Huhhuh, taas oltu harjoittelemassa esiintymistä. Viimeinen kerta, ennen lauantain pentunäyttelyä. Kuorevedellä oman koulun saksanryhmän järjestämä mätsäri, ihan jees.
Soolo kyllä muuten oikein näppärä ja hieno esiintyjä, mutta hampaiden katsominen on jotenkin nyt semmonen kompastuskivi. Aikaisemmin se vielä antoi tehdä sen, mutta nyt peruuttikin sen verran, että minä ne jouduin sieltä loppujen lopuks näyttämään tuomarille. Nyt vaan tehokuurilla kaikki tutut kyylimään ja tutkimaan sen suuta vieläkin enemmän ja silleen.
Tuomari muutoin kehu, että seisoo ja liikkuu hienosti ja antaa käsitellä muutenkin, tunnustella jne, mutta ainoastaan tää hampaiden katsominen ja suun ronkkiminen on harjotusta vailla. Ei se sinänsä arastele sitä, mutta väistyy vaan tilanteesta, kokee sen jotenkin uhkaavana tai jotain.
Itellä on vielä myös harjoteltavaa edestakaisin käännöksessä ja kolmion kulmissa, ei niin näppäriä. ;D
No, hampaiden takia oltiin SIN2, eli viimeisiä pennuissa noiden hamppujen kattomisen takia. Palkinnoksi saatiin jalkapallo (jonka soolo kantoi ylpeänä kehästä ulos ja hienosti rei’itti sen siinä loppumätsärin aikana leikkiessä.. :”D) ja karkkipussi omistajalle.