin alkaneet rimat pysymään ylhäällä paljon paremmin, joten toivoa on!
Kesä ollaan käyty treenaamassa Kuopiossa ACElla – kesäkuu ensin Tiia Vitikaisen opissa ja elokuussa meitä on kouluttaneet Laura ja Timo Sutinen.

Käytiin myös näyttelyssä Keuruulla, jossa Keijo oli tuomarin mukaan niin laiha, että antoi tälle H:n valioluokassa. Muuten ei löytänyt mitään isompaa vikaa, mutta mä nyt en oo näitä näyttelyitä aiemminkaan ymmärtänyt! Kiva tuon otuksen kanssa kuitenkin käydä välillä 🙂 Mä vähän kommentoin ja urputin vastaan, sillä kyseessä on agilitykoira ja se ei todellakaan ole laiha, vaan normaalin hoikka, niinkuin pitääkin 😀 Hieman nauratti kehään jälkeen, kun mun yritys on saada sille joskus vielä Suomen serti, mutta ehkäpä pitää lihottaa sitä joku 4kg ennen kun vien seuraavaan.. Tällä hetkellä painaa n. 22-23kg, mikä on omasta mielestä just sopiva!

Molempien poikien kanssa käytiin myös Jämsän rallytokon piirinmestaruuskisoissa, joissa Soolo repäisi 98p ja alokasluokan pronssia! Keijo sai myös hyväksytyn tuloksen 77pisteellä.

Keijo kävi myös luonnetestissä hyvillä pisteillä; 172p ja laukausvarma! Mun hieno mies <3

I. +1a Toimintakyky: Kohtuullinen
II. +1a Terävyys: Pieni ilman jälj. jäävää hyökkäyshalua
III. +3 Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty
IV. +2a Taisteluhalu: Kohtuullinen
V. +1a Hermorakenne: Hieman rauhaton
VI. +3 Temperamentti: Vilkas
VII. +1 Kovuus: Hieman pehmeä
VIII. +3 Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
IX. +++ Laukauspelottomuus: Laukausvarma

Perustettiin meille tosiaan kotikanala. Käytiin koulun kanssa lattiakanalassa vierailulla ja sen jälkeen päätin, että meille tulee muuten varmasti kesällä kanoja! Tällä hetkellä meillä on 6 kanaa ja Pauli-kukko. Ne on aivan supervalloittavia tapauksia <3 Niin oppivaisia ja seurallisia tyyppejä, jotka tykkää touhuta ja kuopsuttaa koko päivän läpi!

Loppuun vielä muutama satunnainen kuva viime lukukaudelta ja kesältä;

Vietin helmikuussa myös Tarton sairaalahoidossa 5 päivää 5 päivän kotisairastamisen jälkeen.. Sain ihan hirveän kryptosporidioosi-tartunnan eräältä tilakäynniltä – onneksi se on nyt historiaa!! 😀 Ei kyllä unohdu heti.

Keijosta MUOTOVALIO!

Innostuin vähän Keijon näyttelymenestyksessä Tartussa, joten ilmoitin sen samantien Valgaan lauantaille ja sunnuntaille, josko sieltä tulisi viimeinen SERTI! Näyttelypaikalle tullessa näin muut urokset, jotka oli niin paljon isompia, turkkikkaampia ja näyttävämpiä, joten musta tuntui heti siltä, että peli on menetetty heti alkuunsa.. Kehään mennessäkin tuntui, että oon pikkupojan kanssa siellä. Keijo ei meinannut vielä oikein keskittyä esiintymiseen – haisteli vaan ylväänä jotain tyttöjen hajuja 😉 Mä koitin siinä epätoivoisena saada sitä esiintymään..

Tuomari laittoi meidät vielä juoksemaan useempaan kertaan, koska Keijo koitti vaan hyppiä ja pistää ranttaliksi kehässä – oli niin kivaa kun pääsi liikkumaan!! xD Mua jännitti ihan hirveästi kehässä, kädet hikoo ja sydän lyö tuhatta ja sataa. Saatiin ”suure päräne”, eli erinomainen silti, mutta niin saivat muutkin urokset avoimessa luokassa. Kilpailuluokassa tuomari pisti meidät vielä juoksemaan yhdessä ja yksitellen ja lopulta tuli sanomaan mulle, että ”your dog is totally out of coat, but he has so good movement and nice expression, so you win!” Keijo oli myös ainut SA:n saaneista luokassaan, joten serti tuli meille! Jes!! Eli Keijosta tuli näin helposti sit EE MVA!
Hitsinvitsit, nyt meni sunnuntain ilmorahat ihan hukkaan 😀

Tuomarina irlantilainen Joan Walsh, arvostelu:
Nice size, good conditions, correct headplanes, correct ear placement, good eyes, nice angulations, moved ok, correct bite.

Saaa nähdä, josko nyt lähdettäisiin sittenkin myös Latviaan ja Liettuaan joskus tässä opiskeluiden aikana.. ja Suomeen tietysti myös 🙂 Uskomaton fiilis, mun koira on valio!! :–P

Follow my blog with Bloglovin

ulkona mukavuusalueelta unelmahommia tehden

Yritin jo ennen joulua ja lomaa kirjoitella meidän kuulumisia, mutta stressikäyrieni vilahdellessa taivaissa oon aatellut palvelevani itseäni paremmin, jos vaan luovun kaikista ylimääräisistä asioista ja käytän sen vapaa-ajan rentoutumiseen – mulle parhaiten toimivat lenkkeily, sohvalla löhöily ja ystävät!!

Yritin mä kirjoittaa kuulumisia aikaisemmin. Mutta sitten en pystynytkään. 😀

Joululoma häämöttää. Lasken joka päivä päiviä, milloin tää stressaaminen loppuu. Nyt olis 10 päivää jäljellä, mut noihin päiviin pitäisi mahduttaa vielä seitsemän tenttiä. Mahdoton yhdistelmä, vai onko?

Välillä on päiviä, jolloin en stressaa ollenkaan. Välillä tuntuu, että sekoan tähän. Harmi vaan, ettei se stressaaminen auta mitään. Päivät rullailee eteenpäin, kokeita tulee tehtyä ja luettuakin hullunlailla. Mä opin koko ajan enemmän siitä, miten äärirajoille ihminen voi itsensä asettaa. Yllätyn jatkuvasti, miten paljon ihminen voi sisäistää ja opiskella vain muutaman päivän sisällä asioita, JOS VAAN YRITTÄÄ PARHAANSA.

Lyön päätä seinään ja keräilen itseäni vitutuksen multihuipentuman jäljiltä, kun jotkut tentit ei meekään ensimmäisellä kerralla läpi. Mut siitä kummasti selviää. Se tuntuu kasvattavankin. Pakko vaan nousta ja yrittää uudelleen, vaikka ei välttämättä ihan täysillä jaksaisi kiinnostaakaan. Mut kyllä ne hyvät tulokset motivoi entisestään lukemaan entistä paremmin!

Mä nautin siitä, että saan olla kiireinen. Mä yritän mahduttaa tähän yhtälöön vielä Keijon agilitytreenit ja omat salitreenit ym. Onneksi koulussa ei oo hirveesti oppitunteja enää, muutama hassu praksa siellä, täällä. Mut lisätäänpä hassuun yhtälöön vielä muutama henkilökohtainen kriisikin, niin isoimpana ajatuksena oli jossain välissä vain selviytyä seuraavasta päivästä.

Joululoma, tulet todellakin tarpeeseen. Rakastan sitä, mitä teen. Oon just siellä, missä pitääkin. Se ei kumminkaan tarkoita sitä, et se olis helppoa kokoajan. Mut todellakin sen arvoista.

Meillä on ollut nyt syksyllä aikaisemmin kertomieni lisäksi muun muassa agrologian kurssi, joka on ollut ehkä vähän turha. Ollaan opeteltu muun muassa erilaisia viljalajikkeita, opeteltu tunnistamaan niitä ja nimiä latinaksi. Opettelun jälkeen tentitty suullisesti opettajalle, joka ei oppilaiden onneksi oo ollut kovinkaan tiukka noissa – on ollut aika paljon muutakin mietittävää;) Luennoilla sit on ollut paljon muutakin asian tiimoilta.

Fysiologiassa ollaan tentitty respiratory-, cardiology-, urinary-, digestive ja nervousfysiologiaa. Anatomiassa opiskeltiin kaikki loput – hermot, aivot, aistit (lähinnä silmä & korva), imusuonisto ym. Patologiaakin ehdittiin syksyn aikana aloitella luentojen kanssa. Virologiassa opeteltu perus virustaudit ja mikrobilsassa opeteltu lisää gram-värjäystä ja bakteerien tutkintaa ja vähän lisää teoriaakin.

Joululomalla oli sit ihanaa rentoutua, aivan maailman parasta vaan lojua sohvalla ja olla. Ei tarvi tehdä mitään. Jotkut vanhat ystävät siihen viereen, niin täydellisyyttä ei oo kovin vaikee kuvailla <3 Hetki meni lomaillessa, kävin myös tekemässä jonkun verran vuoroja vanhalla tutulla kaupalla. Sinne palaaminen on aina yhtä ihanaa, kun vanhat työkaverit on ihan parhaita suurin osa, mutta samalla se motivoi mua entistä enemmän opiskelemaan itselleni sen unelmieni ammatin tulevaisuutta varten. En haluaisi siellä loppuelämääni viettää;) Ihanat asiakkaat on tulleet jopa sanomaan, että tee vähemmän töitä ja lomaile välillä!! Voi, mä kyllä tekisinkin varmaan jotain muuta, jos rahaa tulis silti! 😀

Tammikuun ensimmäisellä viikolla matkustin takaisin Tartoon tekemään anatomian lopputentin (!!!!! KÄÄK) ja rästiin jääneen fysiologian. En ikinä varmasti opi aloittamaan luku-urakkaa ajoissa, joten näistäkin meinasi tulla hieman stressi päälle, onneksi niistä kuitenkin selvittiin! Meidän koulussa sanotaan aina, että koulu on jaettu kahteen osaan: aika ENNEN anatomiaa ja aika anatomian JÄLKEEN 😀 Eli nyt saa hetken olla tyytyväinen itseensä, että sai tuon hoidettua ajallansa läpi!
Kokeiden jälkeen jäin Tarttoon vielä viikonloppuun asti, sillä olin ilmoittanut Keijon näyttelyihin. Suunnittelin jättäväni kokeiden teon tammikuulle näyttelyiden takia. Se todellakin kannatti.

Keijo-poika yllätti mut totaalisesti kehässä. Tätä mä oikeasti salaa haaveilin tapahtuvan edes toisena päivänä, mutta Kepu veti koko potin molempina päivinä! Eli se oli rotunsa paras, saaden sertin molempina päivinä! Keijo on siis yhtä SERTiä vaille Viron muotovalio – sitä onkin nyt seuraavat neljä vuotta aikaa hyvin metsästää 😉 Mä olin NIIIIN ylpeä mun pienestä näyttelyfifistä, vaikken noista näyttelyistä tavallisesti niin perustakaan. Jäätiin vielä isoihinkin kehiin, koska ajattelin tän olevan ainutlaatuinen tilaisuus meille ja Kepsukka pääsi sieltäkin vielä jatkoon ja sijoittui kuuden parhaan joukkoon! Mikä päivä!!! Mikä viikonloppu!!

Puolalainen Malgorzata Wieremiejczyk-Wirz saneli Keijosta seuraavaa:

”Masculine boy. Very beautiful head. Good topline. Forechest should be stronger. Good bones. Angulation of rear should be better. Very good movement. ” / ERI1 SA PU1 ROP SERT

Ja Umit Özkanal lauantaina seuraavasti:

”Good head & teeth, good proportion, good topline & tailset, angulation ook, movement ok, during hind legs could be little bit more parallel, good coat & pigmentation.

Suomeen tultuani oon taas ollut kaupalla töissä, mutta samalla oon saanut olla Jämsän pieneläinklinikalla harjoittelemassa ja seuraamassa eläinlääkärin hommia. On ollut aivan sairaan siistiä nyt, kun asioista voi kuvitella ehkä hieman ymmärtävänsä. Yhtäkkiä monet koulussa opetellut asiat ymmärtääkin ihan eri tavalla – miks niitä bakteereita on värjäilty ja tutkittu niin paljon. Miten kanyloidaan tai otetaan verinäytteitä, mitä ne kertoo meille ym. Oon myös oppinu sellasia asioita, mitä ei koulussa vielä oo ollut puhettakaan. Toi on ollut mulle sellanen muistutus, että miksi mä tätä juttua halusinkaan taas silloin kauan sitten opiskella ja unelmoin tästä ammatista. Tää todellakin koukuttaa, kun kokoajan oppii lisää!!


Ennen Tarttoon lähtöä kävin myös hyvästelemässä meidän perheen rakkaan Hassen (Zinnia’s Hanoi Rocks). Oma epäilyni Hasselle on DM, eli degeneratiivinen myelopatia. Röntgenissä ym tutkimuksissa ei löydetty sen suurempaa vikaa, mutta pikkuhiljaa pienet halvausoireet etenivät, mutta koira säilyi kyllä maailman iloisimpana hännänheiluttajana loppuun saakka <3 Hasse, vie terkkuja Kingille ja pidä siitä hyvää huolta <3 IKÄVÄ !


Viime lauantaina käväistiin ystäväni Melissan & Vekin kanssa Haukkuvaarassa agilityvalmennuksessa Julia Kärnän opissa. Treenissä oli nollahaaste, joka sai mut panikoimaan jostain syystä. Treeni meni vähän penkin alle meiltä, en saanut jotenkin omaa mielentilaa oikeaksi, vaan olin ekan kierroksen aika stressissä ja ihan kuin olisin palannut omassa ohjauksessa 10v takaisinpäin.. Toinen kierros meni selkeästi paremmin ja siellä olin jo reilumpi ja selkeämpi koiralle. Julia ehdotteli lähes äänetöntä ohjausta, koska Keijo oli niin korkeassa vireessä ja se auttoi, kun en kilju ohjeita ja häiritse koiraa kokoajan. Oman mielentilan resetointi auttoi myös. Tää oli hyvä herätys sille, mitä siellä kisoissa todennäköisesti myös tapahtuu mun päässä ja miksi sitä pitää ehdottomasti treenata.

Vielä on muutama viikko jäljellä lomaa. Aika menee aivan liian nopeasti. Juuri, kun ehdin tottumaan ajatukseen Suomessa olosta ja täällä olevista ihmisistä, täytyykin yhtäkkiä lähteä takaisin toiseen maahan. Kaikelle on aikansa, mut välillä on tärkeetä pysähtyä miettimään tätä kaikkea siistiä ympärillään. Olla kiitollinen siitä. Mulla on ollut nyt aika monta sellaista hetkeä.
Meillä on suunnitelmissa vielä käydä kisaamassa agilityä Suomen puolella ja sit Viron puolella ehkä eksytään myös helmikuun puolella niihin ja näyttelyitäkin oon yrittänyt silmäillä.
Sähköpostiin on viimeaikoina tullut mukavasti kyselyitä mun kouluun liittyen, kiitos niistä! Palaillaan taas!


Tarton joulua! <3

agilitykilpailut virossa, Tarton koiranäyttely ja lomalaisen kuulumisia!

soolo, evie, keijo

Mulla on ollut pitkästä aikaa superpitkäloma. Tää on ollut ihan tarpeenkin kaiken rutistuksen keskellä. Ihanaa vaan levätä ja olla. Anatomian ja kemian tentit tosiaan tein tammikuun alussa.
Oli myös ihanaa käydä tekemässä meidän ihanassa kyläkaupassa – Hokassa – pari työvuoroa ja nähdä työkavereita!
Tuo 500 kilometrin matka kotiinkaan ei tunnu enää niin pahalta – samalla matkanvarrella saan näes hoidettua kaikkia ”pakolliset” kyläilyt, mm. kaverit, äiti, mummot. Viime kesänä vielä mietin kauhuissani, että miten jaksan ajaa muutama satakilsaa kasvattajan leirille, mutta nyt nuo ei tunnu missään! Kävin Suomessa nyt kaksi kertaa lomalla, ensin joululoman ja palasin uudeksi vuodeksi tänne, jonka jälkeen tajusin, että auto pitää katsastaa.. Oishan sen voinut tietty aiemminkin hoitaa!!

pojat Tartossa, Soolo ja Keijo

Tarton koiranäyttely 9-10.01.16

Minä ei-näyttelyihminen pyörähdin poikien kanssa myös koiranäyttelyssä, koska se oli niin lähellä, pari kilsaa näyttelypaikalle. Mitään merkittäviä tuloksia ei tullut, Keijolla vielä tuomarin mukaan kesken eturinta ja liikkeet saa harmonisoitua (kas kummaa, pomppujänis!) ja Soolon kohtaloksi koitui korvat.

Lauantaina Keijo kuitenkin ERI1, SA ja PU4 tällaisella arvostelulla: ”Bit short bodied, very nice male head, bit narrow chest, correct topline, enough angulation, not enough round movement, not harmonic movement, bit loose in front on movement, excellent coat.” / Anna Kochan

Agilityssä kilpaileminen Virossa, Viljandissa

Mulla on ollut pitkään kova hinku kilpailemaan, eikä syyttä suotta! Soololle ja mulle tuli melkein vuoden tauko kaikesta olosuhteiden pakosta. Nyt oli kuitenkin ihan huikea fiilis päästä tekemään yhdessä rataa kisoissa!

Ilmoittautuminen oli helppoa, se onnistuu www.agilitykoer.ee -osoitteessa ja samaan tapaan, kuin Suomessakin. Lisenssiä ei tarvita ja osallistumismaksutkin on huokeita Suomeen verrattuna :-). Kisoja täällä ei ainakaan näin talvella liikaa ole, mutta onneksi jotain kuitenkin! Osallistujia on jonkin verran vähemmän, mitä oon tottunut näkemään esim. Tampereen ja Jyväskylän kilpailuissa. Pääpiirteittäin kisat kumminkin oli samantyyliset. Ainut ero esim. tuloksissa oli se, että jos sait nopeen vitosen, niin saatoit voittaa sen nollan saaneen, jos se oli kamalan hidas!

Viljandiin oli noin vajaan tunnin mittainen matka kotoa, joten aika perus kisareissu tuli tehtyä, mihin oon tottunutkin. Soolo sai suomalaisella kisakirjalla kisata 2-luokassa. Keijo pääsi A0-luokkaan, joka on tarkoitettu koirille, jotka eivät vielä ole virallisissa kisanneet.

Soolon kanssa oli ekalla radalla ihan mieletön agilityflow. Mä niin nautin joka hetkestä, minkä sain sen kanssa siellä viettää! Tuntu vaan niin siistiltä, rata sujui katkeamatta, mutta jokunen virhe sieltä otettiin rimoilta. Toinen rata oli kans huikea siihen asti, kunnes olin koiran laskeutumispaikan kohdalla ja törmättiin ja hyllytettiin samalla 🙂 Kolmannella radalla mulla loppui oma kunto (ai mitenniin oon käynyt salilla viimeiset 6kk?? ei näy missään?), enkä jaksanut enää raskaalla savi/maneesipohjalla juosta tarpeeksi. Soolo teki parhaansa, mutta se vaatii aikapaljon saattelua esteille, niin hyllytettiin sit sielläkin, kun mentiin joku hyppy väärinpäin.

Soolon ratojen jälkeen oli jonkin verran taukoa, mutta kisapaikalla oli ihanaa, kun tulivat tarjoamaan mulle keittoa ja leipää pitkän päivän takia <3. Keijo repäisi menemään vauhdilla omassa luokassaan ja voitti luokkansa 5.41m/s etenemällä. Toisella radalla sujahti mun mokan takia väärälle hypylle, hups 😉 Seuraavat kisat onkin kotikaupungissa ja meidän koulun maneesissa helmikuun alussa. En malta odottaa!



Keijo ottaa melko rennosti ihmisvilinässä, hengaillaan loppukesästä keskustan terassilla 🙂

ps. päivitin pitkästä aikaa suurimman osan sivuistamme ja pientä muokkausta sivujen ulkoasuun. 🙂

kehäkettuilua !

Viime viikolla kierreltiin kehiä yllättävän ahkerasti, koska yleensä tää ei ole kovinkaan paljon mun juttuni ollut. Vaihtelevalla menestyksellä! Kehäkettuilun lisäksi päästiin myös telmimään Keijon siskon kanssa.

Nokian näyttely

Käväistiin Nokian ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomarina Lena Danker. Harmittaa ihan hirveästi, sillä Soolo pilasi mahdollisuutensa käyttäytymällä huonosti – jälleen. Tuomari perusteli tuolla käyttäytymisellä laatuarvostanaa. Soolo sai siis arvosanakseen H.

No, nyt kun pahimmasta järkytyksestä olen selvinnyt ja kokemus vähän jäähtynyt omassa mielessä, voin kertoakin jotain. Ne koirat on vaan koiria. Seuraavassa näyttelyssä saadaan varmaan taas ERI, jos tää meidän vuoronperäinen H-ERI putki jatkuu, niin kuin tähän asti 😀 HARJOITELLAAN, niin uskalletaan ehkä joskus taas..

Itku kurkussa sieltä kehästä tulin ulos, kun Soolo haukkui innostuksissaan liikkeiden aikana kehässä.
Lupasin itselleni, etten mene tuon koiran kanssa enää koskaan kehään. Komensinkin sitä kehässä ja sain tuomarilta kommentit ”älä koskaan huuda koirallesi kehässä, etkä myöskään kotona” Voi nolous! :–D
En kyllä usko pelkkään positiiviseen vahvistamiseen millään, ainakin ne koirat, joilla se toimii on harvassa, mutta silti niin noloa saada tuosta kommenttia! (tai sitten en vain osaa :D)
Soolon sukulaiskoirat pärjäsivät kyllä ihan hienosti ja oli kiva nähdä mm. Soolon isopappa Immoa kehässä.

Arvostelu:
”4-vuotias uros, joka antaa liian pitkän vaikutelman. Hyvä pään kiila, valitettavasti liian kevyet korvat. Purenta ok. Pysty lapa, josta johtuen lyhyt kaula. Oikeanmuotoinen rintakehä. Liian pitkä lanneosa. Riittävä luusto. Hyvä selkä, jyrkkä lantio, josta johtuen häntä nousee liikaa liikkeessä ja takaraajat jäävät rungon alle liikkeessä. Oikea karvanlaatu. Tarvitsee kehätottumusta.”

Kaitsu sanoi noista takaliikkeistä meille (ennen kuin sanoin, että sai noottia niistä näyttelyssä), että Soololla on niin voimakkaat lihakset tuossa selässä/lantiossa, että ne jotenkin jättää nuo takaliikkeet vajaiksi – pitäisi varmaankin saada vieläkin monipuolisempaa liikuntaa. Agilityn seurausta ne kuulemma ovat, monilla agilitykoirilla tapahtuu ilmeisesti juuri noin, kun on paljon tiukkoja käännöksiä ym. Hyvin mahdollista, vaikka en näistä juurikaan tiedä!

Jämsän match show 24.08.

Seuraavana päivänä lähdin hammasta purren Jämsän mätsäriin, jossa Soolo osallistui isoihin koiriin ja Keijo pääsi elämänsä toiseen mätsäriin pentu-luokkaan. Tuomarina oli Kai Karuveha.

Keijo pääsi esiintymään ensin ja oli tosi hieno ! <3 Olin niin ylpeä kakarasta, vaikka se vähän liikkeitä esitellessä meinasikin purra nillkkaa, hihnaa ja vähän muuta kivaa. Tuomarin mukaan aika pentumainen vielä, löysyyttä liikkeissä, mutta kulmaukset superhyvät! Sijoituttiin sinisten neljänsiksi ja saatiin kivoja palkintoja. Pääasia, että meillä oli kivaa ja pentu sai uuden hyvän kokemuksen koiratapahtumassa oleilusta.

Soolon kehäänvienti jännitti eilisen jälkeen. Se kuitenkin yllätti esiintymällä tosi hienosti! Liikkeissä oli vain pientä ääntelyä/vinkumista etc, mutta muuten se oli tosi hieno. Se oli tänäänkin aika levoton liikkeissä, mutta niin paljon hienompi, kuin eilen <3 Lopulta sijoituttiin sinisten ykkösiksi!!! Tämän jälkeen BIS-kehään ja sieltäkin voitettiin vielä muutama koirakko ja saatiin lopulta sijoitus 4.

Aikamoista, edellisenä päivänä huonon kehäkäyttäytymisenkin takia H ja heti seuraavana päivänä BIS4.. Lauantaina lupasin itselleni, että seuraavan kerran Soolo pääsee näyttelykehään vasta veteraanina – niin paljon se hävetti!! Mätsärin jälkeen mun täytyy kyllä varmaan purkaa lupaukseni..

Pentupainia!

Mätsärin jälkeen päästiin näkemään vielä Keijon Nessa-siskoa, joka oli hieman pienempi, kuin Kehveli. Kehvelillä oli myös hieman enemmän tuota pentutukkaa. Kuvista näkeekin, miten ne on vähän erinäköisiä!

Sisaruksilla oli kyllä jälleen hervottoman hauskaa, tällä kertaa vauhti oli kuitenkin potenssiin kymmenen!

Nessalla oli kuulemma jo hampaita kovasti vaihtunut, meillä taas ei ollenkaan. Nessan korvia oli myös joudutti hieman hoitamaan jollakin glyseron-voiteella, meillä ei kyllä ole vielä mitään ongelmaa ollut korvien kanssa (paitsi kun koira katsoo tälläi suoraan ylös :D)

Maanantaina oltiin kisaavien treeneissä ja Kaitsu oli kouluttamassa – ihanaa saada pitkästä aikaa kommenttia tekemisestä! Soololle osoittautui yllättävän haastavaksi suora putki ja siitä hypylle, jossa tehtiin tiukka käännös valssilla. Näitä treeniin!!

Tällä viikolla tulossa agilityä ja hieman myös tokokuulumisia, myös muutamat kisat on taas tiedossa!

näyttely ja agilitykuulumisia

Viime sunnuntaina oltiin Jatin agikisoissa, joissa kahdella ekalla radalla tuli ihan tyhmiä virheitä – Soolo oli niin innoissaan, kun ei ollut hetkeen päässyt taas kisaamaan ja treenaamaan agilityä. Tuli samankaltaisia virheitä, kuin mitä tuli silloin, kun aloitettiin kisaamaan: Soolo tulee käteen kiinni ja ei lukitse esteitä kunnolla.
Viimeinen rata oli sit hieman parempi, mutta sielläkin virhe kepeille menossa ja yksi rima tippui tyhmän ohjaajan takia, mulla valssit ihan myöhässä ym huonoa:D Huomaa, että ei olla treenattu juurikaan!

Tän yhden radan kehtasin jopa ladatakin nettiin, muissa ei ollut ihan hirveästi nähtävää:D Ratojen jälkeen tein Soolon kanssa myös hieman tottista, mikä oli treenien jälkeen ihan törkeen hyvää, vaikka ite sanonkin! Tosi hiljaista ja tarkkaa, sekä paikkiksessa oli vielä ihan hiiren hiljaa:>


Jyväskylä agility 16.02.2014 from Evie Rekola on Vimeo.

Tänään käytiinkin sitten Jyväskylän KV -näyttelyssä. Soolosta kyllä huomasi, että meillä on ollut näyttelytaukoa kolme vuotta, koska esiintyminen ei ollut ihan vahvinta mahdolista. Tuomarina oli Marianne Baden.

Soolo yritti komentaa mua, otti miljoona kenguruhyppyä ym ”kivaa”.. vähän se sama juttu, mikä tulee sillon tällöin muutenkin meillä esiin, hallintaongelmia. Tähän lisätään vielä se, että kehässä en uskalla komentaa ronskemmin, että uskoisi..
Kyllä hävetti tulla kehästä pois, kun tiesi, että tuo pelleily on tismalleen siitä kiinni, että koira sikailee ja luulee saavansa käyttäytyä miten vaan..


Tästä sikailusta huolimatta saatiin erinomainen ja sijoituttiin vielä isossa avoimessa luokassa neljänneksi, mikä oli musta ihan huisia, enkä olis voinut odottaakaan sitä. Tuomari kehui vielä erikseen, että Soololla on todella hyvä rakenne, mutta käyttäytyminen niin kamalaa, että ei voi sijoittaa paremmin – kannusti tulemaan uudestaan treenin ja kurinpalautuksen jälkeen!:D

Arvostelu: ”Certainly not used to be shown. Nice shape of head. Well set ears, which he carried a bit too high. Good neck & topline. Well angulated. Well set tail. A bit high on hocks. Very effective but not elegant mover. Absolutely not in coat today, but with full coat he would be much more elegant.”

Onneks ens viikolla ja viikonloppuna on jälleen agilityä, taidetaan jättää nää misseilyt kaikesta huolimatta joillekkin muille..:D

tavoitteet


20.12.2013 Kingi oli vielä onnellinen päästessään isolla porukalla lenkille, vaikka tykkäsikin lähinnä kuljeskella hajujen perässä ja vähän muista jäljessä

Viime vuonna:
• Kingille pienimuotoinen laihdutus ja kunnonkohotus, kivailua, temppuja
• AGILITY: kisaamaan: nolla, tai kenties nousu kakkosiin? Jos homma ei muutu ihan erilaiseksi kisoissa. Kontaktien ylläpito, kepit. Valssit kuntoon, ajoitus.
• TOKO: kisaamaan? JOS treenaan paikkiksen kuntoon. Treenataan VOI ja EVL liikkeet valmiimmiksi. Kivaillaan!! Ei vakavaa, eikä kunnon tavoitteita. Tehdään sen verran, miltä hyvältä tuntuu.
• MH -kuvaus.
• hierojalle
• PK: tutustutaan hakuun, kenties treenaamaan enemmänkin? Jäljen treenailua intensiivisesti eteenpäin, tarkkuutta. Jana ja esineiden ilmaisu. Esineruutu. EHKÄ jopa BH?
• Soolon kanssa arkielämän hallinta paremmaksi, mm. treeneissä ja hihnakävely.

SUMMASUMMARUM: Soolon kanssa agilityssä tavoitteet toteutui helposti (siirto kakkosluokkaan), samoin tokossa (korkattiin avoinluokka)! MH-kuvaukseen en ole muistanut kysellä paikkoja. Hakua aloiteltiin treenailemaan ja saatiinkin myös mukava treenipaikka. Suoritettiin myös se BH!
Hassua, että olen ajatellut viime vuonna nuo tavoitteet liian ”korkeiksi”.  Tälle vuodelle täytyy varmaankin laittaa tavoitteet vähän korkeammalle, mutta kuitenkin jotakuinkin mahdollisiksi saavuttaa.



Rakkaudet <3
Tänä vuonna:

• MH -kuvaus?
• DNA -testi (DM & N/N -juttu!)
• agilityssä kolmosiin!!
• tokossa TK2 & kisasuorituksessa paketin pysyminen kasassa, pienetkin ääntelyt pois!
++ kivailua!
++ tunnari & ruutu vahvemmaksi, metsku kivaksi ym.
• käydään näyttelyssä (! tää ois aika iso juttu)
• jatketaan haun treenaamista
++ pk-tottiksen liikkeet kasaan: vuoden päästä ainakin päästäis kisoihin!
++ lisää esineruutu -treeniä!




Hyvää uutta vuotta!

läheltä liippaa ja jalostustarkastus

Lauantaina oltiin Orivedellä PAGTin järjestämissä agilitykilpailuissa. A-rata oli täyttä kaasuttelua ja Soolo kävi liian kuumana – alan yhdistää tuon, että Soolo ei osaa hakea esteitä siihen, että se käy niin kuumana. Miljoona virhettä, jotka kaikki lähti siitä, kun meinasin vähän kompastua puomin jälkeen ja tuli kiire. No, muutenkin jäi tosi huono fiilis tuon radan jälkeen, että ei siitä sen enempää.

B-rata sen sijaan oli ihan superhyvä. Kaikki toimi, MELKEIN, sillä kepeiltä harmittava vitonen tuli vielä. Oma ohjaus oli ihan jees ja rata muutenkin meille sopiva. Noi kepit on vaan meidän murheenkryyni vieläkin, mut ehkä sit seuraavalla kerralla nekin onnistuu, kun saadaan vähän enemmän tätä kisarutiinia vielä! Mun pitää muistaa noilla kontakteilla tehdä edelleen treeninomaisesti noita kisoissakin, kun mulla tuppaa aina olemaan kiire vapauttaa se sieltä – A:n jälkeen sentään maltoin B-radalla olla rauhassa. Pitää myös saada niihin sitä varmuutta, että voin juosta monta metriä esteen jälkeen ja uskallan myös kisoissa luottaa koiraan, että se suorittaa esteen silti niin, kuin sille on opetettu.

B-radalla sijoituttiin kuitenkin 2/19!! Eli radalta tehtiin vain yks nolla. Palkintona saatiin meille superhieno pokaali, vähän namia omistajalle ja luu koiralle :3

Tässä videot radoista:





Sunnuntaina kävin poikakaverini kanssa viemässä Soolon jalostustarkastukseen Tampereelle. Tarkastajana toimi Mari Palgi.

Mari oli oikein mukava ja myös tykkäsi Soolosta ihan tosi paljon. Tuli hauskoja kommentteja mun esittämisestä ja Soolosta. ”Nyt ei olla agilityssä, ota poika ihan rennosti vaan” ja juoksuttamisessa Soolo tapittaa mua aika paljon, niin ”se on näköjään agin lisäks tokokoira myös, mut jos aiot sen kaa näyttelyihin, nii opeta sitä juoksee vähä nätimmin”.
Mari sanoi myös, että Soolosta tulee ihan sairaan hyvä, kunhan se vuoden-kahen päästä vähän rauhoittuu ja koko koira vielä vähän tasottuu & turkki kasvaa.
Tarkastuksen lopuks kyselivät, että onko lonkat kuvattu, et jos on, niin laita tää uros jalostusuroslistalle, ihan sairaan kiva koira! Mää taisin olla ihan vaan vähän ylpeä mun pikkupojasta! <3 Koiraa kehtaisi kuulemma viedä näyttelyynkin, jos vain vähän lihottaisin (!!!) sitä ja opettaisin vielä vähän nätimmin juoksemaan. On se ennen senkin osannut XD. Onneks mun agipuudelin ei tarvi olla pullukka. Soolo sai siis ykköstä melkein kaikista kohdista, eturinnasta ja otsapenkereestä tuli jotain muutakin, sekä turkista. Jalostustarkastuksessa siis arvostellaan koiran ulkonäkö hieman tarkemmin, kuin näyttelyssä, arvosanoilla 1-3 ja myös 0 on käytössä, jos jokin on oikein puuttellinen.


SOOLON JALOSTUSTARKASTUSLAUSUNTO:
Säkäkorkeus – 57cm
Rungon pituus – 62cm
Rinnan syvyys – 26cm
Rinnan leveys – 17cm

1. Koko – 1b) Alle keskikoon 56-57cm
2. Korkeus/pituus – 0,91
3. Rakenetyyppi – 1a) Keskivahva
4. Sukupuolileima – 1b) Selvä
5. Kivekset – 1b) Normaalit
6. Purenta – 1a) Leikkaava ja täydellinen
7. Hampaat – 1a) Täysi hampaisto
8. Pigmentti – 1b) Riittävä
9. Pään kiila – 1a) Hyvä
10. Otsapenger – 2a) Hieman pitkä
11. Kallo – 1a) Litteä
12. Kuono – 1a) Hyvin pyöristynyt ja sileä
13. Huulet – 1a)Tiiviit
14. Alaleuka – 1a) Sopiva
15. Silmät – 1a,c,d) Tummat, keskikokoiset, vinoasentoiset
16. Korvat – 1a,b) 1/3 taittuneet, oikea-asentoiset
17. Kaula – 1a,b) Oikeanpituinen, hyväasentoinen
18. Ylälinja – 1a,b,c) Ryhdikäs, kiinteä ja lihaksikas, aavistuksen kaareva kohti lannetta
19. Selkä – 1a) keskipitkä
20. Lanne – 1a,b) Lihaksikas ja pyöreä, sopiva pituus
21. Lantio – 1a,b) Sopiva pituus ja kulma, leveä ja lihaksikas
22. Häntä – 1a,c) Pitkä, alas kiinnittynyt
23. Kulmaukset – 1a,b) Hyvin kulmautunut, tasapainoisesti kulmautunut
24. Etuosa – 1a,c, 3c) Viisto lapa, sopiva lapakulma, puutteellinen eturinta
25. Eturaajat – 1a,b,c) Suorat, lihaksikkaat, sopivan viistot välikämmenet
26. Rintakehä – 1a,b) Hyvin kehittynyt, syvyys sopiva
27. Vatsalinja – 1a) Normaali
28. Takaosa – 1a,b,c) Lihaksikas, leveä, sopivasti kulmautunut
29. Takaraajat – 1b,c) Riittävän matalat kintereet, sopiva leveys
30. Käpälät – 1a,b) Tiiviit, soikeat
31. Liikunta sivusta – 1b,c,e) Vaivaton, keskipitkä askel, hyvä työntö
32. Liikunta edestä – 1a) Hyvä
33. Liikunta takaa – 1a) Hyvä
34. Luonne – 1b,c) Itsevarma ja arvokas, iloinen ja vilkas
35. Yleiskunto – 1a) Lihaksikas ja jäntevä
36. Turkki – 1a,c, 2b) Runkoa myötäilevä, karkea, aivan liian niukka
37. Turkin väri – 1a) Hyvä

Samalla reissulla käytiin myös Ikeassa. Me muutetaan Soolon kanssa pian Korpilahdelle. Sain sieltä kivan rivitaloasunnon, josta on lyhyt matka Alkio-opistolle, johon menen viettelemään ”välivuotta”. Katsotaan sen jälkeen, mihin tiet vie sit vuoden päästä. Ikeasta löyty makkariin verhot ja kaikkee muuta kivaa pientä sisustuskamaa. Tällä hetkellä oon enemmän, kuin innoissani! Pääsen ekaan omaan kotiin ja laittelemaan sitä.

no hyi koskin tohon sukkaan!

Eilen oli ihan jepapäiväsuperseurassa!! Haluun kesällä tälläsiä ehkä noin miljoona, sopiihan?????


Näytänkö vähän peikolta.. 8) Tokokuvat & pari näyttelykuvaa (c) Melissa Markki

Möllitoko numero kaksiii. Paikka Jämsä. Tuomarina Irene Huuskonen.
Ainut toive mulla tälle ois ollut se paikkamakuun ees jonkinlainen onnistuminen, mutta mä ilmeisesti jännitin sitä sitten niin paljon, ettei siitä tullutkaan niin yhtään mitään.
Ärsytti, ärsytti ja ärsytti vielä vaan lisääääää……… ja musta varmaan huomas sen ihan hyvin suorituksen jälkeen joo moi. :””””’D
Soololla oli joku ihan nuoren koiran villityskausi päällä, tosi levoton jo luoksepäästävyydessä. Sitä ei kiinnostanut ees namit kunnolla, mikä on oikeesti tosi outoa tolta koiralta.. oliko se niin stressi siitä häiriöstä aluksi vai mitä ihmettä, jännitinkö mä niin paljon ja selkeesti, että se säteilee noin paljon koiraan.
Tuli mieleen lähinnä ne toivottomat treenit Kingin kanssa joskus 10-vee likkana, joka selitti koiran mielenkiinnon puuttumista ties millä ihmeellisimmillä selityksillä. Mutkun ei selitykset auta, jos en saanu koiraan ees kontaktia kunnolla..
Olin jo kehään mennessä Jennalle ja Julperolle, että joo en kyllä mee ees kokeilemaan nyt sitä, että pysyiskö mut olin pöhkö ja päätin sit mennä kumminkin, vaikka tiesin, että tossa mielentilassa siitä ei tuu kyllä yhtään mitään. Solpero oli hihnan päässä, mutta lähettiin aika nopsaa sieltä kalppimaan pois, tehtiin sit omaa makuuta siinä sivulla samaan aikaan. Oli jo hitusen rauhallisempi – kun en itekään ollu niin paineessa ja hermostunut (?). Mutta silti tositosi kaukana ideaalia, mitä se normitrreenissä on.
Meni ihan penkin alle. Ja kokoajan huononee. Oonko mä pilannu sen tai pilaanko, vai.. MUT ME NOUSTAAN TÄSTÄ VIELÄ! vaikka siihen koko ikä menis. Saan vaan ittenikin kuriin tossa, mikä lähtee sillä, et treenaan niin paljon, että TIIÄN että se ei nouse. Kaikis häiriöis ja kaikke

Yksilöliikkeissä meidän vuoro oli kakkosena. Solppis oli jo ihan eri koira, taas se sama ihana normi. Ja muahan ei jännitä oikeen yhtään mennä yksilöliikkeisiin, koska tiiän, että koira oikeesti tekeekin hyvin siellä ja osaa. Ehkä paikkamakuussa mun jännäri tosiaan vaikuttaa..
Palkkailin liikkeiden välissä tälläkertaa, koska tiiän, et vaikka se tekis ilman sitäkin hyvin, nii halusin pitää sen nyt ihan hiljaisena liikkeiden välissä, koska tuomari tykkäs selittää vähän enemmän, miten kukin liike sujui. Ja eihän sieltä tullutkaan ainuttakaan puksua, jes!

Luoksepäästävyys – 9 – levoton
Paikkamakuu – 0 – ylempänä selitys.
Seuraaminen vapaana – 10 – ihan perusjees, musta kumminkin solppis osais paremminkin. Käännökset löysiä, eikä ollu niin parasta. Tuomarin mieleen kumminkin.
Maahanmeno liikkeestä – 10 – hyväjee, tää onnistu nyt. Kuinkakohan hitaasti/nopeesti se meni maahan? Mulla oli vaan tosi epävarma olo jääviä tehdessä itellä, mutta luotin koiraan.. vaikka unohdin ne valmistelevat merkitkin näissä tehdä..
Luoksetulo – 10 – ihan jees, vika perusasento ehkä himpan vino muistaakseni, mut muuten jees.
Seisominen liikkeestä – 9 – anto ysin, vaikka ennakoi vikan perusasennon. Muuten kai ihan ok, videolta pysähty paljon nopeemmin, kuin ite ajattelin.
Estehyppy – 5 – hyppäs vasta tokalla käskyllä, ei ollu kovin innokkaana sillonkaan. Ennakoi vikan istumisen, taas! Ihme että saatiin siis ees pisteitä tästä :–D:–D Sama vika, kun viime treeneissä kun koitettiin. Pitää nyt tehä jonkun lelun / namialustan kanssa vaan noita hypylle lähetys treenejä. Helppo korjata.
Kokonaisvaikutelma – 9 – kivaa yhteistyötä, mutta alussa levottomuus pitää alkaa nyt tosissaan kytkemään. Muutamia vinkkejäkin sitä varten saatiin taas.
Yhteensä: 136/180p, eli kai se on joku kakkonen?

Jatketaan siis harjoittelua paikkamakuun osalta. Pitäis vaan saada sitä HÄIRIÖTÄ.
Tässä vielä video muutamista liikkeistä, kuvaajana Juulia!!!

möllitoko 14.05. from Evie Rekola on Vimeo.

Osallistuttiin sitten myös mätsäriin. Aattelin kyllä, että soolo rupee taas riehumaan ja koko touhusta ei kyllä tuu yhtään mitään, harjotusta vaan. Mut sepä yllätti!! Parikehässä se meni ja liikkuikin tosi hyvin! Seisominen sujuu. Tutkimisetkin suju, kelpo koira!
Saatiin punanen nauha ja pian sitten olikin punasten kehä. Oltiin PUN1 (tosin osallistujiakin oli söpösti just neljä, niin ei niiiiin hieno juttu, mutta meille oli!!) Tuomari tykkäs Solperosta, hää sanoi, että turkin alla on tosi upea koira! :–))

BIS-kehässä Soolo seiso edelleen hienosti, mutta nyt se sikailu sitten taas alkoi. Just olin aatellu, että oho sitä kehtaiskin esittää jossakin jo:D:D
Mutta eipä ei, kehään pitää saada vähän lisää kivempaa ohjelmaa riehumalla oikeeen ja omalla äänellään :–) Mut sijoituttiin kummiski BIS-5!

En vaan tajua tota energiamäärä, mitä toi kantaa sisällään. Siis haloo, oltiin oltu paikanpäällä varmaan 6h ja silti jaksaa riehua. Kävelylläkin oli ihjan innoissaan repimässä hihnaa ja uimassa kepin perässä. Mikä tota elukkaa vaivaa :——–D Luulis ennemmi, et se ei enää ois jaksanu tehä tuolla yhtään mitään tai olis ollu vaan sillä asenteella, et lähettäiskö kotiin..
Odotetaan aikuistumista…………… vaikka oikeesti se on ihan ihanakin <3



PS. NORRI ON IHANA!!! SÖPÖTUIPIKKUNEN TUITUI PIENI. Jouduin menemään sen kanssa kehäänkin sitten, kun jemppa oli sipin kanssa sama aikaa. OLI JÄNNÄÄ NAURAN VIELÄKIN SILLE SÄÄDÖLLE :–))) Mutta oltiin sentäs PUN2!! EI HUONO, vaikka norppa kattelikin kun sieso vaan jennaaa missä mamma meni jejee:)


Oli niiin kivaa hengailla tuttujen kanssa. SYÖTIIN JÄÄTELÖÖ. SYÖTIIN PIZZAA, sulo on kiva. Ootte ihania..
jENNA (ft. sirppa & norppa), Julpero (ft. vOTE), Melkkunen (ft. Eetu) ja muut mukavat, jotka ei omista plokia!

Kisailujen jälkeen käytiin vielä Juulian kans uittamssa koiria jossakin ja Jenna tuli kans uusiks tsillaan meiän kaaa. Sipi ja solvis on niin ystävii! Ja hei, tän jälkeen kun istuskeltiin vaan, niin alko vihdoin huomaamaan solpesta että sitä väsyttää!! ;o) Makoili vaan rennosti nyt ja katteli maisemia. <3 Bussiin täyty kumminkin lähteä, harmi kun niin kiva, mutta väsytti ja kaikkea pitkän päivän jälkeen. Solpen kanssa on eritäin kiva matkustaa bussillakin, se on vaan rennosti ja ei sählää ylimääräsiä. Tuitui kuskiki tykkäs.


kalju näyttelyissä ja vikkelä liitelee agissa.

Aktiiviviikonloppu takanapäin! Lauantai aamulla lähdettii veljen kanssa huristelemaan kohti Jyväskylää. Ja tänään sunnuntaina sitten oltiin Lotta Vuorelan agilityvalmennuksessa.

Laauantaina siis oltiin Jyväskylän KV:ssa. Ensin oli muutamat pennut kehässä, sit heti junnu-uroksien vuoro. Kaikki yhdessä kehässä. Soolo seiso tosi hyvin, mutta se juoksuosuus oli jotain ihan kamalaa, toi vilperi taas riehu niin lahjakkaasti.. Miks kaikki muut menee niin nätisti ja meillä riehutaan?? :—D
Jonkin ajan päästä oli oma yksittäisvuoro arvosteltavana. Olin odottanut, että tässä toi osais sentään käyttäytyä juostessa, mutta taas meni aika riekkumiseks. Tai sit vaan jotenkin jännitin ite sitä niin paljon, niin Soolokin reagoi siihen, mut sikailua toi oli :—D. Mutta olipahan sillä ainakin omasta mielestään varmaan tosi kivaa…
Nyt ei sit mennäkkään näyttelyihin ihan heti… pitää todellakin treenata tota juoksemista näyttelykehässä nyt, kun siitä on tullut näköjään vähän ongelmallista ja tota pienoista yli-intoilua. Tai sit käyttää toi parin tunnin lenkillä ennen kehää, jos siit ois jotain apua… :——–))

Tuomarina toiminut Jeff Horswell (Iso-Britannia) ei oikein arvostanut tätä riekkumista, ylläri, joten H napsahti yhdessä vielä vähän kehittymättömän nuoren kanssa. Ja ohan toi aika oikein ton käytöksenkin takia.
Mut mä ajattelin, että toi ois aivan KALJU????
En kumminkaan haluu jäädä ton takia pois, koska menee rahaa ja saapahan ehkä jotain harjotustakin siinä..
Very good coat and enjoying himself too much. Head could be much more (line?? en saa selvää…) but nice ears. Upright front. Throws his legs everywhere. Immature body and topline. Moves too wide behind with poor tail carriage. Coat is very good texture.




Kuvista iso kiitos Jennalle !

Agivalmennus oli tänään ihan huippu jälleen ja saatiin Lotalta hurjasti uusia vinkkejä.
Isoin juttu oli varmaan se, että se sai mut ärisemään tolle ja olemaan tiukka ton huutamisen suhteen. Sain juomapullon, missä vettä ja siitä helppo ruiskuttaa koiran päälle sitä. Soolo kun tykkää vähän huutaa ja ölistä häkissä, kun ei ite pääse menemään. Lotta sit tsemppas mua siinä, että nyt äriset sille kunnolla ja silleen että se luulee, että oon tulossa kuristamaan sen jos toi ei lopu :—DD Mulle ihan hirmu vaikeeta… mutta eipä mun tarvinnutkaan kun kerran tänään mennä häkille, äristä ja suihkuttaa vettä naamaan, niin poika olikin ihan hiljaa koko loppuajan !! Ette voi kuvitella sitä onnellista tunnetta, kun KOIRA OLI HILJAA, vaikka muut meni rataa ja kävin ite tutustumassa johonkin pätkään. Mä en todellakaan ois oottanu, että se kerrasta menis noin perille, mutta tässä täytyy kyllä jatkossakin olla tosi tiukkana nyt.
Oon vaan kokeillu kaikkea palkitsemista, että kun on hiljaa ja sit vähän silleen hissukseen komennellu, et ”voisiks nyt olla pliiis hiljaa….” Mut kun sen täytyy olla ehdoton ja kun tänään taas valastiin vähän mun ajatuksia tosta ääntelystä, niin johan taas lamppu sytty. Mun ei todellakaan tarvi palkkailla sitä siitä hiljaa olemisesta, koska sen pitäs olla itsestäänselvyys muutenkin.
Mut tää oli niin iso helpotus tohon. Nyt kun se on keksinyt, että siellä voiskin huutaa ja sit saa kivasti mammalta huomiota ku on hetken hiljaa…

Mut itse rataan.. Tehtiin kolmen aidan rivillä välistävetoja ja irtoamista sinne viimeiselle takaa. Tätä pitää treenata !! Se viimenen varsinkin.
Toisella pätkällä oli muuri ihan uutena esteenä, sitä mentiin pari kertaa ihan perushyppelynä ja hyvin pomppi yli. Tähän tuli sit valssi ja pakkovalssi seuraavalle esteelle. Kokeiltiin tähän myös pyöritystä.
Saksalaista vois treenata tuossa ja sitä twistiä kanssa, näitä olla tehty juur ollenkaan.

Loppuun vielä pätkä, jossa ensin takaakierto ja sit lähetys pimeeseen putkikulmaan mutkaputkelle ja sen jälkeen persjätöllä toiseen, suoraan, putkeen.

Mulla pitää ohjauksessa kiinnittä tosi moneen seikkaan lisää huomiota. Se KATSE PYSYY KOIRASSA. Voin ohjata koiraa myös vähän kauempaa esteille, että jää koiralle enemmän liikkumatilaa siellä. Valsseissa aikataulutus, ne on aina myöhässä..

Mukana oli myös aivan ihana Soolon serkku Rose (Maple Yard Doomsday) ja Eeva. ((::
OLI VAAN NII KIVAT TREENIT !! :–))) Ja tän jälkeen oli sairaan kiva päästä vielä kasvohoitoon rentoutumaan!