Rikun jälkeläistreffit.

Vähän vilkas viikonloppu takanapäin. Ensin pe-la juutissa ja sieltä sitten lyhyillä yöunilla nokka kohti Jämsää ja sitä kautta Espooseen junalla matkaten, Soolo mukana tietysti.
Vaihdettiin Tampereella ja toisen kerran Pasilassa. Soolo alkaa olla jo tottunut tähän junalla kulkuun, makoilee suht’ lepposasti, mitä nyt välillä vähän haukkuu ja vispaa häntää jokaselle ohimenevälle ihmiselle – tuitui etkö huomaaa oon tosi söpö? <3333 Tapaamisen Heidi oli järkänny AST:n kentälle, pyytänyt sinne pari ihmistä kouluttamaan meitä agilityn ja tokon merkeissä (Mari Leiviskä ja Anna Alanen). Paikalla oli Soolon Pepe-täysveli ja Soolon iskän, Rikun toisesta pentueesta kolme koirulaista. Aloiteltiin tokolla. Joku oli ollu tosi fiksu ja jättäny nakit hankkimatta ajoissa... kun yllättäen sunnuntai-aamuna kauppa ei ollukkaa auki kymmene aikoihin, kumma juttu.. :--D Oltiin ensimmäisinä tekemässä Soolon kanssa ja mä vähän jännitin tai jotain, kun lähdettiin vaan niin äkkiä sinne tekemään, vähän jäi semmonen olo treenin jälkeenkin. Mutta jäi mieleen kumminkin Marilta vinkkejä seuraamisen suhteen, mitä siis tehtiin ekalla kierroksella. -- Soolon perusasento on lelun kanssa liian edessä, mitä en oo kyllä ite tajunnut tarkkailla, mut tassut vähän yli varpaiden. Tähän pitää tehä perusasentokuuria edelleen ja vahvistaa sitä oikeeta paikkaa. Viilataan:) Ja sit se nojaa vähän jalkaan, kun seurauttaa lelun kanssa, mihin ilmeisesti osasyynä tuo paikka. Ottaa lennosta seuraamista. Tehä käännöksiä vasempaan. Ehdittiin tehdä vielä toinen kierros tokoa. Mulla ei ollu oikein hyvin mietittynä, et mitä tehtäis, joten vähän extempore jotain tokohyppyä vaan rennosti. Tehtiin apuohjaajan kanssa niin, että se auttaa lelulla toisella puolella. Nyt Soolo tuli reippaasti esteen ohi aluks. Uus vinkki se, että voin alkaa jossain vaiheessa ottaan niin, että annan käskyn ja kun hyppää, niin lelu lentää eteenpäin. Oho, miksen oo tajunnu ikinä ite tommostakaan :--DD Agijuttuja oli kivaa päästä treenailemaan pitkästä aikaa!! Pääsin vähän harjottelemaan ohjausjuttuja semmosella aita neliöllä. Ensin takaakiertoja. Pitää muistaa harjoitella myös vastapäivään - se mulle itelle ainakin selkeesti vaikeempi. Ja ohjaa molemmilla käsillä. Sen toisen ohjausjutun nimeä mä en nyt muista, mutta se oli ihan uus juttu ja kiva oppia ihan uutta:) Toivon mukaan jäi päähänki ! Soolo ei ihan täysillä vauhdilla mennyt, kun oli jo vähän väsynyt, mutta tälläkertaa hyvä niin - mä sain enemmän anteeks ohjaamisessa:):) Ja tätä neliöjuttua kannattaa nyt harjotella kanssa vapaissa treeneissä ja tehä vaikka kuudenkin aidan kanssa jne. Tässäpä meille seuraaviin treeneihin vähän ohjelmaa. Sit tehtiin puomia pari kertaa läpi, ihan jepa. Ja pienen tauon jälkeen vielä kokeiltiin vähän keppejä, verkoilla. Kai pitäs nyt sitten hankkia vähän verkkoa ja ruveta niitäkin harjoittelemaan pikkuhiljaa..:) Kotiinpäin lähdettiin siinä vähän enne seittemää, Espoon rautatieasemalla törmättiin Kangasvuokon Minnaan ja Piiaan. Mä olin vähän pihalla, että pääsinkö Helsinkiin päin menevällä junalla Pasilaan mistä Tampereelle... ehee mut kyl se sit selvis. Soolo oli nyt tosi helppo matkakaveri, ihmekös rankan päivän jälkeen. Junamatkat sain käytettyä hyvin hyödyksi - lukemalla äikän pakkolukukirjaa, jota en ikinä muuten "ehtis" lukea.. Kaiken kaikkiaan tosi mukava päivä. Oli ihan huippukivaa nähdä Pepe-veli ja Arttulan pentueen veljiä ja sisko! Ja tietty treenata opissa!! :--) Lisää kuvia päivästä löytyy: täältä, täältä ja täältä

Keräsin Soolon kuvat tähän galleriaksi:

jäljen talloja kokee valaistuksia.

Päästiin vihdoin peltojälkitreeneihin, pari kertaa jääny väliin kun ei oo ollu kyytejä, iskä aina puimassa ja näin. Tänäänkin tosi pienellä varotusajalla
mentiin, mut onneks päästiin kumminkin!

Tehtiin kolme jälkeä.

— Ensimmäinen semmoi periaatteessa pelkkä hajuvana, niinku suora, ei askelia vaan semmoi vetäen. Ensin kävelin vähän matkaa, sitten tuli keppi ja siihen kepin viereen seisahdin vähän pidemmäks aikaa, kunnes aloin vetää sitä vanaa n. 15m. Tulin sit samaa reittiä takasinpäin ja laittelin nakkeja sinne jäljelle. Jätin niitä kuulemma tyyliin puolen metrin välein sinne… vaikka ohje oli et 10cm :–DDD Joo, ihan hyvä.
Sit Markus ajo tän jäljen Soololla ja näytti, miten homma toimii sen tavalla. Hihna laitetaan jalkojen alta. Hihnalla jarrutettiin aika paljon, koska jokanen nami piti syödä jäljeltä.

— Tokan jäljen sain tehä silleen, niinkun oon tähän asti treenaillut. Eli askeleita semmoi vieretysti, jokaselle yks nami ja loppuun kasa nameja.
Tää ajeltiin sit ihan silleen normisti niinkun ollaan tehty. Reilusti yli puolet nakeista jää jäljelle, kamala vauhti sinne loppuun päin ja jäljestys aika epätarkkaa. Ja tässähän oon sitä miettinyt, että mitä tälle tekee, kun on ihan tommonen ja ei jäjrlestä niin hyvin. Mutta näin mä oon tän oppinut.. ja treenaillutkin. Koira jäljestää siis ihan löysän hihnan päässä ja mä tuun kiltisti perässä, vaikka vauhtiakin ois.

— Kolmas jälki oli sit vähänniinku ekan tyylinen. Lähti alkuun vähän turhaa kävelyä, sit kepukan kohalle pidempi hetki seisoskellaan ja aletaan tallomaan. Suoraa jälkeä, eikä semmoi kunnon askelia. Jokaselle askeleelle 2 nakin palasta, tuntu hurjan paljolta, mutta ei sitä nekkua kai muuten sinne maahan saa pysymään. Tääkin jotain samaa pituusluokkaa. Vähän selkä ja reidet muuten kärsii tässä ! :–D
Mä sain nyt harjotella sitä jarruttamista ja ohjaamista tohon tyyliin, miten eka jälki tehtiin. Jokanen nami piti syödä, mutten ihan niin hyvin saanut tehtyä. Pitää pitää molemmin käsin kiinni hihnasta, että jaksaa jarruttaa noin isoa koiraa. (tää kuulemma tehdään normisti yleensä semmosena pikkupentuna..) No, treenataan käsilihaksia:):)
Koiran nenä pitäis saada pysymään koko ajan maassa ja toi vauhti hiipumaan. Toi vauhdin syykin selvis heti, loppupalkkahan se.
Markus vertas tätä samaan, että kai mä nyt meen ennemmin kauempaa hakeen miljoona euroo heti, kun keräilen läheltä euron kolikoita tosi pitkään.. Välähtipä taas, miten älynjättiläinen ollu :–D Eli jälki loppuu ihan vaan niin, no, että se loppuu. Pitää vaan ite muistaa, mihin lopettaa. Eikä sinne mitään ihmeellisyyksiä nyt.

Näitä pitäis tehä hurjat 30 siihen ens viikon keskiviikkoon mennessä, toivottavasti sillon päästään.
Nyt siis ei saada tehdä jälkiä mettässä, vaan tommosilla pelloilla/niityillä mitä lie. Mettäjälkikoira jäljestää erilailla, kun hajut välillä nousee ja nenä ei oo koko ajan maassa, siks peltojälkikoiria ei juuri viedä mettälle. Tää on ihan loogista kyllä, mutta ei tällänen tuu ajattelleeks tämmösiä.
Ja joku 3-5 jälkee kerralla. Sit pitää hankkia/tehdä semmosia jälkimerkkikeppejä. Ja jälkiliina. Ja joku normi kaulapantaki ois iha jees. Välineurheilua?

— Se on jännä, miten tietoa liikkuu niin kamalasti kaikenlaista. Niistä pitäis vaan oppia poimimaan niitä omia juttuja, mitä tykkää itse tehdä ja miten oman koiran saa toimimaan hyvin. Netissäkin vaikka mitä ohjeita, jokanen neuvoo erilailla. Miten niistä nyt sitten alottelija osaa poimia just niitä oikeita? Guugleta nyt vaikka se metsäjälki, tai peltojälki – tuloksia sairaasti.
— Ja jännää sekin, miten koirat on tosi erilaisia. Esim. Kingillä on aina ollu superloppupalkka jäljen lopussa, mutta silti se on aina ollut tommonen tosi tarkka ja rauhallinen jäljestäjä. Okei, sen kanssa alotettiin tosi myöhään tekemään ees yhtään mitään tälläsiä ja pelkästään metässä, mutta silti se ei oo ikinä omannut tommosta vauhtia siellä ja kiirettä loppuun. Tosin sen kanssa ei ollakkaan sen tietyn pisteen jälkeen edetty oikein ollenkaan.

Mutta silti, tää ilta anto taas kauheesti motivaatiota tähän lajiin (mikä oli siis vähän hukassa..), vaikka se joku tuntinen siellä vaan vietettiin, mutta silti.

jälki.

Tein tänään mummolaan pihalle nurmikolle Soololle jäljen (oon vähä laiska ollu tän suhteen), missä kerrankin isompia makkaranpalasia. Tää siks, että se on ruvennut ajamaan kamalalla vauhdilla kohti loppua (ison loppupalkan toivossa?) ja se matka jää toispuoleiseks ja vähän hutiloidusti menee välillä yli ja näin. En tiiä auttaako tuo tähän, mutta nyt se jopa söi melkein kaikki nakinpalaset jäljeltä, kun ne ei ollu ihan pikkuriikkisiä. Ja malttoi tehdä vielä suht rauhallisesti töitä. Jepaaa, vaikkakin tooooosi helppo !”

Tässä vielä muutama kuva lenkiltä:


veikee päivä.

Tänään mentiin miittailemaan pitkästä aikaa Viiviä ja Juuliaaaa (tai mites se torstai olikaan… ;–))) Mummi heitti bussipysäkille ja sieltä matkattiin Jämsään. Bussiin Soolo menee jo itse tosi reippaasti, mutta pois tulo on vähän hankalaa kun ne rappuset sinne on semmoset, mutta onnistu hyvin kumminkin ja tottuneesti makoilee mun jaloissa siinä hyvin:) Viivi olikin jo asemalla vastassa ja Juulia tuli Voitto-espiksen kanssa pian myös.

Suunnattiin heti kentälle treenailemaan. Viivi oli ihana ja räpsi paljon kuvia meistä, kun ei ollut saanut Rommia mukaan tällä kertaa.

Saatiin ihan hyvät tottistreenit tehtyä. Soololla oli alkuun vähän hankaluuksia, häiriö treenit jääny vähän vähällee ja Voittoilija vähän kiinnosti ja sinne piti yrittää saada koittaa vilkuilla..

Seuraamiset ihan jees mallilla, pientä edistämistä ehkä kuitenkin havaitsettavissa.
Vöyhkäämiset kans poispois, välillä meinaa ruveta komentamaan. Ollaan alettu nyt enemmän treenailemaan liikkeestä maahanmenoa myös, se oppi sen tosi nopsasti ja hyvin jo ja rupes tarjoamaankin jo enemmänkin toistoilla.. namin kanssa menee hyvin ja suoraan, mut jos lelu kainalossa, niin maahanmeno asento menee vähän vinoks vielä, että ei osaa ihan kunnolla viel. Liikkeestä seisomista myös tehty pikkuhiljaa enemmän.

Saatiin myös hyvää harjotusta siihen chillailuun, sillä välin kun Voitto treenaili niin jouduttiin kattelemaan vaan, kielsin ja oltiin taas ihmeen hyvin hiljaa. Aina kun lelut oli esillä, niin sillon vähän nous kierrokset Solppanalla, kun parka joutuu vaan paikallaan oleskelemaan.
Luoksetulossa ennakointia, pitää palkkailla enemmän pelkästä odottamisesta, eikä pyytää luokse. Pitää myös alkaa pikkuhiljaa karsimaan käsiapuja pois eteentulosta, nyt kädet siinä reisien päällä ja välillä jopa lelu.

Paikkamakuuta kans tehtiin, hitsi pääs nousemaankin, mutta hyvin meni pääasiassa. Täs oon ollu tosi laiska, mut viimepäivinä kotonakin ottanu vähän enemmän treeniä tän suhteen.

Solppa ja Vote pääsi myös vähän leikkimään, hetken aikaa se ehtikin jatkua, ennenkun säikähdettiin, kun alko kuulua korviaraastavaa kiljuntaa. Voitto repäs sen ”lisäanturansa” (mikä se ees on oikeesti?) ilmeisesti johonkin kepakkoon, ilmoitti ainakin että nyt sattui ! Paranemisia pikkuselle tassuineen ;–)

Oli jälleen kivaaamukavaaa kivassa porukassa silleeen ! :–) Otetaan taas uusiks joku päivänen tässä ;–);–)

Takaisinpäin joskus neljän aikoihin jälleen bussille, matka meni jees ja pikavuoropysäkiltä jouduttiin kävelemään vielä 3,5km kotiin, mutta jaksopa jätkä sit vielä kotipihassakin riehua ja juoksennella – mistähän tota energiaa tolla oikein riittää???? 🙂

Punkalaitumen perinteinen leiri! :p 2-6.8

Leirin dementiaosasto, vikana päivänä..

Nyt pääsen vihdoin kirjoittelemaan tästä muistoja, kun on palailtu toiseltakin leiriltä, jonne menin heti tämän jälkeen. Vähän rankkaa, mutta kivaa ! :–)
[Tosiaan julkaisin tän vasta paljon myöhemmin, kun oma kone meni rikki ja sit vielä nettipoksikin etjoo…]

Vietin siis jälleen kesäloman viimeisen viikon PHKP:n nuorisojaoston järjestämällä leirillä. Oisko tää nyt kuudes kesä? Tällä kertaa mukaan pääsi Soolo vähän totuttelemaan leirielämään.

Maanantaina saavuttiin puolenpäivän maissa paikanpäälle, kamat huoneisiin ja näin. Oltiin taas Henriikan kanssa samassa huoneessa, sillä Unni mukanaan. Tais olla kaikkia koulutuksia heti ekana päivänä – agia, tokoa ja junior handleria. En rupea kirjoittelemaan jokaiselta päivältä treenimuistoja, kun ei oikeasti pysty muistamaan, vaan vain pääpiirteittäin, mitä ollaan tehty.

Tokossa saatiin Sannulta seuraamisesta pääasiassa hyvää palautetta. Käännökset on kuulemma ihan tosi makeita, vasemalle ja täykkärikin ihan ok. Mutta huomas heti sen ongelman, että Soolo ei tee kunnolla perusasentoa seuraamisen jälkeen, johtuu varmaankin siitä, että oon paljon enemmän palkkaillut sitä lelulla silleen, etten oo vaatinut sitä, vaan palkannut liikkeen aikana. Mut tähän pitää alkaa kiinnittää huomiota enemmän.
Anna kommentoi meidän tekemistä taas siten, että Soolosta tulee vielä toosi hyvä, kunhan saan vaan ton sen valtavan energiamäärän suunnattua täysin siihen tekemiseen. Voi että, nää tämmöset kommentit piristää niin paljon ja huomaa, että mulla onkin noin ihana koira joka osaa ja oppiii kunhan mä osaan :–)
Tokossa aloiteltiin opettelemaan uutena juttuna hyppyä. Otin käskyks ”este”. Tätä harjoteltiin niin, että Annalle lelu ja koira lähetetiin käskyllä ja vähän lelulla avustettuna esteen yli. Ja sit pidennettiin runsaasti välimatkojakin, eikä Soolo ruvennut ollenkaan kiertämään estettä, vaikka sekin mahdollisuus olis ollut. Kuulemma hyvä opettaa hyppäämään kauemmakskin jo alussa, kun on niin iso koira ja sit myöhemmin pitää hypätä takasinkin jne. Lelu/nami vaan targetille niin voi kotonakin hyvin opetella, jos este ja näin. Ja sit jossaain pk-puolellakin hyvä, että koira irtoaa esteelle noin hyvin jos sinne meinaa.
Sit pitää erikseen opettaa ”seis” -käsky tosi varmaks, ennenkun sen yhdistää tähän näin.
Luoksetulossa Sanna kommentoi sitä, että mä tuijotan sitä koiraa koko sen matkan kun se tulee luokse. Koiralla on kyllä tosi hyvä vauhti ja tulee hyvin, mutta toi tuijotus voi tulla paineistavaks eleeks ja vauhti himmata sen takia sit jossain vaiheessa, et voi ihan kattoa johkin kauemmaks vaikka.
Tykkäsin tosi paljon tokontreneistä tänä vuonna, sai paljon irti juttuja ja näin.

Agissa tehtiin jotain pikkusia ratoja, ei mitään kovin ihmeellistä. Mulla meinaa mennä pinna, kun pitää komentaa toista kun tulee väyväy mä haluun tonne. Tähänkin tuli hyvää kommenttia joltakin, että muistan kans kehua kun se on nätisti jne. Ja välillä voi tehä jotain seuraamista etc, kun toisella on niin paljon energiaa nuorena koirana. Ehkä se tästä, aina viis sekuntia pikkuhiljaa enemmän. Kyllä se ehkä vähän alko jo leirin loppuunpäin mennessä pystymään oleman pitempiäkin aikoja hiljaa.

Junior Handler kilpailu oli keskiviikkona. Mä tiesin jo sinne kehään mennessä, että joo mennäänpä harjottelemaan vaan tätä kehäkäyttäytymistä, että Soolo varmaan riekkuu siellä taas ja meidät heitetään heti ensimmäisinä pois kehästä, kun osallistujia oli kumminkin jotain 25 vanhemmissa. Mutta kas, sehän liikkuikin tosi nätisti (eli tarkoitan, ettei se ruvennut haukkumaan kesken liikkeen, leikkinyt paljoa hihnan kanssa jne) ja seisoikin. Päästiin jatkoon. Ja vähän oli oikeesti yllätys, että sijoituttiin neljänneks sitten!! Vuhuu! :–))) JH4!
Tuomari kommentoi esittämistä että tommonen noin nuori koira on varmasti tosi haastava esittää, vaikka se näyttääkin noin helpolta sun käsissäs. Hoh, tietäispä vaan mimmonen pelleilijä toi yleensä on, en tiiä mikä siihen meni nyt ! :–DDD


Torstaina oli mätsäri ja agilitykisat. Mätsärissä Soolo sit käyttäyty ihan Soolomaisesti, tuomarin sanoin ’collie haluaa tänään ilmoittaa, että hän on nyt kehässä, kattokaa kaikki!” eli väyväy pojoing… voihh 😀 Eli meidät potkittiin sieltä ensimmäisten joukossa pois, ihmekös tuo!


Sooloilijan mätsäritunnelmia..

Agilitykisat meni öh.. oltiin ilmottauduttu mölliluokkaan. Kierrettiin ja juostiin keppien ja puomin ohi suosiolla, kun niitä ei vielä osata oikein mitenkään.
Muuten meni silleen, että mä vähän sähläsin ja hutiloin ohjauksessa ja en ohjannu ihan selkeesti : D

Leirin aikana kilpailtiin tietysti myös perinteiseen tapaan 8-ottelussa. Me sijoituttiin tässä viidenniksi.

Heittokisa: 7. (heitellään erilaisia esineitä tietyille alueille)
Tikkakisa: 34. (en oikein osaa heittää tikkaa, varsinkin maassa olevaan tauluun :–D)
Juoksukisa: 3. (3,11s. periaatteessa toto-juoksu)
Tukkimiehenjuoksu: 3. (pyöritään 10 kierrosta kepin ympäri ja sit juostaan ja kierretään kaks tuolia joista toiselle istutaan, hehehe.)
Siksak: 9. (eli jalkojen välistä pujottelua minuutin ajan, me 45.)
Spede: 6. (silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt, eli seistään tolleen.)
Tietovisa 15.
Agityli: 10. (n. minuutin ajan agilityä, tietyistä esteistä eriverran pisteitä)

Tässä vielä video meidän möllimölliagilitykisoista. Kierrettiin ihan suosiolla puomi ja kepit radasta, kun niitä ei vielä osata ollenkaan. Ja ohjaajakin vois olla paaljon selkeempi eikä huitoo käsillä maahan. ;D Mut Soololla ainaki kivaa :–PP

Soolon ekat leirimöllikisat. from Evie Rekola on Vimeo.

Perjantaina siis agilitailtiin vielä agitylin merkeissä – kyseessä siis 8.ottelun yksi laji. Lajissa ei ole minkäänlaista rataa valmiina, vaan tietyistä esteistä saa tietyn verran pisteitä, esim. hyppy 1p, putki&pussi 3p, puomi 5p, kepit 10p, jne. Vähän alkaa jossain vaiheessa olemaan semmonen olo, et minnes nyt :–D Ja aikaraja on minuutti. Tässä pieni video siitäkin.

Soolo agitylailee leirilä. from Evie Rekola on Vimeo.

Soolo oli ihan iloisesti ja energisesti mukana leirillä. Välillä kun jouduttiin odottelemaan meidän vuoroa esim treeneissä/kisoissa tms niin puksahtelee sen suusta semmosta möykkyä, mikä pitäis saada loppumaan. Nyt aloin leirillä sitten ihan kieltämään sitä siitä tiukasti, ja muistaahan pikkuinen olla hiljaa ehkä sen 10s ja sit taas uudelleen jatkuu. =))) Mutta meni se mun mielestä jo eteenpäin leirin loppua kohden! Mun pitää vaan kuulemma muistaa myös kehuakin sitä kun on nätisti, se meinaa unohtua tuossa.. kun tuo on hieman rasittavaa =))) Mut ihmekös jos tekee sitä, oonhan mä sitä aika paljon vissiin tiedostomatta vahvistanutkin.. esim käsi menny treeniliivin taskuun tms.

PS. Mun kuvaamia leirikuvia löytynee täältä: http://evien.kuvat.fi/kuvat/PHKPn%252520nuorten%252520koiraleiri%2525202-6.8.2010/

pentuilu ohi !

Oltiin viimeistä kertaa pentunäyttelemässä Soolon kanssa, tälläkertaa sivuerkkarissa Tampereella Kaupin vinttikoiraradalla. Tuomarina Gwen Beaden.


Kehä meni äkkiä ja vasta jälkeenpäin tajuan, että mä jännitän siellä kehässä itekkin, vaikka tuolla nyt sitä viimestään tarvis tehdä – pentukehässä. Hampaiden kattomista ei olla tehty taas sataan vuoteen vierailla ihmisillä (joku on vähän laiska näyttelytreenien suhteen), joten solppa vähän peruutteli siinä. Väyväy oli tylsää odotella vaan siinä, vähän äksöniiää mammaa ! Nakitkin maistu oikein hyvin sen jälkeen (not), kun olin antanu ite eka vähän aamuruokaa ja isi oli antanu sit vielä salaa aamulla vähän lisäälisää ruokaa solppanalle, vaikka yleensä aina sillä on ihan pettämätön ruokahalu ! :—DD
Ja sit juostessa oli energiaa ja vähän laukkailtiin ja kaikkee kivaa. Toinen innostuu niin kovin kun on muitakin heeeboja lähellä ! :—-))))

Arvostelu: 8 months old sable who has a pleasing head pattern with flat skull & dark eye at correct size, shape & placement. He moves with drive, but needs more length at upper arm in front. Just need to settle on the move.
ja yritin suomentaa jotenkin.. 8 kuukautta vanha soopeli, jolla on miellyttävä pään malli litteällä/tasaisella(?) kallolla. Tummat silmät, joillla oikea koko, muoto ja sijainti. Liikkuu vetävällä(?) askeleella, mutta tarvitsee lisää pituutta olkavarteen eteen. Tarvitsee vain asettua liikkeessä.
..ja sanoin sille kyllä et se on almost 9 months : D mut joo, liikkeet oli kyllä laukkailua wruumwruum ja ei oikeen näyttelyjuoksua.. ;D pitäs ehkä harjotella sitäkin joskus.

Ja oltiin isoissa pennuissa, osallistujia oli kolme ja me sijoituttiin toisiks. Siis PEK2, kunniapalkintoa ei herunut tällä kertaa. Voiton vei sukulaispoika Sidelight’s Albacete.

Ens viikolla treenaillaankin nyt sitten tätä näyttelykäyttäytymistä (juoksemista!!) vähän enemmänkin muualla kun mätsärissä/näyttelyssä, kun mennään Solppanan kanssa koiraleireilemään. Jessss !


Seuraavaks junnuihin !

Näyttelyssä oli myös HASSE, mikä tuli vähän yllärinä. Hasse kilpaili avoimessa luokassa ja esiintyi ihan luokan viimeisenä. Tuloksena hienosti EH. Soolon kaunis serkkutyttö Rose oli myös mukana, nuortenluokassa, ERI2:)

PS. Kaikki siistit kuvat on ottanut VIIVI SAARIKKO. Kiitossss taas!!:):) Paitsi alempi kuva Silja Tuomala.

Tein illalla ahkerana vielä Soololle kaks jälkeä nurmikolle. Aattelin eka et se ois liika väsyny keskittymään enää siihen, mut eka jälki menikin ihan sähläämiseks ja meni hermo, kun se vaan veti kauheella draivilla eteenpäin ja ei keskittyny oikein yhtään siihen tekemiseen.. Noh, mietin vähän aikaa, että viittinkö tehdä toista ja päätin sitten vielä, koira vaan sisälle hetkeks. Tällä jäljellä joka ikisellä askeleella nakkia ja astuin tarkkaan sen. Ja hei, koira oli alkuun vähän taas semmonen, mutta se meni oikeesti paljon paremmin !! Ja nenä oli maassa paljon enemmän. Kaikkia nakkeja ei pistellyt, mutta musta tuli paljon tyytyväisempi
tämän jälkeen:) Näitä vaan lisää. Tullu ihan liian vähän jälkeiltyä viime aikoina.