avoimesti sekasin päästäni, siks kai oon niin huoleton, tiedän olevani kuolematon

Melko aktiivinen viikko takanapäin koiratouhujen suhteen, tää viikko aiotaan vähän levähtää – koska viikonloppuna on tulossa kauanodotettu Maple Yard -leiri! Siellä saa taas treenata kuin päätön kana vailla aivoja.

Akkojen etsintää vailla nuuskunenää

Torstaina Soololle tehtiin näkölähdöllä ensimmäinen, jonne se lähtikin ihan sairaan tykisti! Eihän se mitään nenua käyttänyt, mutta tässä oli tarkoituksena saada sille maalimiesmotivaatiota kasvatettua, kun se on ollut nyt vähän hukassa. Seuraavakin sujui samaan tapaan ihan ok.

Kolmas oli vähän outo, mä en itse oikein tajunnut, mikä tässä on ideana (ääliö kysy seuraavan kerran!), joten meni senkin takia vähän mönkään. Soolikselle siis yritettiin saada vähän nenua mukaan tähän touhuun siten, että kävellään sen kanssa metsään lähelle maalimiestä, sen jälkeen kun on saanut hajun, niin takaisin linjalle ja sieltä lähetys maalimiehelle.
Bileet käyntiin lopulta.

Agiliitelyä vanhalla sakilla

Perjantaina käytiin Melissan ja poikien kanssa vähän liitelemässä. Oli niiin ihanaa olla tällä porukalla pitkästä aikaa!

Tehtiin melko suoraa pätkää. Soololle vähän muistuteltiin kontakteja ja irtoamista. Hakee hienosti, kun lelu maassa ja eläin on tykki. Vielä on paljon tekemistä estehakuisuuden kanssa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Soololle pitää saada aivoihin se, että se saa tehä mitä vaan, kunhan este on eessä ja hyppää sen. Hallintaa sillä on sen verran paljon agilityssä, että en usko, että tuollaisesta rallituksesta tulee ongelmaa koskaan meillä, koska se on usein niin kädessä kiinni.

Lauantaina tottiselua nollakoirana hakukisoissa

Mietin aamulla, että voisin vajota maanrakoon. Yöllä tuli nukuttua se kaksi tuntia, kun fiksulikka lähtee vähän kuskin hommiin yöllä!

Suostuin siis nollakoiraksi seuramme hakukisoihin, kun ei muualta tahtonut löytyä. Ajatus oli ihan hyvä – saatiin kiva möllitreeni ja mulle kisajännitystä vähän ehkä purettua. Kisoissa oli siis 9 koiraa ja koska tottis pitää suorittaa pareittain, piti saada vielä tuolle viimeiselle pari!

Muiden suorituksia oli mukava katsoa ennen omaa, siinä huomasi, miten erilailla ihmiset ohjaavat niitä koiria. Toinen antaa kokoajan koiralle vihjeitä seuraavista liikkeistä (!! mun pitää ottaa nää avut käyttöön), toinen menee ihan täysiä koko kaavion läpi eikä ajattele mitään, joku osaa rytmittää suoritusta törkeen hienosti.

Meidän suoritus, no, oli se parempaa kuin BH-kokeessa MUTTA mulla oli silti alun seuraamiskaaviossa laput ihan täysin silmillä, mä vaan kävelen paskajäykkänä ja ihan kuutamolla. Jotain ehkä kertoo se, että unohdin juoksuun ja hitaaseen käyntiin siirtymiset.
Soolo vuoti seuraamisessa aluksi, mutta loppui sitten. Henkilöryhmä oli hyvä (treenattu se pari kertaa)!!
Liikeestä istuminen, maahanmeno ja luoksetulo ok. Luoksetulossa ennakoi perusasennon – pitää olla tässä tarkempi jatkossa!
Noudot… voi asdkasölkdöalskd sanon minä. Soolo ei hakenut tasamaanoudossa kapulaa heti, vaan kannustin sitä. Kokeilin tätä myöhemmin kaverin kanssa niin, että kaveri ohjasi Sooloa. Superhyvä, nosti heti jne.
Sen jälkeen mun kanssa ja sitä kapulaa ei vaan voi millään nostaa, koitettiin useemmankin kerran… eli MUSSA vika – mä jotenkin tuotan Soololle painetta tuossa liikkeessä. Voisin vaikka veikata, että metskun pakotusnoudot on aiheuttaneet tätä – millähän ruvetaan purkamaan? Soolo nimittäin rakastaa tuoda keppejä, leluja, kaikkea, toi liike on ollut sen lemppari ennen – ei pitäis olla hirveen vaikeeta..
Hyppynouto oli hyvä! (tosin taas ennakoi sivulletulon) A:n kautta noudossa ei tullut takaisin esteen kautta – myöhemmin mietin, että olen vielä antanut Soololle tuossa apukäskyn aina tähän asti, joten sitä seuraavaksi treenaamaan.
Eteenmenoa ei tehty.

Kaikenkaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen, että lähdin! Oma asenne muuttui suorituksen edetessä tosi paljon. Mä aloin nauttia siellä olemisesta, eikä enää ollut niin jännäkakka housussa. Soolon seuraamisetkin muuttuivat heti sen jälkeen hyviksi, kun aloin olla ehkä suunnilleen normaali ihminen. Hyvä harjoitus, _onneks_ ei ollu kisa. Ehkä me joskus vielä.

Tuomari kommentoi, että Hyvältä näyttää, vielä vähän treeniä, niin olette tekin täällä kisaamassa!

Viime kesän Maple Yard -leiriltä.

Jälkikausi korkattu

Tein eilen Soololle peltojäljen, jossa oli kaksi keppiä ja yksi kulma. Soolo teki tosi hyvin!! Ei olla siis viime kesänä taidettu polkea jäljen jälkeä, joten olin tosi tyytyväinen.
Keppien opettamisesta mulla ei oo oikein mitään hajua, mutta nyt vedettiin vaan kauheet bileet ekalla kepillä ja sit toisella Soolo jo nostikin sen sitten ite sieltä, jee.
Tätä täytyy tehdä lisää!

Mulla on välillä myös ikävä Tikrua. Oon aina väittänyt, että kissat on tyhmiä ja en tykkää niistä yhtään, mutta kyllä ne lopulta on kumminki aika mirrejä ja niihin kiintyy.
Tikru-kisu katosi meiltä joskus marraskuun alussa. Pihakissoja kun ovat, niin ei tiedä yhtään, mitä on käynyt, vaikka melkein kaikilta ollaan kyseltykin kisusta. Tikru oli jo yli kymmenen vee! Ehkä ne nukkuu nyt kinkkusen kanssa vierekkäin niinkuin tekivät aina ennen <3

asennevaihdos kisaamiseen

Aamulla jällleen auton nokka kohti Jyväskylää ja JAT:n kisoja. Ilona linkitti meidän treeniryhmän FB-ryhmään eilen illalla videon – tää kannattaa katsoa ! (ainakin agissa kisaavien)

Mulla oli jo viime kisoissa hirveen hyvä fiilis ratojen jälkeen. Mä oon koittanut opetella sitä, että mä nauttisin radalla olemisesta. Ykkösissä kisatessani mulle tärkeintä oli se, koska noustaisiin kakkosluokkaan – eli saada niitä tuloksia hetitässänyt!
Ei sen pidä olla tärkeää, mutta mulle se oli.

Tänään oli hyvä fiilis, eikä sitä pilanneet meidän useat mokat radalla. Meidän kontaktit toimi, KEPIT TOIMI!, eikä koira edes huutanut lähdössä. Me ollaan menty niin paljon eteenpäin!
Vielä on paljon tehtävää mun asenteen kanssa, jotta oppisin olemaan vähät välittämättä niistä tuloksista ja hakemaan vain niitä hyviä ratoja, onnistumisia joissakin asioissa. Uskon, että asenteenmuutoksen jälkeen tuloksetkin muuttuu!

Tuomarina kisoissa oli Sisko Pulkkinen. Radat oli musta ihan kivoja, vähän haastetta, mutta ei kumminkaan liian vaikeita!



Videoista iso kiitos Tiinalle, ilman sua mulla ei välttämättä olis näitä! Ihanaa, kun jaksoit omien ratojesi jälkeen jäädä vielä kuvaamaan meitä:)

Viimesellä radalla kaikki muut, paitsi yksi maksi hyllyttivät ja musta oli hauska, kun voitto meni 35vp:llä collielle 😀 Meillekin kohtaloksi osoittautui tuo väärä putken suu!
Täytyy myöntää, että suurin osa meidän virheistä ja rimantippumisista johtui mun huonoista paikoista radalla, oon jotenkin koiran tiellä tai linjaan sen tosi huonosti seuraavalle esteelle. Vähän noi 2on2offit oli muutamassa paikassa tollaset sylkäsyt – pitäis varmaan tehdä vähän tehotreeniä samalla niille, kun treenataan ylösmenoja.


Viimeksi treenattiin agilityä maanantaina omassa, tutussa kisaavien ryhmässä. Treenipohjana oli nopeasti valittu minien sm 2011 – joukkurata. Luulin aluksi rataa paljon vaikeammaksi, loppujen lopuksi oli kuitenkin aika kiva! Meille vaikeudeksi osoittautui kepeille meno (vähän erilianen kuin piirroksessa). En myöskään liikkunut 7-8-9 -välillä tarpeeksi reippaasti ja lopun pyörityksessä oli hieman hiottavaa myös!
Oli ihanaa treenata pitkästä aikaa tuossa porukassa mukana ja saada hyviä vinkkejä oman ohjauksen tueksi!

SAT Biology -testi

En tiedä, kiinnostaako blogin lukioita lainkaan tällaiset opiskeluuni liittyvät postaukset, voit siis skipata nämä, jos vain koirien treeni- ja kisakuulumiset ovat ne juttu, joiden vuoksi tänne olet eksynyt!

Mikä? Missä? Miksi?

Suoritin testin Helsingissä (ainoa paikka Suomessa), koska aion laittaa syksymmällä hakupaperit Tartton eläinlääketieteelliseen, Viroon. Kouluun pääsemiseksi vaaditaan tämä testi, joten ilmoittauduttiin muutaman koulukaverin kanssa kokeeseen, jotka ovat siis myös hakemassa kyseiseen kouluun. Kyseinen testi tarvitsee suorittaa myös Viron ihmislääkikseen hakevien.
Tartton eläinlääkiksessä SAT-testi merkitsee 80% sisäänpääsystä, 20% sisäänpääsystä puolestaan ratkaisee motivaatiokirje, työkokemus, sekä koulumenestys (suoritettujen lukiokurssien lukumäärä matikassa, bilsassa, kemiassa, fysiikassa, sekä YO-kirjoitukset).

Mietin, kirjoitanko tätä juttua tänne edes ennen sitä, kun tiedän, minkälaiset pisteet olen itse saanut. Mutta no, jos olin huono ja paska, niin onko se nyt sitten niiin noloa kertoa, että oho – yritetääs ensi vuonna sitten uudelleen! Oikeasti en osaa arvioida oikein yhtään, miten se meni 😀

Testissä testataan pääasiassa lukiotasoisia kysymyksiä biologiasta. Kokeesta on mahdollisuus valita E/M -painotus, joista E painottaa ekologiaa ja M molekyylibiologiaa, joka on mieluisampaa itselleni! (valitaan jo ilmoittautuessa kokeeseen)
Itse olen käynyt kaikki biologian kurssit lukiossa, sekä lukenut tänä vuonna muutaman kurssin avoimessa yliopistossa biologiaa, joten testin vaikeus oli minulle lähinnä siinä, osaanko ja ymmärränkö kyseiset asiat englannin kielellä. Koin käsitteiden opettelun englanniksi vaikeimmaksi asiaksi, joskin onneksi suurin osa sanoista ovat samankaltaisia, kuin suomenkielelläkin.

Itse koen olleeni lukioaikana melko huono englannissa, mutta itse testi ei kuitenkaan ollut niin vaikea, kuin odotin! Eli ei kannata yhtään pelätä sitä, vaikka englannintaidot eivät lukiossa olleetkaan huipputasoa!

SAT -testejä järjestetään Helsingissä noin kuusi kertaa vuodessa ja se maksaa n. 50e. Lisää tietoa testistä löydät mm. Annen blogista, joka oli mulle aika hyödyllinen testiin osallistumista miettiessäni.
Toiset hyödylliset sivut ovat esimerkiksi Collegeboard.org, jossa tapahtuu myös testiin ilmoittautuminen ja sieltä löytyy myös muutamia helppoja harjoitusjuttuja.

Itse käytin harjoittelun tukena pääasiassa The Princenton Review ”Cracking the Sat Biology E/M Subject test” – kirjaa (kuvissa), joka maksoi vaivaisen 10e. Mun mielestä tosi kiva kirja, sitä oli yllättävän helppo lukea! Luin kirjan kerran kunnolla läpi – alleviivailin ja selvitin itselleni vieraat sanat ja käsitteet, joitakin myös ihan uusia juttuja tuli opittua!
Toisen kerran kävin kirjan läpi hieman selaillen ja vaikeimpia asioita kerraten. Tein myös lähes kokonaan yhden kirjan lopussa olevan ”harjoituskokeen”. Kirjassa on lähemmäs viisisataa sivua, mutta se ei kyllä siltä tuntunut sitä lukiessa, koska se sisältää niin paljon kuvia ym oheismateriaalia.
Kertailu kavereiden kanssa, kysely ja mieleenpalauttaminen sitä kautta oli myös ihan kivoja opiskelutapoja, meitä kun oli kumminkin useampi lähdössä kokeeseen.
Lukeminen jäi aika vähäiseksi itselläni, joten odotukset tuloksen kanssa eivät ole hirvittävän korkealla, mutta katsotaan, mihin tuo tällä kertaa riitti!

Testin jälkeiset fiilikset

Matkattiin Alkio-opiston porukan kanssa Helsinkiin niin, että koko auto oli täynnä! Onneksi, sillä sai vähän bensakuluja jaettua porukan kanssa. Reissu oli kaikkiaan tosi kiva, pääsin mm. matkustamaan ensimmäistä kertaa metrolla (jippii :D) ja muuta kivaa!

Mukaan ei tarvitse ottaa muuta, kuin Collegeboardista tulostettava lomake, pyyhekumi ja lyijykynä. Kaikki vesipullot ym on kiellettyjä, mut ne saa laittaa kyllä laukkuun sitten:) Paljon rennompi tilaisuus, kuin esimerkiksi yo-kirjoitukset – joten vaikkapa pukeutumisella ei ole mitään merkitystä.

Kokeessa oli aluksi tosi paljon omien tietojen kirjoittelemista optisille lomakkeille, tuntui ettei tää koskaan lopu!
Se oli kuitenkin hyvä, sillä kokeen valvoja puhui meille jatkuvasti englantia, joten aivot pääsivät vähän ”enkku moodiin” valmiiksi ennen kokeen alkua.
Kokeen kesto oli vaivainen yksi tunti, joka meni ihan huisin nopeasti! Mulle jäi alle kymmenen kohtaa vastaamatta, koska yksinkertaisesti aika ei riittänyt tulkitsemaan joitakin kuvaajia kunnolla, vaikka ne eivät varmasti olisivatkaan olleet niin hirvittävän hankalia.
Lopussa, kun valvoja ilmoitti, että on 20minuuttia jäljellä, hyppäsin suoraan M-vaiheeseen, josta onneksi löytyi tosi helppoja pistesaaliis tehtäviä! Ihan hyvä fiilis jäi, joskin nyt jännittää, millaisia tuloksia sieltä tulee!

Itse tarvitsen testistä 600p, jotta voin laittaa hakupaperit kouluun menemään, täydet testistä on 800p, joten jonkin verran on varaa olla luuserikin, onneksi!

agilityfiilistä parhaimmillaan

taisteluleikki
Äiti, tää on niiiiiin ParrRRRRRasta!!

Agikisat Jyväskylässä 26.04.

Tämän päivän kisat muistuttivat mulle taas siitä, miksi harrastan tätä lajia. Laji on parhaimmillaan, kun kartturi ja koira toimivat täydellisesti yhteen ja ymmärtävät toistensa pienetkin vinkit siitä, mille esteelle seuraavaksi pitää mennä. Kisat oli muistutus siitäkin, että tästä hommasta on nautittava joka sekunti! Tänään mä osasin nauttia joka hetkestä, jonka sain olla Soolon kanssa radalla.

Meidän radat vaan yksinkertaisesti onnistuivat niiin hyvin, että en voi olla kuin tyytyväinen! Viime aikoina meillä ei ole juurikaan tullut kisoissa/mölleissä tämänkaltaisia onnistumisia. Tuntui yhtä hyvältä olla kisaamassa, kuin treenaamassa.

Ensimmäisellä radalla meinasi tulla kielto yhdessä kohtaa (oma ohjausvika), mutta kun tuomari ei ottanutkaan sitä kieltona, niin sen jälkeen kyllä harmitti, että VIIMEINEN RIMA TIPPUI! Oikeasti se ei haitannut yhtään, koska rata tuntui noin muuten älyttömän hyvältä.
Toisella radalla alku oli vähän sählinkiä minun takia, mutta rata kosahti vasta loppupuolella siihen, kun en osannut tehdä suunnittelemaani persjättöä ollenkaan ajoissa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin yrittää sitä.

Toki radalla on paljon hiottavaa, monet mutkat olisi voineet olla pienempiä ym, mutta meille tää oli niin onnistuminen!

kisat, jyväskylä><br />
<img src=

Videioista suuri kiitos Viiville! <3
Ajattelin tässä joku päivä avata blogissa hieman sitä puolta, millainen mun vuoteni on ollut Alkio-opistolla lääkislinjalla sekä mitä siitä on jäänyt käteen. Kauheasti kun en ole aiheesta puhunut täällä blogissa. Luvassa on myös pieni tietoisku SAT Biology M-testistä :–)

collie, taistelutahto