haastetta


Sain Riitalta haasten, johon vastaamista olen venyttänyt aika hurjasti, mutta vihdoin löytyi tarpeeksi tylsä hetki tähän vastailemiseen! Mä olen kyllä sen verran laiska, että en jaksa pistää haastetta eteenpäin, mutta oli vastailtava. Kuvatkin on älyttömän vanhoja, mutta ajattelin julkaista ne täällä uudelleen, koska niitä ei kumminkaan löydy blogin historiasta, kun kaikki vanhat kuvat katosivat kuvat.fi:n tultua maksulliseksi.
Onneksi näin lukulomalla ei olis suinkaan muuta tekemistä, kuin roikkua koneella… :—-)))

”Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.”

1. Haluatko/olisitko halunnut koirista/eläimistä itsellesi ammattia? Miksi/Miksi ei?
Tälläinen on vielä nyt hieman haaveenakin, saa nähdä, onnistuuko unelman toteuttaminen joskus. Miksi en tekisi itselleni ammattia jutusta, mistä tykkään niin paljon? Toisaalta voisi ajatella, että eläinten kanssa saa touhuta muutenkin tarpeeksi, mutta mielellään sitä tekeekin. Koskaan ei kuitenkaan taida tietää, mistä itsensä löytää ja siten pidettävä kaikki ovet avoinna tulevaisuudelle:–)

2. Onko sinulla rotua, joka jollakin tavalla kiehtoo, mutta et pysty sellaista hankkimaan?
Tällä hetkellä ei ole mielessä uuden koiran ottaminen pitkään aikaan, joten en ole kyllä miettinyt yhtään, mitä sitten joskus haluaisin. Toki aina koiratapahtumissa pistän merkille joitakin erikoisia rotuja, jotka alkavat kiehtomaan, mutta mitään yksittäistä ei kyllä löydy.


3. Kuinka paljon koirat vievät aikaasi (ts. onko sinulla ”muuta elämää”)?
Muutamat treenit viikolla, sekä silloin tällöin viikonloppuisin kisoissa tai valmennuksissa käyminen ei ole kovinkaan paljoa. Toki koirat sitovat kotiin siten, että ne on hoidettava aina, mutta kyllä sitä muutakin elämää löytyy ihan hurjasti! Toki on päiviä, jolloin tuntuu, et vuorokauden tunnit loppuu kesken, mutta onneks ei kovin usein ja tuskin koskaan syypäänä siihen olisi koirat.

4. Mitä mieltä olet rotusekoituksista, jotka on nimetty uudeksi roduksi (labradoodle jne.)?
En ole hirveästi perehtynyt näihin, mutta eivät ole ainakaan mun mielessä suurta suosiota saaneet. Ihan kivaa, että ihmiset leikkii olevansa suuriakin tekijöitä uusien rotujen suhteen.
Toisaalta, ei mulla ole mitään tätä vastaankaan, voisihan vaikka jonkun bc:n ja pyrtsin sekoitus olla superhauska kaveri agilityssä.
Näillä risteytyksillä siis voisi saada aikaan koirille mieleisiä ominaisuuksia, mutta jos niitä tehdään sinne tänne ruiskien, eikä mietitä yhdistelmiä sen kummemmin, niin en arvosta. Samahan pätee kaikkeen koiran jalostukseen ja kasvattamiseen, jos perustellaan hyvin, niin jees! Jos sekoituksilla pyritään terveempään ja muutenkin kaikinpuolin parempiin yksilöihin, niin en pistä hanttiin !

5. Koiraharrastuslaji, jota et ole koskaan ymmärtänyt? Perustelut.
En mä keksi, vaikka kuinka mietin. Kaikki, mitä ihmiset tekee koiriensa kanssa, on jees! Kaikki toki sillä tavalla, että koiralla pitää olla superkivaa !

6. Jos pitäisi valita joku maa, johon haluaisit lähteä kisa/näyttelyreissulle, mikä se olisi? Perustelut mukaan.
Tällä hetkellä se olisi varmaankin Italia, koska Soolon sisko Elora asuu siellä ja sitä olisi mahdottoman kiva nähdä. Resursseja kyseisenlaisen matkan toteuttamiselle ei kuitenkaan taida olla. Näyttelyiden takia tuskin lähtisin ulkomaille reissaamaan.



7. Oletko koskaan katunut, että hankit koiran?
Ihan sekuntin sadasosia silloin, kun on pitänyt päästä lähtemään jonnekkin reissuun, mutta koirien olemassaolo estää kyseisen jutun, jos niille ei ole saanut hoitajaa. Koirat tuovat kuitenkin niin paljon iloa elämään, että noi on niin pieniä juttuja sen kaiken muun rinnalla ! Tuntuis kamalan tyhjältä, jos ne ei ois riehumassa jaloissa joka päivä.

8. Noloin hetki koirasi kanssa?
Varmaankin joskus lapsena olin Kingin kanssa leireilemässä, kun koira on päässyt vahingossa vapaaksi ja juoksentelee ympäriinsä, eikä anna millään kiinni. Koiralla on superhauskaa, lällättelee vaan kun omistaja koittaa saada kiinni ja pitää kivaa :—D Mulla ei siis ollut kovin hauskaa silloin, pikkutyttönä ei oikein osannut ottaa noita koirien tempauksia tarvittavalla huumorilla, eikä koiralle oltu opetettu ihan käyttäytymissääntöjäkään.

9. Onko sinulla joku koiratapahtuma, johon osallistuminen on muodostunut perinteeksi?
Voiko tähän vastata, että kasvattajan järjestämä kasvattileiri? Tai SCY:n Paimion tokoleirilläkin ollaan oltu muutaman kerran peräkkäin.

10. Oletko koskaan harkinnut tuontikoiraa? Miksi/miksi ei?
En ole tosissani harkinnut koskaan, tai vienyt ajatusta pidemmälle. Jotenkin koen sen olevan haastavampaa löytää vieraasta maasta sellainen yksilö, jonka haluaa. Jos olisin kasvattaja, niin hankkisin kyllä melko varmasti, tai käyttäisin kasvatustyössäni tuontikoiria / ulkomaalaisia uroksia.
Hankaluuksia tähän tuo vielä sekin, että esim. luonneominaisuuksien mittaaminen on erilaista eri maissa ja näitä on hieman vaikea vertailla keskenään, vaikka toki esim. koulutustulokset kertovat usein oleellista tietoa koiran koulutettavuudesta.

11. Jos pystyisit ajatuksesi voimalla toteuttamaan yhden seuraavista asioista, mikä se olisi ja miksi?
A) Kaikille kodittomille koirille kodit B) Koiranäyttelyiden lakkauttaminen C) Sairaaksi ylijalostettujen rotujen kadottaminen maapallolta

Tää kysymys on hieman haastava. Voisin vastata A:n ja C:n. Kallistun kuitenkin C:hen, koska vaikka koirille saisikin kodit, niin koskaan ei tiedä, millaisiin oloihin koirat todellisuudessa joutuisivat, ts. kohdeltaisiinko niitä eläiminä. Sairaaksi ylijalostetut koirat kärsivät elämästään joka päivä ja niiden tuotannossa on ajateltu lähinnä vain ihmisen mieltymyksiä ja sitä, mikä koirassa on söpöä ja kivaa.

Meitä on myös muistettu Liebster-palkinnolla, kiitokset Riitalle tästäkin!
”Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster- palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.”
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia, (joilla alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

Itse lähetän Liebster palkinnon eteenpäin seuraaville henkilöille: Juulia, Iipu, Jenna, Melissa ja Viivi!

siin on vaaransa, kaikki on saatava

Viime maanantain agitreenit, vauhtia riiittää ja intoa. Solpalla on superkivaa. Lähtöongelmia, nyt mä sanoin sille ihan suoraan että ei, noin ei tehdä. Vähän masisteli siitä hetken, mutta sain sen jälkeen sit tehdä vaikka mitä siellä alotuspaikalla, vaikka pomppia ja heilutella käsiä, ei nyi. Hyvä niin, mur silti. Tässä pitää nyt olla tarkkana kun porkkana, koska ilmennyt nyt vähän useemminkin kun vaan tän kerran !

Kontaktit ihan jees, A:lta tuli mukaan sit kun juoksin täysillä ohi (pysähty siis joo asentoon, mutta ilman vapautuskäskyä mukaan), mutta muutaman muistuttelun jälkeen sit onnistu tääkin taas, että juoksen ohi vaan. Samoin kokeilin ekaa kertaa sitä, että jään tosi taakse kontaktiesteellä ja koitan vapauttaa sieltä takaa eteenpäin etenemään. Ei ihan lähtenyt, mutta tokalla joo !

Tehtiin aikapaljon suoraa treeniä. Tää oli hyvä, koska me ollaan tehty tosi vähän sellasta suoraa irtoomista ja etenemistä vaan. Näissäkään ei ollu kyllä mitään isoja ongelmia, vaikka ainahan se voi mennä lujempaa, jos ois targetti siellä vaikka.

Löysin kirpparilta itelleni vähän penkkarikuteisiin lisäyksiä tässä, niin samalla mukaan tarttu tollanen ihan älyttömän superhyvä lelu soololle, tollasta jotain tekokarvaa jostain takinkauluksesta. Soolo on ihan kreisinä siihen, parasta !

Tänään oli aluevalmennuspäivä. Meille neljäs kerta, kun ollaan mukana. Näitä treenejä alkaa vaan odottamaan entistä enemmän, vaikka aamulla väsyneenä olikin laiska fiilis. Treenin jälkeen tuli taas kummasti mieleen, miksi tätä lajia rakastaakaan.
Rata oli kiva, sellaista aika perusohjauskamaa, mikä ei kuitenkaan oo meille ihan simppeliä. Valsseja, kepeille niisto (se onnistui, vaikka epäilin ihan hurjasti!! ei häirinnytkään mun törkkiminen) + 2 muuta eri vientiä, pöytätreeni, ym.
Ollaan joskus muinoin Lotan kanssa treenattu tollaista kolme aitaa vierekkäin samassa linjassa vientejä, sekä taakierrolla ja vedoilla, mutta eihän ne ohjaustavat siellä muistissa pysy, jos niitä ei käytä aikoihin.
Treenattiin näitä ja sain pikkuhiljaa omaa liikkumista rytmitettyä paremmin, mutta ei se helppo ollut ! Takaakierroissa pitää muistaa antaa käskyä koiralle ajoissa, eikä sitä todellakaan tarvitse viedä niin lähelle estettä, koska Soolo kyllä osaa irrota niille esteille ilmankin. Mä voin ohjata näissä vienneissä kauempana koirasta ja esteistä Sooloa. Juulia antoi tosi hyviä vinkkejä näihin ja sain myös itse oivaltaa, että mitä ihmettä mä touhuan aina välillä??

Päivän sana on ajoitus ja oman liikkeen rytmittäminen. Koira aina mukaan kumminkin. Jiihaa, viskileikkauskin onnistui ihan superisti, kunhan vain ajoitin ja rytmitin omaa liikkumista niin, että se ei stoppaa missään vaiheessa.

Mua on alkanut ottamaan päähän se, että Soolo käyttäytyy kuin possu tollasissa tilanteissa. Kotihallilla se on suht nätisti, eikä hötkyile tollalailla turhia, mutta kuten tänäänkin taas jouduin palaamaan vanhaan namin syöttelyyn, kun kuuntelin koutsin neuvoja. Soololla on kierrokset ihan katossa ja se vuotaa haukkumalla, komentaa mua tekemään jotain ihan törkeästi. Mikähän tässä on pahinta, niin se, että mä en edes kunnolla puutu tuohon möykkäämiseen. Miksi?! Pelkkää sikailua, se kyl kykenisi, jos sille kertoisi, että toi ei oo OK.

Mulle tulee jokaisen valmennustreenikerran jälkeen hirmuinen treenimotivaatio ja hinku päästä eteenpäin tässä lajissa ! Taas niin parasta ja on niin mahdottoman hyvä tunne, kun saadaan niitä onnistumisiakin, vaikka aluksi tuntuu tosi vaikealta. Luulen, että tää on se tän valmennuksen tavoitekin.
Ilmoitin Soolon ens sunnuntaille kisoihinkin taas, jippijajei!
Käytiin viikolla myös kokeilemassa, minkälaista koirahiihto olis. Soolo tykkäs kyllä hullusti ja vauhtiakin lähti, jos edessä oli vaikka joku muu hiihtäjä. Mä vähän innostuin, josko ruvettais tekemään tätä vähän useamminkin.

se ei oo letkee vaan uskomaton

Maanantaina koettiin parasta treenifiilistä pitkään aikaan! Soolo vaan niin toimi, miten halusinkin.
Kontaktit jees, vaikka ihan pikkuisen rakoilikin, mutta teki kumminkin hyvin!
Kepeille takaaleikkaukset tiukasta kulmasta toimi, samoin vastakädellä kääntäminen kepeille (tai jotain sinneppäin). Luulin jo suunnitteluvaiheessa, että ei toimisi, mutta sujuikin erittäin hyvin!! Samoin kesti hyvin valssaamisen keppien jälkeen, jes! Mun koira on paras ikinä :3.

Mun pitäisi alkaa tehdä jotakin Soolon käyttäytymiselle, mutta mä oon jotenkin tosi laiska sen suhteen. Pitäisi puuttua, mutta miksi mä en puutu? Esim. koiran ääntely, hihnassa intoilu ja vetäminen. Tai jos puutun, niin puutun ehkä hetken aikaa, mutta sen jälkeen annan koiran taas toimia entiseen tapaan. Mitä koira oppii? No ei mitään tietenkään, koska en aina vaadi ja edellytä siltä samanlaista käyttäytymismallia. Ei se voi millään ymmärtää, että joskus saa tehdä jotakin ja joskus se ei oo ok, vaikka ollaan samassa paikassakin.. Tyhmä emäntä!

Vähän ollaan aktivoiduttu myös lenkkeilyrintamalla, sunnuntaina Soolo sai riehua Pepen kanssa, se tosin vähän meni poikien homosteluksi, mutta kyllä niillä kivaakin oli :3. Eilen käytiin sit taas Juulian ja Voiton kanssa lenkkeilemässä. Kinkkunenkin on päässyt mukaan!

Soolon BOT -loimi tuli tänään postissa, kotiinkuljetuksena jee, koska meiän postitäti on super. Säikähin aluksi, että se on liian iso pojalle, vähän pitkä se ehkä on? Kokona on siis meillä 63. Sai ainakin nuo säädettävät mahanauhat pistää melkein tiukummalle. En tajua vieläkään, mikä tässä materialismissa aina on, kun aina innostuu jostakin uudesta niin paljon!
Nyt on koirulit saaneet kaikki ”joululahjat”. Isi oli tuonut meille aikasemmin kivat keltaset Hurtan valjaat. En oo tottunu käyttämää valjaita aikasemmin, mutta ainakin nyt nuo ovat olleet ahkerassa käytössä meillä.

Ilmoittelin meidät myös mukaan Lotan koulutukseen maaliskuulle, viime kerrasta Lotalla onkin aikaa jo aika paljon, joten huippua päästä sinne taas!




Kukaan muu, kuin kissanomistaja ei voi ymmärtää, miten vaikee on kuvata kissaa, joka kiehnää kokoajan, yrittää syliin ja maukuu jaloissa. Tuitui, Tikru on melkein söpö.

lihakset huoltoon !

Eilen käytiin toista kertaa hierojalla. Soololla oli edelleen oikeapuoli hieman jäykempi, mutta ei kuulemma pahasti, eli koiralla ei todennäköisesti ole kipuja noiden jäykkyyksien takia. Selkä ja lapa vähän jäykkinä. Reidet ei olleet enää niinkään, suht sulaavahaa. Eli ei mitään hälyttävää, mutta ei ihan vetreinkään poju vielä. Hyvin lähtivät kuitenkin pehmenemään taas!

Tuli itselle uusia ajatuksia liikunnan merkityksestä lihasjumien kanssa, millainen merkitys sillä on, liikkuuko koira erilailla hierontojen välissä ym. Vapaana, vai hihnassa jne. Ihanaa saada tietää, millaisessa tilanteessa koiran lihaskunto on, missä olisi parantamisen varaa jne.
Soolo oli tällä kertaa _paljon_ rauhallisemmin tilanteessa, jossain välissä ajattelin sen jopa oikeasti nauttivan tuosta hetkestä. Aluksi oli hieman vaikea keskittyä olemiseen, kun vieressä on koirahoitola ja siellä olevat koirat haukkuivat, mutta niiden hiljennyttyä poika oli tosi hienosti ja rauhallisesti! Veikkaan, että ens kerralla se on ihan lötköpötkönä suurimman osan ajasta.

Ens kuussa mennään taas uudelleen, jee! :–)) Ja whii, meiän bot – paketti on lähtenyt tulemaan meitä kohti, oispa se jo täällä!

kisailua

Matkattiin sunnuntaina vanhan treenikaverimme Lauran & Rosan kanssa Tampereelle Tamskin kisoihin. Hieman lyhyillä yöunilla, mutta hyvin jaksettiin silti! Oltiin pidetty varmaankin 3 viikon tauko agilitystä, näin joulun ja uudenvuoden aikaan, joten ässällä oli hurjasti energiaa! Ja siitä oli ihan superia päästä radalle taas!

A-rata oli normi agirata. Mua suututti kontaktien heikkous, koska se on oikeasti tehnyt nyt treeneissä niin hyviä & paljon vaikeampia kontakteja, että noi oli ihan luvattoman huonoja viime treeneihin nähden. Luulen osaltaan tauollakin olleen merkitystä tälle, että Soolon vire oli niin korkealla ja sen vuoksi kontaktit ehkä heikompia. Tästä syystä eilisissä (maanantai) treeneissä lähinnä vain vahvistelin kontakteja, joista suurin osa hyviä, mutta muutama heikompikin suoritus mahtui mukaan taas.. Nyt pitää vaan muistaa taas seuraavissa kisoissa vaatia ne ihan kunnolla ja täydellisinä, ihan samanlaisina kuin treeneissäkin.
Kepit oli tuttuna ongelmana taas A – radalla, samoin kuin aikaisemmissakin kisoissa. Siellä esiintyi ne kaikki mahdolliset virheet, mitä meille niissä voi tulla: sisäänmeno, parin vikan välin pujottelematta jättäminen, huhhuijaa. Hyllytin siis radan tahallaan noiden kontaktien takia, koska pohjalla oli kuitenkin jo virheitä.

Onneksi B – radalla kepit onnistuivat tosi hyvin! Se oli syy, miksi oikeasti olin tyytyväinen B-rataan, vaikka siellä sitten tapahtui myös kaikkea muuta ei hyvää, mutta ne kepit onnistui ehkä ekaa kertaa kisoissa oikein!! JES. Murr, se mm. varasti lähdössä ym. mukavaa.. Hehe, tuolla radalla kyllä sattuu ja tapahtuu taas:D Mut ehkä ens kisoissa onnistutaan sit vielä paremmin ? Meillä oli kivaa !! :–))