tokokurssi 3/9

Tänään Markus ei ollutkaan paikalla, joten Tuija Lehtinen opasti meidän tokoiluja. Tänään käytettiin palkkana ainoastaan lelua, ruuilla ei tehty mitään.

Mulla on ollut tosi laiskaa treenaamisen suhteen, viime kerran jälkeen tehty ehkä yks-kaks kertaa jotain, mutta onneksi on edes tämä, niin tulee sen pari kertaa viikossa jotain tehtyä. Ens perjantaina ei taas oo näyttelyn takia treenejä.

Ensin saalistusta, sitten lelu kainaloon ja pari askelta seuraamista ja lelu tippuu sieltä kainalosta suoraan koiralle suuhun.
Tää oli mulle aika haastavaa, koska en oo koskaan tällästä tehny ja se oli alkuun jotenkin vaikea sanoa käskykin samalla vielä sitten ja katsoa, että palkkaa silloin, kun koira oikeasti tekee hyvin. Mutta kyllä sitä viettiä löyty paljon paremmin nyt siihen tekemiseen ja Soolo koko ajan ihan täysillä fiiliksissä.
Pari tosi hyvää palkkausta seurauksesta saatiin näinkin, mutta alku oli vähän haparointia, palkkasin vähän väärässä kohtaa ja muuta, mutta jos tätä rupeaisi enemmänkin harjoittelemaan, niin ehkä sujuisi vielä paremmin.
Kun tähän asti ollaan vaan imuteltu sitä seuraamista yms.

Sitten tehtiin eteenmenoa. Mulla sais olla paljon näkyvämpi lelu siihen, kun tommonen rättiriepu vaan. Eka kerta meni huonosti, koska odotin liian pitkään, ennen kuin päästin sen eteen – koira ei oikein tajunnut minne mennä, ei mennyt suoraan mutta löys lopulta. Sit uusiks vaan ja nopeammin ja johan suju paremmin taas !

Tehtiin pari luoksetuloa. Tässäkään kuulemma ei tarvi vielä olla niin tarkka, että tulis just teknisesti oikein niinku pk-liikkeissä tarvis, vaan enemmän sitä vauhtia ja intoa kasvatella, tekniikka kumminki aika helppo opettaa. Eka otettiin eteen ja sit lelu lens jalkojen välistä ja samoin teki sit koirakin vauhdilla. Jees, vauhtia löytyy !

Niin ja, sen kotiläksyn, mitä viimeksi saatiin, eli haukkuminen. Se sujuu kyllä !! ”Namisaalistusseuraamista” ei olla niin kamalasti tehty.

Tänään käytiin vielä kaverin mökillä illemmalla, koirat (Manu&Soolo) sai juosta ja silleensä. Hehee, toi solvana on kyllä muutenkin ihan hirmunen vesipeto !! Plätspläts, kiva vähän uida ja molskia, aina vaan olis kivaa siellä vähän uiden polskia ja ainakin kahlailla:—)

tottiskurssi, osa 2/9.

Tänään oli sitten tottiskurssin toinen osa. Ihana veli heitti paikalle, joskin melko ajoissa, niin piti kulutella taas aikaa siinä hetki ennen omaa vuoroa.

Tänään vuoron aloitteli Kaisa ja Luru. Sen jälkeen oli meidän vuoro. Taas olin tosi jäykkänä ja laiskana alkuun, niimpä koirakin semmonen vähän flegu (jos tosta voi sanoa niin…:D) kun omistajansakin semmonen.
Mua sai taas herätellä pois päiväkävelyltä ja kävelemään terävämmin ja käskyt selkeät, vapaa käsky pitää muistaa ! Ja siinä välissä sitten sitä riehakkuutta peliin aina.
Sitten tehtiin namilla saalistusleikkiä ja sen jälkeen siittä vauhdista sitten muutama metri seuraamista.
Parani paljon, MUTTA kukahan unohti sitten samantien käyttää käskyjä ollenkaan. Eli ohjasin sit vaan namilla, eikä tullu mitään sivu seuraa vapaa -käskyjä ja möhmöh. Heti kun tekee jonkun toisen jutun oikein, niin sit unohtuukin kaikki muut, eikä pysty kesktitymään kaikkeen uuteen kerralla ja vielä toteuttamaankin niitä. :–D
Noh, ehkä mä opin olemaan pikkuhiljaa selkeempi. Mut siis tämmösiä juttuja voidaan nyt kotona tehdä vähän taas. Ja sitten tehdä myös välillä vähän pidempää seuraamista suoraan.

Toisella kierroksella sitten vaan leikittiin ja pidettiin kivaa. Jeejeee oli tosi kivaa!! Möyrin vaan siellä maassa asti ja pidettiin Soolon kanssa kivaa parilla lelulla ja tää leikkiminen alkaa näkyä jo pikkuhiljaa mun pikkukätösissäkin entistä enemmän… ”ihanaa”.
Sain taas paljon vinkkejä mun leikkitekniikan kehittämiseen. Ja kotiläksyksi saatiin opetella ”haukkumaan lelulle. 8)
Mä en vaan tajua vieläkään, että mikä siinä oli siellä, kun silloin kun Markus leikitti Sooloa ja nosti sitten yhtäkkiä käden ylös – niin melkein samantien sieltä alko tulla komennusta väyväy että heitä lelu, mutta kun mä tein samaa, niin Soolo vaan tillitti siinä vaikka kuinka kauan. Kysyttiin muiltakin, et mitä mä teen erilailla, mut ei siltikään saatu selvyyttä tolle. Mutta noh, yritetään, että Soolo alkais tekemään siinä mullakin väyväy – yleensähän se ei oo ollut meillä ongelmana, vaan enemmänkin et se komentaakin liikaa, mutta tää kuulemma vähän ehkäsee sitä, että koirasta ei tuu semmosta räkyttäjää tai jotain sinneppäin, emmä enää muista :—D Mun suusta ei varmaan kuulosta kovinkaan fiksulta… :—D
Mut musta alkaa nyt pikkuhiljaa tuntumaan, että tää leikkiminen alkaa jopa sujua pikkuhiljijaaa !

Hasse luonnetestissä ! o/

Kuulin eilen, että Hassella olisi tänään luonnetestipäivä, voi kun kiva ylläri ! Me saatiin veljen kanssa sillä välin tehdä äidillä muuttoa, kun meidän sissi oli testattavana.
Videokuvaa testistä ei valitettavasti ole olemassa, enkä itse nähnyt testiä, mutta rivistö ainakin kertonee jotain, ihan yllätyin kun näin kivat pisteet sai! :–)
Tuomareina Jorma Lankinen ja Sirkka Lempinen.

Toimintakyky +2, hyvä
Terävyys +3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3, kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu, +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++, laukausvarma
hyväksytty, 174p

tottiskurssi, osa 1/9.

Huh, nyt on peruskoulun viimesestäkin kokeesta selvitty ja nyt voi ottaa rennosti ja oikeestaan nauttia loppuajasta siellä ennen kesälommaaa. :–)

Viime kerralle ei päästy, mutta tälle kerralle onneksi isi viitsi lähteä kuskimaan, vaikka peltohommat onkin kesken ja niissä riittää puuhaa.

Kouluttajana toimii siis jo entuudestaan tuttu Markus Kuusela ja JSPKH:n tottiskurssi. Mukana oli jokunen tuttu kasvo, mm. Hanna&Loru, Kaisa&Luru? ja niitä kaikkia.

Ensin näytettiin meidän osaamista ja tehtiin vähän seuraamista. Ekalla kierroksella tekeminen oli aika lahnaa, liekö sitten kuumuus syynä tai mikälie.
Markus yritti mulle tuputtaa sitä innokkuutta ja energisyyttä peliin, mutta en oikein onnistunut siinä jostakin syystä, aika semmonen tylsä. Siis pileitä pystyyn enemmän ja riehumista.

Mulla on seuraamisessa namikäsi liian edessä, se pitää olla siinä jalassa kiinni ja ylempänä. Ja en saa koukkia sitä koiraa mukaan seuraamisessa, vaikka se himmailisikin tai muuta semmosta, ettei se koira opi siihen, että kun vähän pistää nekkua alemmas tai hidastelee, niin nakkia tulee miljoonasti. Ja joo, aika selväpelihän tää on, mutta en oo taas kyllä yhtään tällästä huomannut mun treenaamisissa ite ennen.

Sitten sano vaan, että seuraavaks liikkeestä maahanmeno. Ohhoh, mitähän ihmettä, mutta nyttenpähän aloitetaan ilmeisesti sitten jo jäävienkin alkeisharjoittelu. Ensin vähän matkaa imutusseuraamista, sitten ohjataan koira maahan namikädellä, kiepsahdus koiran eteen ja namit suoraan koiran suuhun. Siinä sitten palkkaillaan riittävän tiuhasti ja lopuksi vapautus.
Tehtiin myös samallailla liikkeestä istumista.

Mun pitää muistaa se vapautus!! En voi vaan pyytää koiraa, että tuletule jee hyvä, vaan se vapaa sana sinne aina muistaa, että ei tarvi enää tehdä mtn liikettä. Ja mä sain vähän palautetta myös mun äänenkäytöstä… koiralle ei tarvi kuiskia. Selvät käskyt ja reippaampi liikkuminen, niin koirakin on heti vähän eloisampana mukana.
Ja siinä leikkimisessä en rupee taistelemaan koiran kanssa siitä lelusta, ärrärä päästä irti, vaan otan koiraa pannasta kiinni, silittelen ja irti käsky ja sieltä se tippuu lopulta niin, että saan sen.

Ihanaa, nyt tuli esille vielä se meidän ’ongelmakin’. Eli se komentaminen. Ja tähän ohjeeksi se, että käännän koiralle selän kun tulee väyväy ja sit vaan palkkaan kontaktista. Nyt oon tehny ihan väärin, kun oon yrittäny kieltää sitä koiraa tai muutenkin huomioida, kun sehän on se palkka sille. Mutta ei tätä kyllä tänään esiintynyt kovinkaan paljoa, jes.

Toisella kierroksella kaikki menikin jo sit paljon paremmin, oma fiilis paljon rennompi ja oli kivaaa! Soolokin sit mukana paljon paremmin heti ja kun oli jo vähän viileämpää. Ja mä yritin muistaa nää vinkit, mitä kuulin tässä välillä.
Enkä lässytä yhtään ylimäärästä liikkeiden aikana tai sen jälkeen, hellyyshetket kuuluu muualle, kehut ja selvät käskyt kyllä jees!
Markus opetti semmosen kivan luoksetuloleikin, että heiluttelen sitä lelua siinä ja kutsun ja koira saa tulla suoraan kiinni leluun. Ja aika vauhdillahan se sieltä ampasee.

Mut Markus sit lopuks toppuutteli mua, että en saa liikaa hinkata tottisjuttuja ja et solppana osaa ikäisekseen iha jees noita jotain juttuja, et enemmän mun pitäis nyt vaan keskittyä siihen, että _leikin paljon_ ja pidän hauskaa koiran kanssa. Ja jotain jälkijuttuja, ym. suhteen vahvistamista, ettei noilla liikkeillä oo yhtään kiire. Enkä sit turruta sitä koiraa siihen tokoon hinkkaamalla liikaa, vaan pidetään kivaaaaa vaan.

Lopuks Soolosta oli huippukivaa saada vähän hellyyttä ja antaa hellyyttä, puspusslurp!

jälkikurssi osa 1/4

(tai oikeastaan 2, mutta meille ykkönen, kun ei viime kerralla päästy.)

Tänään suunnattiin Hannan (jolla Loru-nahkiainen) kanssa Jyväskylään jälkikurssille, jossa kouluttajana on Jari Parkkisenniemi. Tosi kivaa, kun sai sittenkin kyydin tuonne. 🙂
Mukana meidän lisäksi Essi&Hilppa, Anu&Repe sekä tietty Hanna&Loru.

Ensin juteltiin kaikkia juttuja läpi, mitä kukin on tehnyt koiriensa kanssa jäljen osalta. Ja mä sain tommoisen aloittelijapaketin luettavaksi, siinä on ilmeisesti jäljestyksen perusjutut selitettynä ja vähän taisi olla jotain hakujuttujakin. :–)
Soolo odotteli nätisti häkissään ja oli jopa suhteellisen hiljaa siellä, ehkä se on alkanut oppimaan tuota häkkikäyttäytymistä:)
Mehän ei olla Soolon kanssa edes makkararuutua vielä tehty. Epävarmana luullu, etten osais sitäkään, niin ajattelin odotella kunnon ohjausta siihenkin. Nyt sit tehtiin ekat makkararuudut sen kanssa !

Eka muut sai ohjeet jälkiensä tekoon ja siinäkin oppi jo jotakin, vaikka aikalailla tuttuakin juttua oli, samantyylistä mitä Kingin kanssa ollaan tehty. Mulle sitten opetettiin ihan kädestä pitäen, että miten teen sen _makkararuudun_. Ehee, sepäs olikin niin vaikeeta. :–D
No mut Kingin kanssa lähettiin vaan suoraan tekeen jälkeä, ilman mitään makkararuutuja.

Alkuun ässällä oli aika paljon energiaa ja sitä piti vähän purkaa ennen ruutuun menoa. Ja lisäks sillä on varmaan nyt joku mörköikä tullut, kun pitää haukkua esim. joillekkin ihmisille ihan ihmeellisesti, ei se ennen tuommostakaa oo tehnyt, että kaipa se ohi menee.

Ensimmäinen ruutu oli suorakulmion muotoinen ja melko iso. Itse ruudussa Soolo aloitteli nopsaan haistelemaan ja syömään nakkia. Välillä mentiin ohi ja Soolo katseli ohi lenkkeileviä ihmisiä ihmetellen, kunnes taas jatkoi nuuskimista ja nakkien syöntiä. Soolo oli ruudussa reilun minuutin, ennen kuin mentiin pois.
Ideana siis se, että koira oppii ymmärtämään, että ihmisen haju on se juttu, mistä niitä nakkeja löytyy ja että sillä alueella kannattaa pysyä. Jo ekan ruudun loppupuolella Soolo alkoi kuulemma tekemään jo teräviäkin käännöksiä takaisin keskelle, kun haistoi menneensä rajojen yli.

Toinen ruutu oli neljä askelta kanttiinsa, oikeastaan neliö siis. Vein taas koiran ruutuun ja nyt se rupesi jo selvästi pysymään paremmin ruudun sisällä. Mielenkiinto pysyi paremmin siinä nuuskimisessa, eikä se enää vilkuillutkaan ohimeneviä ihmisiä. Parempi siis.

Jari kommentoi Soolon työskentelyä, että se oli heti hyvin innostunut käyttämään nenäänsä ja etsimään niitä nameja ja meni oikein hyvin.
Luetteli jotain ongelmiakin, mitä voi makkararuudussa jo tulla, mutta niitähän ei tietty meille nyt tullut ;—)))).
Meni kuulemma jopa niin hyvin, että voidaan heti vaikka edetä ja tehdä seuraavaksi kolmion muotoinen makkara’ruutu’ ja sen päässä sitten pari askelta jälkeä ja sinne päähän paljon palkkaa. Ja sitten voidaan tehdä myös pari kapeampaa neliötä kotiläksynä, jos huvittaa.:) Näillä mennään ensi viikkoon.

Loppuselvittelyissä ja siinä, kun muut koirat ajoivat jälkensä oppi myös. Varsinkin kepeistä tuli uutta juttua ja niiden opettamisesta ja ylipäätänsä ideasta jäljellä.
Niitä täytyykin varmaan ruveta hommaamaan ja opettamaan Kingille niiden ilmaisemista ensin ja sitten liittää sillekkin niitä jäljelle. Kingille vois myös harjoitella janaa pidemmällä etäisyydellä, kun se meni ainakin viime kesänä jo niin hyvin sitäkin etsien. Ja pitää vähentää nameja ja muuttaa ne peräkana-askeleet pikkuhiljaa normikävelyksi, koska oon jatkanut silläkin tota peräkanakävelyä ihan liian pitkään… enkä oikeastaan tajunnut että pitäisi muuttakkin noin :–D.
Mutta eiköhän me edistystä saada tänä kesänä aikalailla senkin kanssa, kun tietää vähän enemmän, mitä tehdä! Vaikka Kinginhän kanssa tuota tehdään aktivoinnin takia:)

Aikaahan siellä meni, mutta kun kivaa oli, niin mikäs siinä. Paluumatkalla Soolo olikin ihan väsynyt, vaikka omistajasta tuntuu, ettei me paljoa mitään tehty, kun pari makkararuutua vain, mutta kaipa se nenän käyttö sitten onkin niin rankkaa…
Nyt pitäisi vaan ite vielä jaksaa ja ehtiä vielä lukea peruskoulun VIIMEISIIN kokeisiin, yhteiskuntaoppia, jesssssss…

Innolla odotan seuraavia kertoja, tästäkin sai jo niin paljon irti uutta juttua jäljestämisestä, että mitähän kaikkea ehdinkään oppia tässä muutaman kerran kurssikerroilla. ;–)

Soolo kävi tässä pari päivää sitten myös ensi kertaa uimassa, se tykkää muutenkin löträtä hirmu paljon kaikissa lammikoissa mitä lenkillä on. Nyt sitten keksi siis mennä yhteen semmoseen tosi likaseen lammikkoon polskimaan oikein kunnolla, niin oli sit vähän pakkokin viedä se järveen ja sinnehän se ampas heti kepin perään kauheella vauhdilla. Vähän yllätty, kun ei ylttänytkään enää pohjaan, mutta kyl se ainakin aika reippahasti sinne meni. :—)


TRE PENTUNLY – koopee, roppi-, ryppikakspentu !

Huhhuh, mikä päivä ! Eilen olin ihan hermoissani, kun en meinannut saada kyytiä mistään ja luulin, etten ehtisi näyttelyyn bussillakaan, vasta aamulla sitten päätin, että pakko lähteä yrittämään sillä bussilla menoa, kun tätä oli odotetttu kauan, ensimmäistä pentunäyttlyä !:)))

Veli onneks heitti lopulta pysäkille, vaikka herätys olikin aikainen. Bussimatka sujui mukavasti, vähän levoton Soolo oli kun oli niin paljon virtaa aamusta, mutta nukkuikin onneksi sitten osanmatkaa. Edessä istuvan mummon voileipäkin ois maistunu pikkuselle hyvin:):):)

Bussista ulos klo 9.40, päämäärätön liikkuminen kohti Kaupin vinttikoirarataa.. Luulin osaavani sinne, mutta oli pakko kuitenkin leikkiä turistia ja kysellä joltakin neuvoja että päästään sinne, matkaa oli se joku pari kilsaa siitä. Ja löydettiinkin sitten perille ja vieläpä ihan hyvissäajoin ! Kehä alkoi 10.30, joten ehdittiin vielä puuhailla kaikenlaista siinä ennen mukavasti.

Kehää odoteltiin, paria tuttua näki siinä ja muuta kivaa. Pehkoja oli ilmoitettuna vaan kolme, yks narttu Kingin kasvikselta Susannalta, mut ei päässyt paikalle :/. Toinen uros oli vain 4 päivää vanhempi Dolmaris The Reaper.
On aika iloista, kun voi vaan istuskella jossakin nurmikolla ja koira on siinä nätisti ja kattelee vaan muitten touhuja kiinnostuneena, eikä huuda kun hyeena… tai no, kun tulee liian tylsää pitkäks aikaa niin tulee soolon perus, väyväy toimintaa, mutta silleen osaa relata siinä, eikä stressaile sillälailla. Ei toi ennen oo noinkaan nätisti ollu:):)

Kehä meni varmaan ihan jees, Soolo seiso hienosti ja anto jotenkin tutkiakin, sitä hampaiden kattomista pitää vaan edelleen harjotella, kun vähän pakittaa siinä. Mutta treeniätreeniä vaan! Juoksussa mentiin kahteen kertaan kolmio, et tuomari sai liikkeistä kunnolla selkoa.
Kun pojat juoksi yhdessä, Soololta pääsi muutama ilohaukku ja hihnasta oli kiva vähän ottaa kiinni, pomppia vähän ja niin tuomari yritti sitten lohduttaa mua, että se on tommonen energinen ja vilkas pentu, että kyllä sä senkin vielä saat hyvin juoksemaan.. No, siitä mäkin elättelen toivoa !! (tosin tätä se ei oo tehnyt nyt parissa mätsärissä ollenkaan, mutta kaipa jätkällä oli vähän tylsää:))
Soolo oli sit ensimmäinen näistä, sai KP:n ja oli sit automaattisesti ROP-pentu ! Jippii.

Arvostelu kuuluu näin: ”Sopusuhtainen. Hyväntyyppinen. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hyvin. Hiven kinnerahdas seistessä. Rodunomainen urosmainen pää. Hieman laskeva kallo. Hyvä ilme. Hieman leveät korvat. Hyvä kaula. Oikea karvan laatu ja väritys. Luoksepäästävä ja avoin.”
Ja tuomarina siis Antti Nieminen, rotu ja ryppikehässä.

Sit sain kuulla, että joudutaan oottaan siellä helteessä vielä kaks tuntia, huh olipa välillä tukalaa, kun aurinko porottaa vaan koko ajan. Just valitin aina talven kylmyydestä ja nyt sitten tästä kun on näin ihanan lämminta. Ehhhee.

Mua vähän jännitti ennen ryhmäkehää, vaikken mitään sieltä odottanutkaan. Soolo olikin hetken kehässä, että joo mulle riitti ei kiinnosta lähetään meneen, mutta skarpattiin sitten, kun tuomari meitä juoksutti ja jaksoi se vielä sen verran keskittyä onneksi, vaikka kovin väsynyt olikin ! Taas juostiin iloisesti välillä pomppien…. hehhe.
Mut olin ihan äimänkäkenä, kun kuulutettiin, että ”ja tänään toiseksi ryhmässä tulee Maple Yard End Of Limits ja Evie Rekola….”
Kaippa se setä sit vaan tykkäs Solppanasta. :–) Hihhihii, saatiin siis kotiin tuomisiksi 2 pokaalia, 3 ruusuketta ja 4kg Royal Caninia (onneks ei yhtään isompaa, ois ollu vieläkin tuskasempaa raahata sitä matkaa bussille jne.)
Lähdettiin sit aika tenhoilla pois sen jälkeen, että ehdittiin vielä bussiin ! Sen matkan Soolo sit vetikin ihan rennosti sikeitä kun pääsi bussin lattialle, rankkoja nää näyttelyt !

PS. Näyttelystä otetut kuvat on (c) Oona joku iitaiirissheltti :—)

mätsäriä.

Huhhuh, taas oltu harjoittelemassa esiintymistä. Viimeinen kerta, ennen lauantain pentunäyttelyä. Kuorevedellä oman koulun saksanryhmän järjestämä mätsäri, ihan jees.

Soolo kyllä muuten oikein näppärä ja hieno esiintyjä, mutta hampaiden katsominen on jotenkin nyt semmonen kompastuskivi. Aikaisemmin se vielä antoi tehdä sen, mutta nyt peruuttikin sen verran, että minä ne jouduin sieltä loppujen lopuks näyttämään tuomarille. Nyt vaan tehokuurilla kaikki tutut kyylimään ja tutkimaan sen suuta vieläkin enemmän ja silleen.
Tuomari muutoin kehu, että seisoo ja liikkuu hienosti ja antaa käsitellä muutenkin, tunnustella jne, mutta ainoastaan tää hampaiden katsominen ja suun ronkkiminen on harjotusta vailla. Ei se sinänsä arastele sitä, mutta väistyy vaan tilanteesta, kokee sen jotenkin uhkaavana tai jotain.
Itellä on vielä myös harjoteltavaa edestakaisin käännöksessä ja kolmion kulmissa, ei niin näppäriä. ;D
No, hampaiden takia oltiin SIN2, eli viimeisiä pennuissa noiden hamppujen kattomisen takia. Palkinnoksi saatiin jalkapallo (jonka soolo kantoi ylpeänä kehästä ulos ja hienosti rei’itti sen siinä loppumätsärin aikana leikkiessä.. :”D) ja karkkipussi omistajalle.

arrar ja kuulumisia jälleen.

Vähän pidempi päivitystauko ollu, joten tulee vähän pidempi postaus luultavasti.

ARHHGGG, oikeesti 6 PUNKKIA TÄNÄ ALKUKESÄNÄ. Onkohan muilla jo löytyny myös? Kingissä on 5vuoden aikana ollu ehkä se 3 punkkia yhteensä, nyt siitä löytyny jo kolme, samoin Solppanasta kolme. Ja tiistaina tämmöne superkiva juttu:

Tulin koulusta kotiin, niin Kingin silmä oli siis turvonnut tosi paljon, vieläkään ei oo ihan normaali, mutta paranemaan päin kumminkin mennyt kokoajan.
Siinä sitä sitten vähän säikähdin, soittelin ja ihmettelin kovasti tuota oranssia näppyä (oon tottunu et punkit ollu yleensä semmoi harmaita) mut sit sillä olikin jalat ja muutenkin sen näkönen, niin ei muuta kun pihdit käteen ja yrittämään irrottaa sitä, yksinään se oli aika taiteilua, vielä kun noin vaikea paikka.
Mulla on aina tapana alkuun vähän ylireagoida, jos jotain sattuu karvakorville:))
Ja sitten vielä tän jälkeen kävin noi läpi ja molemmilta löytyi taas uudet. Ärärräräräräräärräää.
Nyt ainakin tulee näille koirille Expotit niskaan, ennen ei oo tarvittu, mutta en oikeesti kestä enää noita iljetyksiä yhtään enempää.

——————————————-

Sunnuntaina treenailin Solpsukan kanssa vähän. Pitää alkaa vaatimaan esineiden/lelujen luovuttamista, vaikka kahdella lelulla. Koin tänään kaksi tennaria erinomaisiksi, koska sain niitä käyttäessä sen luovuttamaan mun käteeni sen toisen pallon.
Mut ei tää oo niin helppoa, nyt se on keksinyt senkin, että empäs tuokaan tätä sulle, kun yksinäänkin on vallan mukava leikkiä ja jos vaikka vähän jahtaisit mua niin ois vielä kivempaa……… onneks Kingillä ei pahemmin oo tätä ongelmaa enää :——–D
Pari vauhtiluoksetuloa lelupalkalla, jees.
Kokeilin myös opetella jotain koiratanssijuttutemppujuttuja, sitä et koira on jalkojen välissä ja laittaa sit tassut mun jalkojen päälle:)))

Kingin treenailuun oon erityisen tyytyväinen. Se oli joutunut ensin venailemaan kiinni hihnassa ennen kun pääsi tekemään mitään. Ja oikeesti ei me mitään ihmeellistä tehty, mutta se ILOISUUS JA INTO !! Siis Kingillä, ajatella. Se oli ihan täysillä mukana, teki niin hyvin kuin vaan pystyi. SE KARKASI VÄLILLÄ LELULLE JA ALKO RIEHUMAAN, oikeesti ei kingi oo tommonen. Soololta toi ei olis kummallista, mutta ei Kingi ikinä. Siis kuvitella, alkaa revittelemään lelulla tuollalailla… ja se oli mahtava palkkakin sille ah. Ihana koira. Koko ajan ihan tosi hyväässä vireessä teki.

Tehtiin imutusseuraamista, käännöksetkin alkaa olla jo vähän parempia pikkuhiljaa, takapää alkaa löytyä. Otin yhden liikeestä maahanmenon, aika jees. Ja paikallamakuussakin oli ihan hiljaa ja tarkkaavaisena. Luoksetulo sais olla vähän nopsempi vielä, mut ihan ok.
Nyt on jopa sellanen fiilis, että ton kanssahan vois treenaillakkin joskus vähän enempikin, niin tyytyväinen tähän edistysaskeleeseen tekemisessä… mun mielialavaihtelut tuon koiran suhteen on muuten aika vaihtelevia, välillä oon ihan hermoissani et lopetan koko touhun ja sit toisena päivänä se onkin niin täydelline:))))

——————————————-

Keskiviikkona oli taas agilitytreenivuoro Kana-areenalla. Mentiin jälleen Elisan kyydillä, jolla oli slk-Manu poika mukana.
Tehtiin jotain pientä radanpätkää taas mitä muutkin oli tehneet, siinä oli valssia ja oikeeseen putken suuhun ohjaamista. Oon taas hyvin tyytyväinen näihin, tosin ite onnistuin taas tekemään pari vipoa ohjauksissa, mutta niitä korjaillaan.
Näiden lisäksi tehtiin vähän jotain tokojuttuja, paikallaoloa ja semmosia.
Kotona vois ens viikolla harjoitella takaakiertoa ja saada siihen etäisyyttä enemmän, kun siihen se ei vielä irtoa niin hyvin kuin haluaisin.

Seuraamisessa oon kyllä tällä hetkellä vähän jumissa, että mitä nyt tehdään, kun en oikein tiedä, että miten edetä. Ja esim. kulmien teko on vähän kysymysmerkillä, että mitä mun pitäisi niissä puuhailla. Kyllähän ne on mulle neuvottu ja teoriassa ehkä tietäisinkin, mutta kun käytännössä se ei tulekaan niin selkärangasta. Mutta pian saadaan toivottavasti taas viisaamman ohjeistusta meidän tokoiluun :–)

Manun kanssa treenailtiin lähinnä putkea ja siihen yhdistettynä yhtä hyppyä. Manu edistyi silmissä, ja alkoi vähän hakemaan putkeen menoa itse, tosi hieno Manu! :–))

Kuvia;

PS. Mummi oli reissussa vajaa 2vkoa ja kun palas, niin oli ihan että ”apua pikkukoira on kasvanut ihan hirmusesti ja sehän osaa jo käyttäytyäkin ja on ihan rauhallinen eikä rieku enää niin paljoa!! Sehän on jopa ihan kiva.” Hihiihii ! Ja aiemmin valittanu, että ihan hirveä tommonen pentu, kun roikkuu puntissa ja hyppii ja ei käyttäydy ja villi.<3 Mut voih, mun pikkupentu ei oo enää niin pienisöpöluttana <3 AINIIN ja eilen tuli postissa kirjelappuset meidän ekaan pentunäyttelyyn ! Hui, siellä on 3 muuta pehkoa. Kaupin vinttikoirarata odottaa, 15.5 !