kakkosluokkalaisiii!!!! :>

Ollaan saatu nyt vähän aikaa masistella meidän TOKOn AVO-debyytin jälkeen, mutta tänään sille masistelulle tuli ja TULEE stoppi!

Soolon kanssa siis ilmeisesti kuitenkin mentiin vähän liian aikaisin avoimeen, ainakin maneesi-sellaiseen. Meidän vanhat ongelmat oikein pomppasivat taas esille (mun komentaminen, ym..), joten taidetaan pitää nyt suosiolla hieman taukoa tokossa kisaamisesta. Me keritään kyllä vielä. Nyt on vaan ollut niin kamala hönkä päällä, että muka pakko saada kaikkihetinyt!
Soolo on fiksu koira ja tunnistaa tilanteen, enkä pääse puuttumaan mihinkään kisatilanteessa. Itse olen vielä ihan kamala jännittämään tokokisoissa. Eli treenataan nyt vaan hyvällä mielellä ja mietitään niitä kisoja sitten taas hetken päästä. Pääpiirteittäin Soolo oikeasti osaisi kaiken, mutta tuo hallinta nyt vaan saatava mukaan takaisin. Ja ihan totta: mä en ole edes kauheasti treenannut; mennyt vain asenteella ”joo kyllä me osataan”. No, eipä kaikki temput menneetkään kisatilanteessa, niinkuin treeneissä.. Onneksi on agility!!

Matkattiin siis sunnuntaina taas Lempäälään kisoihin. Mielessä oli, että reilun kahden viikon treenitauon jälkeen Soololta ei varmasti puutu intoa ja energiaa, joten oletin ensimmäisen radan olevan vähintäänkin virtaa täynnä. Lähdin kuitenkin radalle taas sillä asenteella, että ”me kyllä osataan tää homma, eikä meitä pysäytä mikään!”
Mietittiin, että kauankohan toi mun ”taika” kestää? Onnistunko mä aina, kun päätän niin? Heh, en usko ihan:D
Mä olin niiiin onnellinen sen jälkeen, kun tulin maaliin! Heti oli kyllä pakko kysellä, että eihän yhtään rimaa tippunut, eihän?! ME TEHTIIN SE, OLLAAN VIHDOIN KAKKOSISSA!

Osallistuttiin samana päivänä vielä kakkosten radalle, vaikka jouduttiinkin odottelemaan. Ihmeekseni rata ei kyllä tuntunut kovinkaan paljoa vaikeammalta, kuin mitä on tähänkään asti tehty kisoissa. Tääkin suju aika nappiin! Saatiin siis 5vp, koska Soolo ei ottanut puomin ylösmenokontakteja. Oliskin ollut vähän liian nannaa, että oltais tehty vielä heti meidän eka kakkosten nolla:D Toivottavasti nyt saadaankin siellä hetki olla, että pääsen vähän harjoittelemaan vielä !

Puomin ylösmenokontaktit ovat olleet treeneissäkin aina välillä kadoksissa. En ole kuitenkaan tähän asti viitsinyt kiinnittää niihin kovinkaan paljoa lisähuomiota, koska meillähän noita ongelmia ja treenattavia asioita riittää muillakin osa-alueilla. Pidetään nyt kuitenkin mielenpäällä, että jos tämä ilmenee kisoissa useamminkin, niin sitten on alettava keksimään jotakin treenitapaa niiden hyväksi. Itsellä on kuitenkin hanskat ihan hukassa sen suhteen.

Hasse tuli meille samana iltana Korpilahdelle hoitoon – Soololla on nimittäin alkanut hieman ilmenemään eroahdistuksen merkkejä täällä asuessa. Naapurin mukaan itkeskellyt mun koulupäivien aikana aina välillä. Soolo on koko ikänsä tottunut olemaan toisen koiran & kolmen kissan kanssa kotona, joten onhan tämä aika iso muutos koiran arkeen ollutkin – enkä oikein varmaksi tiedä, koska on alkanut, kun naapuri nyt vasta ilmoitteli asiasta (joskaan ei kuulemma haittaa, mutta kunhan tiedän..)
Tämän jälkeen oon jättänyt television auki koulupäivän ajaksi soittamaan musiikkia, välttänyt innostuttamasta koiraa, kun tulen kotiin, jättänyt jotain luita ym järsittäväksi päivän ajaksi. Kingin tänne ottaminen varmasti lopettaisi itkemisen, mutta ei se itse ongelmaa kuitenkaan poista mitenkään, kunhan vain siirtää..
Saa nähä, kuinka tulevat auttamaan. Kesällähän taas asutaan tutussa ympäristössä, mutta tulevaisuuden kannalta olis hyvä saada myös yksinolo sujumaan.

Nyt odotetaan innolla seuraavan viikonlopun kisoja Jyväskylässä ! Kisaaminen on niiiiin kivaa!

RAKAS JO 4-VEE


Sinä olet jo isopoika!
Oon nelivuotias, oppimaan innokas!
Sain nimen hauskimman, SOOOOLO!
On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää
puuhailee touhuissaan SOOOOLO.
Maailma muuttuu, niin minäkin!
OON SOOLO! HEI VAIN!

Kingi oli mun luona Korpilahdella viime viikon. Isi on vieläkin ihan kamala syöttämään koiralle herkkuja, joten taidan jatkossakin ottaa sitä tänne hieman laihikselle pariksi viikoksi.. Toi pappa on vaan niin ihku! <3 Mä en ollut tajunnut, että miten ikävä mulla onkaan ollut noiden jokailtaisia riehumiskohtauksia, söpöliinit! Harmi, että kameran keksii vasta ihan liian myöhään ottaa:D

En tajua, miten aika on mennyt näin hurjan nopeasti tuon sooloilijan kanssa. Ihan hetki sitten mä vasta haaveilin koirasta, jonka kanssa pääsisi harrastamaan ja tekemään täysillä! Eilen se oli pieni, mun sylissä, mä niin onnellisena, kuin voi pieni koiratyttö olla!
Nyt alan pitkästä aikaa vasta haaveilemaan kaverista tuolle – josko se olisi solppiksen oma pentu, vai joku ihan muu otus? Aika menee ihan liian äkkiä! Ei ehdi edes nauttimaan kaikista ihanista hetkistä tarpeeksi. Välillä ainakin musta tuntuu siltä. Mä en edes uskonut, että saisin näin ihanan koiran – vaikka se välillä onkin ihan idiootein <3 Mitäs muutakaan tuo otus haluaisi tehdä synttäripäivänään, kuin treenata agilityä? Ihan ykkösjuttu Solppiksen kanssa. Lähdettiin siis poikaystävän kanssa Killerille agilityn epiksiin. Käytiin tekemässä kisaavien rata kaksi kertaa. Epiksissä oli myös meidän treenikaverit Anu ja Nelli!
Meillä oli taas sama tuttu ongelma: kepit – kattokaa vaikka videolta taas, että mitä ne mun propellikädet tekee. Hyi. Milloinkohan mä opin olemaan sabotoimatta ton koiran suoritusta ja ohjaamaan kerrankin kunnolla ja huolella ensimmäisillä kerroilla? Pussi oli Soolon mielestä myös vähän outo!
Toisella kierroksella sit päätin ottaa kontakteja A:lla uusiksi, kun vähän epävarmasti jäi sinne. Tätä ei oo tehnyt pitkään aikaan, joten koska oltiin mölleissä, niin hyvä paikka varmistella! Ekalla yrityksellä kumminkin vissiin 15vp ja kolmossija! Saatiin siis jopa kotiinviemisiäkin tolla räpellyksellä!:D

Liitelyjen jälkeen tein Soolon kanssa vähän tottisteluja. Älyttömän hyvää seuraamista, piilopaikkista niin, että menin itse ulos hallista. Musta on tuntunut monesti, että ton suoritus melkein aina paranee, mitä enemmän häiriötä on – mikähän siihen on syynä?

Eilen käytiin ennen hakutreenejä tottistelemassa pienellä porukalla kentällä. Haluan vähän tietää, että millaista suoritusta pitäisi sinne alkaa rakentamaan. Mulle on ollut vielä hieman epäselvää, että mitä kaikkea pk-puolen alokasluokan liikkeisiin ylipäätään kuuluu. Helpotus kuitenkin oli, kun ei meille ilmeisesti ole uutta kuin ainoastaan A:n kautta oleva nouto ja tasamaanouto. Eteenlähetys on myös kesken, mutta sitä ollaan sentään tehty joskus aika paljon!
A:n kautta oleva nouto pitää miettiä hieman erilailla, kun Solppiksella on niin vahvana 2on2off agilityn kautta, että miten sen kunnolla opettaa, että nyt saakin vaan juosta läpi (mitä ei agilityssä saa jatkossakaan koskaan). Saatiin Soolon kanssa tehtyä kuitenkin yllättävän nopeasti jo noutojakin A:n kautta, avustuksella toki!
Seuraamisiin tietty pitää saada lisää kestävyyttä, että jaksaa tehdä intensiivisemmin kaavion, kuin mitä BH:ssa, sekä jääviin hieman lisää varmuutta ja ohjaajalle selkeäksi nuo askelmäärät. Tähän asti kun ollaan tehty lähinnä vain ALO:n mittaisia seuruita.
Mä luulin, että meillä olisi tottiksen suhteen paljon enemmän töitä tekemättä! Esineruutuakin pitäisi ensi kesänä viimeistään alettava treenaamaan säännöllisesti.

Haussa kolme ukkoa, ensimmäinen vallin takana, toinen aika helppo ja kolmas myös vallin takana. Soololla on metsään mentäessä ihan hirmuinen into päällä, enkä viitsi sitä vielä ottaa niin täysillä hallintaan sinne mentäessä. Maalimiestenkin luo tuo yrittää kovasti mennä! Lelupalkka toimii!
Kouluttaja kokeili pientä yritystä haukuttamiseen, joka sujuikin niin hyvin, että seuraavalla kerralla jo haukutetaan maalimiehen luona! Ei kyllä ollut mulle yhtään yllätys, että tuo otus on helppo muidenkin saada haukkumaan.

pstt. Tätä poppoota on aina välillä ikävä!