ensimmäiset viikot eläinlääkiksessä

Viikot hujahtaa, elämä on ihanaa. Mua jännitti ihan hirvittävän paljon ennen tänne tuloa – mietin, miten saan kaikki asiat hoidettua, miten vaikeeta kaikki on. Uusi maa ja kaikkea.

Mut lopulta kaikki onkin ollut ihan hirvittävän helppoa. Joka suunnasta on tullut apua, jos on sitä osannut kysyä. Ihania ihmisiä ympärillä, opinnot unelma-ammatista alkamassa.

Anatomian luennoilla oli fiilis, että täältä mä haluan imeä kaiken mahdollisen tiedon itseeni. Anatomia onkin ollut mulla tähän asti ainut aine, jota varten oon vähän tehnyt töitäkin. Aluksi me opetellaan luusto, lähinnä hevoselta, lehmältä, possulta ja esim. koiralta/kissalta. Ensimmäisenä opeteltiin selkäranka – atlas, axis, sacrum, sternum + selkä- ja kaulanikamat, sekä näiden osat latinaksi.

Tentti kuumotteli ihan liikaa, kertailtiin moneen kertaan osia luuluokassa (jonne onneksi sai mennä aina, kun oli vapaana!) ja tenttipäivänä omaa vuoroa odotellessa sydän tykytteli ylimääräisiä lyöntejä – oon niin kova jännittämään! Tentti oli kuitenkin tästä kaikesta hirveydestään huolimatta tosi kiva, tilannne oli jees. Mä osasinkin tosi paljon ja pääsin helposti läpi!
Seuraavaksi on vuorossa jalkojen luiden tenttiminen parin viikon päästä – hommaa varmaankin noin tuplasti.

Tässä väritellään meidän värityskirjaa ja opetellaan osia hevosen metatarsuksesta – yksi takajalan osa. 🙂

Samalla me opiskellaan mm. solu- ja molekyylibilsaa, kemiaa, sekä eestin ja latinan kieliä. Kemiassa on kivaa labratyöt, joita oon päässyt tekemään viimeksi monta vuotta sitten, mutta muuten aika semmosta perushelppoa. Kaikille ei, mutta mä oon noita jo niin paljon opiskellut kahtena välivuotena, ettei esim. kemian peruslaskut oo tuottaneet harmaita hiuksia.

Päästiin aloittamaan myös agilitytreenit Suolten treeniporukassa. Suolet on siis suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa -ainejärjestö. Mua yllätti se, miten hieno agilitykenttä täällä on! Kaksi tekonurmikenttää vierekkäin ja ei mitään vanhoja esteitä, tykkäsin kovasti!
Yritän päästä myös paikallisen koirakerhon treeneihin mukaan lähiaikoina – olis kiva päästä tutustumaan eestiläisiinkin ja oppimaan sitä kieltä. Missäs muuallakaan, kuin koiratreeneissä sitä oppis hyvin!


Mua myös pyydettiin vetämään tai oikeammin veto-avuksi Suolten tokotreeneihin. Suostuin, jotta mun tulis treenattua tokoakin Keijon kanssa – muuten mä en sitä sais aikaiseksi! Samalla tulee muutenkin kivasti tutustuttua uusiin ihmisiin. Tänään oli ensimmäiset treenit ja aika alkeisjuttuja tehdään, mut muussa mä en sit kyl osaiskaan auttaa ketään. Ekalla kerralla käytiin läpi mm. kontaktia, istu/maahan/seiso ja luoksetulo, sekä perusasennon alkeita.

Välillä mulle iskee hetkiä, jolloin mietin kotia ja kaikkea sitä ihanaa maaseudun rauhaa. Pääasiassa mä kuitenkin oon tykännyt olla täällä tosi paljon. Omaa kotia pitäisi vielä vähän sisustaa, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa kotiutuu.. :–)

Keijosta ja Soolosta otettiin myös aiemmin DM, lääkeaineyliherkkyys MRD ja Keijolta lisäksi CEA-geenitesti, joten niiden tuloksia jännitellään vielä tässä joku viikko!

Loppuun vielä muutama ihana kuva Soolon pikkupennuista, ne kasvaa ihan liian äkkiä!!


Pentukuvat: Maaret Peltovirta

Soolostakin saan päivittäin kuvaterveisiä Suomesta isältä, joka ei antanut mun viedä molempia kerralla tänne. Tarkoitus olisi, että saisin sen vielä ennen joulua tänne (kun tulevat kylään), mutta katsotaan. Miten voikin olla ihan jäätävä ikävä tuommoista karvaturria!! On kyllä ollut vaan helpompi olla vain yhden koiran kanssa näin aluksi, mutta kyllä mä tuon toisenkin haluan tänne mahdollisimman pian – nyt, kun ollaan sopeuduttu 🙂

liebster awards -haaste

Sain Ilonalta (kuvat myös Iipun ottamia! kiitos <3) jo jonkin aikaa sitten tälläisen haasteen, joten vastailen haasteeseen vihdoin! Meillä alkaakin luennot ja tunnit kunnolla vasta ensiviikolla, joten tää viikko on aika lepposta elämää vielä ainakin.

Kyseessä on siis Liebster Awards, jonka idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebstet Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle.

Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Mä oon nyt laiska, enkä keksi uusia kysymyksiä tai haasta ketään. 🙂


1) Mikä koirasi nimi olisi, jos se ei olisi nimeltään se mikä on/jos et olisi voinut antaa sitä nimeä?
Keijosta piti tulla SÄRMÄ tai LUKSI, jotka olisivatkin olleet ehkä vähän erikoisempia nimiä. Luksi oli idea fysiikan opiskelujen parista – olisin varmaan ikuisesti muistanut sit, miten lasketaan valaistusvoimakkuutta;)
Soolon suhteen en muista, mitä kaikkia vaihtoehtoja mulla oli, sitä kuitenkin mietin aika pitkään..

2) Millaisessa tilanteessa olet hävennyt/nolostunut koirasi vuoksi?
Varmaan jotkut haisujutut, koira haisee pahalle tai on just kierinyt jossain sonnassa. Kaikki semmoset, missä ne on käyttäytyneet just niin koiramaisesti, kuin voi, vaikka pitäis ehkä vähän osata olla jotakin ;D

3) Kun näit koirasi ensimmäistä kertaa, tuliko sinulle ”rakkautta ensisilmäyksellä” -olo? Ts. tiesitkö heti, että juuri tuo pentu on sinun?
Soolon kanssa tuli, se oli juuri se pentu, jonka halusin heti ensimmäisestä kerrasta lähtien. En kertonut tästä kasvattaja-Tiinalle sillä hetkellä, mutta salaa toivoin, että saisin juuri tuon pennun. Kasvattaja kuitenkin teki valinnan loppupeleissä ja koska tähdet osuivat kohdilleen, se oli juuri se samainen pentu, joka oli jollakin tavalla sykähdyttänyt siellä pentulaatikossa jo. Ja nyt se on mulle kultaakin kalliimpaa. Olihan se nyt ihan älyttömän siistiä hankkia harrastuskoiraa joskus 15-vuotiaana..
Keijon kanssa ei tullut mitään maagisia fiiliksiä, mut onhan sekin nyt rakas. <3 Se oli ainoa uros, joten oli selkeä juttu pentuja hoitamaan mennessä, että se olisi tuo tulossa meille:--) 4) Jos sinulla ei olisi sen rotuista koiraa kuin nyt, minkälainen koira sinulla olisi?
Oon miettinyt joskus bordercollieta, tervua, pyreneittenkoiraa & -paimenkoiraa.. Tällä hetkellä varmaan jokin hieman karvattomampi, hitusen pienempi haukku, mutta samankaltaisilla ominaisuuksilla – nollasta sataan syttyvä, mut kuitenkin rento kaveri.

5) Jos saisit harrastaa koirasi kanssa vain yhtä lajia, mikä se olisi?
Tää on helppo. Agility.

6) Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät taidot/käskyt, jotka koiran tulee osata?
Ehdottomasti luoksetulo ja paikallaolo/pysähtyminen. Tietty se, että koiran voi ottaa huoletta mukaan minne vaan ja se ei rähjää tai riehu muuten, vaan voi luottaa siihen, että koira osaa olla joka tilanteessa mukana.

7) Mikä on koirasi lempipaikka?
Treenikenttä – parasta, kun pääsee tekemään yhdessä jotain superkivaa ja vauhdikasta!

8) Miten koirasi reagoi, jos se säikähtää jotain yllättävää?
Keijo säikähti lenkillä yhtäkkiä nurkan takaa mäestä juoksevaa lasta (mäkin säikähdin, tuli niin yllättäen) ja lähti satalasissa toiseen suuntaan.
Soolo varmaan alkaa haukkua komennushaukkua, mutta se harvemmin säikähtelee mitään.

9) Nimeä jokin mielestäsi hyvä koirakirja (saa olla tietokirja tai vaikka nuortenromaani).
Äää, nyt tulee mieleen vaan Helena Meripaaden kirjoittamat Koirahullun Päiväkirjat, joissa Ulla ja Dara seikkailee. Ulla haaveili eläinlääkärin ammatista ja harrasti koirien kanssa. Se oli pienenä mun idoli ja luin noita kirjoja, kuin hullu puuroa. Nyt mä elän ite samanlaista elämää, hassua.

Treenien suhteen oon tykännyt sen sijaan esim. Korrien Tavoitteena Huippukoira -kirjasta ja Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa -kirjoista.

10) Mitä koirasi tekee, kun se on yksin kotona?
Nukkuu, syö luita, änkee kainaloon, seuraa joka huoneeseen perässä. Kysyy, mitä siistii sä teet nyt, voinko osallistua, PLIIIIIS?!? Kato, mulla on tällänen lelu, eiks oo siisti – leikitääks mami vähä?

11) Mikä on hauskin asia, mitä joku vieras on sanonut koirastasi?
Apuuuuva! Varmaan hassuinta aina on se, et ihmiset kuvittelee tuon turkin olevan ihan älyttömän työläs ja harjattava usein, vaikka todellisuudessa se on ihan tosi helppo! Naurettavinta tää on ehkä vielä niiltä ihmisiltä, jotka pesee sitä pikkufifiänsä kerran viikossa ja joutuu kampaamaan kaikki karvat samalla. Mä kun oon ehkä yks maailmankaikkeuden laiskimmista ihmisistä koiran turkin suhteen.