Soolon pentujen terveystuloksia ja kuvia

goldentrolls rex
Soolon Rex-pentu viime talvena! <3

Iloisena pääsen kertomaan, että Soolon pennuista ensimmäinen (Sansa) on käynyt luustookuvissa hyvillä tuloksilla: B-lonkat, 0-kyynärät & polvet, silmät ja sydän terveet, jee! 🙂 Sansa on myös läpäissyt paimennustaipparit hyväksytysti 🙂 Toivon, että muutkin jälkeläisten omistajat innostuisivat käymään kuvissa jossakin vaiheessa, vaikkei vielä kiire niihin olekaan.

Pennut ovat käyneet myös mukavan aktiivisesti näyttelyissä, sieltä onkin tullut monenlaisia tuloksia, näistä lisää Soolon jälkeläiset -sivulla.

Päivittelin ja lisäilin Soolon jälkeläisistä kuvia & tuloksia niiden omalle sivulle. Meillä on tulevaisuudessa myös pentuhaaveita – joulun tienoilla näistä taas lisää! Mikäli kaikki sujuu hyvin, niin meillä on perheen kanssa mietinnässä myös ottaa kotiin yksi näistä Soolon pennuista. Se kuitenkin (valitettavasti! :D) jää näillä näkymin isäni luokse, itselle kolme koiraa olisi rankan opiskelutahdin ohella vähän liikaa huollettavaa 😀

goldentrolls
Tässä taasen ihanaakin ihanampi Isla!

Kuvat: Sini Puonti & Annika Sorvari

kakkosen syksy käyntiin anatomian ja immun parissa

Taas ollaan oltu Tarton puolella jo hyvän tovin ajan. Koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, vaikkakin stressikäyrät on olleet hieman korkeammalla, kuin odotin!
Vapaa-aika on hieman vähissä, jos yhteen viikkoo sisällytetään kolme esitelmää ja kaksi tenttiä, joskin laiskuuden iskiessä pystyin onneksi yhden tentin siirtämään seuraavalle viikolle;)


Okei, on meillä hauskaakin välillä pidetty – tässä kiusataan uusia fukseja keskustassa;) Pojat oli tietty mukana ihmettelemässä.

Meidän lukujärjestys koostuu tällä hetkellä jo hieman mielenkiintoisemmista aiheista, kuin aiemmin. Jee! Pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että päästään lähemmäksi sitä todellisuuden ammattia. Anatomiassa ollaan jälleen leikelty ja opeteltu verisuonia – eli opetellaan kaikki valtimot ja laskimot, pienen pienetkin. Nämä tentitään taas suullisesti meidän leikkelemistä malleista. Tämän jälkeen meillä on lisäksi myös kirjallinen koe näistä, joka olisi todella helppo, jos vaan omistaisi valokuvamuistin! Seuraavaksi olisi vielä vuorossa imusolmukkeet ja hermot! Ja sit on anatomia paketissa!!! Sen jälkeen on biletän kyllä mielessäni kuukauden.



Muutama koulukirja & kotikatu <3

Anatomian lisäksi meillä on toinen erittäin työllistävä kurssi meneillään – immunologia. Immusta meillä on joka viikko joko pakollinen esitelmä (seminaarissa, jossa noin neljä esitelmää kerralla ja sen jälkeen niistä keskutellaan ja kysellään toisilta) TAI n. 500-800 sanainen essee, minikokeet ja vielä lisäksi luennot ja nekin olisi hyvä ymmärtää vielä kotonakin!:) Opettaja on kyllä todella kiva ja tuntuu, että oon oppinut tällä kurssilla jo huimasti! Eli vaikka töitä onkin tehtävä paljon, niin se kannattaa.
Näiden lisäksi on virologiaa, fysiologiaa, mikrobiologiaa, eläinten hyvinvointi ja suojelu -kurssi, patologiaa, sekä erityiskurssi maatilan eläimistä (eli vieraillaan navetoissa, opetellaan sikojen, lehmien, lampaiden elämää ym.). Voin sanoa, että aika ei oo käynyt pitkäksi!!


Onnelliset pojat juoksemassa Vorbusella.

Kävin koirien kanssa kisaamassa Suomessa ollessa aika paljon ja tehtiin me Soolon kanssa yksi nollakin. Harmillisesti ei saatu vaan SERTIä, kun oltiin toisia, vaikka kovaa mentiinkin! Keijo aloitti myös kisaamisen, silläkin nollat on lähellä ja kisaaminen tuntuu tosi kivalta! Käytiin myös Viron puolella Viljandissa kisaamassa kahden päivän verran, siellä Keijo sijoittui toiseksi saaden harmillisen vitosen (yksi rima) – muuten ei ihmeellisiä tuloksia. Pohja oli aika haastava, kun oli satanut ennen meidän startteja aika paljon ja nurmikenttä oli aikamoista kuravelliä :(.

Ollaan myös päästy takaisin treenien pariin ja on ihan huippukivaa, että on taas säännölliset treenit ohjauksessa. Jaanikalta ollaan saatu taas paljon uusia vinkkejä ja on superhyvä, että Jaanika vaatii erityisesti multa enemmän. Kontakteilla ollaan edistytty, kun joku kerrankin vaatii multa sen, että en himmaile ja varmistele kontakteilla, niin varsinkin Keijon kontakteista alkaa tulla aika mageet! Mun oman liikkeen merkitys siis vähenee entisestään niillä ja uskallan pian juosta ihan täysiä koko radan ajan – ainakin toivottavasti!!:D



Vielä yks juttu, mikä teki mun elämästä pitkäksi ajaksi aika luksusta, hankin nimittäin pojille autoon Variocage-häkin. Se oli kallis, mutta jo nyt ihmettelen, miten oon voinut elää ilman tuommoista häkkiä autossa! Niin ihanaa, kun ei tarvi köyttää takaluukkuun tai miettiä, koska ne on etupenkillä kuraisilla tassuillaan pilaamassa koko autoa!! Tässä on vielä väliseinä, niin treeneissäkin superkätevä ottaa vain toinen koira autosta ulos, vaikka molemmat olisi tietysti ehdottomasti tulossa mukaan silloin.

Keijon agilitykuvat: Ilona Karjalainen